http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk19.html
"Ja hän sanoi heille: 'Sapatti on asetettu ihmistä (hepr. UT: האדם ha'Adam = ihminen, Aadam) varten eikä ihminen sapattia varten. Niin ihmisen Poika (ben ha'Adam) siis on sapatinkin herra" (Mark.2:27-28).
Olemme jo aiemmin todenneet, että Jumala luomistyönsä yhteydessä asetti lepopäivän, sapatin, luomaansa ihmistä, Aadamia, varten. Tämän periaatteen vahvisti myös Jeshua puheessaan, sanoessaan, että sapatti on asetettu Aadamia varten. Sana Adam tarkoittaa paitsi erisnimenä ensimmäistä ihmistä, myöskin yleisessä merkityksessä ihmistä hepreankielessä. Tämä merkitsee samalla sitä, että sapatti on asetettu jokaista ihmistä eli jokaista Aadamin jälkeläistä varten. Sapatti on Jumalan asettamana siis tarkoitettu jokaista ihmistä varten, eikä pelkästään juutalaisia varten, niinkuin jotkut virheellisesti opettavat, mutta israelilaisille se on annettu myös liiton merkiksi, kuten olemme jo todenneet aiemmin. Pakanauskoville sapatti ei ole kuitenkaan samalla tavalla velvoittava, kuten juutalaisille (myös messiaanisille juutalaisuskoville), mutta Jumala on tarkoittanut kuitenkin sapatin koko ihmiskunnan lepopäiväksi luomisesta lähtien.
Antaessaan käskyt Israelin kansalle, Jumala velvoitti Israelin kansan keskuudessa asuvat muukalaiset (ei juutalaiset) viettämään myös sapattia, mutta yleisesti ottaen sapatti ei ole samalla tavalla velvoittava pakanauskoville, kuten se on velvoittava juutalaisille (2.Moos.20:10). Uuden Testamentin kirjoitukset, vaikka niissä tuomitaankin pakanat lukuisista synneistä, ei koskaan nuhtele pakanauskovia sapatinvietosta, eikä siitä heitä tulekaan tuomita, kuten olemme jo aiemmin todenneet.
Kuitenkin on niin, että sapatti on Jumalan tarkoittama lepopäivä myös pakanauskoville ja jos rakastamme Jumalaa, haluamme silloin vapaaehtoisuuden ja armon pohjalta, ilman pelkoa tai orjuutta, tälläkin alueella kunnioittaa Jumalaa ja pyhittää sapatin Herralle, aina silloin kun se on mahdollista.
"Ja hän sanoi heille: 'Sapatti on asetettu ihmistä (hepr. UT: האדם ha'Adam = ihminen, Aadam) varten eikä ihminen sapattia varten. Niin ihmisen Poika (ben ha'Adam) siis on sapatinkin herra" (Mark.2:27-28).
Olemme jo aiemmin todenneet, että Jumala luomistyönsä yhteydessä asetti lepopäivän, sapatin, luomaansa ihmistä, Aadamia, varten. Tämän periaatteen vahvisti myös Jeshua puheessaan, sanoessaan, että sapatti on asetettu Aadamia varten. Sana Adam tarkoittaa paitsi erisnimenä ensimmäistä ihmistä, myöskin yleisessä merkityksessä ihmistä hepreankielessä. Tämä merkitsee samalla sitä, että sapatti on asetettu jokaista ihmistä eli jokaista Aadamin jälkeläistä varten. Sapatti on Jumalan asettamana siis tarkoitettu jokaista ihmistä varten, eikä pelkästään juutalaisia varten, niinkuin jotkut virheellisesti opettavat, mutta israelilaisille se on annettu myös liiton merkiksi, kuten olemme jo todenneet aiemmin. Pakanauskoville sapatti ei ole kuitenkaan samalla tavalla velvoittava, kuten juutalaisille (myös messiaanisille juutalaisuskoville), mutta Jumala on tarkoittanut kuitenkin sapatin koko ihmiskunnan lepopäiväksi luomisesta lähtien.
Antaessaan käskyt Israelin kansalle, Jumala velvoitti Israelin kansan keskuudessa asuvat muukalaiset (ei juutalaiset) viettämään myös sapattia, mutta yleisesti ottaen sapatti ei ole samalla tavalla velvoittava pakanauskoville, kuten se on velvoittava juutalaisille (2.Moos.20:10). Uuden Testamentin kirjoitukset, vaikka niissä tuomitaankin pakanat lukuisista synneistä, ei koskaan nuhtele pakanauskovia sapatinvietosta, eikä siitä heitä tulekaan tuomita, kuten olemme jo aiemmin todenneet.
Kuitenkin on niin, että sapatti on Jumalan tarkoittama lepopäivä myös pakanauskoville ja jos rakastamme Jumalaa, haluamme silloin vapaaehtoisuuden ja armon pohjalta, ilman pelkoa tai orjuutta, tälläkin alueella kunnioittaa Jumalaa ja pyhittää sapatin Herralle, aina silloin kun se on mahdollista.
Vastaukset 27
Vanhimmat
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk19.html
"Näin sanoo Herra: Noudattakaa oikeutta ja tehkää vanhurskaus, sillä minun autuuteni on lähellä ja minun vanhurskauteni lähestyy. Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa. Älköön sanoko muukalainen, joka on liittynyt Herraan: 'Herra erottaa minut peräti kansastansa', älköön kuohittu sanoko: 'Minä olen kuiva puu'. Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani, heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä. Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi" (Jes.56:1-7).
Jesajan kirjassa on ihanat lupaukset ja siunaukset niille pakanauskoville, jotka rakkaudesta Herraan haluvat vapaaehtoisesti pyhittää sapatin, alkuperäisen raamatullisen lepopäivän, aina kun se on mahdollista. Sapatin pyhittämisestä, niinkuin muidenkin Herran käskyjen noudattamisesta, tulee suuri palkka jokaiselle pakanauskovallekin Herran Jeshuan tulemuksessa (1.Joh.5:3; Ps.19:8-12; Mat.5:17-19; Luuk.19:11-28). Suokoon hyvä Jumala rakkauden Herraan meille kaikille myös sapatin viettämisessä.
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk27.html
Sitä palvelijaa, joka tiesi Herransa tahdon, mutta ei tehnyt valmistuksia eikä toiminut hänen tahtonsa mukaan, rangaistaan monilla lyönneillä. Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään" (Luuk.12:47-48).
"Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi" (Jaak.4:17).
Kun tarkastelemme pedon merkin hengellistä salaisuutta, on ensinnäkin todettava, että monet pedon merkiin liittyvät asiat, kuten juhla-ajat, ovat annetut israelilaisille velvoittavina. (Uuden liiton armon pohjalta, ei lain orjuudessa; 3.Moos.23, Gal.5:3; Katso myös sivu 352: ”Uuden liiton jumalanpalvelus Hengen uudessa tilassa”). Pakanauskovat saavat niitä noudattaa vapaaehtoisesti, rakkaudesta Jumalaan (Ap.t.15). Toisekseen on todettava, että Jumala kohtelee ja tuomitsee meidät sydämemme laadun, vaikuttimiemme ja tietämisemme tason mukaan. Tietämättömiä armahdetaan, mutta se aiheuttaa kyllä Jumalan puolelta kuritusta jossakin muodossa. Niille kuritus on kovempaa, jotka ovat olleet tietoisia Herran tahdosta, mutta eivät ole sitä noudattaneet.
Monet, jotka ovat rakentaneet Herran seurakuntaruumista osittain Baabelin uskonnon pohjalta, tulevat kokemaan pettymyksen, kun väärä työ palaa poroksi ja sielu pelastuu armosta, ikäänkuin tulen läpi, uskon kautta Jeshuaan (1.Kor.3:10-17). Tuhatvuotisessa rauhanvaltakunnassa hallisevat vain ne, jotka eivät ole alistuneet Baabelin pedon järjestelmään (Ps.19:8-12; Mat.5:17-19; Ilm.20:4-6). Jumalan tahto on, että emme vain pelastaisi sieluamme, vaan saisimme täyden palkan (2.Joh.7-11). Jumala varjelkoon meidät kaikki niin, että astuisimme ulos hengellisesti kaikesta Baabelin antikristillisestä järjestelmästä, ettemme joutuisi kadotuksen tulen tuomion alaisiksi niiden kanssa, jotka kantavat sydämessään ja ajatuksissaan Baabelin pedon merkkiä (Ilm.18:4; 14:9-11). He joutuvat tuomion alaisuuteen, koska heidän sydämessään ei ole rakkautta Jumalan Sanan ja Tooran totuuteen ja niin he joutuvat sielunvihollisen petoksen uhriksi (2.Tes.2:1-12).
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk27.html
"Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: 'Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti'." (Ilm.17:5).
Olemme edellä todenneet Raamatun opetukseen perustuen, että Jumala merkkaa omansa merkillä ja sinetillä otsiin (mieleen) ja käteen (teot). Tähän Jumalan merkkiin kuuluu se, että Jumalan nimi on hänen omiensa otsiin kirjoitettuna. Jokaisella, joka kuuluu Jeshuan Messiaan seurakunta-ruumiin jäsenyyteen, on Jumalan nimi otsaan kirjoitettuna merkkinä siitä, että hän on Herran oma, Herralle pyhitetty.
Hengellisessä maailmassa ei ole mitään kolmatta tietä, vaan ihminen on joko Jumalan oma eli Jumalan lapsi tai sitten saatanan oma eli perkeleen lapsi (Joh.8:42-44; Efes.2:1-6; 5:8; Kol.1:13; 1.Joh.3:7-10). Ihminen, joka ei ole todellinen Jumalan lapsi eikä näinollen kuulu Messiaan seurakunta-ruumiin jäsenyyteen, on perkeleen oma ja hän kuuluu suuren Babylonin eli Baabelin porton ruumiin jäsenyyteen. Ihminen, vaikka hän muodollisesti kuuluisikin johonkin kristilliseen kirkkokuntaan tai organisaatioon, on auttamatta Baabelin porton ruumiin jäsen, jos hänen sydämensä ja ajatusmaailmansa noudattaa Baabelin valheuskonnon tietä ja hänen otsaansa on kirjoitettu pedon nimi - suuren Babylonin porton nimi. Valkeuden enkeliksi tekeytyvän sielunvihollisen omat ovat siis merkatut otsiin suuren Babylonin pedon nimellä, joka tarkoittaa koko sitä maallista ja uskonnollista Baabelin valtaa, jonka Jumala tuomitsee lopun ajassa (Ilm.17-18).
Kuningas Nebukadnessar teetti kultaisen kuvapatsaan (hepr. VT: םלצ tselem = muoto, epäjumalankuva, risti, kuva, valokuva), jonka korkeus oli kuusikymmentä kyynärää ja leveys kuusi kyynärää, ja pystytti sen Duuran lakeudelle Baabelin maakuntaan...ja kuuluttaja huusi voimallisesti: 'Teille kansat, sukukunnat ja kielet, julistetaan: heti kun kuulette torvien, huilujen, kitarain, harppujen, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, langetkaa maahan ja kumartaen rukoilkaa kultaista kuvapatsasta, jonka kuningas Nebukadnessar on pystyttänyt. Mutta joka ei lankea maahan ja kumarra, se heitetään sillä hetkellä tuliseen pätsiin" (Dan.3:1, 4-5).
Ilmestyskirjan kolmannentoista luvun lopussa olevaan antikristillisen pedon merkin salaisuuteen liittyy pedon nimen ohella myös pedon kuva. Jokainen, joka ei suostu kumartamaan pedon kuvaa, joutuu tapettavaksi. Hebreankielinen UT käytää pedon kuvasta puhuessaan sanaa tselem. Tämä sama sana löytyy myös Danielin kirjan kolmannesta luvusta, jossa kerrotaan Baabelin ylpeästä kuninkaasta Nebukadnessarista, joka teetti Duuran lakeudelle kultaisen kuvapatsaan, jonka mitat ovat osa pedon luvun salaisuutta. Baabelin kuningas pakotti kaikki valtansa alla olevat kansat, sukukunnat ja kielet kumartamaan Baabelin kultaista kuvapatsasta. Ainoastaan kolme jaloa ja rohkeaa juutalaisnuorukaista kieltäytyi kumartamasta muuta kuin taivaan Jumalaa. Heidät heitettiin tuliseen pätsiin, joka oli seitsemän kertaisesti kuumennettu, mutta nämä uskovat pelastuivat täysin vahingoittumattomina, koska Jumalan Pojan kaltainen oli heidän kanssaan tulisessa pätsissä.
Danielin kirjan kolmannessa luvussa oleva kertomus Baabelin kuninkaan kultaisesta kuvapatsaasta on esikuva Baabelin antikristillisen järjestelmän maallisesta ja uskonnollisesta vallasta lopun ajassa. Jokainen, joka ei suostu kumartamaan Baabelin eli suuren Babylonin järjestelmää lopun ajassa, joutuu vainottavaksi ja tapettavaksi, kuten kolme taivaan Jumalaan uskovaa ja turvaavaa juutalaisnuorukaista Danielin päivinä, jotka ihmeen kautta pelastuivat. Olkoon meillä sama mieli kuin heilläkin, että emme suostu kumartamaan Baabelin järjestelmää, vaan kaikessa turvaamme yksin taivaan Jumalaan ja noudatamme Hänen Sanaansa ja käskyjänsä. Silloin meidänkin apunamme ja turvanamme on Jumalan Poika tulisessa pätsissämme.
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk27.html
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk27.html
Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi" (Dan.7:25).
"Puhu israelilaisille ja sano: 'Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän....Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä" (2.Moos.31:13, 17).
Olemme Jumalan sinettiä ja merkkiä tutkiessamme moneen kertaan todenneet, että Herran laki eli Toora käskyineen on hyvin keskeinen osa Jumalan merkkiä ja sinettiä uskovassa ihmisessa. Samoin olemme todenneet, että Herra antoi happamattoman leivän juhlan merkiksi israelilaisille käteen (toteutus) ja muistutukseksi otsalle (ajatusmaailma), että Herran laki olisi aina heidän suussaan (2.Moos.13:6-9). Samoin on myös sapatin, Jumalan antaman lepopäivän, laita, sillä se on ikuinen merkki israelilaisten ja Israelin Jumalan välillä.
Valkeuden enkeliksi tekeytyvä saatana, jonka palvelijat tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, pyrkii pettämään ja eksyttämään Jumalan seurakunnan väärennetyllä evankeliumilla, johon kuuluu Jumalan Tooran käskyjen muuttaminen sekä raamatullisen lepopäivän ja raamatullisten juhla-aikojen muuttaminen (2.Kor.11:1-4, 13-15; 4:1-4). Olemme moneen kertaan jo todenneet, että Rooman pedon sarvi (keisarinistuin ja sitä seurannut paavinistuin) on saanut tämän aikaan. Rooman pedon sarvi on mm. muuttanut Jumalan antaman kalenteri- ja ajanlaskujärjestelmän tilalle roomalaisen gregoriaanisen kalenterin. Sama pedon sarvi on myös poistanut toisen käskyn, joka kieltää jumalankuvien tekemisen ja palvomisen ja on sen tilalle halkaissut himoitsemiskäskyn kahteen osaan, jotta käskyjen määrä pysyisi samana (kymmenen käskyn laissa). Jumalan antaman alkuperäisen lepopäivän tilalle on muutettu auringonpäivä eli sunnuntai. Raamattuun perustuvan pääsiäisen (Nisan-kuun 14. päivä) ja sitä seuraavan happamattoman leivän seitsenpäiväisen juhlan (Nisan-kuun 15. päivä alkaen) tilalle keisari Kontantinuksen toimesta tuotiin roomalaisten pääsiäinen Nikean kirkolliskokouksessa 325 jKr., kuten olemme aiemmin todenneet.
Voidaan siis todeta, että kun Jumalan sinetti ja merkki on Toora käskyineen uskovissa, pedon merkki on muutetut Tooran käskyt. Kun Jumalan merkki ja sinetti on sapatti ja raamatulliset juhla-ajat, perustuen Jumalan antamaan kalenterijärjestelmään, on vastaavasti pedon merkki muutettu lepopäivä eli sunnuntai ja roomalaiseen kalenteriin perustuvat muutetut väärennetyt juhlat. Tämä sisäinen hengellinen pedon merkki on ihmisten otsassa (ajatusmaailma) ja kädessä (toteutus), sillä he ajattelevat väärennetyn järjestelmän mukaan ja noudattava sitä. Kun esim. Jumalan sinetillä ja merkillä varustetut uskovat ajattelevat sapattia ja pyhittävät sen, pedon merkillä varustetut ihmiset ajattelevat sunnuntaita ja pyhittävät sen. (Sapatin rikkominen ei ole kadottava pedon merkki, kyse on hengellisestä periaatteesta, sillä emme ole Tooran orjia uudessa liitossa).
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk19.html
http://www.kolumbus.fi/gematria/ap_vasen.html
"Sillä Ihmisen Poika (hepr. UT: בן-האדם ben-ha'Adam = Aadamin poika, Aadamin jälkeläinen, ihminen, ihmisen poika) on sapatin Herra" (Mat.12:8).
Matteuksen evankeliumin kahdennentoista luvun alkuosassa on kertomus siitä, kuinka fariseukset syyttivät Jeshuan opetuslapsia sapatin rikkomisesta, kun he katkoivat käsin tähkäpäitä pellolta ja söivät. Olemme jo aiemmin todenneet, että tämä oli sallittua galilealaisen rabbi Jehudan tulkinnan mukaan ja myös Jeshua tulkitsi sen olevan sallittua ja Tooran mukaista sapattina eikä rikkonut sapattikäskyä.
Samassa yhteydessä Jeshua totesi, että ihmisen poika on sapatin herra. Yleensä tämä on tulkittu Jeshua Messiasta tarkoittavaksi, koska Hän useassa yhteydessä käytää itsestään nimitystä Ihmisen Poika. Kuitenkin tarkkaan ottaen hebreankielisen tekstin ilmaisu ben-ha'Adam tarkoittaa ketä tahansa Aadamin poikaa eli Aadamin jälkeläistä eli ihmistä. Tämä merkitsee sitä, että uuden liiton valossa kukaan ihminen ei ole sapatin orja, vaan sapatin herra. Joka on sapatin herra, hänellä on oikeus päättää, kuinka hän viettää sapattinsa. Siitä huolimatta on niin, että vaikka emme millään tavalla uudessa liitossa olekaan sapatin orjia, vaan herroja, meidän tulisi noudattaa Jumalan käskyjä rakkaudesta Jumalaan ja myöskin pyhittää uuden liiton armon ja vapauden pohjalta lepopäivä (aina kun ei ole välttämätöntä tehdä työtä), sapatti, Jumalan kunniaksi, jos sydämemme on oikeassa suhteessa Jumalaan (1.Joh.5:3).
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk19.html
"Ja kun Paavali seuralaisineen oli purjehtinut Pafosta, tulivat he Pamfylian Pergeen; siellä Johannes erosi heistä ja palasi Jerusalemiin. Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat" (Ap.t.13:13-14).
"Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa..." (Ap.t.17:1-2).
"Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon...Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan" (Ap.t.18:1, 4).
"Ja sapatinpäivänä me (Paavali seuralaisineen) menimme kaupungin portin ulkopuolelle (Filippissä Makedoniassa), joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuuduimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille" (Ap.t.16:13).
"Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan" (Luuk.23:55-56).
Olemme jo aiemmin todenneet, että Paavali uskoi itse kaiken, mitä on kirjoitettuna Mooseksen Toorassa ja profeetoissa (Ap.t.24:14; 26:22). Hän juutalaisena noudatti Mooseksen Tooraa, ympärileikkausta ja israelilaisille säädettyjä tapoja (Ap.t.21:18-25; 25:8; 28:17). Vaikka pakanain apostoli opetti, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta Jeshuaan, ilman Tooran (lain) tekoja, se ei apostolin mukaan kumoa millään tavalla Tooraa, vaan vahvistaa sen (Room.3:31). Koska Paavali kaikessa puolusti Tooraa ja sen käskyjen arvovaltaa, ei ole millään mahdollista, että hän olisi kumonnut sapattikäskyn. Pakanain apostoli ei olisi voinut kumota sapattikäskyä senkään perusteella, koska Jeshua ei sitä kumonnut, muutoinhan hän olisi toiminut Mestarinsa käskyjä vastaan ja sitä ei Paavali koskaan halunnut tehdä.
Paavalin matkakertomus Apostolien teoissa osoittaa selvästi, että pakanain apostoli noudatti tapansa mukaan sapatinviettoa, mennen juutalaisen tavan mukaan sapatinpäivinä synagoogaan kuuntelemaan Tooran ja muiden kirjoitusten lukua ja myös itse osallistumaan synagogajumalanpalvelukseen. Tilaisuuden tullen hän astui esille sapattijumalanpalveluksissa ja selitti kirjoituksista sekä juutalaisille että kreikkalaisille (pakanasyntyisille) kuulijoilleen, että Jeshua oli Messias. Apostolien tekojen kertomus osoittaa selkeästi sen, että Paavali noudatti sapatinviettoa, joka oli normaali käytäntö alkuseurakunnan uskovilla. (Sunnuntai tuli vasta myöhemmin lepopäiväksi kristikuntaan).
http://www.kolumbus.fi/gematria/apsrk19.html
Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut (hepr. UT: חלל chilel = häväistä pyhä, rikkoa sapatti, rikkoa sapatin pyhyyttä), vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi" (Joh.5:18).
"Niin tapahtui eräänä sapattina, että hän kulki viljavainioiden halki, ja hänen opetuslapsensa katkoivat tähkäpäitä, hiersivät niitä käsissään ja söivät. Silloin muutamat fariseuksista sanoivat: 'Miksi teette, mitä ei ole lupa tehdä sapattina?' Mutta Jeesus vastasi heille ja sanoi: ’Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä, kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät ja söi ja antoi seuralaisilleenkin, vaikkei niitä ollut lupa syödä muiden kuin ainoastaan pappien?' Ja hän sanoi heille: 'Ihmisen Poika on sapatin Herra'." (Luuk.6:1-5).
Monet ajattelevat pakanakristillisessä maailmassa, että Jeshua kumosi sapatin. Tämä ei tietenkään voi pitää paikkaansa, sillä Hän ei tullut kumoamaan Tooraa, jonka käskyt, sapattikäsky mukaan lukien, ovat voimassa niin kauan kuin taivaat ja maa pysyvät (Mat.5:17-19). Jeshua itse vietti sapattia lepopäivänä ja jumalanpalveluspäivänä ja meni tapansa mukaan sapatinpäivinä synagoogiin, jossa hän luki ja selitti kirjoituksia ja myös paransi sairaita (Luuk.4:15-16; 6:6-11; 13:10-17).
Johanneksen evankeliumin viidennen luvun jakeessa kahdeksantoista, suomalaisen käännöksen mukaan, väitetään, että Jeshua kumosi sapatin. Tämä on kuitenkin alkutekstien valossa käännösvirhe, sillä alkutekstin mukaan Jeshua ei kumonnut sapattia, vaan Hänen vastustajiensa mielestä rikkoi sapatin pyhyyttä. Todellisuudessa Jeshua ei koskaan rikkonut sapatin pyhyyttä, mutta Hänen vastustajansa ajattelivat niin ja syytivät siitä Häntä. Monet fariseukset olivat nimittäin tehneet Jumalan alkuperäisistä käskyistä pikkumaisia tulkintoja ja raskaita taakkoja ihmisille. Kun Jumala esim. kielsi kyntämisen sapatinpäivänä, näiden tulkinnan mukaan ei saanut vetää edes kengän syrjällä viivaa maahan, koska se oli muka kyntövako ja rikkoi sapattikäskyn (2.Moos.34:21).
Jumala ei alunperin antanut sapattikäskyä ihmistä orjuuttaakseen, vaan levoksi ja ihmisen parhaaksi, niin että ihmisen hyvinvointi työn ja rasituksen maailmassa olisi paras mahdollinen. Kun esim. Jumala antoi israelilaisille määräyksen olla sytyttämättä tulta sapattina, sen tarkoitus oli antaa perheenemännillekin, joiden tehtäviin kuului ruuan valmistus tulella, mahdollisuus lepopäivään (2.Moos.35:1-3; 12:8; Jes.44:15). Nykyäänkin Israelissa perheenemännät valmistavat sapattiateriat valmiiksi viikolla tai viimeistään sapatin aattona, jotta he voivat myös levähtää sapatinpäivänä taloustöistään, joissa he ovat koko ajan kiinni.
Jeshua ei koskaan kumonnut sapattia eikä rikkonut sen pyhyyttä, mutta hänellä oli alituinen riita monien fariseusten ja kirjanoppineiden kanssa (huom! ei kaikkien) sapatin vieton sisällöstä ja alkuperäisestä tarkoituksesta, koska Jeshua halusi palauttaa sapatinvietonkin merkityksen alkuperäiseen vapauteen ja lepoon eikä ihmistulkintojen orjuuteen. Hyvin usein Jeshualla oli riitaa esim. siitä, oliko luvallista parantaa sapattina ihmisiä ja Jeshuan mukaan se oli täysin Kirjoitusten mukaista, koska hengen pelastaminen sapattina oli luvallista ja sairaiden parantaminen kuului tämän tulkinnan piiriin.
Toinen tällainen riita koski tähkäpäiden katkomista ja hiertämistä sapatinpäivänä viljapellolla. Jeshuan aikaan oli useita koulukuntia rabbiineissa, jotka tulkitsivat kukin omalla tavallaan sapatin sisälltöä esim. tähkäpäiden hiertämisen suhteen. Juutalaisen teologin, professori Pinhas Lapiden, kirjan "Hän saarnasi heidän synagoogissaan" mukaan esim. rabbi Jehuda edusti samaa kantaa kuin Jeshuakin:
"Rabbi Jehuda on todennut: 'Hedelmien hienontaminen käsin syötäväksi on sallittua (sapattina), mutta työkalulla hienontaminen on kiellettyä’ (b Sabb 128a). On enemmän kuin todennäköistä, että Jeesus, joka viimeksi mainitun rabbi Jehudan tapaan oli galilealainen, edusti vapaamielistä kantaa pitäen jyvien hieromista ja syömistä nälän tyydyttämiseksi sapattina sallittuna...Tarkastellessamme nyt asiaa taaksepäin voimme todeta, että Talmudin käytännössä, joka tuolloin vielä vaihteli kirjallista muotoa hakiessaan, Jeesuksen tulkinta on päässyt voitolle. Näin se, mikä vielä hänen elinaikanaan oli kiistanalaista, on tähän mennessä jo kauan sitten muuttunut elämänohjeeksi erityisesti siksi, että Tooran tulkinnat ovat muistuttaneet usein Nasaretilaisen elämänohjeita" (lainaukset sivuilta 65 ja 66).
jatkuu
jatkuu. kumosiko Jeesus sapatin , lue edellinen kirjoitus ja jatka tästä.
Juutalaisen professosri Lapiden kirja kokonaisuudessaan osoittaa, että Jeshua Nasaretilainen oli kokosydäminen juutalainen, eikä missään vaiheessa kumonnut Tooran käskyjä eikä rikkonut sapattikäskyäkään, vaikka hänellä olikin riitaa aikalaistensa kanssa sapativieton sisällön tulkinnasta. On kuitenkin huomattava se tosiseikka, että vain osa Jeshuan ajan uskonnollisista johtajista oli tulkinnoissaan eri mieltä Nasaratilaisen kanssa ja monet fariseukset, kirjanoppineet ja rabbit olivat Nasaretin rabbin, Jeshuan, kanssa samaa mieltä Tooran käskyjen tulkinnasta. Rabbi Jeshuan tulkinnat ovatkin tulleet monelta osin nykyjuutalaisuuteen vallitsevaksi käytännöksi Talmudin mukaan, kuten professori Lapide kirjassaan toteaa.
toisinaan järjettömiä, ei hänen tulkintojensa mukaan kukaan elä. Lapide puhuu läpiä päähänsä jos tuollaista väittää.
Kumarratko Roomaa, eli Baapelin uskoa, vai Apostolisen ajan seurakunnan opetuslasten uskoa, jotka pitivät sydämessään sapatin, eikä palvoneet auringonpäivää.
Piti otaa linkit, että narisijat viikottaiset pöpöttäjät saisivat vastapainoa tänne lukijoille.
Tottakai aurinko-päivä se on jotain! Ei se saturnuksen pimee päivä lauantai tai juutalainen sapatti se ei merkitse yhtään sen enempää kuin muutkaan päivät, mutta sunnuntai se on perinteinen pyhäpäivä, joka kuuluu ihmiswille lepopäiväksi.
tietysti pakanuuteen.
Ei sapatti kuulu pakanauskontoon.
Jos Jeesuksen sananomat sanat ovat totta, Niin tässä tapauksessa eivät sapatti eikä Jeesus kuulu
Pakanoille. Näet Evankeliumin kirjoittaja kertoo Jeesuksen sanoneen, että ei häntä ole lähetetty
tänne maanpäälle, kuin Israelin kadonneita lampaita etsimään. Minäkään en ole Juutalainen, joten
minulle ei kuulu tämän mukaan kumpikaan.
Eihän tällä ihmisten narrauksella ole muuta takana, kuin pitää yllä jonnin joutavaa Pappien kuormaa
kansan elätettävänä. Onhan siellä Italian Valtion sisällä ihan oma Pappivaltiokin Vaticaani joka on kehittänyt uskomuksensa monista vanhoista Pakana uskoista avioituessaan pakanuuden kanssa. Koko Kristillisyyshän ei perustu Jeesuksen mukaan Pakanoille vaan Israelilaisille. Tämä Kristillisyyshän on syntynyt asioiden väärin ymmärtämisestä.
Paljon on verta vuodatettu tämän pyhyyden takia. Paljon on ihmisiä poltettu tämän uskon nimissä.
Pyhyyden nimissä tekevät isot kirkkokunnat eniten pahaa ja pienemmät tekevät samaa perässä!
kuulu pakanakansoille, eikä kenellekkään muullekaan enää. Se on vain erään kultin väittämä, jota noudattamalla pönkitetään omavanhurskaita lihan tekoja. Siis epäraamatullista hurskastelua.
joilla ei ole lepoa Herrassa.
Israelin kansa ja sen joukossa ollut egyptiläinen sekakansa eivät päässeet Herran lepoon, vaikka he kuinka viettivät Mooseksen lain sapattikäskyä. He elivät erämaassa.
Mitä siis opimme?
Sapatti ei vie ihmistä lepoon ja "luvattuun maahan", vaan Herra itse voi levon antaa päiviin katsomatta.
selität Jeesuksen omat sanat kun Hän sanoo: Sapatti on asetettu ihmistä varten ( siis kaikkia ihmisiä varten)eikä ihminen sapattia varten ja samassa yhteydessä Hän sanoo olevansa sapatinkin Herra.
Ja eihän Jeesus voinut tehdä lakiin pieninkään muutosta. Hän ei olisi voinut muuttaa lepopäivää ja kuitenkin sanoa: Ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää. Luuk.!6:17.
sapatti on lepoa Herrassa, jota sinä et pääse koskaan kokemaan.
Siinäpä se, että sapatti on asetettu ihmistä varten, aivan niinkuin kaikki muutkin päiväit, ja siten ihminen määrää mitä hän sinä päivänä tekee: lepääkö vai työskenteleekö välttämättömän tehtävän parissa. Siis sapattia ei asetettu ihmistä varten, vaan päinvastoin. Kaikki päivä on asetettu ihmistä varten eikö niin? Ja silloin ihminen tekee sinä päivänä mitä hän haluaa. Eli Jumala on aivankuin luovuttanut tuon sapatin päivän aivan yhtä hyvin kuin muutkin päivät ihmistä varten, jolloin ihminen valitsee mitä hän noina päivinä tekee, jos hän haluaa levätä lauantaina/sapattina, niin hän voi niin tehdä, mutta jos hänen työ-tehtävänsä vaatii, että hänen on työskenneltä, niin hän tekee niin.
Eihän, jos joku tuo minulle tarpeellisen työaseen ja sanoo, että tämä ase on sinua varten, koska sinä sitä tarvitset, niin tottakai minä panen sen työtehtävässäni käyttöön. Mutta taas, jos minä olen vieraan palvelukseen käyttöön itseni luvannut, niin silloin minä olen hänen käyttöään varten. Eli jos minut olisi määrätty sapattia varten, niin sapatti saisi tehdä minulla mitä se haluaa minun tekevän, joten sekin on vain tuollaista sanaleikkiä. Ilmankos Paavali sanoo. Cal.4:!0. "Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhlaajoita ja vuosista.
Piipin sanomiset ovat yhtä kuin hevonen veteen laskisi, eli yhtä tyhjän kanssa!
eremith kirjoittaa että Kaikkivaltias joka kirjoitti käskyihin "MUISTA pyhittää lepopäiväsi" tarkoitti se että "tee mitä haluat niinkuin muinakin päivinä" ja kun Raamatussa puhutaan kuolemasta se onkin "iankaikkinen elämä" - kun Raamatussa puhutaan "synnin palkkasta" - se onkin ikuinen piina eikä kuolema niinkuin Raamattu sanoo..
Toivotaa että totuus vielä hänellekin valkenee.. toivotaan .. vanhalle miehelle ..
alex
Se on lepoa Kristuksessa
Herra antoi 'Herran sapatin' kansalleen - eikö niin..
Kysymys on: Kuka kuuluu Herran kansaan.. kuulutko sinä?
Muutenkin tämä keskustelu on usein aika kummallista .. puhutaan kuin Jumala haluaisi panna "ansoja" ihmisille ja yrittää saada heidät lankeamaan.. puhutaan koska uskotaan omaan kuolemattomuuteen eikä ymmärretä että vain Jumalan TAHDOSSA voi elämä olla ikuista.
Valitetaan että Jumala velvoittaa, Jumala käskee, Jumala rankaisee .. haloo ... Totuus on että Jumala haluaisi että jokainen pelastuu ja siksi Hän on avannut tien .. mutta valinta on ihmisen, sillä orjuudessa (pakon alla) ei ole iankaikkista elämää.
Ymmärrätkö?
PAKON ALLA EI OLE IANKAIKKISTA ELÄMÄÄ.
alex
alex
Ei ole.
Pakanauskontoon ei kuulu sapatti, vaan pakanoiden omat tavat ja tietysti pitää huomioida maan lait, jossa elää.
Sapatti on ihmistä varten, mutta pakanat kuuluvat apinoiden sukuun.
apinain sukuun kuuluvilla pakanoilla itsesi kaltaisia Darwinin apina-teorioihin lapsellisesti uskovia ihmisiä.
Vastaavasti pakanakansoista ulos Kristuksessa Jeesuksessa kutsutuille uskoville kuuluu sapatti, eikä asia muuksi muutu, sillä sapatti on asetettu ihmistä varten k a i k i l l e Jeesukseen uskoville Isä Jumalan siunaamaksi lepopäiväksi aina ja iankaikkisesti ja seurakuntaan katsomatta.
Sapatti oli puolipaimentlais juutalaisia varten, jotka eivät olleet vielä läheskään nykyihmisen tasolla, osasivat sentään paimentaa jo silloin!
""Kuuluuko sapatti pakanauskoville?"""
Missään kohtaa ei UT kehoiteta pakanoita pitämään kirjaimmellista vanhanliiton aikaista sapattia. Ja muutenkin UT vaikenee sapatista, ja jos sapatti olisi ollut tärkeänä pointtina, miksei Apostolit tai Jeesus antanut ohjeistusta asiaan??
Mutta kristityt, (esim. me ns.roomalaisia pakanakristityt) olemme pitäneet 7 päivän viikko järjestelmää( Raamatun mukaan) ja siihen liittyvää yhden pyhäpäivän muotoa (Raamatun mukaan). Joka menee yksiin käskyn kanssa, että siis 6 töitä ja yksi lepopäivä. OK! näinhän tää toteutuu ihan hyvin. Tässä nykymuodossa moni menee sen mukaan, että voi pitää lauantain ja sunnuntain lepopäivänään(työlainsäädäntö) jos niin haluaa.
Joten minusta on täysin joutavaa hakea perusteita laittomuudelle nykypäivän toteutusta vastaan. Ei siinä ole mitään väärää, jos asiaan perehtyy. Eikä näissä asioissa kannata kääntyä vanhakantaiseen suppeuteen, jota mm. EGW kärjistäen välittä teille adventisteille. Joten älkää eläätelkö EGW demonisointi kamppanjaa ( vainoharhaisuus katolisia vastaan)
Kiitetään Jumalaa ja voidaan hyvin. Ei meillä kristiyillä ole muutenkaan mitään asiaa alkaa harjoittamaan juutalaisten tapoja, sehän on heidän heiniään käskyinen. Me uskovat pakanat toteutamme kristittyinä uuden liiton määritelmiä, joka Kristuksen lainalaisuutta. Muistakaa Rakkauden ! Jos joku kokee tietyn päivän oikeaksi omatuntonsa mukaan. Sen tehköön ja kiittäköön Jumalaansa tästä, muttei pidä koskan tuomita ketään päivien perusteella, sillä Kristus rakastaa meitä ja mekin rakastamme lähimmäistämme. Joka vihaa, sellaisessa ei voi olla Kristuksen henkeä.