Monet eteenkin poliittiseen historiaan hurahtaneet "hipit" eivät ilmeisesti ole tietoisia sotahistoriasta ja NL:n sotilaallisen- ja poliittisen sodankäynnin suuresta strategiasta. Kesän 1944 offensiiveilla Stavka Stalinin johdolla pyrki seuraavaan:
KETJUREAKTIO:
1. Karjalan Kannas (10.6.44)
2. Syväri ja Maaselkä (21.6.44)
3. Bagration - päähyökkäys (22.6.44)
4. Narva (heinäkuu 1944)
5. Ukraina (elokuu 1944)
Stavka ja Stalin laskivat että rajulla, yllättävällä ja keskitetyllä iskulla Kannakselle murskataan viidessä päivässä suomalaispuolustus niin, ettei se enää käytännössä taisteli vastaan. Sitten edetään Kymijoelle ja hyökkäyksen oikea sivusta kiertyy samanaikasesti Laatokoan länsipuolella Itä-Karjalassa olevien suomalaisjoukkojen selustaan. Suomen puolustus luhistuu totaalisesti ja sen jälkeen hallitus Helsingissä vaihtuu "vallankumousprosessissa" (kansandemokraattien johtamaksi). Suomi antautuu ehdoitta.
Syntyneessä tilanteessa Saksan Lapissa olevat joukot eristetään ja saadaan Baltiassa olevia saksalaisjoukkoja vastaan suuri uhka pohjoisesta päin. Näin ollen lyömällä Kannaksella olevat 70 000 suomalaista, saisi NL todella mahtavan hyödyn jatkoa ajatellen Saksaa vastaan.
Kun tiedämme meni suunnitelma aivan mönkään. Suomalaiset liukuivat alta pois aiheuttaen samalla hyökkävälle Govorovin armeijoille kovat tappiot: 60 000 miestä (minimiarvio) tai 75 000 miestä (maksimiarvio) Viipurin valtaukseen päättyneen ensimmäisen vaiheen aikana. Kuten Ohto Manninen ja Tapio Tiihonen ovat venäläisdokumentteihin perustuen arvioineen hyökkääjän jv-pataljoonien vahvuus putosi puoleen 11 päivässä. Käytännössä toinen puolisko tuhoutui suurimmalta osalta divisioonia Talissa, Ihantalassa, Äyräpäässä, Vuosalmella ja Viipurinlahdella. Hyökkääjä menetti myös tuhoutuneina tai pahasti vaurioituneina n. 750 hyökkäysvaunua eli enemmän kuin sillä alunperin oli hyökkäyksen alkaessa. Suomalaiset hävittäjäkoneet, ilmatorjunta ja Osasto Kuhlmey tuhosivat kesä-heinäkuussa n. 1000 vihollisen lentokonetta.
Epäonnistuminen Suomen suunnalla aiheutti sen seuraamuksen, että Narvan rintama kykeni suhteellisen vähäisin voimin torjumaan puna-armeijan hyökkäystä yllättävän pitkään ja aiheuttamaan puna-armeijalle versiä tappioita. Sen sijaan Valko-Venäjän operaatio onnistui, sillä Normandian tapahtumien takia ja länsiliittoutuneiden kiihtyneen ilmasodan takia Luftwaffen hävittäjävoiman painopiste oli selvästi lännessä ja kotirintamalla. Niinpä Operaatio Bagrationin alettua oli Luftwaffella ainoastaan 40 toimintakuntoista päivähävittäjää Valko-Venäjän taistelurintamalla, myöhemmin määrä lisääntyi muttei koskaan noussut 150 päivähävittäjää suuremmaksi.
---------
Loppuhuomautus: Kuten olemme vuosikausia havainneet tällä keskustelufoorumilla pyritään esittämään kritiikitöntä jälkistalinistista historiantulkintaa Kremlin suulla. Arvoisien puna-armeijan hypettäjien kannattasi kuitenkin muistaa mihin lopultakin NL:n menestys kesällä 1944 perustui. Tästä antaa tunnustuksen marsalkka Zhukov tiedustelupalvelun nauhoittamassa haastattelussa v. 1963:
"Nyt sanotaan, etteivät liittoutuneet koskaan auttaneet meitä ... Kuitenkaan ei voida kieltää, etteivätkö amerikkalaiset antaneet meille niin paljon materiaalia, jota ilman emme olisi voineet muodostaa reservejämme ja jatkaa sotaa ... Jouduimme sotaan Saksaan verrattuna teollisesti takapajuisena maana ... Ilman amerikkalaisia 'Studebekkereita' emme olisi saaneet tykistöämme mihinkään ... kyllä, ne tarjosivat meille rintamakuljetukset suuressa määrin. "
http://www.prokarelia.net/fi/?article_id=1190&author=10&x=artikkeli
KETJUREAKTIO:
1. Karjalan Kannas (10.6.44)
2. Syväri ja Maaselkä (21.6.44)
3. Bagration - päähyökkäys (22.6.44)
4. Narva (heinäkuu 1944)
5. Ukraina (elokuu 1944)
Stavka ja Stalin laskivat että rajulla, yllättävällä ja keskitetyllä iskulla Kannakselle murskataan viidessä päivässä suomalaispuolustus niin, ettei se enää käytännössä taisteli vastaan. Sitten edetään Kymijoelle ja hyökkäyksen oikea sivusta kiertyy samanaikasesti Laatokoan länsipuolella Itä-Karjalassa olevien suomalaisjoukkojen selustaan. Suomen puolustus luhistuu totaalisesti ja sen jälkeen hallitus Helsingissä vaihtuu "vallankumousprosessissa" (kansandemokraattien johtamaksi). Suomi antautuu ehdoitta.
Syntyneessä tilanteessa Saksan Lapissa olevat joukot eristetään ja saadaan Baltiassa olevia saksalaisjoukkoja vastaan suuri uhka pohjoisesta päin. Näin ollen lyömällä Kannaksella olevat 70 000 suomalaista, saisi NL todella mahtavan hyödyn jatkoa ajatellen Saksaa vastaan.
Kun tiedämme meni suunnitelma aivan mönkään. Suomalaiset liukuivat alta pois aiheuttaen samalla hyökkävälle Govorovin armeijoille kovat tappiot: 60 000 miestä (minimiarvio) tai 75 000 miestä (maksimiarvio) Viipurin valtaukseen päättyneen ensimmäisen vaiheen aikana. Kuten Ohto Manninen ja Tapio Tiihonen ovat venäläisdokumentteihin perustuen arvioineen hyökkääjän jv-pataljoonien vahvuus putosi puoleen 11 päivässä. Käytännössä toinen puolisko tuhoutui suurimmalta osalta divisioonia Talissa, Ihantalassa, Äyräpäässä, Vuosalmella ja Viipurinlahdella. Hyökkääjä menetti myös tuhoutuneina tai pahasti vaurioituneina n. 750 hyökkäysvaunua eli enemmän kuin sillä alunperin oli hyökkäyksen alkaessa. Suomalaiset hävittäjäkoneet, ilmatorjunta ja Osasto Kuhlmey tuhosivat kesä-heinäkuussa n. 1000 vihollisen lentokonetta.
Epäonnistuminen Suomen suunnalla aiheutti sen seuraamuksen, että Narvan rintama kykeni suhteellisen vähäisin voimin torjumaan puna-armeijan hyökkäystä yllättävän pitkään ja aiheuttamaan puna-armeijalle versiä tappioita. Sen sijaan Valko-Venäjän operaatio onnistui, sillä Normandian tapahtumien takia ja länsiliittoutuneiden kiihtyneen ilmasodan takia Luftwaffen hävittäjävoiman painopiste oli selvästi lännessä ja kotirintamalla. Niinpä Operaatio Bagrationin alettua oli Luftwaffella ainoastaan 40 toimintakuntoista päivähävittäjää Valko-Venäjän taistelurintamalla, myöhemmin määrä lisääntyi muttei koskaan noussut 150 päivähävittäjää suuremmaksi.
---------
Loppuhuomautus: Kuten olemme vuosikausia havainneet tällä keskustelufoorumilla pyritään esittämään kritiikitöntä jälkistalinistista historiantulkintaa Kremlin suulla. Arvoisien puna-armeijan hypettäjien kannattasi kuitenkin muistaa mihin lopultakin NL:n menestys kesällä 1944 perustui. Tästä antaa tunnustuksen marsalkka Zhukov tiedustelupalvelun nauhoittamassa haastattelussa v. 1963:
"Nyt sanotaan, etteivät liittoutuneet koskaan auttaneet meitä ... Kuitenkaan ei voida kieltää, etteivätkö amerikkalaiset antaneet meille niin paljon materiaalia, jota ilman emme olisi voineet muodostaa reservejämme ja jatkaa sotaa ... Jouduimme sotaan Saksaan verrattuna teollisesti takapajuisena maana ... Ilman amerikkalaisia 'Studebekkereita' emme olisi saaneet tykistöämme mihinkään ... kyllä, ne tarjosivat meille rintamakuljetukset suuressa määrin. "
http://www.prokarelia.net/fi/?article_id=1190&author=10&x=artikkeli
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannas: 1. vaihe: 60 000 - 75 000 miestä
Kannas: 2. vaihe: 45 000 -62 000 miestä
Yhteensä miniarvion mukaan 105 000. Tapio Tiihonen löysi puna-armeijan dokumenteista tiedollisia "aukkoja" noin 30 000 miehen tappioista ja esitti arvion jonka mukaan Kannaksella hyökkääjä menetti kesä-heinäkuussa 130 000 - 137 000 miestä. 8 divisioonan miesvahvuus putosi alle 2000 miehen, eli niistä ei ollut enää jäljellä kuin pääsosa esikunnasta, huoltoporras ja osa tykistöjoukoista. Painopistesuunnan pataljoonien yleinen taisteluvahvuus näyttää olleen heinäkuussa enää 20-50, jos sitäkään (määrävahvuudet yleensä 500-550 miestä).
Itä-Karjala, Syväri:
Tappiot hyökkäjillä ajalta 21.6-10.6.44 (eli U-linjalle tullessa) vähintäin 45 000 miestä (venäläislähteet).
Sen jälkeisistä tappioista mainitaan mm. 6 000- 7 000 miestä Nietjärvellä, sekä pelkästään kaatuneina, vankeina ja kadonneina n. 3 200 Ilomantisssa.
Hyökkäyksen pysäytyessä oli Laatokan pohjoispuolella olleiden neuvostojoukkojen hyökkäysvoima ehtynyt totaalisesti. Ilomantsin suunnalla 2 divisioonaa oli käytännössä tuhoutunut, vain rippeet selvisivät "ihanneyhteiskuntaan" hengissä heitettäväksi seuraavaan lihamyllyyn.
Hienoa asiantuntemusta nimimerkki Penna Tervolta!Tällaista historallista faktaa lukee todella mielellään siksi,että se on todella faktaa!
Tästä länsiavun vaikutuksesta Puna-Armeijan toimintaan sodan aikana Neuvostoliiton virallinen oli aikoinaan sellainen,että se oli vähäistä ja merkityksetöntä.
Nykyiset venäläiset sotahistorioitsijat ovat toista mieltä.Heidän mukaansa Länsiavulla-Lend and Lease-oli ratkaiseva merkitys Puna-Armeijan sodankäynnin menestykseen.
USa toimitti koko sodan ajan korkeaoktaanista lentokonebensiiniä N-liittoon määrän,mikä oli vuositasolla 2x suurempi kuin mikä oli N-liiton oma lentokonebensiinin tuotanto.
Liittoutuneet toimittivat N-liittoon laivoja,vetureita,rautatievaunuja,panssarivaunuja,hävittäjiä,jeeppejä ja ennen kaikkea 200 000 Studebaker-kuorma-autoa Puna-armeijan loppuun ajettujen kuorma-autojen tilalle.
Nämä veturit,rautatievaunut ja kuorma-autot mahdollistivat Puna-Armeijan nopeat joukkojensiirrot.Mutta Stalin käytti niitä myös omiin tarkoituksiinsa vuonna 1943.
Silloin,sodan aikana vuonna 1943,Stalin pakkosiirrätti tsetseenit pois Tsethseniasta.Heidät siirrettiin Studebaker-kuorma-autoille rautatieasemille.Siellä heidät lastattiin avonaisiin junanvaunuihin ja kuljetettiin Siperiaan.Ne jotka eivät halunneet lähteä,ammuttiin.Takaisin asuinseuduilleen tsetseenit,ne jotka olivat vielä elosssa,pääsivät vasta Hruhtsovin aikana 1950-luvulla.
Länsimaat toimittivat Puna-Armeijallle myös kivääreitä,pikakivääreitä,konekivääreitä,konepistooleja ja niihin runsaasti ampumatarvikkeita sekä myös tykkejä,erikaliberisia tykistökranaatteja,ilmatorjuntatykkejä ja kranaatinheittimiä.
Ilman länsimaiden sodan aikana Neuvostoliittoon toimittamaa ruoka-apua Puna-Armeijassa oli nähty nälkää. Armeija marssii vatsallaan kuten Napolen aikoinaan sanoi.
Tässäpä oli lisää pureksittavaa poliittiseen historiaan hurahtaneille "hipeille" jotka eivät ilmeisesti ole,tai ole halunneet,tutustua sotahistoriaan kuin tietynväristen silmälasien läpi.
Toisaalta sellaisessa ei ole juurikaan mitään uutta.Esimerkiksi 1970-luvulla meno oli nuorison silloin omaksumista tietyistä poliittisista syistä johtuen samanlaista kuin joskus nykyisinkin.Ja jo 1970-luvulla eräät tietyn poliittisen suuntauksen omaksuneet piirit toivat esille omia käsityksiään mm.Suomen Armeijan upseereista!