Esimerkiksi Haitin maanjäristyksen aikana olisi ollut käyttöä joukolle lentokoneita, joihin on kiinnitetty yhteensä 100 kilowatin verran hyvällä hyötysuhteella toimivaa hyvin erikoista valaistustekniikkaa eli n. 10 megalumenia, ja nämä lentokoneet kiertelemässä säännöllisessä kuviossa n. kilometrin korkeudessa. Suuruusluokaltaan, karkeasti ottaen, 100 kilowattia on n. kymmenesosa yhden ison helikopterin tehosta tai sähköauto täydessä tehossa. Sellainen valaistusteho 1-2 kilometrin korkeudesta antaa enemmän kuin täysikuun kirkkauden useiden neliökilometrien alueelle.
10 km korkeudesta samanlainen valaistus suuntaamattomana auttaa valonvahvistimen käyttöä ja kameran pitkää valotusta(yli 2s) huomattavasti. Toisaalta, valoa voi myös suunnata. Tarpeeksi korkealla on joskus sellainen tuuli, että sopiva lentokone voi pysyä paikallaan maahan nähden.
Jos valon ampuminen huolettaa, yksi mahdollisuus on pitää sitä 500 metrin kaapelin päässä. Lisäksi se voi häikäistä sillä tavalla, että lentokoneen näkeminen vaikeutuu.
Äkillisessä tilanteessa voi ensin lähettää hävittäjät joiden pommipaikkoihin on kiinnitetty erikoislamput ja ne kiertelevät kohteen yllä siihen asti kunnes halvemmat ja halvempikäyttöiset potkurilentokoneet ehtivät perille.
Jossain yksi mahdollisuus on suunnata laivasta kapea valokeila kohteen yläpuolisiin pilviin, joista valo heijastuu myös alas. Pilvettömällä säällä myös pelkkä hajavalo ( valosaaste ) voi auttaa.
Tässä on keskustelua yhdestä mahdollisesti sopivasta valaistustekniikasta:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9529666
Muitakin tekniikoita on. Eikös suurimmissa valonheittimissä 60v sitten ollut joku hiilipala? Tavalliset loisteputketkin saattaa kelvata jos niille saa ison läpinäkyvän tilan erikoislentokoneen alaosaan.
Tässä olevat arviot ovat hyvin karkeita. Tarkempia laskelmia tarvitaan.
10 km korkeudesta samanlainen valaistus suuntaamattomana auttaa valonvahvistimen käyttöä ja kameran pitkää valotusta(yli 2s) huomattavasti. Toisaalta, valoa voi myös suunnata. Tarpeeksi korkealla on joskus sellainen tuuli, että sopiva lentokone voi pysyä paikallaan maahan nähden.
Jos valon ampuminen huolettaa, yksi mahdollisuus on pitää sitä 500 metrin kaapelin päässä. Lisäksi se voi häikäistä sillä tavalla, että lentokoneen näkeminen vaikeutuu.
Äkillisessä tilanteessa voi ensin lähettää hävittäjät joiden pommipaikkoihin on kiinnitetty erikoislamput ja ne kiertelevät kohteen yllä siihen asti kunnes halvemmat ja halvempikäyttöiset potkurilentokoneet ehtivät perille.
Jossain yksi mahdollisuus on suunnata laivasta kapea valokeila kohteen yläpuolisiin pilviin, joista valo heijastuu myös alas. Pilvettömällä säällä myös pelkkä hajavalo ( valosaaste ) voi auttaa.
Tässä on keskustelua yhdestä mahdollisesti sopivasta valaistustekniikasta:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9529666
Muitakin tekniikoita on. Eikös suurimmissa valonheittimissä 60v sitten ollut joku hiilipala? Tavalliset loisteputketkin saattaa kelvata jos niille saa ison läpinäkyvän tilan erikoislentokoneen alaosaan.
Tässä olevat arviot ovat hyvin karkeita. Tarkempia laskelmia tarvitaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toisenlainen, täydentävä, ennen kaikkea kiintopisteitä antava valaisukeino on pudottaa pieniä patterikäyttöisiä led-valoketjuja ilma-aluksesta. Lentokonetta varten voi olla pudotettava 500kg säiliö joka halkeaa kahteen osaan ja vapauttaa tuhansia valaistusyksikköjä, joissa on laskuvarjo, täyttyvä kelluke ja puihin takertumista auttavat siimat. Maan, jään, puun oksiston tai veden kohdatessaan valaistusyksikkö laukeaa sytyttämällä ledit. Pieni märkyyssensori kertoo osuttiinko veteen ja jos osuttiin, valo ei ole tasainen vaan välkkyvä (esim. 1 sekunti valoa, 0,5 sekuntia taukoa.)
Useimmissa paikoissa vihreä väri heijastuu eniten ympäröivästä maastosta. Toisaalta, jos ei ole kyse siviilikriisistä kuten luonnonkatastrofista ja valo saa näkyä vain valonvahvistimella tai kameralla, voi käyttää lähi-infrapunaa lähettäviä ledejä. Toisaalta monien eri värien käyttö voi auttaa maaston hahmottamisessa, jos samasta säiliöstä pudotetaan esim. punaisia, violetteja, turkooseja, vihreitä, keltaisia, valkoisia ja sinisiä valaistusyksikköjä.
6-20 ledin ketju pienen patterin voimalla voi antaa monien peräkkäisten öiden ajaksi kiintopisteen joka näkyy kilometrien päähän. Kun näitä on alueella satoja tai tuhansia, se tekee esim. helikopterin käytöstä turvallisempaa ja vähentää maassa, jäällä tai veneellä kulkevien eksymisiä, tilanteessa jossa totutut sähkövalot eivät ole päällä sähkökatkon vuoksi. Lisäksi valaistusyksikön voi poimia kädessä kannettavaksi valaisimeksi, joka auttaa ainakin hyväsilmäisiä näkemään parin metrin päähän.
Useampi led samassa valaistusyksikössä saa valon näyttämään vakaammalta kun kulma vaihtuu (esim. veneen tai ilma-aluksen liikkuessa) ja kun välillä oksat peittävät osan ledeistä.
Läpinäkyvä kelluke voi täyttyä kaasulla joka syntyy kahden kemikaalin kohdatessa.
Kellona toimivan mikrosirun lisäksi, valojen syttymistä ja väliaikaista sammumista esim. vuorokaudenaikojen mukaan, voi ohjata myös radiolla tai mikroaalloilla jos valaistusyksiköissä on elektroniikka sitä varten.
On mahdollista tehdä kranaatinheittimen ammuksia joista hajaantuu pieniä LED-valaistusyksikköjä maastoon.
On mahdollista tehdä kranaattikonekiväärin ammuksia, jotka kilometrin lennettyään loistavat koko yön ja seuraavana iltana syttyvät tiettyyn aikaan.
1.Lila / violetti LED ei kai sinällään ole mahdollinen, koska sen spektrin pitäisi olla kaksihuippuinen, mutta käytännössä melkein samaan päästään yhdistämällä punainen led ja sininen led hyvin lähekkäin, tai hyödyntämällä sinisen fluoresointia.
2.Voi arvata, että vaihtamalla kranaattikonekivääriin muutama muunnettu latausta suorittava osa, jokaiseen led-valoammukseen voi juuri ennen laukaisua lähettää sähköisesti informaatiota joka kertoo syttymis- ja sammumisajoista. Hieman muunnettuun konekivääriin voi kuulua esim. usb-johto, jota kautta ammuksille lähetetään viestejä tyyliin "syty klo 01.35:04, sammu 2.59:57" tai "syty heti laukaisussa, avaa laskuvarjo 0,592 sekunnin kuluttua ja sammu 07.19:22"
3.Hävittäjästä "pommina" ryppäänä pudotettavat valaistusyksiköt voivat saada juuri ennen laukaisua hävittäjän ohjelmistolta yksilölliset toimintaohjeet, jotka on laskettu mm. korkeuden ja nopeuden perusteella. Jonkinlaisen lennossa irtoavan kaapelin tai joukon kaapeleita on kiemurreltava kaikkien ehkä tuhannen osan kautta (mutta yhdessä "joulukuusivalossa" voi olla 80 lediä, joten jos 80 olisi yläraja niin 10 kaapelia voisi olla kytketty 800 osan kanssa viestintää varten) .
4.Tarpeeksi kylmässä täytyy käyttää lämpöeristettyä valaistusyksikköä jonka ledien hukkalämpö johdetaan lämmittämään pattereita, eli ei voi olla valoketjua eli valon täytyy tulla pieneltä alalta. Myös ylikuumentuminen saattaa olla mahdollista ja tietyssä lämpötilassa valotehoa on alennettava.
5.Ryppään kuoren puoliskoissa täytyy olla omat valot ja laskuvarjot, ettei ne pudotessaan aiheuta vaaraa.
6.Vähän kehittyneempi versio voi olla sillä tavalla gps-ohjautuva, että sen väri tai välkkymistila riippuu paikasta. Siinä voi olla 2 eri väristä led-ketjua, joista toinen on päällä tietyn alueen sisällä, toinen sen ulkopuolella ja molemmat jossain kolmannessa paikassa. Ja/tai joka alueelle on oma tapansa välkkyä. Ydinlaskeumaa varten voi olla säteilymittarilla varustettu, jonka väri ja/tai välkkymistyyppi riippuu säteilyn määrästä, ja vastaava systeemi myrkkykaasua varten. Jossain saattaa olla avuksi myös paineesta eli korkeudesta riippuva valo, jos se auttaa hahmottamaan jotain olennaista maaston kohoumaa...
1.Säteilymittarilla varustettu valaistusyksikkö-sensori voi olla vaikka sellainenkin, että jokainen gammasäteen rekisteröinti näkyy välähdyksenä, eli mitä enemmän säteilyä sitä enemmän välkkymistä maastossa. Mittausosan tilavuus voi olla valittu siten, että normaalissa säteilyssä välähdys tulee keskimäärin minuutissa. Yksi led-väri on päällä koko ajan ja toinen led-väri on varattu kertomaan säteilystä välähdyksillään.
2.Voi olla sellainen sensori-valaistusyksikkö joka loistaa tai sytyttää uuden värisiä ledejä äänen vuoksi. Eli jos esim. joku desibeliraja ylittyy tietyillä taajuuksilla, ledejä syttyy hetkeksi ja extrakirkkaasti pienen taskulampun voimalla siten että se näkyy 10-20 km päähän. Äänen tunnistus voi olla paljon mutkikkaampikin kuin pelkkä desibeliraja, esim. kapea piikki äänispektrissä voimakkuudesta riippumatta tai jopa tietyn mallisten moottorien ääni.
3.Lumen kanssa tulee joskus ongelmaksi, että lumi peittää ledit niin paksulti ettei ne kuulla läpi. Ainakin yksi led pysyy lumen päällä jos ledit on laitettu kehikon kärkiin. Yksinkertaisin 3d-kehikko on nelikulmainen neljästä kolmiosta koostuva ns. tetraedri. Lentokoneesta tai helikopterista voi pudottaa kokoon taittuvia 40cm tetraedreja, mahdollisesti läpinäkyvän laskuvarjon kanssa. Aavikkomaissa joskus myös hiekkamyrsky voi peittää ledit jotka eivät ole tetraedrin kärjessä. Myös vedessä ledit näkyy kauemmas jos edes yksi neljästä on vähän veden yläpuolella. Jos kaikissa neljässä kärjessä olevat ledit ovat näkyvissä, se auttaa hahmottamaan etäisyyttä kehikkoon ja siten maahan, jäähän tai veteen. Silloin tällöin helikopteri tuhoutuu kun sen ilmavirta nostattaa sen verran hiekkaa tai lunta ettei ulkoa hahmota mitään ja näkyvyys menee pieneksi. Jos ennen laskeutumista tiputtaa muutaman led-tetraedrin alas, se tekee laskeutumisesta huomattavasti turvallisemman.
Vähän vastaava juttu vesilentokoneen kanssa jos vesi on niin tyyntä ja roskatonta ettei sitä hahmota. Silloin voi tehdä ylimääräisen kierroksen laskeutumiskohdan yllä ja tiputtaa jotain. Jos laiva on alueella jossa kompassi ei toimi, gyroskooppia ei ole kun se maksaa liikaa, gps ja galileo on pois toiminnasta (esim. sodan tai konfliktin vuoksi) ja mikään muukaan navigointikeino ei toimi, silloin yöllä yksi viimeinen keino yrittää pitää suoraa reittiä on tiputella led-tetraedreja tai jotain pullon kokoisia poijuja mereen ja pitää ne mahdollisimman tarkkaan takasuunnassa (vastaava toimii myös radiolähettimen kanssa). (Etäisyyden led-tetraedriin voi mitata valokuvaamalla se ja laskemalla kärkiä edustavien pikselien välimatkoista etäisyys jollain kaavalla. Purjeveneessä tämä mahdollistaa yhden tavan mitata nopeutta.)