Minun seksuaalisuus tukahdutettiin helluntaipiireissä. Siellä oli hirveät vaatimukset ja tuntui että piti aina sovittautua siihen tiettyyn muottiin mihin muutkin.
Tämän johdosta kaikki ihmissuhteet tuolla jäivät pinnallisiksi. Siellä jäi jotenkin sellainen kuva että ei saisi paljoa olla ja pyöriä maallisten kavereiden kanssa että ne ei saastuta.
Minulla on aina ollut myös erikoinen huumorintaju, en osaa nauraa sellaisille tylsille jutuille vaan tarvin rajua ärsykettä että minua huvittaisi.
No sitten tuo että itsetyydytyskin olisi muka synti. Runkkasin koko sen ajan mitä olin tuolla seurakunnassa, välillä oli parempi aikoja ja välillä mentiin sitten niin pohjalla että vehkeektin oli turvonneeina monta päivää putkeen...
Helluntailaiset puhuvat myös että tulee jumalan vihan aika kaikkea syntiä kohtaan. Silloin kun runkkasin ja taustalla tv:stä tuli uutisia tsunameista ja tulivuoren purkauksista että se johtuisi mun runkkaamisesta... Kaikki sodat, maanjäristykset. Olin kokoajan sillee et onko jumala ny noin vihanen, katteleeko se mua kun teen sitä. Ihan älytöntä kun nyt miettii.
Lopuksi masennuin niin että ei edes huvittanut käydä kokouksissa, aloin kuuntelemaan taas maallista musiikkia, elokuvia, näkemään muitakin ihmisiä kuin uskovia ja minun mieleni alkoi paranemaan pikkuhiljaa, olen kyllä edelleen uskossa ja tunnustan jeesuksen herrakseni ja syntieni sovittajaksi mutta olen niin herkkä luonne että seurakunta ei sovi minulle :(
Siellä tulee niin henkisesti vammaiseksi että on luonteeltakin niin nysvö, ei uskalla sanoa ei jos joku pyytää apua vaikka ei jaksa menna tai osallistua. Tuntuu et kaikki mitä kieltää muilta on syntiä.
Mut kaikkein pahin asia oli toi että ei saanu harrastaa itsetyydytystä vaikka jumala on minulle luonut luonnolliset tarpeet, ihan älytöntä. Hain apua jopa tuollaisesta laitteesta http://www.cb-2000.com/pa5000.html En kehdannut antaa avainta kenellekkään, piilotin sen porukoille aina johonkin mutta kävin sitten hakemassa sen kun rupesi tekemään mieli.
Tämän johdosta kaikki ihmissuhteet tuolla jäivät pinnallisiksi. Siellä jäi jotenkin sellainen kuva että ei saisi paljoa olla ja pyöriä maallisten kavereiden kanssa että ne ei saastuta.
Minulla on aina ollut myös erikoinen huumorintaju, en osaa nauraa sellaisille tylsille jutuille vaan tarvin rajua ärsykettä että minua huvittaisi.
No sitten tuo että itsetyydytyskin olisi muka synti. Runkkasin koko sen ajan mitä olin tuolla seurakunnassa, välillä oli parempi aikoja ja välillä mentiin sitten niin pohjalla että vehkeektin oli turvonneeina monta päivää putkeen...
Helluntailaiset puhuvat myös että tulee jumalan vihan aika kaikkea syntiä kohtaan. Silloin kun runkkasin ja taustalla tv:stä tuli uutisia tsunameista ja tulivuoren purkauksista että se johtuisi mun runkkaamisesta... Kaikki sodat, maanjäristykset. Olin kokoajan sillee et onko jumala ny noin vihanen, katteleeko se mua kun teen sitä. Ihan älytöntä kun nyt miettii.
Lopuksi masennuin niin että ei edes huvittanut käydä kokouksissa, aloin kuuntelemaan taas maallista musiikkia, elokuvia, näkemään muitakin ihmisiä kuin uskovia ja minun mieleni alkoi paranemaan pikkuhiljaa, olen kyllä edelleen uskossa ja tunnustan jeesuksen herrakseni ja syntieni sovittajaksi mutta olen niin herkkä luonne että seurakunta ei sovi minulle :(
Siellä tulee niin henkisesti vammaiseksi että on luonteeltakin niin nysvö, ei uskalla sanoa ei jos joku pyytää apua vaikka ei jaksa menna tai osallistua. Tuntuu et kaikki mitä kieltää muilta on syntiä.
Mut kaikkein pahin asia oli toi että ei saanu harrastaa itsetyydytystä vaikka jumala on minulle luonut luonnolliset tarpeet, ihan älytöntä. Hain apua jopa tuollaisesta laitteesta http://www.cb-2000.com/pa5000.html En kehdannut antaa avainta kenellekkään, piilotin sen porukoille aina johonkin mutta kävin sitten hakemassa sen kun rupesi tekemään mieli.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä saat itse vastaukset Jumalasi edessä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Jotenkin olet lainorjuuden alla. Ei laki anna voimaa elää uskossa. Vapauteen Kristuson sinutkin vaputtanut. Älä ole ainakaan ihmisten orja. Olet varmaan herkkä sielultasi ja sinuun vaikuttaa paljon toisten mielipiteet. Jos Jumalan sana ja Pyhä Henki todistaa jonkin asian synniksi, Herra kyllä antaa ajallansa myös voiman vapautua synnistä. Jospa keskittyisit nyt siihen totuuteen, että Jumala on sinut luonut, olet arvokas, ainulaatuinen ihminen. Herralla on sinulle valtava suunnitelma edessäsi. Jeesus rakastaa sinua ja ihmistä. On totta, että Jumala ei hylkää, vaikka tietäisimme että ole täydellisiä kaikilta osin.
Jotenkin tuntuu, että sinulle on tullut tuosta itsetyytydyksetä hieman pakkomieli. Tavallaan sinä olet keskittänyt pahoanolosi tuohon yhteen asiaan. Tai oikeastaan yrität hallita itseäsi juuri sillä minkä koet olevasi itsellesi yliviminen vätää. Tekemällä juuri sitä jopa korostuneesti yrität hallita itseäsi ja tahtoasi.
Voin olla väärässä. Se on sittenkin enemmän psyykkinen kuin hengellinen ongelma. Voin olla väärässä.
Jokainen meistä joutuu kokemaan ja elämään ihmisen tien.
Toivon sinulle oikein siunattua elämää ihiosena ja kristittynä.
Tokka kai seksuaalisuus on normaalia, mutta sinun tapauksessa asia on jo pakkomielteistä.
Enemmänkin se johtuu siitä, että määrättyyn ikään luonnollisena kuuluva itsetyydytys kiellettiin.
Näkeehän tuon kaikki insesti pedofilia ym. tapaukset mitä ns uskovien keskuudessa harrastetaan, johtuu paljon juuri seksi kielteisestä asenteesta.
Jos vielä ehkäisy on kielletty, jatkuvien raskauksien näännyttämä vaimo ei pysty vastaamaan viriilin miehensä vaatimuksiin.
Sitten mies alkaakin katsella omia tyttäriään "sillä silmällä".
Helluntailaiset taas ovat muuten kielteisiä koko seksiä kohtaan, se tekee luonnollisesta asiasta "mystistä" ja haluttavampaa.
Ihmisellä on kumma viehtymys kaikkeen kiellettyyn, lisäksi on kyse luojan luomista luonnollisista tarpeista niitä on mahdoton kokonaan tukahduttaa.
Aivan uskomatonta että joku kieltää itsetyydytyksen nuorelta ihmiseltä jolla ei ole seksikumppania.
Ei kun siis minulla on tarpeita, joskus runkkaan siksi että saan arkeen jotain väriä ja pääsen pakoon hiljaisuutta. Jotenkin sellainen tasainen elämä ei ole mua varten vaan haluan jotain elämää ja hohtoa myös. Kirkossa käynnit jätin siksi koska siellä minua yritettiin tunkea johonkin muottiin niiden muiden kanssa, tehtiin lähes kaikesta syntiä vaikka raamattukin selkeästi sanoo että kaikki on teille luvallista mutta ei kaikki rakenna.
Pidän haureutena eli siis syntin' kyllä esiaviollista seksiä toisen ihmisen kanssa, raamatussa on selkeästi sanottu että yhdyntä/seksi kuuluu aviopareille. Itsetyydytyksessä en tungekkaan melaani toisen mekkoon vaan omaan nyrkkiini joka on myös osa minun ruumistani. En yhdy toiseen ruumiiseen vaan omaani.
Raamatussa ei ole mainittu missään kohdassa selkeästi itsetyydytyksestä vaan ne on yleisiä tulkintoja. Edelleen olen uskossa mutta minulla on tarpeita ja haluja jotka jumala on minuun luonut. En haluakkaan täyttää halujani ja tarpeitani jumalan tahdonvastaisesti vaan sillä tavalla kuin se on oikein, eli tässä tapauksessa runkkaamalla.
Se ei satuta ketään, ei minua eikä ulkopuolisia ihmisiä, pääsen seksuaalisista paineistani jotta en katsoisi seurakunnan tilaisuuksissa tai arjen keskellä emäntiä ja muita piikoja himoiten.
mulla oli ennen kans pakkomielteen omaista itsetyydytystä.olin niin herkkä,että mun ei tarvinnut edes kosketella itseäni,vaan laukesin vain ajattelemalla likaisia juttuja.siis seksuaalisten fantasioiden voimalla saavutin huipun.vuosien vieriessä,kun aloin käyttämään psyykelääkkeitä,niin johan hävis halut.
sain tänään käsiini kirjan;se tuntuu niin ihanalta.kirjoittanut Ingrid ja Walter Trobisch.kustantanut Suomen Raamattuopiston Kustannus.tilasin sen kirjan netin kautta Luther-divarista.tilasin samalla kaikki Trobischin kirjat.ne käsittelevät seksuaalisuutta jokainen.
.. mistä puhut. Itse olen juuri irtautunut vanhoillislestadiolaisten yhteisöstä johon synnyin ja jonka oppi minut tiukasti sitoi aina ajatuksia ja tunteita myöten. Seksuaalisuus on myös vl-piireissä erittäin vahvasti demonisoitua ja kaikki siihen liittyvä on aina omassa lähipiirissäni ollut jotain kielteistä, pahaa ja täynä tabuja ja uskomuksia. Koskaan en uskossa ollessani ajatellut kuitenkaan itsetyydytystä synniksi, vaikka se minulle sellaiseksi saarnattiin. Pienen tytön päähän ei vain mahtunut miksei omaa ruumista voisi koskettaa tai siitä tunteesta nauttia. Vuosien selibaatti ja kaikkien seksuaalissävytteisten asioiden ja tunteiden pakeneminen vei lopulta halut kokonaan. Perhe-elämä oli lähipiirissä niin vahvasti demonisoitua, etten koskaan onneksi sitoutunut, mennyt naimisiin ja saanut liutaa lapsia, joita en jaksaisi kasvattaa. Sitten, kun sain riittävästi etäisyyttä liikeeseen, uskalsin alkaa kyseenalaistamaan asiota sekä myös tutkimaan omaa seksuaalisuuttani tarkemmin. Toki usko on suojellut minua, mutta samalla olen elänyt kuin kelmussa: niin paljon on sisimmässäni ollut lukittuna tukahdutettuja ajatuksia ja tunteita. Helpotus on ollut valtaisa liikkeestä irtautumisen jälkeen kun on tajunnut mieten monet asiat itsessäni ovatkin luvallisia, tavallisia ja ihania asioita.