Näin lukuisia maamme seurakuntia ja kirkkoja ja kauhistuin sitä mitä näin. Oli seurakuntia jossa kuulijat makasivat arkuissa ja saarnaajat olivat pukeutuneet haudankaivajiksi. Seurakunnan lattialla matelivat käärmeet ja skorppionit ja virsiä ja lauluja säestävät olivat käsissään luiset välineet jotka kyllä muistuttivat soittimia, mutta ne olivat äänettömiä ja niistä lähti vain savua joka leijaili noiden arkkujen päälle.
Sitten näin seurakuntia joissa kansa oli pukeutuneena nahkatakkeihin ja nahkahousuihin ja naiset olivat maalattu mitä rivoimmannäköisiksi ja miehet olivat kuin kuralätäköstä nousseet ja hiukset oli rasvattu niin paksulla rasvalla että sitä valui kaikkialle ja kun he lauloivat ylistyslauluja niin heidän sydämensä irvisti ja kasvot vääntelehtivät muodottomasti ja heidän ruumiinsa hytkyivät kuin jossain seksuaalisessa orgiassa.
Kyseisen seurakuntien saarnaajat olivat pukeutuneet kaikenlaisiin erittäin koristeellisiin ja kimaltavin koristein kirjailtuihin takkeihin ja housuihin ja he heiluttivat käsissään Raamatun näköistä kirjaa jossa ei ollut kuin kannet.
Sitten näin seurakuntia jossa syötiin ja mässäiltiin ja naurettiin ulkona oleville nälkää kärsiville ihmisille ja hyväiltiin omia vatsojaan ja kehuttiin toinen toisille kuinka maittvaa ruokaa oli pastorit taas valmistaneet että ihan napa oli revetä. He olivat lopulta niin päihdyksissään syömingeistään että konttasivat lattialla kuin siat ja ilkkua röhkivät jokaiselle nälkäiselle jonka näkivät. Pastorit olivat lihavia kuion valtaisat kaljatynnyrit ja he hyllyivät liikkuessaan, ja kukaan heistä ei välittänyt kenestäkään toisesta.
Sitten näin seurakuntia joissa oli heikkoja ihmisiä, täysin voimattomia ja ne vapisivat ja tutisivat ja yrittivät imeä itseensä voimaa saarnaajistaan, mutta ei niilläkään ollut mitään annettavaa, sillä kun he itse olivat syöneet oman ravintonsa ei heillä ollut jakaa muille.
Sitten oli erikoisia seurakuntia, he kokoontuivat vihreillä niityillä kirkkaan virran äärellä ja jakoivat janoisille juotavaa ja nälkäisille syötävää ja he olivat kirkkauden opettamia, sillä heihin valui ylhäältä koko ajan kirkas valo joka vahvisti heitä. Näitä ei ollut montaakaan, koska nuo muut seurakunnat pitivät heitä höynähtäneinä ja väärin vaeltavina ja heitä vierastettiin.
Sitten näin kuinka taivaalta lähestyi suuri pilvi heinäsirkkoja muistuttavia eläimiä ja ne hyökkäsivät noiden kimppuun jotka olivat ulkona ja muut seurakunnat nauroivat ja pilkkasivat heitä, mutta vaikka nuo heinäsirkat tekivätkin tuhoaan, niin kirkkaus korvasi moninkertaisesti kaiken sen mitä nuo heinäsirkat olivat tuhonneet.
Sitten nuo kaikki seurakunnat, ne jotka kokoontuivat sisätiloissa ryhtyivät rakentamaan suurta aitausta kaikkien omien rakennustensa ympärille estääkseen noiden ulkona olevien pääsyn heidän tiloihinsa, mutta juuri kun ne olivat saaneet sen valmiiksi nousi suuri peto joka polki nuo seurakunnat maahan ja nieli sisäänsä niissä olevat, ja kääntyi sitten kohti noita ulkona olevia ja ne lähtivät pakoon luoliin ja onkaloihin jonne tuo peto ei päässyt ja näin suuri osa heistä säästyi pedon hyökkäykseltä. Ja vaikka peto oksensi suustaan ulos noita nielemiään seurakuntalaisia niin niistäkään yksikään ei voinut käydä noihin luoliin ja silloin taivaalla nähtiin suuri kirkkaus ja luolissa olevat astuivat esille ja he kävivät petoa vastaan ja taivaalta laskeutui valtaisa pilvi joka peitti nuo luolissa olevat ja kun pilvi katosi, niin heistä ei ollut ketään maanpäällä ja tuo suuri peto oli kahleilla sidottu ja sotilasenkelit raahasivat pedon pois.
Sitten näin seurakuntia joissa kansa oli pukeutuneena nahkatakkeihin ja nahkahousuihin ja naiset olivat maalattu mitä rivoimmannäköisiksi ja miehet olivat kuin kuralätäköstä nousseet ja hiukset oli rasvattu niin paksulla rasvalla että sitä valui kaikkialle ja kun he lauloivat ylistyslauluja niin heidän sydämensä irvisti ja kasvot vääntelehtivät muodottomasti ja heidän ruumiinsa hytkyivät kuin jossain seksuaalisessa orgiassa.
Kyseisen seurakuntien saarnaajat olivat pukeutuneet kaikenlaisiin erittäin koristeellisiin ja kimaltavin koristein kirjailtuihin takkeihin ja housuihin ja he heiluttivat käsissään Raamatun näköistä kirjaa jossa ei ollut kuin kannet.
Sitten näin seurakuntia jossa syötiin ja mässäiltiin ja naurettiin ulkona oleville nälkää kärsiville ihmisille ja hyväiltiin omia vatsojaan ja kehuttiin toinen toisille kuinka maittvaa ruokaa oli pastorit taas valmistaneet että ihan napa oli revetä. He olivat lopulta niin päihdyksissään syömingeistään että konttasivat lattialla kuin siat ja ilkkua röhkivät jokaiselle nälkäiselle jonka näkivät. Pastorit olivat lihavia kuion valtaisat kaljatynnyrit ja he hyllyivät liikkuessaan, ja kukaan heistä ei välittänyt kenestäkään toisesta.
Sitten näin seurakuntia joissa oli heikkoja ihmisiä, täysin voimattomia ja ne vapisivat ja tutisivat ja yrittivät imeä itseensä voimaa saarnaajistaan, mutta ei niilläkään ollut mitään annettavaa, sillä kun he itse olivat syöneet oman ravintonsa ei heillä ollut jakaa muille.
Sitten oli erikoisia seurakuntia, he kokoontuivat vihreillä niityillä kirkkaan virran äärellä ja jakoivat janoisille juotavaa ja nälkäisille syötävää ja he olivat kirkkauden opettamia, sillä heihin valui ylhäältä koko ajan kirkas valo joka vahvisti heitä. Näitä ei ollut montaakaan, koska nuo muut seurakunnat pitivät heitä höynähtäneinä ja väärin vaeltavina ja heitä vierastettiin.
Sitten näin kuinka taivaalta lähestyi suuri pilvi heinäsirkkoja muistuttavia eläimiä ja ne hyökkäsivät noiden kimppuun jotka olivat ulkona ja muut seurakunnat nauroivat ja pilkkasivat heitä, mutta vaikka nuo heinäsirkat tekivätkin tuhoaan, niin kirkkaus korvasi moninkertaisesti kaiken sen mitä nuo heinäsirkat olivat tuhonneet.
Sitten nuo kaikki seurakunnat, ne jotka kokoontuivat sisätiloissa ryhtyivät rakentamaan suurta aitausta kaikkien omien rakennustensa ympärille estääkseen noiden ulkona olevien pääsyn heidän tiloihinsa, mutta juuri kun ne olivat saaneet sen valmiiksi nousi suuri peto joka polki nuo seurakunnat maahan ja nieli sisäänsä niissä olevat, ja kääntyi sitten kohti noita ulkona olevia ja ne lähtivät pakoon luoliin ja onkaloihin jonne tuo peto ei päässyt ja näin suuri osa heistä säästyi pedon hyökkäykseltä. Ja vaikka peto oksensi suustaan ulos noita nielemiään seurakuntalaisia niin niistäkään yksikään ei voinut käydä noihin luoliin ja silloin taivaalla nähtiin suuri kirkkaus ja luolissa olevat astuivat esille ja he kävivät petoa vastaan ja taivaalta laskeutui valtaisa pilvi joka peitti nuo luolissa olevat ja kun pilvi katosi, niin heistä ei ollut ketään maanpäällä ja tuo suuri peto oli kahleilla sidottu ja sotilasenkelit raahasivat pedon pois.
Vastaukset 22
Vanhimmat
taas. Oman pään tuotteita. Pitäisi nukkua yöllä eikö hourailla.
Eksyttävä henki, veljiemme syyttäjä,uskovien vihollinen, on asialla. Aloitus ei ole Jumalasta.
Nimimerkkisi on röyhkeä ja Jumalaa pilkkaava. Ei ole isoja tai pieniä Jeesuksia. On vain yksi Jeesus. Muista se aina. AINA!
Joka ottaa nimen Jeesus, vaikkakin pikku-Jeesus, korottaa itseään. Ei pidä varastaa jonkun nimeä.
Jokainen tietää kuka Jeesus Kristus Jumalan Poika on, mutta jäljittelijät ovat epäilyksen alaisia.
Jeesus-nimi ei ole oikea käännös Kristuksen nimestä. Jumalan Pojan oikea nimi on Yahshua/Yahushua, joka juontuu Isän eli Jahven/Yahweh'n nimestä ja tarkoittaa 'Yah on pelastuksemme'. Oikea suomennos siis olisi Joosua.
Jeesus-nimi taas tulee Iesous-nimestä, joka juontaa mm. pakanalliseen Isis-jumalattareen.
On hyvin yleinen nimi esimerkiksi Espanjamkielisissä maissa. Nimi esiintyy jopa sellaisessa nimijoukossa kuin Jeesus Maria, joka on miehen nimi.
pikku-jeesus pakanallisen Isis-jumalattaren suuntaa, lesous... valvoo ja sepustaa tekstejä öisin kuin mitkätkin noi....at.
Kirjoittelee pääasiassa öisin johtuu siitä, että hän on niin kutsuttuja yö-ihmisiä, eli ei nuku öisin, koska hänellä on vuorokausrytmi kääntynyt väärinpäin.
Nimitys: Pikku Jeesus on alamaailman antama nimi hänelle jo yli neljänkymmenen vuoden takaa ja sillä hänet tunnetaankin kaikkialla ja ennen uskoon tuloaan häntä kutsuttiin Pellavapääksi.
ehkä 7 tunnin aikaerolta.
Eikä nimi miestä pahenna, edenkin kun se on niinkin yleinen, vaikka ei ehken Suomessa.
titteli pakanallisen isis-jumalattaren mukaan, ja unirytmikin kääntynyt? Ja miksi. Yöllä ja pimeässä kaikki tuntuu uskottalta, ilmankos nuo jutut päivänvalolla haisevat yölle.. Mutta Jesus-titteli maistuu.
Isis on sama kuin Kristinuskon Sofia;)
No sehän kuulosti hyvältä. Kerrotko vielä tarkemman osoitteen, missä voin osallistua näihin ihanan irstaisiin orgioihin?
Jossa, satoja, ruskeita paperipusseja, suorissa riveissä rinnakkain.
ja alttarillakin yksi.
Kun pussien sisälle kurkistin, oli sisällys vain kuolleita luita.
Jospa luu luutansa lähestyis ja tulis niihin ElämänHenki. Niin ajattelin
Itse näin kerran unen, jossa helluntaiseurakuntien saarnaajat ja Vapaakirkon saarnaajat pitivät yhteistä kokousta. Jokaisella oli hymyilevä muovinaamari kasvojen edessä. Kaikki olivat hyvin yksimielisiä oppikysymyksistä, kehuivat uskovien kastetta ja kielillä puhuttiin ahkerasti. Kokouksen päätyttyä jokainen riisui naamarinsa, ja jokaisen todelliset kasvot paljastuivat; ne olivat demoniset, paholaismaiset kasvot pirullisessa virnistyksessä. Sellaiset kasvot, kuin mitä maalauksissa paholaisella yleensä kuvataan olevan, sarvetkin olivat päässä.
sinun omasta sielumaailmastasi. Se tuo pahan paineesta pahaa.
kiittää sinua ja pitää varmasti palkkalistoillaan jatkossakin!
kolmen ja puolen vuoden aikoja.
HELLUNTAIHERÄTYKSEN KIELLETTY PROFETIA
Tauno W. Rantala, Suomen Helluntaiherätyksen pitkäaikainen työntekijä, Helsingin Siion seurakunnan evankelista sai 1996/97 seuraavan profetian, jonka sen saaja ymmärsi olevan helluntaiherätyksen johtavilla paikoilla oleville, mutta jota helluntaiherätyksen lehti Ristin Voitto ei hyväksynyt julkaistavaksi lehdessään (!):
Te minun aseenkantajat ja johtavilla paikoilla olevat; jotka johdatte minun verelläni ostettua laumaa. Teidän tulee panna pois elämästänne se, joka on ollut teille lankeemukseksi pois vanhurskauden tieltä.
Tehkää parannus; ylpeydestä ja inhimillisestä korskamielestä. Lopettakaa toinen toisenne lyöminen, alas painaminen ja kadehtiminen. Myös puhutte pahaa toisistanne ja vitsailette minun sanaani käyttäen. Levitätte valheellista tietoa toisistanne painaaksenne toista alas. On sellaisia, jotka herkuttelevat irstaiden televisio-ohjelmien edessä näin ruokkien aistillista ihmistä.
Myös minä näen keskuudessanne salasynneissä eläjiä, vallan ja taloudellisen edun tavoittelijoita.
Miksi köyhdytätte minun seurakuntiani suurten velkataakkojen kanssa ja näin teette seurakunnistani kykenemättömiä evankelioimaan, kun varat menevät muualle.
Te ette huomioi vähäosaisia vaan varakkaita te arvostatte.
Heittäkää yltänne pois farisealaiskaapu ja pukeutukaa veljelliseen rakkauteen. Antakaa toisillenne sydämestänne anteeksi, sopikaa riidat ja erimielisyydet ja hyljätkää se elämästänne, jonka tiedätte olevan vastoin minun sanaani.
Jos käännytte pois parannuksessa kaikesta tällaisesta niin minä vielä vastaan tulella taivaasta ja otan tämän herätyksen käyttööni, pelastaen sieluja, parantaen sairaita ja tehden monia voimallisia tekojani.
Mutta ellette käänny minun puoleeni vaan jatkatte tietänne, niin minä pirstoan tämän herätyksen ja lyön sen hajalleen. Ja otan siitä pienen uudistuneen osan, jolla minä käännyn niitä auttamaan, jotka ovat tässä maailmassa, sidottuna kurjuuteen ja rautoihin.
Ketä te sitten hoidatte ja köyhdytätte, kun se hajosi teidän käsistänne pirstoiksi. Minulla on oma aikani, jolloin minä odotan kääntymystä. Mutta jos ei sitä korjausta ja parannusta tule, niin tämän minä seurakunnan Herra joudun tekemään, koska minun sanaani ei kunnioiteta eikä minun pelkoni saa teissä tilaa, sanoo Jeesus, teidän vapahtajanne.
Tauno Rantala sanoo lisäksi, että hänellä ei ole mitään katkeruutta tai kaunaisuutta Suomen helluntaiherätyksen johtavia veljiä vastaan ja että hän on rukoillut, että Herra käyttäisi helluntaiherätystä.
Harri Veijonen: Voin sanoa samoin. Lisäksi voin sanoa, että ainakin joiltakin osin tämä profetia sopii myös osoitetuksi meille ja siksi se julkaistiinkin tässä. Herra siunatkoon veli Tauno Rantalaa ja jokaista tämän lukijaa! (Toukokuun 10. 1997)
parannusta. Siksi he ovat kovasydämisiä ja kulkevat kadotuksen tietä.
SEURAKUNTIEN PAHENNUKSEN TILA
Seurakunnissa vallitsee tila, jossa Jumalan Poika on heitetty nurkkaan. Ihmiset ovat ulkonaisesti hurskaita, puuhailevat paljon, pitävät kovaa ääntä tekemisistään. Uskovat ovat niin itsekkäistä, että he haluavat olla kokoajan esillä, ensimmäisenä, tuomassa esille mahtavia taitojaan ja paljoja tekemisiään - siihenkö Jumala on meidät kutsunut?
Kaiken tämän puuhailun keskellä harvat näkevät seurakuntien todellisen tilan. Kuinka paljon siellä on syrjään jätettyjä, rikkinäisiä, unohdettuja, vaikeiden asioiden keskellä yksin kamppailevia sisaria ja veljiä - mutta tärkeintähän on, että ne, joilla menee hyvin, saavat olla esillä, muulla ei niin väliä, heikot saavatkin tuupertua matkalle.
Tällainen ajattelutapa, joka seurakunnissa vallitsee on hyvin maailmallinen ja kova ja se on irvikuva siitä millainen Jumalan perhe voisi olla.
Kristuksen ruumis kärsii, kukaan ei välitä, jos pikkurillin kynsi on pahasti tulehtunut ja putoaa pois, mitä siitä, pääasia, että hauislihakset ovat kunnossa ja pullistelevat, niin että kokonaisuus näyttää ulospäin hyvältä. Seurakunnan täytyy näyttää ulospäin hyvältä, että se houkuttelisi ulkopuolisia sisään, tämähän on viesti! Herää vain kysymys, että sisälle mihin ja keitä sinne sisälle halutaan.
Tiedättekö, jostain kumman syystä Raamatussa on viitattu siihen, ettei Jumalan omissa ole paljonkaan ulkonaisesti viisaita, kaikella tavoin mahtavia ihmisiä, vaan Jumalan omissa on paljon niitä, jotka ovat heikkoja, rikkinäisiä, alaspainettuja, syrjään jätettyjä, haavoitettuja, maailman silmissä täydellisiä surkimuksia. Tarvitsevatko seurakunnat näitä ihmisiä - joskus näyttää siltä etteivät tarvitse.
Mitä alaspainettu, maailman murjoma ihminen kuuleekaan monesti seurakuntien "viisaiden" suusta, lue Raamattua, ryhdistäydy, mene ammattiauttajalle, asennoidu positiivisesti, älä anna itseäsi kiusata tai alaspainaa, ole vahva. Näinhän nykyajan "laupias samarialainen" toimii ts. lakaisee ongelmat maton alle ja jatkaa itse matkaansa.
Eihän siitä tietenkään lehtien palstoille pääse, jos kuuntelee sisarensa tai veljensä hätää, on hänen tukenaan, kulkee hänen rinnallaan, kuuntelee ja kuuntelee.....se vaatii kärsivällisyyttä, omien etujensa unohtamista, sen unohtamista, mikä minusta olisi mukavaa, mitä minä tältä elämältä haluan.
Matteus 16:23-27
Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: "Mene pois minun edestäni, *******; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten".
Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.
NYKYISET SEURAKUNNAT
ja niihin verrattavat muodostavat ihka elollisen Laodikean seurakunnan sillä he ovat täynä itseään ja sokeita, alastomia ja kuuroja, mutta pitävät suurta ääntä kuin tyhjät tynnyrit ja helisevä vaski, eivätkä suostu tietään korjaamaan, kun luulevat olevansa kuin Jumala joka tietää kaiken, tai kuin Jumalan käskijä, tuo kavala käärme joka on heissä saanut vallan ja vienyt heidät suonsilmäkkeeseen jossa he itseään ylistävät, itseään palvovat ja itsensä haluavat kaikessa ja kaikille esille tuoda.
Kokosydäminen aameneni tähän yläpuoliseen!
....