Olen joskus miettinyt miten Suomen johto olisi reagoinut jos elokuussa -44 naapuri ei olisikaan osoittanutkaan mitään liennytyksen merkkejä vaan pitänyt voimassa vaatimuksen ehdottomasta antautumisesta kuitenkin siirtäen huomattavia joukkoja rajoiltamme Saksan rintamalle. Olisiko Suomen johto aloittanut uuden suurhyökkäyksen tavoitteena Ääninen-Syväri-Leningrad vaiko rajoitetummin tavoittein. Vai olisiko tehnyt mitään?
Entäs sitten jos 9.5.45 jälkeen oltaisiin alettu saada tiedustelutietoja, että rajoillemme siirretään jälleen valtavia Puna-armeijan joukkoja?
Onneksi Stalin ei ollut sotahullu eikä halunnut niellä koko Suomea mutta mitä jos olisi halunnut. Luultavasti Suomesta olisi kevällä -45 alkanut melkoinen muuttoliike Ruotsiin kun maan ylin sotilas- ja poliittinen johto olisivat juosseet sinne kieli pitkällä karkuun tulevaa miehitystä.
Totuus on se, että Suomi pysäytti kesän -44 suurhyökkäyksen mutta silti mikään voima ei pakottanut Stalinia tekemään sitä mitä hän teki. Hän olisi voinut jämäyttää sodan meidän rintamallamme uudestaan asemasodaksi. Pohjois-Suomen saksalaisten antautuessa olisi Puna-armeija voinut marssia heidän jalanjäljissään ja taistelematta miehittää puoli Suomea.
Oliko sitten taustalla se, että hänellä oli itäisessä Euroopassa suuremmat tavoitteet ja pelko Ruotsin liukumisesta Amerikan ja Englannin läheiseksi liittolaiseksi. Tosin voidaan kysyä, että mitä pelkäämistä siinä olisi ollut.
Entäs sitten jos 9.5.45 jälkeen oltaisiin alettu saada tiedustelutietoja, että rajoillemme siirretään jälleen valtavia Puna-armeijan joukkoja?
Onneksi Stalin ei ollut sotahullu eikä halunnut niellä koko Suomea mutta mitä jos olisi halunnut. Luultavasti Suomesta olisi kevällä -45 alkanut melkoinen muuttoliike Ruotsiin kun maan ylin sotilas- ja poliittinen johto olisivat juosseet sinne kieli pitkällä karkuun tulevaa miehitystä.
Totuus on se, että Suomi pysäytti kesän -44 suurhyökkäyksen mutta silti mikään voima ei pakottanut Stalinia tekemään sitä mitä hän teki. Hän olisi voinut jämäyttää sodan meidän rintamallamme uudestaan asemasodaksi. Pohjois-Suomen saksalaisten antautuessa olisi Puna-armeija voinut marssia heidän jalanjäljissään ja taistelematta miehittää puoli Suomea.
Oliko sitten taustalla se, että hänellä oli itäisessä Euroopassa suuremmat tavoitteet ja pelko Ruotsin liukumisesta Amerikan ja Englannin läheiseksi liittolaiseksi. Tosin voidaan kysyä, että mitä pelkäämistä siinä olisi ollut.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kysymättäkin lienee selviö että Suomi ei olisi yksinään lähtenyt Suureen Kesäsotaan suurta ja mahtavaa vastaan. Todellakin sakujen antautuminen Lapissa olisi luonut sinne puolen Suomen kokoisen sotilaallisen tyhjiön ja millä joukoilla Suomi olisi sen täyttänyt ja vieläpä ennen ruskia.
Suurhyökkäyksen odottelussa ei kaakosta olisi uskallettu siirtää kummosiakaan joukkoja yrittämään pohjoisen Suomen miehitystä ennen ruskia. Oulusta ruski olisi lähtenyt hyökkäämään Pohjanmaan lakeuksia pitkin etelään;mitkä mainiot panssarimaastot syviin läpimurtoihin ja liikuntasotaan.
aivan tarpeeksi murheita ja epätietoisuutta Japanin suunnalla että olisivat ehtineet paljon murehtia sitä mitä ehkä Suomessa tapahtuu. Okinawalla kaatui jenkkiä kuin heinää vaan ja Englanti kotiutti armeijaansa sekä toisaalta varustautui Kauko-idän taisteluihin japsia vastaan. Suomea ei olisi murehtinut kukaan muu kuin Ruotsi ja sekin siksi ettei se olisi halunnut Puna-armeijaa Ahvenanmaalle ja Tornionjoelle sekä Pohjanlahdelle.
Jos NL olisi pitänyt kiini ehdottomasta antautumisesta, niin sellaisessa tilanteessa Mannerheim olisi suostunut Viipurin takaisin valtaukseen ja pakottanut Stalinin siten harkitsemaan tilannesta uudelleen. Josif-poika olisi tuskin siinä tilanteessa ryhtynyt siirtelemään uudelleen joukoja Suomen rintamalle, joten vaihtoehtoina olisi ollut luopua antautumisvaatimuksesta tai jättää loppuselvitely Suomen kanssa Saksan tilanteen selvittämisen jälkeiseen aikaan.
Jos taas välirauhasta huolimatta NL:n joukoja olisi aletu keskittämään Suomen rajoille 9.5.-45 jälkeen, niin Mannerheim olisi erottanut Paasikiven hallituksen ja vaihtanut hallitukseen, jolla olisi ollut taistelutahtoa. Itse asiassa Paasikivi viitasi Valvontakomisiolle toistuvasti siihen, että Marsalka voisi erottaa hänet milloin vain, jonka vuoksi Zdanov kävi puhumassa Mannerheimille asiasta. NL halusi päästä tilanteesta, jossa se olisi joutunut ottamaan huomioon sellaisen mahdollisuuden, että Mannerheim olisi käynyt tyytymättömäksi Paasikiven tapaan antaa jatkuvasti periksi Valvontakomisiolle.
Jokin voima pakotti varmaan Neuvostoliiton jättämään Suomi rauhaan. Olisi ollut sulaa hulluuta käydä jatkuvasti sotaa Suomea vastaan, jos pääsi samaan tulokseen muutakin tietä. Voimien keskittäminen Suomalaisa vastaan olisi merkinyt Berliinin menettämistä lännelle ja II maailmasodan päätyttyä välien selvitely olisi keränyt lännen sympätiöitä Suomelle, joka olisi merkinyt ainakin imagon menetämistä ja mahdollisen avustusten tarjoamista Suomelle.
Amerikkalaisen lehden toteamus, että NL olisi pystynyt valtaamaan Suomen "jos olisi tahtonut", lienee lähinnä tarkoitettu rauhoittamaan suurvaltaa, osoittamalla ettei Suomen miehittämättä jättäminen merkinyt sille arvovaltatappiota lännen silmissä.
....Jos taas välirauhasta huolimatta NL:n joukoja olisi aletu keskittämään Suomen rajoille 9.5.-45 jälkeen.....
Ymmärsin kyllä avauksen niin, että mitään välirauhaa ei olisi tietenkään solmittu vaan sota olisi jatkunut asemasotana niissä asemissa mihin kesällä -44 jäätiin.
....Jokin voima pakotti varmaan Neuvostoliiton jättämään Suomi rauhaan.....
Mikähän sellainen voima olisi voinut olla, minä en keksi ainotakaan sellaista voimaa? Minun luullakseni Suomen rauhaan jättäminen tapahtui ihan ilman pakkoa, Stalinin harkinnan mukaan vaikka hän tiesi tasan tarkkaan, että Saksan kaaduttua Suomella on vitsit vähissä.
Ei olisi riittänyt veneet ja laivat Närpiössä ja Vaasassa kesällä 1945, kun kenraalit akkoineen ja kakaroineen olisivat yli lahden kirmanneet. Perään olisi soutanut suojeluskunnan sankarit, politiikot ja muut isänmaan petturit kilpaa.
jos joskus Kremlin arkistosta löytyisi teksti jossa kerrottaisiin miksi Stalin ei noin menetellyt. Olisi saanut Suomen ilman mitään ponnisteluja. Edes kesän -44 suurhyökkäystä ei olisi tarvinnut. Mutta se oli varmaan osoitettu omalle kansalle suurvallan arvovallan takia.
Muuten, niitä Puna-armeijan tappioita kesällä -44 on valtavasti liioteltu. Ei melkein taisteluitta perääntyvä armeija voisi sellaisia tappioita aiheuttaa hyökkääjälle
taisteluihin. Koet yllätyksen.
"Muuten, niitä Puna-armeijan tappioita kesällä -44 on valtavasti liioteltu. Ei melkein taisteluitta perääntyvä armeija voisi sellaisia tappioita aiheuttaa hyökkääjälle "
ehdottoman luotettavan lähteen, jossa ne asiat on kerrottu takuuvarmasti täysin oikein. Olen perehtynyt kyllä sen verran että osaan sanoa sen että erilaisia lukuja löytyy joka lähtöön. Mutta missä ovat ne oikeat luvut, sano se.
Jatkosodan historian 6. Osassa tai Jatkosodan Pikku Jättiläisessä. Niitä löytyy tietysti muualtakin. Niistä saat myös selville, että kesällä -44 käytiin kovat ja onnistuneet torjuntataistelut. Se on yllätys sinulle, mutta koeta kestää.
Mitä tiedät lähteistä joihin mainitsemiesi kirjojen tiedot perustuvat. Yleensähän histoririikit kirjoittavat sen kummempaa kyselemättä aiempien kirjojen lukuja. Eli millä sinä todistat, että nuo mainitut kirjat kertovat oikeita lukuja?
Tietääkseni N-liitto/Venäjä ei ole koskaan julkaissut kesän -44 tappiotilastoja. Joten on vaikea uskoa, että täällä meillä olisi takuuvarmasti oikea tieto. Vai kävikö joku laskemassa vastapuolen kaatuneet, ei kai kukaan ainakaan meiltä päin sitä ole voinut tehdä. Rintamajoukkojen ilmoituksissa vastapuolen tappioista on tunnetusti aina Lapin lisä ja tämä koskee kaikkia maita.
Saarrostusuhan alla nopeasti perääntyvät joukot eivät ole koskaan missään sodassa kyenneet aiheuttamaan vastapuolelle suuria tappioita. Isompia tappioita Puna-armeija kärsikin vasta Juhannuksen jälkeen kun rintamat pysähtyivät.
puna-armeijan arkistoihin ja venäläisten tutkijoiden tietoihin. Et näy tietävän asiasta mitään. Se tulikin heti selväksi.
Mitä tulee taisteluihin ennen juhannusta, niin tuossa on pöydällä eversti ja tutkija Ilja Mostsanskin teos Kannaksen suurhyökkäyksestä. Hän korostaa siinä taistelujen kovuutta alusta alkaen ja suomalaisten puolustuksen lujuutta. Mutta sinähän tiedät paremmin.
Eräiden tutkijoiden mukaan noin 50 % hyökkääjän tappioista syntyi ennen 20.6.
Sinulle on ilmeisen turha mitään faktoja selvittää. Onhan sinulla uskosi. Mitä siihen enää tarvitset? Tieto ei pärjää uskolle sinunkaaan tapauksessasi.
Suomen eliitti olisi paennut Ruotsiin jo talvella -45, hyvissä ajoin alta pois. Kun hallinto olisi näin luhistunut niin armeija olisi kävellyt kotiinsa ja neukku hiljalleen perässä.No jaa, ehkä joitain suojeluskuntajoukkoja olisi jäänyt puolustamaan lahtarien etelä-Pohjanmaata, koston pelossa.
Keitä tänne olisi sitten jäänyt vallanpitäjiksi, kommunistit tietenkin. Eli omalta kannaltaa katsoen Stalin teki emämunauksen lopettaessaan sodan Suomen kanssa.
Asia on sitäkin ihmeellisempi kun muistetaan, että se miehitti vastaavassa tilanteessa Bulgarian täysin surutta.
Mikäli aselepoa ei olisi solmittu syksyllä 1944, niin koko homma olisi siirtynyt seuraavaan kevääseen, kaikki voimat oli muilla rintamilla kiinni ja Stalinilla oli kiiren työntää rautaesirippu mahdollisimman kauaksi länteen.
Kun sitten Saksa olisi kukistunut, niin länsimaiden poliittiset tavoitteet olisi muuttuneet ja ne todennäköisesti olisivat laittaneet omia varaumiaan myös Suomen asioihin, tämän takia Stalinin edun mukaista oli selvittää välit Suomen kanssa, ennenkuin muut tulevat mukaan asioiden hoitoon.
Suomesta olisi tullut idän ja lännen välinen pelinappula.
Suomen asiassa olisivat olleet vain valitettavan heikot. Englanti kärsi valtavaa sotaväsymystä ja varain puutetta. Amerikka tarvitsi joukkonsa Japanin pääsaarien valtaukseen. Olisihan ne voineet koettaa vedota Staliniin mutta so what. Stalin oli tunnetusti aika jääräpäinen jos sen linjan valitsi. Hän uskoi vain divisiooniin eikä puheisiin.
Ja jos Suomen polittinen ja/tai sotilaallinen johto olisi paennut Ruotsiin niin Stalin olisi voinut perustella menevänsä Suomeen turvaamaan sisäistä rauhaa ja järjestystä. Ja puolikkaan Suomeahan ne olisivat saaneet taisteluitta saksalaisten antautuessa. Enkä kyllä usko, että kevään ja kesän 1918 pahimmilla murhaajilla olisi ollut suurta intoa jäädä odottamaan N-liiton uutta suurhyökkäystä ja sodan loppuselvittelyjä ja mahdollista punaista Suomea.
Joka tapauksessa Suomen tilanteella olisi alkanut kaupankäynti, jota ehkä käytiin nykyisessä tilanteessakin, suomi vaan omilla ratkaisuilla ja torjuntavoitoilla esti tilanteen pitkittymisen.
N-liitolla oli joukkoja Kreikassa ja Itävallassa, se veti ne pois kun sai muualla varmistettua asemiaan tai lisäalueita, ehkä Suomen tilanne oli osa tätä kaupankäyntiä.
Se on selvä, että Talvisodan ratkaisut esti sen, ettei Suomea liitetty N-liittoon ja jatkosodan torjuntavoitot sen, ettei maasta tullut sosialistista neuvostotasavaltaa, kuten tuli muista itä-euroopan satelliiteista.
Britit sulki silmänsä kehitykseltä, kun saivat varmistettua sen, että Kreikassa kuningas palaa takaisin valtaan ja maa palaa lännen yhteyteen ( Kreikan kuningas on Brittein kuningashuoneen jälkeläinen ), jenkkejä kiinnosti enempi tilanne Iranissa ja Japanissa ja siellä ne saivat tavoitteensa läpi.
syksyllä -44.Kyse ei ole luovutetuista alueista.Pysähtyi kuitenkin haluamalleen paikalle odottamaan jatkoa.
vaikka siitä vähän puhutaan.
Stalin tiesi aivan hyvin että jos jättää Suomen kypsymään omassa liemessään kesällä -44 Saksan luhistumiseen saakkka niin neukku saa Suomen lopulta käytännössä taistelutta. Pohjois-Suomen saa sakuilta suoraan ihan ilmaiseksi ja silloin loppu tynkä-Suomi on niin piiritetty eteläst, idästä ja pohjoisesta että kukaan ei täällä asetu vastarintaan. Tai ehkä joku kiihkoileva s-kuntalainen saattais niin tehdä mutta niistä ei olisi Puna-armeijalle ollut vastusta.
Taisteluitta Suomen miehittämistä ei kukaan olisi vastustanut. Niin, tai ehkä se saikin sen mitä tahtoi, Valvontakomissio ja Porkkalan tukikohta pääkaupungin vieressä. Niin, hm...
Jännä homma että Stalin ei näin tehnyt. Kunpa tietäisi mitä se äijä sillä kohtaa ajatteli.
tuo, ettei Suomea kyetty viime sodissa valtaamaan. Se on äv-retardeille ylivoimaisen vaikea hyväksyttävä vieläkin.
Niin ei auta muu kuin haaveilla, että jospa sittenkin... että sittenkin Suomi olisi vallattu ja liitetty NL:on. Jäi vain stallareilta nekin onnenpäivät kokematta. Kovasti näkyy harmittavan.
Nyt on vain haaveiltava, että jospa Venäjä tulisi ja valtaisi. Jotain sekin olisi.
Voi stallariparkoja. Ei ne unelmat toteutuneet, eikä toteudu. Mutta rukoilkaa ja haaveilkaa pois vain.
yksilö. Sinulla on tietynlainen pakkoajatus tai -neuroosi koskien kaikkia ihmisiä, jotka sanovat, kirjoittavat tai ajattelevat jotain sinun pakkoajatuksiesi vastaista. Koeta hakeutua toisten ihmisten seuraan pois yksinäisyydestäsi. Hanki ystäviä ja jotain mielekästä tekemistä tämän Historia-palstan vahtimisen lisäksi. Tai käy vaikka psykiatrilla.
Mutta tuossa henkisessä kunnossa sinä olet todellakin haitaksi näille asiakeskusteluille.
Niin mitähän asiaa tässäkin keskustelussa oikein on, usko Stalinin erehtymättömyyteen on sellaisella tasolla, ettei kyse ole enää järjellisestä keskustelusta, Venäläiset on itse tunnustaneet Suomen sotineen oikein, eli voimavaroihinsa nähden oikein, vahvoja oltiin silloin kun piti ja muuten mentiin pienemmä'llä voimalla.
Yksi asia on täysin selvä, ei hyökkäystä pysäytetä huvin vuoksi tai säälin vuoksi, hyökkäys pysähtyy kun on pakko, eli vastustaja pysättää sen, se että oliko Venäläisillä jollakin toisella rintamalla enemp voimaa tai reservejä käytössä ei muuta tilannetta tai tosiasioita, voimia ei ollut siellä missä taistelu ratkaistiin ja siksi Venäläiset ottivat turpiinsa.
.....usko Stalinin erehtymättömyyteen on sellaisella tasolla, ettei kyse ole enää järjellisestä keskustelusta,.....
Sinähän tässä olet koko ajan toitottanut miten N-liitto teki kaiken OMALTA kannaltaan parhaalla mahdollisella tavalla. Että mistään vaihtoehdoista ei saa edes yrittää keskustella, että josko N-liitto olisi omaa sotaansa ajatellen voinut toimia toisinkin. Niin, että usko Stalinin erehtymättömyyteen on sinun ongelmasi, ei meidän toisten, jotka olemme yrittäneet selittää miten Stalin taisi jopa erehtyä kesällä -44 ja jakaa joukkonsa väärin.
Se asia, että pysäyttikö Suomi hyökkäyksen vaiko ei niin se ei edes kuulu tähän avaukseen. Mutta kun et näköjään ymmärrä lukemaasi kovinkaan hyvin.
teidän äv-retardien ongelma. On keksittävä mitä tahansa Suomen päänmenoksi, jos todella tapahtunut ei riitä.
Yksi väläys oli Lieksaan keksitty SS-tukikohta, jossa valmisteltiin Suomen etnistä puhdistusta. Samaan syssyyn väitettiin saksalaisten huoltomiesten valtaavan Suomen ihan vain sivutoimenaan. Tietysti löytyi myös saksalainen keskitysleiri, jossa oli tuhottu suomalaisia sotavankeja. Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Henkinen tasapaino noilla tyypeillä on todella järkkynyt.
Ei ole niin paksuja juttuja, etteivät nämä valehtelijat ja mustamaalaajat sitä kannattaisi. Ja aina samat: Korppi, Naakanketale, yks mie vaan , mopomie jne. Jo nikki takaa valehtelun.
Kaikkien henkinen kunto on todella sitä tasoa, että järkeviä ajatuksia ei irtoa.
Stalinin erehdys oli se, että se luotti omiin kenraaleihinsa.
Keväällä 1944 Suomi pyysi aselepoa Moskovan 1940 rajojen pohjalta, Stalin kysyi omien kenraaliensa kantaa jotka vastustivat ajatusta koska maa saadaan vallattua muutenkin, kunhan hyökkäys käynnistetään.
Joten Stalin kenraalien inforvoimana vaati ehdotonta antautumista.
Kun sitten valtausta yritettiin, niin joukot pysähtyivät "moskovan rauha rajoille", eli puna-armeija valtasi alueen jonka se olisi saanut ihan ilmaiseksi, eli ne valtavat tappiot mitä tästä "valtauksesta" seurasi olivat Stalinin silmissä ihan turhia, aluehan olisi saatu ilman taistelujakin.
Mitä kenraalit sitten sanoivat Stalinille tästä katastrofista, ne pyysivät saman määrän uusia joukkoja, jotta maan valtaus voitaisiin toteuttaa, olemassa olevat joukot oli käytetty loppuun, tässä vaiheessa Stalin vihelsi pelin poikki, päävastustaja oli Saksa ja sen omat kenraalit tuhlasivat joukot ihan toisarvoisella rintamalla, länisvallat oli saamassa pääosan Saksasta haltuunsa.
Painopiste siirrettiin sinne missä oli päävihollinen ja Suomen kanssa tehtin aselepo, itseasiassa alueet mitä N-liitto sai, olisi saatu ilman taistelujakin, Stalinia selvästi vitutti lopputulos, sehän oli tuhlannut valtavan määrän joukkoja ja aikaa ihan turhien taistelujen takia.
olisi aloittaneet offensiivin syvälle vihollisen selustaan valloittaen Leningradin ja iskien sen jälkeen Baltiaan edenneiden neuvostojoukkojen sivustaan, näin pakottaneet NL:n antautumaan.
Oli toisen lainen Venäjä, jolle antautuminen ei merkinnyt kovin paljoa. Nyt oli vastassa sellainen puolue, jonka vallan alta olisi aika ison joukon maamme eliittiä pitänyt lähteä nostelemaan. Tavallisen kansan elämä olisi jatkunut (tehtaissa).
Siellä pantiin väki kolhooseihin. Kuka ei tykännyt, kuskattiin Siperiaan. Sinne nääntyi suuri osa maalaisväestöstä. Samaan aikaan annettiin asunnot venäläisille.
Tehtaita kyllä rakennettiin, mutta työvoimaksi tuotiin puoli miljoonaa ryssää. Siihen onnelaan kaipaavat voisivat miettiä, mikä olisi meidän tilanteemme nyt. Maassa olisi ainakin miljoona ryssää ja enemmistö helsinkiläisistä olisi sloboja.
Sitäkö kaipaatte?