Uskovaiset ovat vuosisatoja pohtineet hyvän ja pahan ongelmaa. Ja siis ihan vakavissaan! Ikään kuin oikeasti (siis todellisuudessa) olisi olemassa hyvä ja paha. Todellisuudessa ei tietenkään ole kumpaakaan. Ihmisaivot vain arvottavat eri tapahtumia hyviksi tai pahoiksi. Ne ovat vain ajattelun ja tunteiden luoma harha, aivan samoin kuin vaikkapa kylmä ja kuuma.
Ei OIKEASTI ole kylmää eikä kuumaa, on ainoastaan alkeishiukkasten liikettä tai sitten ei. Liike on aina plus-merkkistä eli "lämpöä". Siis vain tätä "lämpöä" on, ei kylmää. Laskennallista (mutta saavuttamatonta) tilaa, jossa alkeishiukkasten liike on täysin pysähtynyt, sanotaan absoluuttiseksi nollapisteeksi. Tarkoittaa sitä, että jos jokin asia jo on paikallaan, se ei voi enää enempää olla paikallaan. Pienikin hiukkasten liike on sitten jo "lämpöä."
Kuvitelkaa siis hyvällekin absoluuttinen nollapiste. Se on täydellinen asioiden paikallaan pysymisen tila, missä MITÄÄN EI TAPAHDU. Pienikin tapahtuminen siitä eteenpäin olisi aina plus-merkkistä eli hyvää. Tässä katsannossa siis VAIN HYVÄÄ on olemassa, ei pahaa. Eikö se ole lohdullista? Lakatkaa siis tuomitsemasta KETÄÄN MILLÄÄN perusteella. Ette voi olla tuomareita, koska ette ymmärrä yhtään mitään.
Huvittuneena olen lukenut mm. Helsingin piispa Eero Huovisen kiukuttelua jumalalleen, kun tämä salli tsunamin kaltaisen pahan tapahtua. Voiko oikeasti piispan virkaan päästä noin täydellinen pölvästi?
Aivan samanlaiseen metafilosofiseen ajatusharhaan sortuvat KAIKKI tämän palstan "uudesti syntyneet" (mikä kauhea narsistinen termi!) He siis väittelevät kahden olemattoman asian keskinäisestä suhteesta. Olemattoman asian pohtiminen on sama kuin jos yrittäisi piirtää ilmaan viivan.
Siis vielä kerran:
Hyvä ja paha on olemassa vain ja ainoastaan ihmisen asioita luokittelevassa mielessä, ei koskaan todellisuudessa. Todellisuudessa aina ja kaikkialla on kaikkien asioiden tila juuri niin kuin pitää ollakin. Siis aina ja kaikkialla. Maailma toteutuu juuri niin kuin sen pitääkin ja kaikki tässä toteutumisessa ilmenevät asiat ja tapahtumat ovat joka hetki OIKEIN (siis kaikkeuden kannalta, ei ihmisen mielessä).
Jos tästä kaikkeuden toteutumisesta käytetään teidän uskovaisten ikiomaa termiä "Jumala", niin silloin tämä Jumala on jokaikinen hetki mukana jokaikisessä asiassa ja tapahtumassa tässä olevaisuudessa. Teidän jokaisessa henkäyksessänne, teidän jokaisessa sylkipisarassanne. Jokaisessa sanassanne jonka suustanne päästätte. Tämän kirjoitukseni jokaisessa bitissä...
Siksi pohdintanne Jeesuksen jumaluudesta ja toistenne mätkiminen päähän Raamatun lauseilla, on niin absurdia ja huvittavaa. Kukaan teistä ei ole ymmärtänyt (tai halunnut ymmärtää) sanaakaan siitä, mistä Jeesus ja viisaat ovat aina puhuneet: Kaikessa joka hetki läsnä olevasta ja toteutuvasta jumalauudesta. Mitään muuta kuin tämä kaikessa Toteutuva ei siis ole. Te ja teidän väittelynne ovat osa sitä, ne eivät ole siitä erillään. Eivät voi olla.
Siksi Jeesus käski teitä rakastamaan toisianne, koska olette sama KUIN SE TOINEN. Kun rakastat lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, olet hetken yhteydessä tähän kaikessa Toteutuvaan. Kun vihaat tai riitelet muiden kanssa, kun hamuat itsekkäästi OMAA taivaspaikkaasi, olet erossa tuosta toteutuvasta. Itsekäs egosi erottaa sinut siitä. "Synti" ei siis ole teko, synti on tuo itsekkyyden luoma erossa oleminen. Aina kun egonne haluaa jotakin, vaikka sitä taivaspaikkaa, teette siis syntiä, koska tuo ITSEKÄS HALUNNE erottaa minuutenne kaikessa Toteutuvan yhteydestä (eli siis Jumalasta, jos se tuntuu teistä paremmalta).
Pieni omantunnon kysymys teille (sillä mittaan rakkauttanne):
Kun kilvoittelet uskon tiellä, suostuisitko kilvoittelemaan sillä sen vuoksi, ETTÄ JOKU TOINEN (joku vihamiehesi) pääsee taivaaseen SINUN PAIKALLESI sinun kilvoittelemisesi anasiosta, mutta itse menetät paikkasi?
Sitä minä kutsuisin rakkaudeksi.
Ei OIKEASTI ole kylmää eikä kuumaa, on ainoastaan alkeishiukkasten liikettä tai sitten ei. Liike on aina plus-merkkistä eli "lämpöä". Siis vain tätä "lämpöä" on, ei kylmää. Laskennallista (mutta saavuttamatonta) tilaa, jossa alkeishiukkasten liike on täysin pysähtynyt, sanotaan absoluuttiseksi nollapisteeksi. Tarkoittaa sitä, että jos jokin asia jo on paikallaan, se ei voi enää enempää olla paikallaan. Pienikin hiukkasten liike on sitten jo "lämpöä."
Kuvitelkaa siis hyvällekin absoluuttinen nollapiste. Se on täydellinen asioiden paikallaan pysymisen tila, missä MITÄÄN EI TAPAHDU. Pienikin tapahtuminen siitä eteenpäin olisi aina plus-merkkistä eli hyvää. Tässä katsannossa siis VAIN HYVÄÄ on olemassa, ei pahaa. Eikö se ole lohdullista? Lakatkaa siis tuomitsemasta KETÄÄN MILLÄÄN perusteella. Ette voi olla tuomareita, koska ette ymmärrä yhtään mitään.
Huvittuneena olen lukenut mm. Helsingin piispa Eero Huovisen kiukuttelua jumalalleen, kun tämä salli tsunamin kaltaisen pahan tapahtua. Voiko oikeasti piispan virkaan päästä noin täydellinen pölvästi?
Aivan samanlaiseen metafilosofiseen ajatusharhaan sortuvat KAIKKI tämän palstan "uudesti syntyneet" (mikä kauhea narsistinen termi!) He siis väittelevät kahden olemattoman asian keskinäisestä suhteesta. Olemattoman asian pohtiminen on sama kuin jos yrittäisi piirtää ilmaan viivan.
Siis vielä kerran:
Hyvä ja paha on olemassa vain ja ainoastaan ihmisen asioita luokittelevassa mielessä, ei koskaan todellisuudessa. Todellisuudessa aina ja kaikkialla on kaikkien asioiden tila juuri niin kuin pitää ollakin. Siis aina ja kaikkialla. Maailma toteutuu juuri niin kuin sen pitääkin ja kaikki tässä toteutumisessa ilmenevät asiat ja tapahtumat ovat joka hetki OIKEIN (siis kaikkeuden kannalta, ei ihmisen mielessä).
Jos tästä kaikkeuden toteutumisesta käytetään teidän uskovaisten ikiomaa termiä "Jumala", niin silloin tämä Jumala on jokaikinen hetki mukana jokaikisessä asiassa ja tapahtumassa tässä olevaisuudessa. Teidän jokaisessa henkäyksessänne, teidän jokaisessa sylkipisarassanne. Jokaisessa sanassanne jonka suustanne päästätte. Tämän kirjoitukseni jokaisessa bitissä...
Siksi pohdintanne Jeesuksen jumaluudesta ja toistenne mätkiminen päähän Raamatun lauseilla, on niin absurdia ja huvittavaa. Kukaan teistä ei ole ymmärtänyt (tai halunnut ymmärtää) sanaakaan siitä, mistä Jeesus ja viisaat ovat aina puhuneet: Kaikessa joka hetki läsnä olevasta ja toteutuvasta jumalauudesta. Mitään muuta kuin tämä kaikessa Toteutuva ei siis ole. Te ja teidän väittelynne ovat osa sitä, ne eivät ole siitä erillään. Eivät voi olla.
Siksi Jeesus käski teitä rakastamaan toisianne, koska olette sama KUIN SE TOINEN. Kun rakastat lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, olet hetken yhteydessä tähän kaikessa Toteutuvaan. Kun vihaat tai riitelet muiden kanssa, kun hamuat itsekkäästi OMAA taivaspaikkaasi, olet erossa tuosta toteutuvasta. Itsekäs egosi erottaa sinut siitä. "Synti" ei siis ole teko, synti on tuo itsekkyyden luoma erossa oleminen. Aina kun egonne haluaa jotakin, vaikka sitä taivaspaikkaa, teette siis syntiä, koska tuo ITSEKÄS HALUNNE erottaa minuutenne kaikessa Toteutuvan yhteydestä (eli siis Jumalasta, jos se tuntuu teistä paremmalta).
Pieni omantunnon kysymys teille (sillä mittaan rakkauttanne):
Kun kilvoittelet uskon tiellä, suostuisitko kilvoittelemaan sillä sen vuoksi, ETTÄ JOKU TOINEN (joku vihamiehesi) pääsee taivaaseen SINUN PAIKALLESI sinun kilvoittelemisesi anasiosta, mutta itse menetät paikkasi?
Sitä minä kutsuisin rakkaudeksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kun sanoi 3 Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,
4 ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset;
5 heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!
6 Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel,
7 eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset";
8 se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi.
9 Sillä lupauksen sana oli tämä: "Minä palaan tulevana vuonna tähän aikaan, ja silloin Saaralla on oleva poika".
10 Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin kävi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista;
11 ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin-että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden-
12 sanottiin hänelle: "Vanhempi on palveleva nuorempaa",
13 niinkuin kirjoitettu on: "Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin".
14 Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
15 Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan".
16 Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
17 Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä".
18 Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
19 Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
20 Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"
21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
22 Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön,
23 ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?
24 Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista,
25 niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: "Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani.
26 Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi."
27 Mutta Esaias huudahtaa Israelista: "Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös.
28 Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja rutosti."
29 Niinkuin Esaias myös on ennustanut: "Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meille siementä, niin meidän olisi käynyt niinkuin Sodoman, ja me olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi".
30 Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta;
31 mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut.
32 Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen,
33 niinkuin kirjoitettu on: "Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu".