Miksi n-kirjain sanassa siitä -> siintä

Siintä-tyyppisiä muotoja esiintyy kyllä joissakin itämurteissa, mutta tokkopa ne ovat leviämässä.

Näiden muotojen esiintyminen rajoittuu usein vain pieneen joukkoon adverbeja, kuten ”siintä” ja ”kotonta”. Tällöin merkitys on sama kuin yleiskielen muotojen, joissa pääteaines on partitiitivin pääte: ”siitä”, ”kotoa” jne.

Joissakin savolaismurteissa esiintyy -nt(a)- ja -nt(ä)-päätteitä paljon laajemmin niin, että niitä voidaan pitää sijapäätteinä. Tällöin sen merkitys täyttää aukon sijamuotojen järjestelmässä: voimme sanoa ”pääsi kuskiksi” ja ”oli kuskina” mutta tehtävästä pois joutumista tai pääsemistä ei voi yleiskielessä ilmaista sijamuodolla vaan täytyy sanoa esimerkiksi ”joutui pois kuskin työstä”. Muutamissa savolaismurteissa sanotaan ”joutui pois kuskint(a)”. Tällainen sijamuoto, eksessiivi, on ehkä syntynyt essiivin päätteen -na ~ -nä ja partitiivin päätteen -ta ~ -tä yhdistymisestä, mikä olisi sikäli luonnollista, että sija on merkitykseltään ”essiivinen erosija” eli jonakin olemisen tai toimimisen lakkaamista tarkoittava sija. Tosin kahden sijapäätteen esiintyminen peräkkäin ja sulautuminen toisiinsa olisi suomen kielessä ainutlaatuista – ellei oteta huomioon muotoa ”montaa”, jossa on kaksi partitiivin päätettä.

Leviämisen mielikuva on voinut syntyä siitä, että eksessiiviä on aikojen kuluessa useinkin ehdotettu yleiskieleen, ks. esim. Heikki Hurtan katsausta ”Potkut ministerintä”,
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1029
Ehdotukset ovat kuitenkin jääneet ehdotuksiksi, joita ei ole juuri yritetty toteuttaa edes kokeilevassa kielenkäytössä. Sijamuodot ovat harvoin tuontitavaraa. Sanat leviävät helposti usein kielimuodosta toiseen, sanonnatkin melko helposti, ja myös sijamuotojen käyttö voi saada vieraita vaikutteita (kuten suomessa on usein käynyt ns. paikallissijoille, esim. ”nakki muusilla”), mutta itse sijamuodot tai niiden päätteet lainautuvat aika harvoin.

Yucca kirjoitti:

Siintä-tyyppisiä muotoja esiintyy kyllä joissakin itämurteissa, mutta tokkopa ne ovat leviämässä.

Näiden muotojen esiintyminen rajoittuu usein vain pieneen joukkoon adverbeja, kuten ”siintä” ja ”kotonta”. Tällöin merkitys on sama kuin yleiskielen muotojen, joissa pääteaines on partitiitivin pääte: ”siitä”, ”kotoa” jne.

Joissakin savolaismurteissa esiintyy -nt(a)- ja -nt(ä)-päätteitä paljon laajemmin niin, että niitä voidaan pitää sijapäätteinä. Tällöin sen merkitys täyttää aukon sijamuotojen järjestelmässä: voimme sanoa ”pääsi kuskiksi” ja ”oli kuskina” mutta tehtävästä pois joutumista tai pääsemistä ei voi yleiskielessä ilmaista sijamuodolla vaan täytyy sanoa esimerkiksi ”joutui pois kuskin työstä”. Muutamissa savolaismurteissa sanotaan ”joutui pois kuskint(a)”. Tällainen sijamuoto, eksessiivi, on ehkä syntynyt essiivin päätteen -na ~ -nä ja partitiivin päätteen -ta ~ -tä yhdistymisestä, mikä olisi sikäli luonnollista, että sija on merkitykseltään ”essiivinen erosija” eli jonakin olemisen tai toimimisen lakkaamista tarkoittava sija. Tosin kahden sijapäätteen esiintyminen peräkkäin ja sulautuminen toisiinsa olisi suomen kielessä ainutlaatuista – ellei oteta huomioon muotoa ”montaa”, jossa on kaksi partitiivin päätettä.

Leviämisen mielikuva on voinut syntyä siitä, että eksessiiviä on aikojen kuluessa useinkin ehdotettu yleiskieleen, ks. esim. Heikki Hurtan katsausta ”Potkut ministerintä”,
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1029
Ehdotukset ovat kuitenkin jääneet ehdotuksiksi, joita ei ole juuri yritetty toteuttaa edes kokeilevassa kielenkäytössä. Sijamuodot ovat harvoin tuontitavaraa. Sanat leviävät helposti usein kielimuodosta toiseen, sanonnatkin melko helposti, ja myös sijamuotojen käyttö voi saada vieraita vaikutteita (kuten suomessa on usein käynyt ns. paikallissijoille, esim. ”nakki muusilla”), mutta itse sijamuodot tai niiden päätteet lainautuvat aika harvoin.

Lue lisää

Tämä ominaisuus (komitatiivin ja instrumentaalin yhdistyminen) on sellainen joka on levinnyt erityisesti Euroopassa ("Standard Average European").

Myös tällaisia otsikoita näkyy joskus uutisissa: "Mies ryösti kaupan aseen kanssa.".

Artikkelien käyttö, subjekti-verbi-objekti -sanajärjestys ja perfekti muotoa "apuverbi partisiippi" ovat samanlaisia Euroopassa kielestä toiseen lainautuneita ominaisuuksia. Se artikkelien käyttöhän on myös leviämässä suomeen.

Ilmiöllä on saksankielinen nimi, Sprachbund, joka tarkoittaa suunnilleen kieliliittoa.

Sallittaneen vähäinen korjaus, kun olen monasti sekä kuullut että itse joutunut esittämään kyseistä einoleinoa:

Ensimmäiset säkeistöt on tapana lausua murheellisen tapauksen madaltamalla äänenpainolla. Neljä viimeistä säettä sen sijaan lauletaan iloisesti, ja siksi niissä on hiukan erilainen runomitta:

Mutta...
Saatuansa spriitä,
virkistyi hän siitä.
Kohottaen lasiaan,
virkkoi: "veljet - asiaan".

Jos tähän nyt halutaan sovittaa kaakkoissuomalainen "siintä", sen riimitykseen sopisi eteläpohjalainen (tosin miedompia juomia suosiva) taivutus "viintä. Siis:

Saatuansa viintä
virkistyi hän siintä
jne.

Olen kuullut käytettävän siiheksi-ilmausta toisessa merkityksessä eli siihen aikaan mennessä. Esimerkkinä voisi olla "Tavataan kuudelta, kyllä minä siiheksi ehdin."

Meillä Itämurteissa sanotaan: "Mitä sitten tarkoittanee..." Taitaa olla länsimurteista tuollainen lienee-verbin käyttö?

Ijän ihmemaasta kirjoitti:

Meillä Itämurteissa sanotaan: "Mitä sitten tarkoittanee..." Taitaa olla länsimurteista tuollainen lienee-verbin käyttö?

eikä meillä kukaan käytä olla-verbiä mainitulla tavalla - tietääkseni. Lieneehän on vain olla-verbin potentiaalimuoto.. Helsingin seudulla kyllä sanotaan jo sujuvasti näin: "Asia lienee on niin."

Mutta sieltähän kieleen tulevat monet muutkin kammotukset, kuten tämä pahaksi käynyt köhätauti:
"Mitäköhän se tarkoittaa?" Kun halutaan kysyä: "Mitähän se tarkoittaa?" Kaksinkertainen kysymys edellisessä, kuten huomaamme.