Uskonto on niille, jotka pelkäävät helvettiä, ja henkisyys niille, jotka ovat jo käyneet siellä.
-Cathy Kelly-
-Cathy Kelly-
Uskonnon ja henkisyyden ero
Nicetwo
7380
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Uskonnot perustuvat pelolle ja palkitsemiselle, henkisyys halulle ymmärää ihmisyyden perusteita ja elää niiden mukaisesti.
Maailman pahuus on tekijöidensä summa. Joista yksi osaalue on fanatismi. Se on kiistatta pahuuden tekijä, koska se ei pyri harmoniaan eikä yhteisyyteen. Niin kauan kun se on olemassa, se yhtä kiistattomasti saa aihaan pahuuden syvenemistä, laajenemista ja kovenemista.
Totean sen etten syytä uskovia harhastaan, vaan sen takana olevia voimia. .
Kun puhutte uskovista, olisi hyvä tarkentaa, keitä tarkoitatte. On typerää yleistää kaikki maailman uskonnot samaan, yleensä tietämättömyyteen eri uskontojen luonteiden eroista.
Alkaa tuntua perin puisevilta nämä jutut, samoja yleistyksiä toistellaan eikä tunnuta 'kehittyvän' edes alkeellisessa faktatiedon hallinnassa.
Uskoviksi voi sanoa hyvinkin monien erilaisten uskomusten ja aatteiden kannattajia, mutta ei niitä voi samaan nippuun niputtaa antamatta itsestään ja aatemaailmastaan ahdasmielistä kuvaa.
Mitä opetetaan kuka opettaa ei ole pelastusta yhdessäkään uskonnossa,se on henkikökohtainen.
Ensin hänen on tunnettava itseänsä syvältä, ja juuri siellä se kuuluisa peto asuu. Kun hän kokee sen ja suuntaa siinä tilassa katseensa valoon, niin peto muuntuu illuusioksi, kuvajaiseksi. Siinä tilassa ei voi muuta, kertakaikkiaan, sillä muutoin se olisi finito. Siksi ihminen äärimmäisessä avuntarpeessa tulee suuntaamaan katseensa valoon, kun muuta ei ole. On vain se.
Se, joka oikeasti saisi helvetissä käydä, ei harrastelisi uskonnoilla eikä henkisyydellä vaan tarttuisi vakavasti Jumalan valmistamaan tarjoukseen pois synnin kahleista. Nimittäin synti aukeaisi silloin varmasti ymmärrettävällä tavalla ja henkisten asioiden itseharrastuneisuus romuttuisi elämän aidon tarkoituksen löytymisenä.
Ei mitään konkreettista helvettiä, sen paremmin kuin taivasta ole olemassa. Taivas ja helvetti ovat sisäisesti ihmisessä. Itsestä riippuu se, kumman valitsee vapaaehtoisesti. Taivaaseen kasvetaan ja vahvistutaan, mutta helvettiin voidaan mennä alkumatka rinta rottingilla.
Kaikki kuitenkin saavuttavat joskus taivastietoisuuden, eli Itsensä.
Vähemmällä pääsee jos valitsee vapaaehtoisesti taivaan ja ottaa pahan vain kokemuksena.
Kärsimykset syntyvät siitä kun ei haluta hyväksyä sitä mikä on totta.