Voisitteko vastata kuka siunaa helluntailaisen hänen kuoltuaan?
Helluntaiseurakuntaan kuuluneen lähisukulaisen siunasi luterilainen pappi,koska paikkakunnan helluntai
pastori oli näin suositellut.
Onko tämänkaltainen toiminta pikemmin poikkeus,vaiko yleinentapa helluntailaisille?
Kiitos vastaajille. Hyvää Joulua.
Helluntaiseurakuntaan kuuluneen lähisukulaisen siunasi luterilainen pappi,koska paikkakunnan helluntai
pastori oli näin suositellut.
Onko tämänkaltainen toiminta pikemmin poikkeus,vaiko yleinentapa helluntailaisille?
Kiitos vastaajille. Hyvää Joulua.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Millainen on helluntaissa siunauskaava kuolleelle? Luterilainen siunauskaava on vähän voisko sanoa kummallinen. Kummallinen siksi, että siinä sanotaan, että "Jeesus Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä". Uskossa kuolleen ihmisen kyseessä ollessa, tämä on epäraamatullinen sanonta.
Eivät hellarit paljasta sisäpiiritietoja,varsinkaan kun ei ulkoaopittuja fraaseja voida vastauksissa hyödyntää.
Ehkei edesmennyt seurakuntalainen ollutkaan paikkakuntansa pastorin mielestä,uudestisyntynyt ylhäältä
elävästävedestä täyttynyt pyhästähengestä pyykännyt vaatteitaan karitsanverellä.
Kuitenkin mielenkiintoista ettei luterilainen pappi kieltäytynyt siunaamasta.
Enpä vastaisuudessa kysele heiltä yhtään mitään,lopulta kuitenkin yhdentekevää kuka pappi loitsujansa
kuolleille latelee.
Kiitos tiedosta rihveli.
Mihin kuollut tartte siunauxen enä ? Tämäkin on epäraamattullinen rituaali papilta. Viimeinen siunaus,,, huh hejjaa...
vainajan siunaaja ei käytä noita sanoja. Uskossa Jeesukseen kuollutta ei Jeesus herätä viimeisenä päivänä niin kuin sinä jo totesit. Siksi helluntailaisilla on toisenlainen kaava. En muista kaavaa ja siunaussanoja vaikka olenkin niistä kuullut ja joskus vainajien siunauksia toimittaneen helluntaipapin kanssa keskustellut.
>>>"Jeesus Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä".
Jeesus Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä joko Taivaaseen tai Helvettiin ???
ja "loitsut" eivät muuta vainajan ikuisuutta miksikään ei vaikka "loitsuajalla" olisi kuinka hienot vaatteet ja kauniit sanat ja kirkko kuinka juhlallinen ja kauniiksi koristeltu ja kauniita kukkia ja puheita kuinka paljon.
Elämä aikana jokaisen yksilön täytyy panna asiansa kuntoon Herran Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen kanssa.
Kuoleman tapahduttua on jo liian myöhäistä.
>>yhdentekevää kuka pappi loitsujansa
kuolleille latelee.
kadotetun ihmisen viimeisenä päivänä tuomiolle huolimatta siitä mitä vainajan arkun äärellä ja muistotilaisuudessa on puhuttu ja puhutaan.
Kristuksessa kuolleen ruumis nousee ylös ylöstempauksessa ikuiseen elämään.
Johanneksen evankeliumi 11
26 "Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"
1.Korinttolaiskirje 15
51 "Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, "
´
voi olla luterilaisia omaisia ja useimmiten näin onkin. Kun helluntailainen kuolee, syntyy kysymys kuka siunaa ja missä siunataan. Luterilaiset omaiset eivät voi ajatellakaan rakasta vainajaansa siunattavan halveksitussa helluntaiseurakunnassa ja vieläpä helluntaipastorin toimesta. Helluntaipastorit kun eivät ole kovin suuressa suosiossa luterilaisten parissa niin kuin ei helluntaiseurakuntakaan. "Kirkossa tietysti ja oikea pappi se pitää olla joka siunauksen toimittaa." Näin luterilaiset ajattelevat. Poikkeuksia tietysti on.
Myös helluntaiseurakunnissaa toimitetaan vainajien siunauksia mikäli omaiset niin tahtovat.
Mikäli olen oikein ymmärtänyt, vainajan siunaajalta ei vaadita teologian koulutusta eikä luterilaisen papin virkaa. Kuka tahansa helluntaipappi voi pyydettäessä toimittaa vainajan siunauksen. Missään ei myöskään ole määrätty että siunaus pitää tapahtua luterilaisessa kirkossa. Omaiset päättävät siunauspaikan ja siunaajan.
Vainaja voisi hoitaa itse tuonkin asian kuntoon ennen kuolemaansa ja varmasti näin tekeekin jos asia on hyvin merkityksellinen hänelle.
Itselleni esimerkikasi on aivan yksi lysti kuka siunaa, missä siunataan vai jätetäänkö tyystin siunaamatta. Haudatakin voi omasta puolestani vaikka pahvilaaatikossa perunapeltoon.
Iselleni ei siis ole mitään merkitystä mitä raadolleni tapahtuu kuolemani jälkeen, tehkööt omaiset siten mistä parhaan mielen saavat.
Ellei näin olisi kirjaisin ylös tarkoin vaatimukseni palvontamenojen suhteen jo eläessäni.
Kuvittele, oon hellari enkä tiedä tuon taivaallista siitä kuka mut sitten siunaa ja minkälaisilla sanaväänteillä, kun oon kylmentyny ja mihin maahan mut sitten sullotaan. Ei vois vähempää kiinnostaa, sehän on jälkeenjääneiden tehtävä ratkoa nää ongelmat.