Professori Tarja Pösön tutkimuksen mukaan lastensuojelun paisuvat asiakasmäärät eivät kerro siitä, että vanhemmuus on hukassa tai suomalaiset perheet voivat huonosti.
Tampereen yliopiston sosiaalityön professori Tarja Pösö
http://www.uta.fi/laitokset/sostyo/hlokunta/poso/
kirjoittaa Janus-lehdessä 4/2010 tutkimuksesta, jossa on selvitetty lastensuojelun institutionaalista rajaa eli sitä, mitkä ongelmat lastensuojelu katsoo työalakseen, mitä taas ei.
Pitkä artikkeli on julkaistu uusimmassa Janus-lehdessä:
Havaintoja suomalaisen lastensuojelun institutionaalisesta rajasta, Janus vol. 18 (4) 2010, 324-336.
http://www.sosiaalipoliittinenyhdistys.fi/janus/Sisallys 0410.html
Tutkimus tehtiin Tampereen, Porin, Hämeenlinnan seutukunnissa. (332) Erilaisia lapsiasiakkaita oli yli 500. (328)
Tutkimus on toteutettu siten, että sitä varten on haastateltu sosiaalityöntekijöitä. Lastensuojelun asiakkaat eivät ole päässeet ottamaan kantaa.
Pösön mukaan sosiaalityöntekijällä on lastensuojelussa määrittelyvalta: "Sosiaalityöntekijä on keskeinen toimija ja institutionaalinen raja konkretisoituu pitkälti sosiaalityöntekijän tekemiin kannanottoihin. Siksi institutionaalista rajaa on valotettukin nimenomaan soiaalityöntekijän päätöksentekoa tutkimalla (mm. Kivinen 1994; Heino 1997; Cocozza 2007; Christiansen & Anderssen 2010)." (325)
Tarja Pösö tutki lastensuojelun motiiveja
34
1647
Vastaukset
- Näkökulman uudistaja
Pösö on koettanut tutkimusryhmänsä kanssa selvittää sitä, mistä lastensuojelun asiakasmäärien kasvu kertoo.
Hän kirjoittaa:
"Analyysin pohjalta on entistä selvempää, että kasvua ei voi eikä tule selittää yksilöiden ominaisuuksilla tai sosiaalisilla oloilla sellaisenaan."(333)
Hän toteaa myös:
"Silti on toistuvasti yllättävää, että lastensuojelun määrää ja kehitystä tulkitaan lasten ja perheiden ongelmien välittöminä kuvina. Samoin yllättävää on, että lastensuojelussa käytössä oleva sanasto on enemmän yksilöiden puutteita kuin suhderakenteita konteksteissaan kuvaavaa. Erilaisissa selvityksissä, asiakastietojärjestelmäkirjauksissa ja yleisessä keskustelussa paikannettavissa oleva tapa kuvata lastensuojelun asiakkuuksia 'vanhemmuuden puutteina', 'vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmina' tai 'nuoren rajattomuutena' ohjaa katsomaan vanhempia ja lapsia lastensuojelun 'syinä'." (333)
Niinpä niin. Me olemme kirjoittaneet tässä Suomi24:n Biovanhemmat-osastossa aina juuri noista asioista, juuri tuosta näkökulmasta. Tiedämme ja tajuamme hyvin, mistä sosiaalityön professori Pösö puhuu.- Pösö kirjoittaa
Pösö kirjoittaa:
"Institutionaalisen rajan kiistanalaisuus näkyy tässä aineistossa niin ollen yhtäältä siinä, että lastensuojeluun otetaan, siellä on ja sieltä poistuu sellaisia lapsia, joiden tilanne _ei ole_ sellainen kuin lastensuojelussa pidetään tarkoituksenmukaisena sen tehtävän kannalta. Toisaalta kiistanalaisuus näkyy siinä, että lastensuojelu ei aina toimi kiistatta lapsen edun mukaisesti. Vaikka nuo huomiot kuvaavat vain yhtä pientä osaa lastensuojelusta, on niiden olemassaolo tunnistettava." (333)
"Alleviivaus" minun.
Mielestäni Pösö kirjoittaa tuossa siitä, että lastensuojelu elää omaa elämäänsä hallinnon eli siis byrokratian ehdoin, ei lasten asiaa ja asemaa ajaakseen. Tämä huomio on mielestäni helppo tehdä, jos itse pääsee seuraamaan sosiaalityöntekijöiden suorittamaa lastensuojelua käytännössä. Mieli, tarkoitus, päämäärä ja tolkku puuttuvat, ne normaalit sidokset reaaliarkeen ja -maailmaan.
Hallintokulttuuri eriytyy omaksi SUOJAISEKSI saarekkeekseen, jonne eivät kansalaisten tarpeet ulotu. On vain virkamiehen tarpeet, maine, status, urakehitys. Se on hyvin konemainen maailma. Aivan kuin Neuvostoliiton mekaaninen ja teollinen idea olisi konkretisoinut hyvinvointi-Suomessa.
Pösön maltillisen kirjoitustyylin ei kannata antaa hämätä. Kysehän on tieteellisestä artikkelista, jossa on aivan oma diskurssinsa, joka myös luo oman todellisuutensa. Harmi muuten, että tieteelliset tekstit ovat noin hampaattomia. Virkkeetkin tuppaavat olemaan sellaista mongerrusta, että niitä on vaikea/mahdoton lukea esimerkiksi Yleisradion aikakauslehtikatsauksessa. Iskevyys ja asian ytimen esiin kuoriminen puuttuvat. Niinpä tieteellisten kirjoittajien ääni ei tosiasiassa tule kuulluksi. - Pösö kirjoittaa
Pösö kirjoittaa kirjoitti:
Pösö kirjoittaa:
"Institutionaalisen rajan kiistanalaisuus näkyy tässä aineistossa niin ollen yhtäältä siinä, että lastensuojeluun otetaan, siellä on ja sieltä poistuu sellaisia lapsia, joiden tilanne _ei ole_ sellainen kuin lastensuojelussa pidetään tarkoituksenmukaisena sen tehtävän kannalta. Toisaalta kiistanalaisuus näkyy siinä, että lastensuojelu ei aina toimi kiistatta lapsen edun mukaisesti. Vaikka nuo huomiot kuvaavat vain yhtä pientä osaa lastensuojelusta, on niiden olemassaolo tunnistettava." (333)
"Alleviivaus" minun.
Mielestäni Pösö kirjoittaa tuossa siitä, että lastensuojelu elää omaa elämäänsä hallinnon eli siis byrokratian ehdoin, ei lasten asiaa ja asemaa ajaakseen. Tämä huomio on mielestäni helppo tehdä, jos itse pääsee seuraamaan sosiaalityöntekijöiden suorittamaa lastensuojelua käytännössä. Mieli, tarkoitus, päämäärä ja tolkku puuttuvat, ne normaalit sidokset reaaliarkeen ja -maailmaan.
Hallintokulttuuri eriytyy omaksi SUOJAISEKSI saarekkeekseen, jonne eivät kansalaisten tarpeet ulotu. On vain virkamiehen tarpeet, maine, status, urakehitys. Se on hyvin konemainen maailma. Aivan kuin Neuvostoliiton mekaaninen ja teollinen idea olisi konkretisoinut hyvinvointi-Suomessa.
Pösön maltillisen kirjoitustyylin ei kannata antaa hämätä. Kysehän on tieteellisestä artikkelista, jossa on aivan oma diskurssinsa, joka myös luo oman todellisuutensa. Harmi muuten, että tieteelliset tekstit ovat noin hampaattomia. Virkkeetkin tuppaavat olemaan sellaista mongerrusta, että niitä on vaikea/mahdoton lukea esimerkiksi Yleisradion aikakauslehtikatsauksessa. Iskevyys ja asian ytimen esiin kuoriminen puuttuvat. Niinpä tieteellisten kirjoittajien ääni ei tosiasiassa tule kuulluksi.Kun lapset revitään pois kodeistaan, he joutuvat sijaishuollossa eli lastenkotibisneksessä ehkä entistä pahempaan tilanteeseen.
On muuten jännää, että sosiaalityöntekijät ovat myöntäneet tutkimuksessa, että jotkut huostaanotoista osoittautuvat lapsen kannalta hirvittäviksi kertomuksiksi. On nimittäin paljon viiitteitä ja kokemuksia siitä, kuinka sosiaalityöntekijät ja heitä ympäröivä tiukka ammattilaisten verkosto kävelee lapsen ja perheen yli, eivätkä he huomioi mitään negatiivista palautetta. Ja omatkin kielteiset havaintonsa he selittelevät itselleen parhain päin, kaunistellen.
Mutta Pösön ja tutkimusryhmänsä tutkimuksessa sosiaalityöntekijät kertovat, että huostaanotto osoittautuu toisinaan pahaksi ja vääräksi päätökseksi.
Pösö kirjoittaa huostaanotoista ja sitä seuraavasta sijaishuollosta:
"Huostaanottoa seurannutta sijaishuoltoa koskevat [sosiaalityöntekijöiden] kannanotot olivat ristiriitaisempia kuin kannat huostaanotosta.
Pilotti 2:n aineistossa sosiaalityöntekijät arvioivat huostaanoton ja sijoituksen yleensä ottaen parantaneen lapsen tilannetta.
Tarkastelun kohteena olleiden 103 lapsen joukossa oli kuitenkin pieni ryhmä lapsia (15), joiden tilannetta sijoitus ei ollut muuttanut parempaan tai tilanne oli jopa huonontunut (Hiitola 2008, 46).
Neljäntoista prosentin kohdalla huostaanottoprosessia pidettiin erittäin tai melko epäonnistuneena (emt. 32). Lapset eivät olleet saaneet sijaishuollon aikana kaikkia tarvitsemiaan palveluita.
Sijaishuollossa oli myös havaittu ongelmia seitsemän lapsen kohdalla: lapsen kokemaa fyysistä väkivaltaa, emotionaalista laiminlyöntiä, ruumiillista kurittamista tai muuta vastaavaa (emt. 33). Lastensuojelun lupaus lapsen edun mukaisesta (turvallisesta) arjesta ei ollut niin ollen aina toteutunut.
Siksikin olisi tärkeää tarkastella aiempaa enemmän sitä, mtä lastensuojelussa ja etenkin sijaishuollossa tapahtuu ja millaisia valikointeja siellä tapahtuu (Laakso 2009)." (sivu 332)
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
(Kappalejako minun.) - Huoli sossuista.
Pösö kirjoittaa kirjoitti:
Kun lapset revitään pois kodeistaan, he joutuvat sijaishuollossa eli lastenkotibisneksessä ehkä entistä pahempaan tilanteeseen.
On muuten jännää, että sosiaalityöntekijät ovat myöntäneet tutkimuksessa, että jotkut huostaanotoista osoittautuvat lapsen kannalta hirvittäviksi kertomuksiksi. On nimittäin paljon viiitteitä ja kokemuksia siitä, kuinka sosiaalityöntekijät ja heitä ympäröivä tiukka ammattilaisten verkosto kävelee lapsen ja perheen yli, eivätkä he huomioi mitään negatiivista palautetta. Ja omatkin kielteiset havaintonsa he selittelevät itselleen parhain päin, kaunistellen.
Mutta Pösön ja tutkimusryhmänsä tutkimuksessa sosiaalityöntekijät kertovat, että huostaanotto osoittautuu toisinaan pahaksi ja vääräksi päätökseksi.
Pösö kirjoittaa huostaanotoista ja sitä seuraavasta sijaishuollosta:
"Huostaanottoa seurannutta sijaishuoltoa koskevat [sosiaalityöntekijöiden] kannanotot olivat ristiriitaisempia kuin kannat huostaanotosta.
Pilotti 2:n aineistossa sosiaalityöntekijät arvioivat huostaanoton ja sijoituksen yleensä ottaen parantaneen lapsen tilannetta.
Tarkastelun kohteena olleiden 103 lapsen joukossa oli kuitenkin pieni ryhmä lapsia (15), joiden tilannetta sijoitus ei ollut muuttanut parempaan tai tilanne oli jopa huonontunut (Hiitola 2008, 46).
Neljäntoista prosentin kohdalla huostaanottoprosessia pidettiin erittäin tai melko epäonnistuneena (emt. 32). Lapset eivät olleet saaneet sijaishuollon aikana kaikkia tarvitsemiaan palveluita.
Sijaishuollossa oli myös havaittu ongelmia seitsemän lapsen kohdalla: lapsen kokemaa fyysistä väkivaltaa, emotionaalista laiminlyöntiä, ruumiillista kurittamista tai muuta vastaavaa (emt. 33). Lastensuojelun lupaus lapsen edun mukaisesta (turvallisesta) arjesta ei ollut niin ollen aina toteutunut.
Siksikin olisi tärkeää tarkastella aiempaa enemmän sitä, mtä lastensuojelussa ja etenkin sijaishuollossa tapahtuu ja millaisia valikointeja siellä tapahtuu (Laakso 2009)." (sivu 332)
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
(Kappalejako minun.)Keskisuomalainen 20.9.2010. Julkaisemme poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Kysymys. Pitääkö sossuja pelätä ja kammoksua niin paljon, ettei huostaanoton pelossa uskalla esiintyä nimellä?
Sossut ovat olleet huolissaan ja Varpuilleet. Nyt huolestuvat vanhemmat.
Pääasia kuitenkin on se, että asoita nostetaan julkisuuteen.
Huostaanotto on aina tappio
A A 20.9.2010 00:01
Huostaanotto on aina järeä toimenpide. Perustellusti voidaan sanoa, että kaikissa tapauksissa se on tappio yhteiskunnalle.
Eräiden tietojen mukaan Ruotsissa huostaanotettujen poikien riski kuolla ennen aikojaan on noin kymmenkertainen verrattuna muiden perheiden poikiin, Suomessa "vain" kolminkertainen.
Juhlapuheissa puhutaan kauniisti perheiden tukemisesta. Monilla on mielikuva, että vanhempien väsyessä kotiin tulee kotiapu, joka hoitaa lasta, pesee pyykit, järjestää erilaisia asioita, niin että vanhemmat - tai toinen heistä - jaksavat taas palan matkaa ja saavat uskoa huomiseen. Ei näin ole ollut enää aikoihin, vaan sosiaalihuollosta tulee pari kolme henkilöä keskustelemaan ja kuulustelemaan. Parissa tunnissa käydään läpi asioita, saadaan ohjeita ja mikä kohtalokkainta, tehdään havaintoja huostaanottotarpeesta.
Avun hakemista ajoissa pidetään tärkeänä. Apua hakeva ei kuitenkaan aavista, että hänen perheestään kootaan vähitellen yksityiskohtaisia tietoja, jotka kutovat rikosrekisteriä muistuttavan verkon perheen ympärille, eikä merkittyjen plussien ja miinusten paikkansapitävyyttä voi tarkistaa puhumattakaan siitä, että "rekisterin" voisi joskus nollata.
Mutta eihän sen näin pitänyt mennä. Sosiaaliavunhan pitäisi tukea perhettä ja lainkin mukaan huostaanotto on vasta äärimmäinen keino. Kuitenkin sitä väläytellään liian varhain niissäkin tapauksissa, joissa vanhemmat vielä yhdessä yrittävät ottaa vastuuta. Todellisuudessa lastensuojelussakin on sopimattomia henkilöitä, joilla viranomaisina on keinot hankkia haluamiaan lausuntoja, joiden perusteella heillä on lähes jumalallinen valta päättää ihmisen kohtalosta. Tästä uhkasta voi tulla perheelle painajainen, joka vie ne yöunet, joita kipeästi tarvittaisiin arkiseen jaksamiseen.
On olemassa tahoja, jotka aidosti tahtovat perheelle hyvää. Isovanhempia ja muita läheisiä kuullaan liian vähän, vaikka siitä lienee laissakin ohjeita. Läheisiä naapureitakin tulisi kuulla, jos perhe sitä haluaa. Ajoittainen ja todellinen kotiapu olisi usein se paras apu ja edullisin. Tämä on helppo todentaa sillä, että esim. lähiomainen auttajana perheen arjessa saa usein ihmeitä aikaan jo muutamassa päivässä.
Harvoin lasta tavanneella viranomaisella on usein toisenlainen kuva tilanteesta kuin lasten kanssa olleilla isovanhemmilla. Silti nämä otetaan mukaan prosessiin vastentahtoisesti ja usein vasta sitten, kun on jo tehty päätökset jatkotoimenpiteistä. Silloin kun itse olemme päässeet aidosti vaikuttamaan, siitä on ollut pitempiaikaista apua.
Oma lukunsa on bisnes, jossa lapset ovat varsin käypää kauppatavaraa. Kun yhden lapsen sijoituksesta maksetaan jopa yli 200 euroa päivässä, niin se houkuttelee alalle monenlaista yrittäjää. Siinä myllyssä ei lapsen todellinen etu paljoa paina.
Ja vielä tärkein näkökohta. Kuka ottaa vastuun pienen ihmisen tuskasta, kun häntä ollaan erottamassa läheisistä ihmisistä ja kuka siitä, kun huostaanotto tuhoaa hänen elämänsä? Sinä, joka taistelet perheesi puolesta, älä luovuta. Meidän on liityttävä yhteen, pidettävä ääntä ja tehtävä velvollisuutemme siinä, mitä tämä hetki meille suo saattaaksemme oikeuden myös niille, jotka eivät siihen itse kykene.
HUOLESTUNUT LÄHIOMAINEN Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä. Toimitus. - Laki velvoittaa.
Huoli sossuista. kirjoitti:
Keskisuomalainen 20.9.2010. Julkaisemme poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Kysymys. Pitääkö sossuja pelätä ja kammoksua niin paljon, ettei huostaanoton pelossa uskalla esiintyä nimellä?
Sossut ovat olleet huolissaan ja Varpuilleet. Nyt huolestuvat vanhemmat.
Pääasia kuitenkin on se, että asoita nostetaan julkisuuteen.
Huostaanotto on aina tappio
A A 20.9.2010 00:01
Huostaanotto on aina järeä toimenpide. Perustellusti voidaan sanoa, että kaikissa tapauksissa se on tappio yhteiskunnalle.
Eräiden tietojen mukaan Ruotsissa huostaanotettujen poikien riski kuolla ennen aikojaan on noin kymmenkertainen verrattuna muiden perheiden poikiin, Suomessa "vain" kolminkertainen.
Juhlapuheissa puhutaan kauniisti perheiden tukemisesta. Monilla on mielikuva, että vanhempien väsyessä kotiin tulee kotiapu, joka hoitaa lasta, pesee pyykit, järjestää erilaisia asioita, niin että vanhemmat - tai toinen heistä - jaksavat taas palan matkaa ja saavat uskoa huomiseen. Ei näin ole ollut enää aikoihin, vaan sosiaalihuollosta tulee pari kolme henkilöä keskustelemaan ja kuulustelemaan. Parissa tunnissa käydään läpi asioita, saadaan ohjeita ja mikä kohtalokkainta, tehdään havaintoja huostaanottotarpeesta.
Avun hakemista ajoissa pidetään tärkeänä. Apua hakeva ei kuitenkaan aavista, että hänen perheestään kootaan vähitellen yksityiskohtaisia tietoja, jotka kutovat rikosrekisteriä muistuttavan verkon perheen ympärille, eikä merkittyjen plussien ja miinusten paikkansapitävyyttä voi tarkistaa puhumattakaan siitä, että "rekisterin" voisi joskus nollata.
Mutta eihän sen näin pitänyt mennä. Sosiaaliavunhan pitäisi tukea perhettä ja lainkin mukaan huostaanotto on vasta äärimmäinen keino. Kuitenkin sitä väläytellään liian varhain niissäkin tapauksissa, joissa vanhemmat vielä yhdessä yrittävät ottaa vastuuta. Todellisuudessa lastensuojelussakin on sopimattomia henkilöitä, joilla viranomaisina on keinot hankkia haluamiaan lausuntoja, joiden perusteella heillä on lähes jumalallinen valta päättää ihmisen kohtalosta. Tästä uhkasta voi tulla perheelle painajainen, joka vie ne yöunet, joita kipeästi tarvittaisiin arkiseen jaksamiseen.
On olemassa tahoja, jotka aidosti tahtovat perheelle hyvää. Isovanhempia ja muita läheisiä kuullaan liian vähän, vaikka siitä lienee laissakin ohjeita. Läheisiä naapureitakin tulisi kuulla, jos perhe sitä haluaa. Ajoittainen ja todellinen kotiapu olisi usein se paras apu ja edullisin. Tämä on helppo todentaa sillä, että esim. lähiomainen auttajana perheen arjessa saa usein ihmeitä aikaan jo muutamassa päivässä.
Harvoin lasta tavanneella viranomaisella on usein toisenlainen kuva tilanteesta kuin lasten kanssa olleilla isovanhemmilla. Silti nämä otetaan mukaan prosessiin vastentahtoisesti ja usein vasta sitten, kun on jo tehty päätökset jatkotoimenpiteistä. Silloin kun itse olemme päässeet aidosti vaikuttamaan, siitä on ollut pitempiaikaista apua.
Oma lukunsa on bisnes, jossa lapset ovat varsin käypää kauppatavaraa. Kun yhden lapsen sijoituksesta maksetaan jopa yli 200 euroa päivässä, niin se houkuttelee alalle monenlaista yrittäjää. Siinä myllyssä ei lapsen todellinen etu paljoa paina.
Ja vielä tärkein näkökohta. Kuka ottaa vastuun pienen ihmisen tuskasta, kun häntä ollaan erottamassa läheisistä ihmisistä ja kuka siitä, kun huostaanotto tuhoaa hänen elämänsä? Sinä, joka taistelet perheesi puolesta, älä luovuta. Meidän on liityttävä yhteen, pidettävä ääntä ja tehtävä velvollisuutemme siinä, mitä tämä hetki meille suo saattaaksemme oikeuden myös niille, jotka eivät siihen itse kykene.
HUOLESTUNUT LÄHIOMAINEN Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä. Toimitus.Keskisuomalainen 25.10. 2010.
Inkeri Pasanen.
Apua ennen huostaanottoa. Perustulaki velvoittaa tukemaan vanhempia.
Lasten huostaanottojen raju kasvu on suomalaisen yhteiskunnan häpeä
Lue lisää Inkeri Pasasen kolumneja.
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/apua-ennen-huostaanottoa/610077
---- - 22
Huoli sossuista. kirjoitti:
Keskisuomalainen 20.9.2010. Julkaisemme poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Kysymys. Pitääkö sossuja pelätä ja kammoksua niin paljon, ettei huostaanoton pelossa uskalla esiintyä nimellä?
Sossut ovat olleet huolissaan ja Varpuilleet. Nyt huolestuvat vanhemmat.
Pääasia kuitenkin on se, että asoita nostetaan julkisuuteen.
Huostaanotto on aina tappio
A A 20.9.2010 00:01
Huostaanotto on aina järeä toimenpide. Perustellusti voidaan sanoa, että kaikissa tapauksissa se on tappio yhteiskunnalle.
Eräiden tietojen mukaan Ruotsissa huostaanotettujen poikien riski kuolla ennen aikojaan on noin kymmenkertainen verrattuna muiden perheiden poikiin, Suomessa "vain" kolminkertainen.
Juhlapuheissa puhutaan kauniisti perheiden tukemisesta. Monilla on mielikuva, että vanhempien väsyessä kotiin tulee kotiapu, joka hoitaa lasta, pesee pyykit, järjestää erilaisia asioita, niin että vanhemmat - tai toinen heistä - jaksavat taas palan matkaa ja saavat uskoa huomiseen. Ei näin ole ollut enää aikoihin, vaan sosiaalihuollosta tulee pari kolme henkilöä keskustelemaan ja kuulustelemaan. Parissa tunnissa käydään läpi asioita, saadaan ohjeita ja mikä kohtalokkainta, tehdään havaintoja huostaanottotarpeesta.
Avun hakemista ajoissa pidetään tärkeänä. Apua hakeva ei kuitenkaan aavista, että hänen perheestään kootaan vähitellen yksityiskohtaisia tietoja, jotka kutovat rikosrekisteriä muistuttavan verkon perheen ympärille, eikä merkittyjen plussien ja miinusten paikkansapitävyyttä voi tarkistaa puhumattakaan siitä, että "rekisterin" voisi joskus nollata.
Mutta eihän sen näin pitänyt mennä. Sosiaaliavunhan pitäisi tukea perhettä ja lainkin mukaan huostaanotto on vasta äärimmäinen keino. Kuitenkin sitä väläytellään liian varhain niissäkin tapauksissa, joissa vanhemmat vielä yhdessä yrittävät ottaa vastuuta. Todellisuudessa lastensuojelussakin on sopimattomia henkilöitä, joilla viranomaisina on keinot hankkia haluamiaan lausuntoja, joiden perusteella heillä on lähes jumalallinen valta päättää ihmisen kohtalosta. Tästä uhkasta voi tulla perheelle painajainen, joka vie ne yöunet, joita kipeästi tarvittaisiin arkiseen jaksamiseen.
On olemassa tahoja, jotka aidosti tahtovat perheelle hyvää. Isovanhempia ja muita läheisiä kuullaan liian vähän, vaikka siitä lienee laissakin ohjeita. Läheisiä naapureitakin tulisi kuulla, jos perhe sitä haluaa. Ajoittainen ja todellinen kotiapu olisi usein se paras apu ja edullisin. Tämä on helppo todentaa sillä, että esim. lähiomainen auttajana perheen arjessa saa usein ihmeitä aikaan jo muutamassa päivässä.
Harvoin lasta tavanneella viranomaisella on usein toisenlainen kuva tilanteesta kuin lasten kanssa olleilla isovanhemmilla. Silti nämä otetaan mukaan prosessiin vastentahtoisesti ja usein vasta sitten, kun on jo tehty päätökset jatkotoimenpiteistä. Silloin kun itse olemme päässeet aidosti vaikuttamaan, siitä on ollut pitempiaikaista apua.
Oma lukunsa on bisnes, jossa lapset ovat varsin käypää kauppatavaraa. Kun yhden lapsen sijoituksesta maksetaan jopa yli 200 euroa päivässä, niin se houkuttelee alalle monenlaista yrittäjää. Siinä myllyssä ei lapsen todellinen etu paljoa paina.
Ja vielä tärkein näkökohta. Kuka ottaa vastuun pienen ihmisen tuskasta, kun häntä ollaan erottamassa läheisistä ihmisistä ja kuka siitä, kun huostaanotto tuhoaa hänen elämänsä? Sinä, joka taistelet perheesi puolesta, älä luovuta. Meidän on liityttävä yhteen, pidettävä ääntä ja tehtävä velvollisuutemme siinä, mitä tämä hetki meille suo saattaaksemme oikeuden myös niille, jotka eivät siihen itse kykene.
HUOLESTUNUT LÄHIOMAINEN Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä. Toimitus.Laki velvoittaa tarjoamaan ensin tukea, mutta juurihan Lastensuojelun keskusliitto julkaisi sossuille tehdyn kyselytutkimuksen, miten lähes puolet sossuista ilmoitti, että tukia ei käytetä...
Ei käytetäkään, kyllä se täällä tiedetään.
Ja lain laatijathan tarkoittivat tuesta puhuessaan, että sen oltava oikein kohdennettua. Eli rautalangasta vääntämällä se tarkoittaa vaikka sitä, että hammaslääkärille menevää potilasta ei saa olla vastassa terapeutti tai ls:n perhetyöntekijä, joka keskustelee potilaan kanssa "voi, voi kun hammaslääkäriä tarvittaisiin".
Noin meille tarjottiin perhetyöntekijän keskustelua silloin, kun lapselle ei ollut yhteiskunnalla tarjota psykiatrista hoitopaikkaa. Valeapu järjestettiin siksi, että mahdollista myöhempää oikeuskäsittelyä varten sossu sai kirjata avohuollon tukea tarjotun, koska sitä on tarjottava ennen huostaanottoa. Heureka! Kierous kukoistuksessaan!
Jos valeavun järjestäminen halutaan jättää turhana väliin, silloin tehdään kiireellinen huostaanotto, vaikka muuten lain tarkoittaman kiireellisen huostan kriteerit eivät täytykään.
Tätä lasten"suojelu" on: TÄYTTÄ KIEROILUA, VALHEAPUA ja suoranaisia VALHEITA perheestä. Jos huostaanoton tarjoamat olosuhteet ovat lapselle siedettävät, hänet kiristetään "huostaanottomannekiiniksi" kertomaan toimittajille, miten ihanaa oli kun hänet "pelastettiin sijaishuoltoon". Vain pienen pieni prosentti viime vuosien huostaanotoista täyttää syiltään lain kriteerit, mutta lakeja rikotaan heidänkin kohdallaan usein monen asian suhteen huostassa pidon jatkossa. - 22
Pösö kirjoittaa kirjoitti:
Pösö kirjoittaa:
"Institutionaalisen rajan kiistanalaisuus näkyy tässä aineistossa niin ollen yhtäältä siinä, että lastensuojeluun otetaan, siellä on ja sieltä poistuu sellaisia lapsia, joiden tilanne _ei ole_ sellainen kuin lastensuojelussa pidetään tarkoituksenmukaisena sen tehtävän kannalta. Toisaalta kiistanalaisuus näkyy siinä, että lastensuojelu ei aina toimi kiistatta lapsen edun mukaisesti. Vaikka nuo huomiot kuvaavat vain yhtä pientä osaa lastensuojelusta, on niiden olemassaolo tunnistettava." (333)
"Alleviivaus" minun.
Mielestäni Pösö kirjoittaa tuossa siitä, että lastensuojelu elää omaa elämäänsä hallinnon eli siis byrokratian ehdoin, ei lasten asiaa ja asemaa ajaakseen. Tämä huomio on mielestäni helppo tehdä, jos itse pääsee seuraamaan sosiaalityöntekijöiden suorittamaa lastensuojelua käytännössä. Mieli, tarkoitus, päämäärä ja tolkku puuttuvat, ne normaalit sidokset reaaliarkeen ja -maailmaan.
Hallintokulttuuri eriytyy omaksi SUOJAISEKSI saarekkeekseen, jonne eivät kansalaisten tarpeet ulotu. On vain virkamiehen tarpeet, maine, status, urakehitys. Se on hyvin konemainen maailma. Aivan kuin Neuvostoliiton mekaaninen ja teollinen idea olisi konkretisoinut hyvinvointi-Suomessa.
Pösön maltillisen kirjoitustyylin ei kannata antaa hämätä. Kysehän on tieteellisestä artikkelista, jossa on aivan oma diskurssinsa, joka myös luo oman todellisuutensa. Harmi muuten, että tieteelliset tekstit ovat noin hampaattomia. Virkkeetkin tuppaavat olemaan sellaista mongerrusta, että niitä on vaikea/mahdoton lukea esimerkiksi Yleisradion aikakauslehtikatsauksessa. Iskevyys ja asian ytimen esiin kuoriminen puuttuvat. Niinpä tieteellisten kirjoittajien ääni ei tosiasiassa tule kuulluksi.Huostaanotettavaksi on joutunut tosi paljon lapsia, jotka "eivät sinne kuulu".
Mutta eihän mikään asia ole totta tässä läpikieroilun maassa ennen kymmeniä tutkimuksia, vaikka laittomien huostaanottojen olemassa olo olisi voitu todentaa tutkimalla vaikka parikymmentä niistä tapauksista, jotka vanhemmat ovat tuoneet julkisuuteen.
Niin muiden laittomuuksien kanssa menetellään, mutta ei vahingossakaan lastensuojelun. - Oikeutta lapsille
Pösö kirjoittaa kirjoitti:
Kun lapset revitään pois kodeistaan, he joutuvat sijaishuollossa eli lastenkotibisneksessä ehkä entistä pahempaan tilanteeseen.
On muuten jännää, että sosiaalityöntekijät ovat myöntäneet tutkimuksessa, että jotkut huostaanotoista osoittautuvat lapsen kannalta hirvittäviksi kertomuksiksi. On nimittäin paljon viiitteitä ja kokemuksia siitä, kuinka sosiaalityöntekijät ja heitä ympäröivä tiukka ammattilaisten verkosto kävelee lapsen ja perheen yli, eivätkä he huomioi mitään negatiivista palautetta. Ja omatkin kielteiset havaintonsa he selittelevät itselleen parhain päin, kaunistellen.
Mutta Pösön ja tutkimusryhmänsä tutkimuksessa sosiaalityöntekijät kertovat, että huostaanotto osoittautuu toisinaan pahaksi ja vääräksi päätökseksi.
Pösö kirjoittaa huostaanotoista ja sitä seuraavasta sijaishuollosta:
"Huostaanottoa seurannutta sijaishuoltoa koskevat [sosiaalityöntekijöiden] kannanotot olivat ristiriitaisempia kuin kannat huostaanotosta.
Pilotti 2:n aineistossa sosiaalityöntekijät arvioivat huostaanoton ja sijoituksen yleensä ottaen parantaneen lapsen tilannetta.
Tarkastelun kohteena olleiden 103 lapsen joukossa oli kuitenkin pieni ryhmä lapsia (15), joiden tilannetta sijoitus ei ollut muuttanut parempaan tai tilanne oli jopa huonontunut (Hiitola 2008, 46).
Neljäntoista prosentin kohdalla huostaanottoprosessia pidettiin erittäin tai melko epäonnistuneena (emt. 32). Lapset eivät olleet saaneet sijaishuollon aikana kaikkia tarvitsemiaan palveluita.
Sijaishuollossa oli myös havaittu ongelmia seitsemän lapsen kohdalla: lapsen kokemaa fyysistä väkivaltaa, emotionaalista laiminlyöntiä, ruumiillista kurittamista tai muuta vastaavaa (emt. 33). Lastensuojelun lupaus lapsen edun mukaisesta (turvallisesta) arjesta ei ollut niin ollen aina toteutunut.
Siksikin olisi tärkeää tarkastella aiempaa enemmän sitä, mtä lastensuojelussa ja etenkin sijaishuollossa tapahtuu ja millaisia valikointeja siellä tapahtuu (Laakso 2009)." (sivu 332)
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
(Kappalejako minun.)"Siksikin olisi tärkeää tarkastella aiempaa enemmän sitä, mtä lastensuojelussa ja etenkin sijaishuollossa tapahtuu ja millaisia valikointeja siellä tapahtuu (Laakso 2009)." (sivu 332) "
Ei olisi tarvittu kalliita tutkimuksia tuohonkaan, olisi voitu ottaa yhteyttä vaikka tämän palstan vakiokirjoittajiin, niin kyllä todisteita ja perusteita olisi löytynyt vaikka miten törkeistä vääinkäytöksistä, JOILLA KAIKILLA SATUTETAAN ja TRAUMATISOIDAAN LAPSIA TÄNÄKIN PÄIVÄNÄ.
Jos sossut myöntävät 7 %:n joutuneen pahoinpitelyjen kohteeksi sijaishuollossa, niin todellinen luku on varmaan tuplaten, koska sossut tarvitsevat näyttöä (jälkiä lapsessa) s-huollossa tapahtuvasta pahoinpitelystä, kun taas omaa kotia koskevasta pahoinpitelyEPÄILYSTÄ ei tarvita mitään todisteita, kun lapset lähtevät ja lujaa lähtevätkin "armaaseen sijaishuoltoon", jossa heitä voidaan kohdalla paljon huonommin kuin kotona konsanaan. - Noitien aika.
22 kirjoitti:
Huostaanotettavaksi on joutunut tosi paljon lapsia, jotka "eivät sinne kuulu".
Mutta eihän mikään asia ole totta tässä läpikieroilun maassa ennen kymmeniä tutkimuksia, vaikka laittomien huostaanottojen olemassa olo olisi voitu todentaa tutkimalla vaikka parikymmentä niistä tapauksista, jotka vanhemmat ovat tuoneet julkisuuteen.
Niin muiden laittomuuksien kanssa menetellään, mutta ei vahingossakaan lastensuojelun.Pösö kirjoitti. "Lastensuojelu elää omaa elämäänsä".
Oikeutta lapsille kirjoitti. "Siksi olisikin tärkeää tarkastella aiempaa enemmän sitä, mitä sijaishuollossa tapahtuu".
Tässä linkissä selkeytyy ehkä, miksi lastensuojelu elää omaa elämäänsä.
Klikkaa myös otsakkeita HOME ja TEKSTIT.
Lainaus " Arvion mukaan 60-luvulla vaikuttaneet "hipit" ovat nykyään professoreita, jotka nyt tuovat esiin heihin tuolloin iskostuneita marxilaiaisia aatteita".
Entä Vanhan valtaajat. Hehän ovat tämänpäivän päättäjiä ja kiinni vallan kahvassa?
Kuuuluvatko mahdollisesti myös lastensuojelusta päättävät tahot samaan "hippi" ryhmään, hehän ovat eläneet juuri noina vuosina ja ammentaneet silloisia oppeja.?
Allaolevan podinnan otsakkeella löytyy netistä lisää mielenkiintoista ja valaisevaa luettavaa.
Löysin tämän aivan sattummalta, tänään Jouluaattona, jolloinka lapsi makaa seimessä.
Nyt monet lapset makaavat huostassa ja sijoituksissa. Onko se oikea tapa viettää Joulua?
Toivokaamme, että lapsilla, nuorilla ja biologisilla vanhemmilla on tulevina jouluina paremmat elinolosuhteet ja taloudellinen tilanne.
Alloleva linkki avaa ehkä monia suljettuja portteja, joidenka takaa löytyy lisää avaimia, joilla voi avata jälleen uusia portteja, jolloinka kokonaisuus paljastuu.
Noitavainot loppuvat ja noitaroviot sammuvat ja hiipuvat.
Hyvää Joulua ja parempaa uutta vuotta "Itse kullekin säädylle" kaikesta huolimatta.
Nyt talkoisiin.
http://www.netikka.net/mpeltonen/seksikumous.htm
--- - Hyvä Pösö!
Noitien aika. kirjoitti:
Pösö kirjoitti. "Lastensuojelu elää omaa elämäänsä".
Oikeutta lapsille kirjoitti. "Siksi olisikin tärkeää tarkastella aiempaa enemmän sitä, mitä sijaishuollossa tapahtuu".
Tässä linkissä selkeytyy ehkä, miksi lastensuojelu elää omaa elämäänsä.
Klikkaa myös otsakkeita HOME ja TEKSTIT.
Lainaus " Arvion mukaan 60-luvulla vaikuttaneet "hipit" ovat nykyään professoreita, jotka nyt tuovat esiin heihin tuolloin iskostuneita marxilaiaisia aatteita".
Entä Vanhan valtaajat. Hehän ovat tämänpäivän päättäjiä ja kiinni vallan kahvassa?
Kuuuluvatko mahdollisesti myös lastensuojelusta päättävät tahot samaan "hippi" ryhmään, hehän ovat eläneet juuri noina vuosina ja ammentaneet silloisia oppeja.?
Allaolevan podinnan otsakkeella löytyy netistä lisää mielenkiintoista ja valaisevaa luettavaa.
Löysin tämän aivan sattummalta, tänään Jouluaattona, jolloinka lapsi makaa seimessä.
Nyt monet lapset makaavat huostassa ja sijoituksissa. Onko se oikea tapa viettää Joulua?
Toivokaamme, että lapsilla, nuorilla ja biologisilla vanhemmilla on tulevina jouluina paremmat elinolosuhteet ja taloudellinen tilanne.
Alloleva linkki avaa ehkä monia suljettuja portteja, joidenka takaa löytyy lisää avaimia, joilla voi avata jälleen uusia portteja, jolloinka kokonaisuus paljastuu.
Noitavainot loppuvat ja noitaroviot sammuvat ja hiipuvat.
Hyvää Joulua ja parempaa uutta vuotta "Itse kullekin säädylle" kaikesta huolimatta.
Nyt talkoisiin.
http://www.netikka.net/mpeltonen/seksikumous.htm
---Pösöllä on oikeita havaintoja ja näkemyksiä lastensuojelusta sekä kykyä kriittiseen ajatteluun ja tutkimukseen. Valitettavasti käytännön lastensuojelu elää omaa elämäänsä omassa keinotodellisuudessaan, tieteestä, tuloksista tai kritiikistä piittaamatta valtion alati kallistuvana elättinä.
Ainoa keino saada käytäntöihin jotain tolkkua- ei ole tiede- vaan rahahanojen sulkeminen. - Brunski
Huoli sossuista. kirjoitti:
Keskisuomalainen 20.9.2010. Julkaisemme poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Kysymys. Pitääkö sossuja pelätä ja kammoksua niin paljon, ettei huostaanoton pelossa uskalla esiintyä nimellä?
Sossut ovat olleet huolissaan ja Varpuilleet. Nyt huolestuvat vanhemmat.
Pääasia kuitenkin on se, että asoita nostetaan julkisuuteen.
Huostaanotto on aina tappio
A A 20.9.2010 00:01
Huostaanotto on aina järeä toimenpide. Perustellusti voidaan sanoa, että kaikissa tapauksissa se on tappio yhteiskunnalle.
Eräiden tietojen mukaan Ruotsissa huostaanotettujen poikien riski kuolla ennen aikojaan on noin kymmenkertainen verrattuna muiden perheiden poikiin, Suomessa "vain" kolminkertainen.
Juhlapuheissa puhutaan kauniisti perheiden tukemisesta. Monilla on mielikuva, että vanhempien väsyessä kotiin tulee kotiapu, joka hoitaa lasta, pesee pyykit, järjestää erilaisia asioita, niin että vanhemmat - tai toinen heistä - jaksavat taas palan matkaa ja saavat uskoa huomiseen. Ei näin ole ollut enää aikoihin, vaan sosiaalihuollosta tulee pari kolme henkilöä keskustelemaan ja kuulustelemaan. Parissa tunnissa käydään läpi asioita, saadaan ohjeita ja mikä kohtalokkainta, tehdään havaintoja huostaanottotarpeesta.
Avun hakemista ajoissa pidetään tärkeänä. Apua hakeva ei kuitenkaan aavista, että hänen perheestään kootaan vähitellen yksityiskohtaisia tietoja, jotka kutovat rikosrekisteriä muistuttavan verkon perheen ympärille, eikä merkittyjen plussien ja miinusten paikkansapitävyyttä voi tarkistaa puhumattakaan siitä, että "rekisterin" voisi joskus nollata.
Mutta eihän sen näin pitänyt mennä. Sosiaaliavunhan pitäisi tukea perhettä ja lainkin mukaan huostaanotto on vasta äärimmäinen keino. Kuitenkin sitä väläytellään liian varhain niissäkin tapauksissa, joissa vanhemmat vielä yhdessä yrittävät ottaa vastuuta. Todellisuudessa lastensuojelussakin on sopimattomia henkilöitä, joilla viranomaisina on keinot hankkia haluamiaan lausuntoja, joiden perusteella heillä on lähes jumalallinen valta päättää ihmisen kohtalosta. Tästä uhkasta voi tulla perheelle painajainen, joka vie ne yöunet, joita kipeästi tarvittaisiin arkiseen jaksamiseen.
On olemassa tahoja, jotka aidosti tahtovat perheelle hyvää. Isovanhempia ja muita läheisiä kuullaan liian vähän, vaikka siitä lienee laissakin ohjeita. Läheisiä naapureitakin tulisi kuulla, jos perhe sitä haluaa. Ajoittainen ja todellinen kotiapu olisi usein se paras apu ja edullisin. Tämä on helppo todentaa sillä, että esim. lähiomainen auttajana perheen arjessa saa usein ihmeitä aikaan jo muutamassa päivässä.
Harvoin lasta tavanneella viranomaisella on usein toisenlainen kuva tilanteesta kuin lasten kanssa olleilla isovanhemmilla. Silti nämä otetaan mukaan prosessiin vastentahtoisesti ja usein vasta sitten, kun on jo tehty päätökset jatkotoimenpiteistä. Silloin kun itse olemme päässeet aidosti vaikuttamaan, siitä on ollut pitempiaikaista apua.
Oma lukunsa on bisnes, jossa lapset ovat varsin käypää kauppatavaraa. Kun yhden lapsen sijoituksesta maksetaan jopa yli 200 euroa päivässä, niin se houkuttelee alalle monenlaista yrittäjää. Siinä myllyssä ei lapsen todellinen etu paljoa paina.
Ja vielä tärkein näkökohta. Kuka ottaa vastuun pienen ihmisen tuskasta, kun häntä ollaan erottamassa läheisistä ihmisistä ja kuka siitä, kun huostaanotto tuhoaa hänen elämänsä? Sinä, joka taistelet perheesi puolesta, älä luovuta. Meidän on liityttävä yhteen, pidettävä ääntä ja tehtävä velvollisuutemme siinä, mitä tämä hetki meille suo saattaaksemme oikeuden myös niille, jotka eivät siihen itse kykene.
HUOLESTUNUT LÄHIOMAINEN Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä. Toimitus.Juurikin näin... Itsestäni tuli pienen lapsen oheishuoltaja, ja olen hoitanut tätä lasta syntymästään lähtien... Jäin pois työelämästä hoitaakseni häntä... Mutta kun pääsin takaisin työelämään alkoi Lastensuojelulla huoli.... opettaja oli yhteydessä minuun viestillä ja kertoi pojan käyttäyneet koulussa huonosti... lupauduinkin heti seuraavana päivänä hänen kanssaan keskustelemaan asiasta.... Mutta hän olikin je tehnyt lapsesta lukuisia LaSu ilmoitukisa.... En ole tuota opettajaa tavannut kuin silloin kun käytiin kesällä kouluun tutustumassa.... eipä tarvinnut häntä enää tavatakkaan....
Näin ollen Lasulaiset sitten tulivatkin tehden kiireellisen sijoituksen.... lapsi oli kaksikymmentäkahdeksan päivää jolloin hän muutti äidilleen.... Ihmettelin tuota kiirutta ja sitä miksi kukaan ei halunnut keskustella meidän kanssamme asioista...
Kolmeviikkoa lapsi ehti asumaan äidillään, kunnes taas tehtiin kiireellinen sijoitus... Minulle soitti sosiaaliviranomainen joka oli tällä välin vaihtunut toiseen henkilöön... teheneensä nyt myös rajoituspäätöksen... Lasta ei saisi tavata kuin vain valvotusti ja vain äiti jos hän haluaa käydä lastaan katsomassa.... Syyksi hän sanoi äidin kehoittaneen lasta käyttäytymään koulussa uhkaavasti.... tuohon minä en tietenkään uskonut....
Seuraavasta palaverista hän kertoi sen verran että siellä on mukana poliisti ja psykologi.... Tarkoittaen sitä että ovat alkaneet valmistelemaan lapsen huostaanottoa....
Meitä isovanhempia tämä edellinen sosiaaliviranomainen on mollannut ja sanonut että tänne kotiin lapsi ei voisi enää tulla asumaan... Tämä toinen virkailija ei ole koskaan myöskään meitä tavannut... Olisinkin toivonut että hän olisi ollut valmis tapaamaan myös meidät..... Ja tekemään omat johtopäätöksensä meidän perheestä... Mutta ei hänelle vain mitenkään sopinut...
Ainoa joka on meidän perheen puolella ollut on psykologi jonka luona me olemme lapsen kanssa käyneet... Hän oli ehdottanut jopa yhteistä tapaamista jossa olisi mukana sosiaaliviraomainenkin.... Mutta tälläiseen tapaamiseen tämä virkailija ei koskaan suostunut.... Tämä psykologi oli myös pahoillaan siitä että oli alunalkenkin ehdottanut meille pienryhmää jossa on erityisopettaja ja koulunkäynti avustaja... Sitä hän ei kertonut että luokassa opisekelevilla on jonkinasteinen ADHD jollaista meidän lapsella ei olla todettu....
Psykologi olikin sitä mieltä että kun tämä luokka on muutenkin rauhaton, että tämä ei olisi meidäni lapselle hyväksi kuitenkaan... Lapsi itse haluaisi vaihtaa koulua tai luokkaa... opettaja retuuttaa häntä jopa tämän avustajan auttamana... Opettaja ei halua kuunnella häntä, mutta eipä halua sosiaalityöntekijätkään.... Poika on aika fiksu seitemänvuotiaaksi ja onkin kysynyt että onko näillä ihmisillä aivoja ollenkaan, kun eivät ymmärrä mitä heille sanotaan.... Lapsi on tottunut siihen että asioista puhutaan suoraan kiertelemättä...
Nyt äiti on päässyt kaksikertaa lastaan tapaamaan... Lapsi oli kysellyt tuleeko joulu olenko minä vielä joulunkiin täällä.. Äiti oli tuumannutkin ettei hän tiedä... Silloin laitoksen väki olikin mennyt sanomaan ettei lapsen kanssa saisi puhua, mistään häntä koskevista asioista....
Meillä isovanhemmilla ja äidillä kuin myös tädeillä ja enollakin kuin myös samanikäiset serkut ihmettelevät miksi meidän lapsi on sijoitettuna laitokseen....
Tämänpäivän eli nyt itsenäisyyspäivän 6.12.15 Satakunnan Kansa kirjoitti Porin lastensuojelusta, kuinka he omista kiireistään huolimatta pitävät lapsi perheiden puolia ja yrittävät pitää lapset tukitoimin kotona... Eipä toiminut meillä.....
- ....................
minkä takia vastaavaa kyselyä ei tehdä lastensuojelun asiakkaille???
- Pimeän puolella?
Lastensuojelu osa Harmaata taloutta?
Mikäli aihe kiinnostaa tietoa löytyy netistä haulla
> harmaa talous musta tulevaísuus
- Byrokratiaa?
Polemiiki sivustoilla käsitellään asoita ja ilmiöitä, jotka saattavat johtua byrokratiasta.
Lue aiheesta.
55 tutkittua tarinaa kansalaisten pompottelusta luukulta luukulle.
http://www.kaks.fi/node/915
-------- Totuus julki.
Tarja Pöso ottaa kantaa Nuorisotutkimusseuran sivustoilla erilaisiin aiheisiin.
Toden puhuminen ja sen erilaisia kriteereitä.
http://www.kommentti.fi/viikon-väite/toden-puhuminen-tutkimuksen-kriteerinä-0
--- - Lastensuojelijat?
Totuus julki. kirjoitti:
Tarja Pöso ottaa kantaa Nuorisotutkimusseuran sivustoilla erilaisiin aiheisiin.
Toden puhuminen ja sen erilaisia kriteereitä.
http://www.kommentti.fi/viikon-väite/toden-puhuminen-tutkimuksen-kriteerinä-0
---Tarja Pösö Iltalehdessä 17.5.2010.
Suomessa sijoitetaan lapsia sijaisperheisiin ja laitoksiin kansainvälisesti verraten paljon.
Syynä voi olla se, että perheet jäävät ilman tukea.
Onko "lastensuojelun" takoituksena, jättää perheet heitteille ja hajoittaa perheitä, jotta lapsia saataisiin sijaisperheisiin?
Milloinkahan tämä "salaliitto paljastuu"?
http://www.iltalehti.fi/perhe/2010051711682858_pr.shtml
--- - Vastoin tavoitteita?
Lastensuojelijat? kirjoitti:
Tarja Pösö Iltalehdessä 17.5.2010.
Suomessa sijoitetaan lapsia sijaisperheisiin ja laitoksiin kansainvälisesti verraten paljon.
Syynä voi olla se, että perheet jäävät ilman tukea.
Onko "lastensuojelun" takoituksena, jättää perheet heitteille ja hajoittaa perheitä, jotta lapsia saataisiin sijaisperheisiin?
Milloinkahan tämä "salaliitto paljastuu"?
http://www.iltalehti.fi/perhe/2010051711682858_pr.shtml
---Kodin olkopuolinen sijoitus on vastoin asetettuja tavoitteita.
Kuinka tämä on mahdollista?
Iltalehti 4.10.2011.
Kuntien tarpeet usein lasten tarpeiden edelle.
http://www.iltalehti.fi/perhe/2011100414509146_pr.shtml?ref=leiki
---- - Tuttua tutumpaa...
Lastensuojelijat? kirjoitti:
Tarja Pösö Iltalehdessä 17.5.2010.
Suomessa sijoitetaan lapsia sijaisperheisiin ja laitoksiin kansainvälisesti verraten paljon.
Syynä voi olla se, että perheet jäävät ilman tukea.
Onko "lastensuojelun" takoituksena, jättää perheet heitteille ja hajoittaa perheitä, jotta lapsia saataisiin sijaisperheisiin?
Milloinkahan tämä "salaliitto paljastuu"?
http://www.iltalehti.fi/perhe/2010051711682858_pr.shtml
---"Usein apua hakevaa perhettä ohjataan jonottamaan useille luukuille, mutta pahimmassa tapauksessa apua ei saa mistään, sanoo perhekuntoutuskeskuksen johtaja Aila Puustinen-Korhonen.
Puustinen-Korhonen on yhdessä professori Tarja Pösön kanssa selvittänyt, miten sijoitettujen lasten oikeus pysyviin kasvuoloihin toteutuu nykypäivän Suomessa. Heidän mukaansa ei ole harvinaista, että perhe hakee apua lapsen käytösongelmiin, mutta lopputuloksena onkin yllättäen lapsen huostaanotto.
Joskus vasta sijaishuollon aikana todetaan, että lapsella onkin jokin neurologinen sairaus tai kehitysvammaisuus, jonka hoitona huostaanotto on täysin väärä. Huostaanotto voidaan lakkauttaa, mutta perheiden turvallisuuden tunne on jo romahtanut."
Tää on ihan sitä itseään eli LAITON HUOSTAANOTTO! Mutta huostaanotto purkua eivät tahdo sossut tehdä, jo ihan senkin vuoksi kun eivät voi myöntää tehneensä virhettä ja huolimattomasti tutkineen asian tai eivät ole tutkineet lainkaan.
"Lapsia sijoitetaan herkästi, mutta kunnat eivät pysty turvaamaan kaikille sijoitetuille lapsille pysyviä ja turvallisia kasvuoloja.
Lapsen sijoituspaikka valikoituu Pöson mukaan liian usein sattumanvaraisesti ja puutteellisen tiedon varassa."
Ja valvomattomaan sellaiseen..... - vihaistettulintukas
Tuttua tutumpaa... kirjoitti:
"Usein apua hakevaa perhettä ohjataan jonottamaan useille luukuille, mutta pahimmassa tapauksessa apua ei saa mistään, sanoo perhekuntoutuskeskuksen johtaja Aila Puustinen-Korhonen.
Puustinen-Korhonen on yhdessä professori Tarja Pösön kanssa selvittänyt, miten sijoitettujen lasten oikeus pysyviin kasvuoloihin toteutuu nykypäivän Suomessa. Heidän mukaansa ei ole harvinaista, että perhe hakee apua lapsen käytösongelmiin, mutta lopputuloksena onkin yllättäen lapsen huostaanotto.
Joskus vasta sijaishuollon aikana todetaan, että lapsella onkin jokin neurologinen sairaus tai kehitysvammaisuus, jonka hoitona huostaanotto on täysin väärä. Huostaanotto voidaan lakkauttaa, mutta perheiden turvallisuuden tunne on jo romahtanut."
Tää on ihan sitä itseään eli LAITON HUOSTAANOTTO! Mutta huostaanotto purkua eivät tahdo sossut tehdä, jo ihan senkin vuoksi kun eivät voi myöntää tehneensä virhettä ja huolimattomasti tutkineen asian tai eivät ole tutkineet lainkaan.
"Lapsia sijoitetaan herkästi, mutta kunnat eivät pysty turvaamaan kaikille sijoitetuille lapsille pysyviä ja turvallisia kasvuoloja.
Lapsen sijoituspaikka valikoituu Pöson mukaan liian usein sattumanvaraisesti ja puutteellisen tiedon varassa."
Ja valvomattomaan sellaiseen.....sossut toimivat varmaan päälle ja odottavat mieluummin ylitse kuin antavat alitse, eli lapsi pysyy koko ajan ja plus laitoksessa.
en ymmärrä valtion harjoittamaa totalitaarista vanhempain roolia, joka on kasvoton, persoonaton.
onko tiede tehnyt meistä tietten orjaa. Tiedemies keksii asioita ja koko yhteiskunnan on pakko seurata. Keksittyä ei voi helpolla korjata, koska se kulkee "tieteellinen tutkimus" nimikkeen alla. Koko ihmisyys uskoo sokeasti tieteellisyyteen, että oman vanhemmatkin tappavat lapsiaan.
Meidät on aivopesty ajattelemaan, että toiset tietää enemmän. Kun pääsee tämän mallin ylitse ja huomaa ajattelevansa itse ja ottavansa itse vastuuta, niin huomaa, että itsenäisyys on mahdollinen.
Tietenkin kaikkea ei voi ymmärtää maailmassa, mutta ehkä yhdelle ihmiselle riittää aika pieni osa, että pärjää arkielämässä. Pitää muistaa vain olla sekaantumasta "yhteiskunnallisesti ylivertaisiin" tapahtumiin.
Mutta kun saa kannusta, niin pitää muistaa kuuluttaa takaisin. Kun huutaa ja tönii takaisin, niin oppii kuinka syvä on kaivo, josta sai kannusta. Ja osaa arvioida asiaa. Eli ei pidä olla hiljaa, ainakin nykyaikana kun tieto ja vaihtoehtoja on saatavilla runsaasti. Pitää kilpailuttaa "virallisia lähteitä" ettei ne ala tehdä rahaa sinulla. - vihaistettulintunen
Tuttua tutumpaa... kirjoitti:
"Usein apua hakevaa perhettä ohjataan jonottamaan useille luukuille, mutta pahimmassa tapauksessa apua ei saa mistään, sanoo perhekuntoutuskeskuksen johtaja Aila Puustinen-Korhonen.
Puustinen-Korhonen on yhdessä professori Tarja Pösön kanssa selvittänyt, miten sijoitettujen lasten oikeus pysyviin kasvuoloihin toteutuu nykypäivän Suomessa. Heidän mukaansa ei ole harvinaista, että perhe hakee apua lapsen käytösongelmiin, mutta lopputuloksena onkin yllättäen lapsen huostaanotto.
Joskus vasta sijaishuollon aikana todetaan, että lapsella onkin jokin neurologinen sairaus tai kehitysvammaisuus, jonka hoitona huostaanotto on täysin väärä. Huostaanotto voidaan lakkauttaa, mutta perheiden turvallisuuden tunne on jo romahtanut."
Tää on ihan sitä itseään eli LAITON HUOSTAANOTTO! Mutta huostaanotto purkua eivät tahdo sossut tehdä, jo ihan senkin vuoksi kun eivät voi myöntää tehneensä virhettä ja huolimattomasti tutkineen asian tai eivät ole tutkineet lainkaan.
"Lapsia sijoitetaan herkästi, mutta kunnat eivät pysty turvaamaan kaikille sijoitetuille lapsille pysyviä ja turvallisia kasvuoloja.
Lapsen sijoituspaikka valikoituu Pöson mukaan liian usein sattumanvaraisesti ja puutteellisen tiedon varassa."
Ja valvomattomaan sellaiseen.....Kiva on kuulla että myös viranomaisessa on huostaanottoa vastustavia. Kiitos paljon selkeästä ja antoisasta artikkelista.
Jotta yhteiskunnassa saataisiin muutosta, niin täytyy olla sitkeä. Suomi on pieni maa ja muutos on mahdollinen, mutta pitää huutaa pitkään silti.
Pitää uskoa itseensä ja olla heti alkuun oikealla asialla.
Kun laitos on iso tai kun käytäntö laitostuu, niin henkilökohtaiset synnit/virheet EIVÄT NÄY. Sosiaalityöntekijä tekee pahuutta kun oivaltaa että suuri enemmistö, sosiaalikeskus tukee sitä, kuinka sosiaalityöntekijä toimii. Henkilökohtaisuus häviää. Työntekijä ei enää skannaa itseään, mitä tekee, että onko teko moraalisesti oikein, joka ei vahingoita toisia, lapsia.
Kaikista pahinta on kuulua joukkoon, joka tekee väärin, tappaa. Se on edelleen jokaisen velvollisuus tutkia, että onko työkollektiivi moraalisesti oikeassa tai onko se luistunut tappoon.
Vaikka siellä maksettaisiin hyvää palkkaa ja olisi töitä, niin ei kannata tehdä sellaista työtä, joka vääristää ihmisyyden.
Moraaliarvot ovat jokaisessa ihmisessä. Niitä ei voi antaa valmiiksi. Ne ylittävät ihmisrotuja, ikää, sukupuolta, yhteiskunta asemaa. Eli jokaisen velvollisuus on arvioida tuhojen määrää ja toimia oikein. Ei voi syyttää työpaikkaa pahuudesta ja sanoa, ettei tiennyt asiasta. Jos teki työt jollekin, niin on pakko olla selviöllä, mitä työtä teki.
Onko valtiolle tullut Ukrainan kriisin myötä kenties tai aikaisemmin niin sanottu "toinen vaihe" lasten suojelun politiikassa. Se tarkoittaa sitä, kun alkukäytännöt on käyty ja tietty skeema syntyi, kuinka lapsia kohdellaan lasten suojelussa, niin alkaa toinen vaihe, jonka on tarkoitus tehdä tästä typerästä instituutiosta tarkoituksenmukaista ja hyödyllistä. Miten valtio hyötyy rahallisesti siitä? Miten saa luotua työpaikkoja? Miten saa järjestettyä suuret määrät lapsia yhdessä tehokkaasti ilman ongelmia? Miten hoitaa vanhemmat sotkemasta asioita?
Kun selvittää noita kysymyksiä, alkaa kolmas vaihe, kun mitatan tuloksia, mitä on saatu. Kun toiminta tuotti tulosta vaikkapa rahaa rutkasti, niin mitataan paitsi yhteiskunnallisia myös moraalisia tuloksia, että "onko kivaa" niin sanotusti tai kannattaako jatkaa. Viimeistän tässä kohdin normaali ihminen jättäytyy pois kun toiminta on moraalitonta, koska pahoja asioita ei voi tehdä näkymättömäksi, vaan ne tulevat päivänvaloon halusi tai ei, ajan kanssa. Siksi tässä vaiheessa ken tuntee tekevänsä väärin sosiaalityöntekijöistä, niin he väistyvät. Ne jotka jäävät, niillä tulee olemaan paljon rikosnimikkeitä kun siirrytään seuraavaan vaiheeseen kun toiminta saa vaarallisia käänteitä ja into laskee. Tän alapuolella toiminnasta tulee pimeätä puuhaa ja vissiin silloin poliisi astuu kehiin ja tuomioistuin. - vihaistettulintunen
vihaistettulintunen kirjoitti:
Kiva on kuulla että myös viranomaisessa on huostaanottoa vastustavia. Kiitos paljon selkeästä ja antoisasta artikkelista.
Jotta yhteiskunnassa saataisiin muutosta, niin täytyy olla sitkeä. Suomi on pieni maa ja muutos on mahdollinen, mutta pitää huutaa pitkään silti.
Pitää uskoa itseensä ja olla heti alkuun oikealla asialla.
Kun laitos on iso tai kun käytäntö laitostuu, niin henkilökohtaiset synnit/virheet EIVÄT NÄY. Sosiaalityöntekijä tekee pahuutta kun oivaltaa että suuri enemmistö, sosiaalikeskus tukee sitä, kuinka sosiaalityöntekijä toimii. Henkilökohtaisuus häviää. Työntekijä ei enää skannaa itseään, mitä tekee, että onko teko moraalisesti oikein, joka ei vahingoita toisia, lapsia.
Kaikista pahinta on kuulua joukkoon, joka tekee väärin, tappaa. Se on edelleen jokaisen velvollisuus tutkia, että onko työkollektiivi moraalisesti oikeassa tai onko se luistunut tappoon.
Vaikka siellä maksettaisiin hyvää palkkaa ja olisi töitä, niin ei kannata tehdä sellaista työtä, joka vääristää ihmisyyden.
Moraaliarvot ovat jokaisessa ihmisessä. Niitä ei voi antaa valmiiksi. Ne ylittävät ihmisrotuja, ikää, sukupuolta, yhteiskunta asemaa. Eli jokaisen velvollisuus on arvioida tuhojen määrää ja toimia oikein. Ei voi syyttää työpaikkaa pahuudesta ja sanoa, ettei tiennyt asiasta. Jos teki työt jollekin, niin on pakko olla selviöllä, mitä työtä teki.
Onko valtiolle tullut Ukrainan kriisin myötä kenties tai aikaisemmin niin sanottu "toinen vaihe" lasten suojelun politiikassa. Se tarkoittaa sitä, kun alkukäytännöt on käyty ja tietty skeema syntyi, kuinka lapsia kohdellaan lasten suojelussa, niin alkaa toinen vaihe, jonka on tarkoitus tehdä tästä typerästä instituutiosta tarkoituksenmukaista ja hyödyllistä. Miten valtio hyötyy rahallisesti siitä? Miten saa luotua työpaikkoja? Miten saa järjestettyä suuret määrät lapsia yhdessä tehokkaasti ilman ongelmia? Miten hoitaa vanhemmat sotkemasta asioita?
Kun selvittää noita kysymyksiä, alkaa kolmas vaihe, kun mitatan tuloksia, mitä on saatu. Kun toiminta tuotti tulosta vaikkapa rahaa rutkasti, niin mitataan paitsi yhteiskunnallisia myös moraalisia tuloksia, että "onko kivaa" niin sanotusti tai kannattaako jatkaa. Viimeistän tässä kohdin normaali ihminen jättäytyy pois kun toiminta on moraalitonta, koska pahoja asioita ei voi tehdä näkymättömäksi, vaan ne tulevat päivänvaloon halusi tai ei, ajan kanssa. Siksi tässä vaiheessa ken tuntee tekevänsä väärin sosiaalityöntekijöistä, niin he väistyvät. Ne jotka jäävät, niillä tulee olemaan paljon rikosnimikkeitä kun siirrytään seuraavaan vaiheeseen kun toiminta saa vaarallisia käänteitä ja into laskee. Tän alapuolella toiminnasta tulee pimeätä puuhaa ja vissiin silloin poliisi astuu kehiin ja tuomioistuin.Korkeasti oppinut ei tunnista alkukantaisia ihmisyyden merkkeitä, eikä ymmärrä ihmisen alkukantaista käyttäytymistä. Korkeasti oppinut tahtoo nähdä ihmisen toiminnassa yhteiskunnallista laajaalaista merkitystä, jotakin ideaa, josta pitää kiinni. Se on kuin katselisi toista ihmistä näkemättä häntä yhtään.
Tätä vastaan haluan taistella. Vaikka teen saman asian muille.
Haluan taistella tätä vastaan koska lapset voivat huonosti, koska eivät kohtaa vanehmpiaan, jotka ovat aina kiireisiä, omissa ajatuksissaan, eivät ole läsnä.
Lapsen kieli on yksinkertaista.
KUN LAPSI HUUTAA (ja pienemmät lapset eivät anna odottaa kun heillä on pahaa olla - he huutavat), NIIN LAPSELLA ON JOTAKIN HÄTÄ.
Kyllä vaistoaa mikä on ONNETONTA HUUTOA, HÄTÄHUUTOA.
-----------------------------------------------------------------------------------
Tässä kohdin vedän viivan, koska ei voi yhdistää kahta kasvattajaa vierekkäin biologista vanhempaa ja laitoskasvattajaa.
Tässä kohdin laitoskasvattaja haluaa tulla väliin. Näin ei voi olla.
Se ei kuuluu kehiin.
Pun vanhempana toisille vanhemmille. Ja kun sanon, että lapsi huutaa, niin se tarkoittaa, että lapsi tahtoo jotakin, mikä ei ainakaan ole lasten suojelun henkilökunta. Heitä lapsi ei ainakaan pyytänyt.
--------------------------------------------------------------------------------
Kun lapsi on yksin laitoksessa ja huutaa, niin voi huolestua, sillä lapsella ei ole omaa vanhempaa mukana, eikä korkeasti oppinut henkilökunta osaa ymmärtää perustarpeita.
Kukaan ihminen osaa ymmärtää toisen ihmisen perustarpeita. Jotta ymmärtäisi niitä ja ne ovat ruoka, uni, vessa, puhdas vaate, ulkona käynti, keskustelu, fyysinen toiminta ym, niin molempien henkilöiden pitää elää yhdessä 24 tuntia vuorokaudessa vuodesta toiseen kuten oikeat pariskunnat tekevät kun jakavat perhearjen. Laitosyhteiskunta ei ole perhettä, eikä sen ole tarkoituskaan, muuten harrastettaisiin jo seksiä, mitä toisinaan sattuu laitoksissa kun vanhukset harrastavat seksiä toistensa kanssa (eräs vanhus ehdotti minulle, että ottaisi munastani kiinni), tai lasten tarhoissa ja nuoriso kodeissa, jossa toiminta on väistämätöntä, vaikka sitä piilotetaan julkisuudesta ja lapsia traumatisoidaan rangaistuksilla. Seksuaalisuus on normaalia ihmisen toimintaa. Se kuuluu elämään. Ei ole nuoren vikaa, että häntä pakotetaan laitokseen toisten nuorten kanssa. Nuorella on puberteetti, lapsellakin on ihmisenä kasvamista. Ja he kasvavat ilman vanhempia, mikä tietenkään ei edesauta mitään, paitsi kodittomuutta, juurettomuutta ym, jota on nykyaika täynnä jo. Kotona kasvanut nuori ottaa mallia vanhempien käyttäytymisestä - isä rooli, äiti rooli. Nuorelle ei kannata usuttaa vierasta vanhempaa, sillä se on sairasta nykymuotia, jota poliitikko joka päättää perheen asioista, ei koskaan tulee tajuamaan. Eli laitokset traumatisoivat.
Valtiolla on vastenmielisiä toimenpiteitä. Heillä on kontrolli, jossa vessoissa on kameroita ja jokaiselle lapselle kirjataan rekisteri, jota supon kaltaiset instanssit, joilla on laajaa pääsyä yhteiskunnan mekanismeihin, niin sellaiset tekijät voivat väärinkäyttää ihmistä, kun lapsi kasvaa aikuisemmaksi. Viranoimaisten toiminnassa ei ole kyse Rakkaudesta, välittämisestä. Kansalainen häviää AINA kun on suhteessa valtion kanssa. Valtio vie AINA suuremman osan, mihin yksilö suostuisi. Tämä sääntö pätee kaikkiin yhteiskunta struktuureihin. Suhdeluku on rutkasti valtion edun puolella, josta rikas johtaja vie oman osuutensa, vaikka elämme temokratiassa.
Eli valtion kanssa ei kannata kaveerata. Sosiaalityöntekijän kanssa ei kannata kaveerata. Ne pettää ihan varmasti. Tulot jakaantuvat epätasaisesti. Suurin kertymä on johtoportaikossa. - vihaistettulintunen
vihaistettulintunen kirjoitti:
Korkeasti oppinut ei tunnista alkukantaisia ihmisyyden merkkeitä, eikä ymmärrä ihmisen alkukantaista käyttäytymistä. Korkeasti oppinut tahtoo nähdä ihmisen toiminnassa yhteiskunnallista laajaalaista merkitystä, jotakin ideaa, josta pitää kiinni. Se on kuin katselisi toista ihmistä näkemättä häntä yhtään.
Tätä vastaan haluan taistella. Vaikka teen saman asian muille.
Haluan taistella tätä vastaan koska lapset voivat huonosti, koska eivät kohtaa vanehmpiaan, jotka ovat aina kiireisiä, omissa ajatuksissaan, eivät ole läsnä.
Lapsen kieli on yksinkertaista.
KUN LAPSI HUUTAA (ja pienemmät lapset eivät anna odottaa kun heillä on pahaa olla - he huutavat), NIIN LAPSELLA ON JOTAKIN HÄTÄ.
Kyllä vaistoaa mikä on ONNETONTA HUUTOA, HÄTÄHUUTOA.
-----------------------------------------------------------------------------------
Tässä kohdin vedän viivan, koska ei voi yhdistää kahta kasvattajaa vierekkäin biologista vanhempaa ja laitoskasvattajaa.
Tässä kohdin laitoskasvattaja haluaa tulla väliin. Näin ei voi olla.
Se ei kuuluu kehiin.
Pun vanhempana toisille vanhemmille. Ja kun sanon, että lapsi huutaa, niin se tarkoittaa, että lapsi tahtoo jotakin, mikä ei ainakaan ole lasten suojelun henkilökunta. Heitä lapsi ei ainakaan pyytänyt.
--------------------------------------------------------------------------------
Kun lapsi on yksin laitoksessa ja huutaa, niin voi huolestua, sillä lapsella ei ole omaa vanhempaa mukana, eikä korkeasti oppinut henkilökunta osaa ymmärtää perustarpeita.
Kukaan ihminen osaa ymmärtää toisen ihmisen perustarpeita. Jotta ymmärtäisi niitä ja ne ovat ruoka, uni, vessa, puhdas vaate, ulkona käynti, keskustelu, fyysinen toiminta ym, niin molempien henkilöiden pitää elää yhdessä 24 tuntia vuorokaudessa vuodesta toiseen kuten oikeat pariskunnat tekevät kun jakavat perhearjen. Laitosyhteiskunta ei ole perhettä, eikä sen ole tarkoituskaan, muuten harrastettaisiin jo seksiä, mitä toisinaan sattuu laitoksissa kun vanhukset harrastavat seksiä toistensa kanssa (eräs vanhus ehdotti minulle, että ottaisi munastani kiinni), tai lasten tarhoissa ja nuoriso kodeissa, jossa toiminta on väistämätöntä, vaikka sitä piilotetaan julkisuudesta ja lapsia traumatisoidaan rangaistuksilla. Seksuaalisuus on normaalia ihmisen toimintaa. Se kuuluu elämään. Ei ole nuoren vikaa, että häntä pakotetaan laitokseen toisten nuorten kanssa. Nuorella on puberteetti, lapsellakin on ihmisenä kasvamista. Ja he kasvavat ilman vanhempia, mikä tietenkään ei edesauta mitään, paitsi kodittomuutta, juurettomuutta ym, jota on nykyaika täynnä jo. Kotona kasvanut nuori ottaa mallia vanhempien käyttäytymisestä - isä rooli, äiti rooli. Nuorelle ei kannata usuttaa vierasta vanhempaa, sillä se on sairasta nykymuotia, jota poliitikko joka päättää perheen asioista, ei koskaan tulee tajuamaan. Eli laitokset traumatisoivat.
Valtiolla on vastenmielisiä toimenpiteitä. Heillä on kontrolli, jossa vessoissa on kameroita ja jokaiselle lapselle kirjataan rekisteri, jota supon kaltaiset instanssit, joilla on laajaa pääsyä yhteiskunnan mekanismeihin, niin sellaiset tekijät voivat väärinkäyttää ihmistä, kun lapsi kasvaa aikuisemmaksi. Viranoimaisten toiminnassa ei ole kyse Rakkaudesta, välittämisestä. Kansalainen häviää AINA kun on suhteessa valtion kanssa. Valtio vie AINA suuremman osan, mihin yksilö suostuisi. Tämä sääntö pätee kaikkiin yhteiskunta struktuureihin. Suhdeluku on rutkasti valtion edun puolella, josta rikas johtaja vie oman osuutensa, vaikka elämme temokratiassa.
Eli valtion kanssa ei kannata kaveerata. Sosiaalityöntekijän kanssa ei kannata kaveerata. Ne pettää ihan varmasti. Tulot jakaantuvat epätasaisesti. Suurin kertymä on johtoportaikossa.eli lapselle aletaan kirjata rekisteri jo vauvasta alkaen. Ja se kasvaa lapsen kasvaessa. Elämme omaa puutteellista aikaamme. Kaikkea ei voi ymmärtää ja tietää, varsinkin kun vieras ihminen arvioi tilannetta, olkoot vaikka korkeasti oppinut lääkäri, tuomari, sillä ei ole väliä, niin lapsuudesta alkaen voi helposti kertyä paskaa viranomaisten pitämiin henkilörekistereihin.
Ei voi sanoa, että rekistereitä pidetään salassa. Sellaista ei ole olemassa. Rekisterit vuotavat ja niiden on tarkoitus vuotaa.
Toisille lapsille, aikuisille voi käydä todella huonosti jos onni ei suosi heitä ja turpiin alkaa kerääntyä jo vauva iästä alkaen.
Toisin sanoen, valtio tappaa, kun he valikoivat lapsia rodun, sukupuolen, yhteiskunta aseman ja iän perusteella. Mukana on paljon muutakin vaikuttavaa seikkaa.
Siksi viranomaisten toiminta ei saa olla salattua, ylimielistä, ulottumatonta, koska valtion toiminnasta tulee teurastaja, jonka ase voi kääntyä jopa itse valtiota vastaan.
Avoimuutta kehiin ja toisista välittämistä lisää, moraalia ja pelottomuutta. Rakkautta. - vihaistettulintukas
vihaistettulintunen kirjoitti:
eli lapselle aletaan kirjata rekisteri jo vauvasta alkaen. Ja se kasvaa lapsen kasvaessa. Elämme omaa puutteellista aikaamme. Kaikkea ei voi ymmärtää ja tietää, varsinkin kun vieras ihminen arvioi tilannetta, olkoot vaikka korkeasti oppinut lääkäri, tuomari, sillä ei ole väliä, niin lapsuudesta alkaen voi helposti kertyä paskaa viranomaisten pitämiin henkilörekistereihin.
Ei voi sanoa, että rekistereitä pidetään salassa. Sellaista ei ole olemassa. Rekisterit vuotavat ja niiden on tarkoitus vuotaa.
Toisille lapsille, aikuisille voi käydä todella huonosti jos onni ei suosi heitä ja turpiin alkaa kerääntyä jo vauva iästä alkaen.
Toisin sanoen, valtio tappaa, kun he valikoivat lapsia rodun, sukupuolen, yhteiskunta aseman ja iän perusteella. Mukana on paljon muutakin vaikuttavaa seikkaa.
Siksi viranomaisten toiminta ei saa olla salattua, ylimielistä, ulottumatonta, koska valtion toiminnasta tulee teurastaja, jonka ase voi kääntyä jopa itse valtiota vastaan.
Avoimuutta kehiin ja toisista välittämistä lisää, moraalia ja pelottomuutta. Rakkautta.varsinkin kun yhteiskunnan arvot eivät arvosta perhettä, lapsia tehdään yli 30 v, lapsia huostaanotetaan, ihmiset eivät tee muuta elämässä kuin opiskelevat, 30 vuotta opiskelua ei ole mitään vielä, eikä koskaan kukaan valmistu mihinkään, ellei ole rakkautta.
Puhumme asian laidasta, ympäri, mutta sydämeen emme astu. Me pelkäämme juuri niitä traumoja, joita ympäristö syötti vauva iästä alkaen. Ja ken astuu sydämen päälle, niin me tapamme häntä.
Voimme opiskella kolmoistohtoreiksi, mutta emme koskaan pääsee ytimeen, joka kulkee muualla, mitä järki kertoisi. Se on sydän. Se on Rakkaus. Perkele!!!
Älä vie lapsia, Sauli Niinistö!!! - viheliäinenlintunen
vihaistettulintukas kirjoitti:
varsinkin kun yhteiskunnan arvot eivät arvosta perhettä, lapsia tehdään yli 30 v, lapsia huostaanotetaan, ihmiset eivät tee muuta elämässä kuin opiskelevat, 30 vuotta opiskelua ei ole mitään vielä, eikä koskaan kukaan valmistu mihinkään, ellei ole rakkautta.
Puhumme asian laidasta, ympäri, mutta sydämeen emme astu. Me pelkäämme juuri niitä traumoja, joita ympäristö syötti vauva iästä alkaen. Ja ken astuu sydämen päälle, niin me tapamme häntä.
Voimme opiskella kolmoistohtoreiksi, mutta emme koskaan pääsee ytimeen, joka kulkee muualla, mitä järki kertoisi. Se on sydän. Se on Rakkaus. Perkele!!!
Älä vie lapsia, Sauli Niinistö!!!Kuka oli sosiaaliministeri?
Valiokunnat?
Ovatko tietoisia tästä kaikesta? - vihaistettulintunen
viheliäinenlintunen kirjoitti:
Kuka oli sosiaaliministeri?
Valiokunnat?
Ovatko tietoisia tästä kaikesta?Sosiaalialalla ei koskaan jättituloja saa. Onneksi. Sosiaalialoilla on rajansa.
Eka raja on ihmisen lukumäärä.
Ensimmäistä tärkeämpi raja on MORAALI.
Ihminen ei ole kone. Ihminen on ihminen.
Se kuinka me kohdellaan toisia ja kuinka paljon rakastamme toisiamme, siitä määräytyy tulevaisuus.
MORAALIN puute köyhdyttää ja lopettaa suhteita, liiketoimintoja, valtioita, sivilisaatioita.
Me paheksumme MORAALIA jonnakin muinoisjäänteenä, mutta MORAALI on näkymätön lintu, joka vaanii vieressä ja laskee ihmisen synnit/karmaa. Kun se ylittyy, niin ihmisen saavutukset pääsevät puntarille, että missä se hyvyys piileskeli. JA VAIN HYVYYS VOITTAA.
Pahuutta ei voi pitää, koska se on sellaista, josta ei saa otetta. Se liukuu itsestään pois, vaikka ihmiset kutsuvat koko ajan sitä takaisin, koska se on helppoa.
Pahuuden takana onkin oppiläksy, vaikka sen hintana voi olla kuolema. Oppiläksy onkin se vaativa hyvyys, jota emme katso suoraan silmiin, koska se polttaa meidät totuudellaan. Siksi näemme paljon pahaa.
- vihaistettulintukas
Sossut voivat vaihtaa hoitajaa tiuhaan. Se väsyttää potilaita. Väsyttäminen voi olla tarkoituksenmukaista, jotta aggressiot laskevat, eikä syyllistä löydy.
Ihminen haluaa uskotella itselleen, että kaikki ehkäpä on ok. Ihminen ei kysyy itseään.
Mutta lapsityö on erityinen ala. Varsinkin kun kyseessä ovat vieraat lapset, joita synnytti vieras äiti, joka synnytti kivulla, joka rakastaa lapsiaan, vaikka voi sattua, ettei äiti koskaan näe lapsiaan. Äiti aina muistaa lapsiaan ja heillä on side koko elämäksi.
Niin kauan kuin viranomainen toimii vastoin vanhempian ja suvun tahtoa, ottaa vastuuta lapsista (ja aikuisista, vanhuksista), niin kauan viranomaisen toiminnassa on väärinkäyttöä.
Lasten kohdalla, jokainen joka on ollut yhteydessä lapseen sillä aikaa kun biologinen suvun jäsen oli muualla, niin jokainen hoitaja, päätöksen tekijä voi alistua myöhemmin syytöksiin, kun lapselle käy huonosti. Kun lapsen kehitys syystä tai toisesta häirintyy, mutkistuu ym. esimerkiksi lääkekemian käytöstä, syntyy traumoja, menetyksiä, vahinkoja, jotka vaikuttavat lapseen, hänen kohtaloonsa, elämään, niin jokainen lasta (ja aikuista) hoitanut henkilö, voi joutua heti, myöhemmin tai paaaaaljon myöhemmin, kymmenien vuosien jälkeenkin syytetyn penkille kun ilmenee, että heidän toimintansa on johtanut pahoihin seurauksiin.
Laitoshoito haluaa häivyttää vastuuta. Sosiaalinen käytösmalli sallii hoitopakkoja, mutta ei etsi vastuullisia kuin vain hetken, toivoen, että aika unohduttaa loput. Näin toimii myös Suomen valtio ja suojelupoliisi, sotilas, että kun rikoksia tehdään, niin pelataan aikaa, uhria lyödään kuntoon, että toipumiseen menisi riittävä aikaa, jottei urhi jaksaisi puolustautua. Aika unohduttaa. Näin voi toimia yhtä lailla lääkäri - vie tajut. Näin toimitaan maahanmuuttajan kanssa, joka on niin erilainen, että ei sovellu suoranaisesti suomalaiseen yhteiskuntaan. Silloin isketään piikit ja uhri lepää villin vaiheen ylitse, kunnes puoliksi ihmisenä toipuu vuosien jälkeen jonnakin diagnoosina takaisin kohti aktiivista yhteiskunta jäsentä, jos viranomainen suosii häntä "elävien kirjoihin". Suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole näköalaisuutta. Kun ihminen pyytää tai itsenäisesti yrittää järjestää asioitaan, kun hänellä on projekti ja toimintastrategia, niin valtion virkatekijältä puuttuu ymmärrys luovaa ratkaisua kohtaan. Suomesta puuttuu vaihtelu. Byrokraatti on tiukka ja jäykkä, vaikka maa on aika pieni, mutta silti, kukaan ei anna periksi kuin vain bussikuljettaja, taksikuljettaja on ainoa maahanmuuttaja ammatti, pizzan paistaja on arabien leipää ym. (vaikka ihmettelen kuinka lupia saivat ja kiinalaiset ravintolat). Skandit eivät olleet koskaan hyviä kauppamiehiä. Juutalaiset ja arabit ovat olleet aina. Suomalaiset eivät. Suomi häviää paljon rahaa vain omalla itsepäisyydellään, keskusjohtoisuudellaan, yksijumalaisuudellaan. Suomessa maahanmuuttaja voi vain odottaa, istua sateessa ja odottaa ihmeiden tapahtuvan, vaikka ihme ei ole ihme, vaan tavallinen arkiasia. Odottamisesta tulee koko elämän pituinen. Älä Suomi menetä rahaa ja mainetta vaan anna ihmisille sitä, mistä he ovat kiinnostuneita, anna ihmisten tuoda omia INVEST asioita tähän maahan, äläkä lyö heidän hampaitaan irti heti alkuun, vaikka kukaan ei halunut tapella yhtään. Yksikö ihminen päättää aivan kamalan kaikesta? Jopa vessapaperin pehmeydestä päättää pressu?
Suomessa ei osata puhua. Puhuminen on ylhäisön laji ollut aina. Ja kumma hierarhia, että puhuu aina korkeassa asemassa oleva. Ja sitten se, että ken suuta avaa, hän joutuu lyödyksi, joten kun suutasi avaat, niin valmistaudu puolustamaan itseäsi, sillä puukosta selkään tulee. Tämä käytäntö on niin varmaa, että valmistaudumme heti kun suusta ääntä tulee. Laajaalaisesti puhuminen on edelleen tabu, vaikka puhetta kuuluu kasvavassa määrin kun Eurooppa ja maailma saapuu tänne. Laajaalaiseti puhetta kuuluu, mutta muutos on aina hidas, kestää vuosia ja vuosia.
Suomi on valkoinen neitsyt, joka katselee avoimesti kaikkea ajattelematta mitään. Sinisilmäinen kysyy saatanaa, että kuinka hurisee. Sukupolvia metsässä eläneenä, rauhassa. Nyt vastassa on itse saatana kun sitä kiinnostaa, että kuinka Suomi pärjää. Ja kun blondineitsyetä viedään laidasta laitaan, niin sen naama punottaa ja syntyy allergioita ja se hilseilee ja alkaa leijua jossakin. Ylipäätänsä blondit maailmassa voivat muuttua agressiivisiksi kun vastassa on aika röyhkeä julkea mustis, joka tekee julmaa ilman tunnon tuskaa. Kulttuuri sellainen, vaikka en itsekään ole neitsyetä perempi kertoa.
Siksi Suomessa on kasvavassa määrin aggressiivisia blondeja, joille pilkahdus erilaisuutta sen erilaisessa ilmenemismuodossa - puhe, näkö, haju, maku ym, aiheuttaa sitä, että blondi tarttuu puukkoon ja viilaise erilaisuutta. Sellaista mentaliteettia kutsuvat viikingiksi. Iso, väkivaltainen, tyhmä, hiljainen, erittäinen julmaa, sadistinen tappaja. Ja ennen kuin se tappaa riittävästi vihaansa, niin se ei rauhoitu. Supot ovat menneet tätä polkua.- viheliäinenlintukas
vain hullu hoitaa toisia lapsia. Ja jotta hän (valtio) hoitaisi niitä rauhassa, pitää ensin hoitaa vihaiset vanhemmat päiväjärjestyksestä. Mitä kieltoa laki keksii?
Minulta maistraatti kysyi, että annanko luvan sille, että vaimo muuttaa kotoa lapsineen? Maistraatti kysyi anonyymisesti kirjeitse, paitsi osoitteen on ollut jokin Lapin virkatekijä. Olihan siinä nimi, mutta kuka Lapista välittää, eikös? Ja riepotellaan sosiaalipotilaita kauas metsään kuten tehdään pakolaisille, jotteivat olisi esillä tanssimassa kokkoa poltelleen. Siellä niiden on tarkoitus vain kuolla kun kauhena julmat natsiukit salakavalasti salaa ampuvat heitä LAKKAAMATTA KOKO VITUN AJAN, koska ukeilla ei ole mitään muuta tekemistä kuin käydä uimahallissa, aamukahvipalaverissa ja kaupassa, silloin tällöin pankkiasoinnilla tarkistamassa, että rahaa on ok. Ja Suomessa on helvetisti vanhuksia. Ja kaikki syövät lihaa ja ovat toisen Maailman sodan veteraaneja, vaikka edes osallistuneet sotaan. Mutta ovat erittäin negatiivisia. Miten lapsi selviytyy tästä, nuori lapsiperhe? Ja maahanmuuttaja? Ja mustaihoinen? Ja ryssä? Hän selviytyy tietämättömyytensä avulla, ellei joku hyppii nuijan kanssa yhtäkkiä.
Viranomainen kielsi minulta perheeni. (?) Millä ehdoilla? Ai niin kun vallassa ovat naiset!! Niin mestauksen uhri on mies, tuhansien vuosien jälkeen. Muista sen, mies ja juokse pakoon, vaikka oletkin mies. Nartut itse eroaa.
Niin miksi pitää kysyä, että annanko suostumustani sille, että perhettäni on viety salakavalasti. Kun kerran on niin tehty, niin miksi kysyvät suostumustani?
Mies syyllinen. Aina. Tätä hevonpaskaa ei korjaa mikään vielä vuosisatoihin. Naisten hallitus voi myös tehdä parannusta miesasemaan kun naiselle annetaan sitä, mitä se janoaa - valtaa, päätösvaltaa ja johtoasemaa. Kun nainen puraisee tästä kakusta, niin voi tulla helpotusta. Naiset eroavat vain vaikuttaakseen yhteiskunta asemaansa parantavasti. Mies on ammusmaalitauluna. Miehen pitää antaa jo heille naiskiintiö syntyvysluvun perusteella prosentuaalisesti, niin sitä nopeampaa nainen saa "orgasmin" johtaessaan maata. Ja kun näin tapahtuu, niin nainen voi leppyä miehelle ja armahtaa.
On sellaisia miehiä, jotka haluavat tehdä itsestään Rambon eli he edelleen taistelevat naisvaltaa. Sellaista on paaaaljon pohjoisessa. Siksi pohjoinen on jälkeenjäänyt kaikessa, mutta Muutos 2000 syövyttää miestä sielläkin. Viisasta on antautua, koska muutos on jumalasta. Se ei ole Suomen hallituksen tai maailman hallitusten keksintö.
Mitä nopeampaa antaa pois, sitä nopeampaa saa helpotuksen ja mies voi toimia vapaammin yhteiskunnassa. Se ei ole miehen heikkoutta. Se on aikamme ydin, jota jokainen sielu, joka syntyy nyt, joutuu oppimaan. Moni suomalainen ottaa itseensä sen, että miehisyys muuttuu, mutta ei kannata. Kun nainen ottaa ohjakset suuremmalla toimintaalalla yhteiskunnassa, niin aktivoituu kakun muu osa, jota ei oltu käytetty riittävästi. Ehkäpä aivoissa aktivoituu uusia ulottuvuuksia, joita sitten korjaamme Maailman laajuisena Innovaationa, keksintöinä. Pitää siis luopua menneistä ja edetä kohti uutta.
Kuka eli miljoonia vuosia sitten maapallolla kun elimme kosmisen eklipsiradan muita vaiheita kahdesta toista tasajaksosta. Nyt on vesimies. Kuka voi muistaa olleensa samassa paikassa miljoona vuotta sitten, jotta voi verrata nykyaikaa 2000 miljooniin vuosin takaisiin tapahtumiin? - vihaistettulintukas
viheliäinenlintukas kirjoitti:
vain hullu hoitaa toisia lapsia. Ja jotta hän (valtio) hoitaisi niitä rauhassa, pitää ensin hoitaa vihaiset vanhemmat päiväjärjestyksestä. Mitä kieltoa laki keksii?
Minulta maistraatti kysyi, että annanko luvan sille, että vaimo muuttaa kotoa lapsineen? Maistraatti kysyi anonyymisesti kirjeitse, paitsi osoitteen on ollut jokin Lapin virkatekijä. Olihan siinä nimi, mutta kuka Lapista välittää, eikös? Ja riepotellaan sosiaalipotilaita kauas metsään kuten tehdään pakolaisille, jotteivat olisi esillä tanssimassa kokkoa poltelleen. Siellä niiden on tarkoitus vain kuolla kun kauhena julmat natsiukit salakavalasti salaa ampuvat heitä LAKKAAMATTA KOKO VITUN AJAN, koska ukeilla ei ole mitään muuta tekemistä kuin käydä uimahallissa, aamukahvipalaverissa ja kaupassa, silloin tällöin pankkiasoinnilla tarkistamassa, että rahaa on ok. Ja Suomessa on helvetisti vanhuksia. Ja kaikki syövät lihaa ja ovat toisen Maailman sodan veteraaneja, vaikka edes osallistuneet sotaan. Mutta ovat erittäin negatiivisia. Miten lapsi selviytyy tästä, nuori lapsiperhe? Ja maahanmuuttaja? Ja mustaihoinen? Ja ryssä? Hän selviytyy tietämättömyytensä avulla, ellei joku hyppii nuijan kanssa yhtäkkiä.
Viranomainen kielsi minulta perheeni. (?) Millä ehdoilla? Ai niin kun vallassa ovat naiset!! Niin mestauksen uhri on mies, tuhansien vuosien jälkeen. Muista sen, mies ja juokse pakoon, vaikka oletkin mies. Nartut itse eroaa.
Niin miksi pitää kysyä, että annanko suostumustani sille, että perhettäni on viety salakavalasti. Kun kerran on niin tehty, niin miksi kysyvät suostumustani?
Mies syyllinen. Aina. Tätä hevonpaskaa ei korjaa mikään vielä vuosisatoihin. Naisten hallitus voi myös tehdä parannusta miesasemaan kun naiselle annetaan sitä, mitä se janoaa - valtaa, päätösvaltaa ja johtoasemaa. Kun nainen puraisee tästä kakusta, niin voi tulla helpotusta. Naiset eroavat vain vaikuttaakseen yhteiskunta asemaansa parantavasti. Mies on ammusmaalitauluna. Miehen pitää antaa jo heille naiskiintiö syntyvysluvun perusteella prosentuaalisesti, niin sitä nopeampaa nainen saa "orgasmin" johtaessaan maata. Ja kun näin tapahtuu, niin nainen voi leppyä miehelle ja armahtaa.
On sellaisia miehiä, jotka haluavat tehdä itsestään Rambon eli he edelleen taistelevat naisvaltaa. Sellaista on paaaaljon pohjoisessa. Siksi pohjoinen on jälkeenjäänyt kaikessa, mutta Muutos 2000 syövyttää miestä sielläkin. Viisasta on antautua, koska muutos on jumalasta. Se ei ole Suomen hallituksen tai maailman hallitusten keksintö.
Mitä nopeampaa antaa pois, sitä nopeampaa saa helpotuksen ja mies voi toimia vapaammin yhteiskunnassa. Se ei ole miehen heikkoutta. Se on aikamme ydin, jota jokainen sielu, joka syntyy nyt, joutuu oppimaan. Moni suomalainen ottaa itseensä sen, että miehisyys muuttuu, mutta ei kannata. Kun nainen ottaa ohjakset suuremmalla toimintaalalla yhteiskunnassa, niin aktivoituu kakun muu osa, jota ei oltu käytetty riittävästi. Ehkäpä aivoissa aktivoituu uusia ulottuvuuksia, joita sitten korjaamme Maailman laajuisena Innovaationa, keksintöinä. Pitää siis luopua menneistä ja edetä kohti uutta.
Kuka eli miljoonia vuosia sitten maapallolla kun elimme kosmisen eklipsiradan muita vaiheita kahdesta toista tasajaksosta. Nyt on vesimies. Kuka voi muistaa olleensa samassa paikassa miljoona vuotta sitten, jotta voi verrata nykyaikaa 2000 miljooniin vuosin takaisiin tapahtumiin?Naiset eroavat yhteiskuntasosiaalisesti tasajalkaa. Ero leviää ja on levinyt Maailmanlaajuiseksi liikehdinäksi. Erotuska, mitä se tekee ihmiselle?
Nainen pelaa narttumaista peliä ja polttaa miestä, jotta mies antaa osan vallastaan pois. Mennään uusille urille, josta uutta elämää syntyy. En tiedä mitä osaa lapset tekevät tässä. Puhuvat Rainbowsta - Globaalisesta Rauhasta ja Rakkaudesta.
Voimme ymmärtää asioita loogisen rationaalisesti, praktiseti, yhteiskunnallisesti, globaalisesti, kosmisesti, universaalisesti. Kaikialla voi löytää vastauksia jotka tukevat VAIN yhtä asiaa. Yhdessä saadaan tukevampi todistus. Siksi katsokaa profetioita, vaikka ne kuulostavat tyhmiltä. Ne ovat yksi tieteellisen tutkimuksen muoto. Vertailkaa. Mutta Suomi on materialisti? :-)
Emme tunne lapsiamme. Annoimme spermaa, itseämme, mutta emme tunne jälkikasvuamme. Yhtään.
Sen sijaan varastamme toisten penskoja ja kasvatamme heitä. Varastamme toisten vaimoja.
Joskus tuntuu, että vaimoni haluaa, että nain toisia naisia. Joskus tuntuu, että vaimoni, joka on aktiivinen prinsiippi, haluaa petosta. Tämä on aktiivisen prinsiipin tyhmyyttä ja kyvyttömyyttä perheelliseen elämään. Se on rikollista ja rangaistavaa, vaikka Suomen lainsäädäntö ei ajattelee samoin, eikä suurin osa naisistakaan. Jo muinoin on väitetty, että naiselle on vähemmän moraalia. Ajattelen, että naisella moraaliarvot ovat aika levittäytyneitä niin laajalle, samalla tavalla kuin naisen aivot, eivät pysähdy pitkäksi aikaa missään, mutta "tietävät kaiken". Vaikeinta on fyysinen laajaalaisuus kun täytyy kokeilla kaikkea. Ja nainen "astuu paskaan" fyysisesti, sillä ilman sitä nainen ei opi. Naisen läsnäolo on fyysistä. Naiset tietävät sen ja vaativat tasaarvoa, vaikka tasaarvoa ei ole olemassa. Suoranaisesti naiset pettävät, vaikka lupaavat enkeleitä taivaalta. Mies menee AINA halpaan. Sellainen on mies, jota synnytti NAINEN. Mutta kun ÄITI on huora, niin miehestä kasvaa vaikea tapaus, jolla hänelläkin on jokin Maailmankaikkeuden määrätty mission. Eikä olla kateellisia.
Mutta miksi nainen kuiskaa, haluaa, janoaa, että häntä petetään? Ja kuinka nainen voi katsoa lapsia silmiin sen jälkeen. Haluaako nainen lentää, olla jumalaa? Kaikkea ei voi saada. Raja tulee vastaan. Pitää valita mitä tahtoo. Se perustuu siihen kuka on ihmisenä. Ei ole onnellista liittoa, jossa liiton pyyhyyden rajat jatkuvat loputtomasti. Mutta nainen testaa ja testaa liiton kestävyyttä kun kerran markkinoilla on noin paljon muutakin tarjontaa. Nainen on harakka loputtomasti. Ja maapallo on pyöreä ja totuudet toistuvat samankaltaisina. Mies osaa nähdä yhteiskuntaa, mutta nainen osaa kiemurella yksityiskohdissa koskaan väsymättä. Toki kasvaen eteenpäin. Vie vain koko elämä, kunnes nainen hoksaa, että mies on ollut siinä kohdassa, missä nainen häntä jätti jo aikaisemmin ja kaikki miehen sanat palautuvat taas: että älä sitä, älä tätä.
- Aboriginaali
Lahden ammattikorkeakoulun projektista tasa-arvoa erovanhemmuuteen
21.05.2010 | Arkistoitu uutinen
Lahden ammattikorkeakoulussa on tänä keväänä alkanut valtakunnallinen ja hyvin ajankohtainen kaksivuotinen projekti Tasa-arvoa erovanhemmuuteen - isät pois paitsiosta. Projektia rahoittavat sosiaali- ja terveysministeriö sekä Euroopan sosiaalirahasto (ESR).
- Projektissa tuotetaan koulutus, jonka tavoitteena on lisätä ammattilaisten kykyä harkita isän tai äidin soveltuvuutta huoltajuuteen
ilman perinteisiä sukupuoleen liitettyjä stereotyyppisiä käsityksiä, kertoo projektipäällikkö Johanna Tuliainen.
Isät pois paitsiosta
Hänen mukaansa projektin painopisteenä on isänäkökulman lisääminen viranomaisen työhön, jotta miesten ja naisten tasa-arvoisuus toteutuisi myös erotilanteissa. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisella voidaan parantaa isien osallistumista lasten elämään.
Koulutuksen kohderyhmänä ovat sosiaalialan ammattilaiset, jotka työskentelevät eroperheiden kanssa. Vuosien 2010-2011 aikana koulutetaan yhteensä 75 sosiaalialan ammattilaista.
Projektin kuluessa järjestetään kolme kaikille avointa kehittämisfoorumia
Ensimmäinen foorumi pidetään syksyllä 2010 Lahdessa, johon on pyydetty puhujaksi tasa-arvoministeriä. Alustajaksi on jo lupautunut lastenpsykiatri, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Jukka Mäkelä aiheesta isyyden merkitys lapselle.
Projektin aikana toimitetaan tasa-arvonäkökulmasta oppimateriaalia ja erillinen opas ammattilaisille lapsiperheiden erotyöskentelyyn.
Lisätietoja
www.lamk.fi/erovanhemmuus
------------------------------------------------------------------ uiuiu88
tervettä järkeä mukaan ain*
- TIINATUOKKO
uiuiu88 kirjoitti:
tervettä järkeä mukaan ain*
on sosiaalitoimen prostituoitu; kestovalehtelija tuomioistuimessa Turun,
Raision, Kaarinan kaupungeissa ja Liedon kunnassa..vieraannuttaessaan
lapsia tarkoitushakuisesti isästään tehdessään äideistä tarkoitushakuisesti yksinhuoltajia perusteettomilla lausunnoillaan. - vihaisteetulintukas
toden totta huora, aamen!!!!! veli sulle
- vihaistettulintukas
roviolle narttua!!!!
keskiaikaiset markkinat!!!
halleluja!!! - Bizdubai
toinen on seinäjoella riisiö hilkka. toden totta!!!
ja siuntioissa paljon.
länsi-uudenmaan käräoikeus - naiskäräjä Fagerholm!
Halleluja!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta445239Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä243440Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2992830Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui562643- 1702312
- 242119
Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1261881Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3661845Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881761M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti161391