Tutkijat ovat alkaneet lausua ääneen, että ilman kristinuskoa koko länsimainen yhteiskunta on vaarassa, sanoo Seikko Eskola. Aatehistorioitsija piirtää yhtäläisyysmerkin kristinuskon ja länsimaiden hyvinvoinnin väliin.
Seikko ja Irja Eskola asuvat keskellä idyllistä puutalokaupunginosaa Käpylässä. Ennen sotia rakennettu talo tarjoaa historian tutkijalle ihanteellisen miljöön nauttia vapaaherrana olosta. Seikko Eskola jäi eläkkeelle Tampereen yliopiston yleisen historian professorin virasta kaksitoista vuotta sitten. Nyt hän viettää eläkepäiviään lapsuudenmaisemissa.
– Muutin tänne ensimmäisen kerran viisivuotiaana. Silloin tämä oli Helsingin reunamaita.
Kaupungin kehityksen ohella Eskolaa on alkanut askarruttaa Suomessa ja koko länsimaissa tapahtunut arvoilmaston muutos, joka vaikuttaa syvällä tavalla yhteiskuntaan. Kanava-lehden päätoimittajana Eskola seurasi tiiviisti suomalaista arvokeskustelua. Yhteiskunta- ja kulttuuripoliittisen lehden päätoimittajuutta hän hoiti neljännesvuosisadan ajan, aina eläkepäiviinsä saakka.
Nykyisin Kananvan palstoilla kolumnoi Eskolan hengenheimolainen, professori Timo Vihavainen. Hän oli yksi ensimmäisistä yliopistomiehistä, joka rohkeni jo Neuvostoliiton elinaikana julkisesti ja suorasanaisesti lausua, mistä kaikesta suomettumisessa oikein olikaan kyse.
Eskola on silminnähden innostunut Vihavaisen äskettäin julkaisemasta kirjasta Länsimaiden tuho (Otava 2009).
– Minusta hän on oleellisesti oikeassa ajatuksissaan, ja aivan erityisesti, kun hän puhuu konsumerismin tulosta uskonnoksi.
Vihavaisen mielestä länsimainen kulttuuri on jo hyvän aikaa sitten rapautunut hallitsemattomaksi ja barbaariseksi Hollywood-roskaksi, joka valuu kaikkialle.
Vajoavan länsimaisen kulttuurin sankariksi on noussut kyltymätön kuluttaja, Sinkkuelämää-sarjan roolimalli, jonka haluja ei missään olosuhteissa pidä uhrata, ei vaikka lähimmäisen ja maapallon etu sitä vaatisikin. Vapaa länsimainen yksilö on valmis uhraamaan korkeammat periaatteet talouden ja hedonistisen hyvinvoinnin alttarille.
Reittivalinta odottaa
Vihavainen maalaa aatehistorian suuria linjoja leveällä pensselillä. Lähestymistapa miellyttää Seikko Eskolaa, joka ottaa vakavasti arvostetun amerikkalaisen ajattelijan Samuel Huntingtonin varoituksen sanat. Harvardin yliopiston valtiotieteen professori esitti jo kymmenen vuotta sitten, että kristinuskon aseman heiketessä koko siihen perustuva länsimainen arvoyhteisö on vaarassa.
Eskolan mukaan kristillinen Eurooppa on tienhaarassa. Sillä on vielä mahdollisuus valita oikea suunta, mutta yhtä hyvin kaikki voi mennä metsään, jos länsimaat lankeavat väärälle tielle. Reittivalinta on joka tapauksessa pakko tehdä. Siihen meidät pakottaa kaksi tekijää: Vihavaisen kuvaama kaikkialle tunkeva materialismi ja päälle vyöryvä islam.
Aloitetaan ensimmäisestä, meille länsimaalaisille niin rakkaasta rahasta.
Eskolan mukaan konsumerismista eli yltiöpäisestä kuluttajuuden korostamisesta ei yksinkertaisesti ole ihmisiä yhdistäväksi arvopohjaksi. Monet suomalaiset ovat jo alkaneet kärsiä materiaähkystä, joka vastaa tietoyhteiskunnan infoähkyä. Yhä useamman mielestä tavara lisää tuskaa.
Eskolan mielestä on selvää, että materiaähky herättää vastareaktion. Pelkkä tavara ja kaiken mittaaminen rahalla ei riitä. Jos käy hyvin, vastareaktio saa meidät palaamaan juurille, etsimään uudelleen länsimaisen yhteiskunnan ytimessä vaikuttavia kristillisiä perusarvoja.
Seikko ja Irja Eskola asuvat keskellä idyllistä puutalokaupunginosaa Käpylässä. Ennen sotia rakennettu talo tarjoaa historian tutkijalle ihanteellisen miljöön nauttia vapaaherrana olosta. Seikko Eskola jäi eläkkeelle Tampereen yliopiston yleisen historian professorin virasta kaksitoista vuotta sitten. Nyt hän viettää eläkepäiviään lapsuudenmaisemissa.
– Muutin tänne ensimmäisen kerran viisivuotiaana. Silloin tämä oli Helsingin reunamaita.
Kaupungin kehityksen ohella Eskolaa on alkanut askarruttaa Suomessa ja koko länsimaissa tapahtunut arvoilmaston muutos, joka vaikuttaa syvällä tavalla yhteiskuntaan. Kanava-lehden päätoimittajana Eskola seurasi tiiviisti suomalaista arvokeskustelua. Yhteiskunta- ja kulttuuripoliittisen lehden päätoimittajuutta hän hoiti neljännesvuosisadan ajan, aina eläkepäiviinsä saakka.
Nykyisin Kananvan palstoilla kolumnoi Eskolan hengenheimolainen, professori Timo Vihavainen. Hän oli yksi ensimmäisistä yliopistomiehistä, joka rohkeni jo Neuvostoliiton elinaikana julkisesti ja suorasanaisesti lausua, mistä kaikesta suomettumisessa oikein olikaan kyse.
Eskola on silminnähden innostunut Vihavaisen äskettäin julkaisemasta kirjasta Länsimaiden tuho (Otava 2009).
– Minusta hän on oleellisesti oikeassa ajatuksissaan, ja aivan erityisesti, kun hän puhuu konsumerismin tulosta uskonnoksi.
Vihavaisen mielestä länsimainen kulttuuri on jo hyvän aikaa sitten rapautunut hallitsemattomaksi ja barbaariseksi Hollywood-roskaksi, joka valuu kaikkialle.
Vajoavan länsimaisen kulttuurin sankariksi on noussut kyltymätön kuluttaja, Sinkkuelämää-sarjan roolimalli, jonka haluja ei missään olosuhteissa pidä uhrata, ei vaikka lähimmäisen ja maapallon etu sitä vaatisikin. Vapaa länsimainen yksilö on valmis uhraamaan korkeammat periaatteet talouden ja hedonistisen hyvinvoinnin alttarille.
Reittivalinta odottaa
Vihavainen maalaa aatehistorian suuria linjoja leveällä pensselillä. Lähestymistapa miellyttää Seikko Eskolaa, joka ottaa vakavasti arvostetun amerikkalaisen ajattelijan Samuel Huntingtonin varoituksen sanat. Harvardin yliopiston valtiotieteen professori esitti jo kymmenen vuotta sitten, että kristinuskon aseman heiketessä koko siihen perustuva länsimainen arvoyhteisö on vaarassa.
Eskolan mukaan kristillinen Eurooppa on tienhaarassa. Sillä on vielä mahdollisuus valita oikea suunta, mutta yhtä hyvin kaikki voi mennä metsään, jos länsimaat lankeavat väärälle tielle. Reittivalinta on joka tapauksessa pakko tehdä. Siihen meidät pakottaa kaksi tekijää: Vihavaisen kuvaama kaikkialle tunkeva materialismi ja päälle vyöryvä islam.
Aloitetaan ensimmäisestä, meille länsimaalaisille niin rakkaasta rahasta.
Eskolan mukaan konsumerismista eli yltiöpäisestä kuluttajuuden korostamisesta ei yksinkertaisesti ole ihmisiä yhdistäväksi arvopohjaksi. Monet suomalaiset ovat jo alkaneet kärsiä materiaähkystä, joka vastaa tietoyhteiskunnan infoähkyä. Yhä useamman mielestä tavara lisää tuskaa.
Eskolan mielestä on selvää, että materiaähky herättää vastareaktion. Pelkkä tavara ja kaiken mittaaminen rahalla ei riitä. Jos käy hyvin, vastareaktio saa meidät palaamaan juurille, etsimään uudelleen länsimaisen yhteiskunnan ytimessä vaikuttavia kristillisiä perusarvoja.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.