Kristinuskon tulo Suomeen
Vuonna 1054 kristikunta jakautui idän ortodoksiseen ja lännen roomalaiskatoliseen kirkkoon. Jakautumisen takia alkoi kummankin kirkon välillä kilpailu oman vaikutusalueen laajentamisesta. Vaikka aatteet olivat jalot, olivat ristiretket pääasiassa sota- ja ryöstöretkiä uskonnon nimissä. Myös Itämeren kansat, monien muiden tavoin, joutuivat kummankin kirkon kilpailun kohteeksi. Näin ollen itämeren alueella asuvat saivat käännytystä sekä idästä eli Venäjältä, että lännestä, jossa käännytystä johdettiin Ruotsista.
Kristinuskolla Suomessa on jo pitkät perinteet, sillä ensimmäisiä vaikutteita alkoi levitä jo noin tuhat vuotta sitten. Ensimmäiset tarinat Jeesus Kristuksesta levisivät kauppiaiden mukana suomalaisten kuultavaksi. Kristinusko oli jo tällöin levinnyt Ruotsin ja Venäjän alueilla, joten Suomeen levisi vaikutteita molemmista suunnista.
Ennen kristinuskon tuloa suomalaiset uskoivat moniin pakanallisiin jumaliin ja haltioihin. Oli Tapiota, Ahtia ja jopa riihitonttuja. Eri alueilla jumalat olivat erilaisia, joten täysin yhtenäisestä suomalaisesta uskonnosta ei voida puhua. Luonto oli luonnollisesti tärkeä osa suomalaisia uskomuksia.
Muinaiset pakanalliset suomalaiset uskoivat myös elämän jatkuvan kuoleman jälkeen, joten hautoihin laitettiin erilaisia esineitä ja säännöllisesti vietiin myös ruokaa vainajille. Tämän vuoksi voimme arkeologisesti ajoittaa kristinuskon saapumisen Suomeen, sillä hautojen esineistö muuttui.
1000- luvun alkaessa hautoihin alkoi ilmestymään kristinuskosta kertovia esineitä, esimerkiksi ristejä.
Kristinuskon juurtuminen oli pitkä prosessi
Kristinusko eli pitkään perinteisen suomalaisen uskonnon kanssa. Jeesusta pidettiin alussa vain yhtenä jumalana muiden joukossa. Moniin jumaliin oli totuttu, joten ajatus vain yhdestä jumalasta ei sopinut suomalaisen ajatusmaailmaan.
Euroopassa oli jo totuttu, että pakanauskontoja ei pystytty kokonaan kitkemään pois. Erilaiset uskonnolliset perinteet vähitellen sulautuivat osaksi kristinuskoa. Vasta 1600-luvulla luterilainen ortodoksisuus erotti osan vanhoista uskomuksista kristinuskosta, mutta kansanuskon aineksia on kuitenkin jäänyt meidän päiviimme saakka.
Suomalaiset ottivat kristinuskon vastaan hyvin rauhanomaisesti pitkän ajan kuluessa toisin kuin Baltian maiden asukkaat. Baltiassa käytiin paljon sotia saksalaisten yrittäessä juurruttaa kristinuskoa miekkojen avulla ja paikallisten taistellessa vastaan. Mitkään suomalaisten varhaisvaiheista kertovat dokumentit eivät todista kristillistämisen erityisestä vaikeudesta maassamme.
Ensimmäinen ristiretki
Ensimmäinen ristiretki Suomeen toteutettiin vuonna 1155. Toteuttajana oli itse Ruotsin silloinen kuningas ja hänen mukanaan Suomen piispaksi nimitetty englantilaissyntyinen piispa Henrik. Koska suomalaisilla oli ollut kanssakäymistä kristittyjen kanssa jo aiemmin, ei suurempia taisteluita käyty heidän kanssaan nytkään.
Kun kuningas palasi Ruotsiin, jäi Piispa Henrik Suomeen täyttämään tehtäväänsä järjestelemällä Suomen kirkollisia oloja. Hänen työnsä päättyi kuitenkin ennen aikojaan.
Legendan mukaan Lalli-niminen talonpoika surmasi piispa Henrikin kirveellään Köyliön järven jäällä ja palasi myöhemmin kotiinsa piispan hiippa päässään. Kun hän yritti riisua sitä, irtosivat hiukset sekä päänahka sen mukana. Loppuikänsä Lalli eli hiirten vainoamana ja hukkui lopulta järveen. Tarinan alussa kerrotaan piispan pyytäneen ruokatarpeita Lallin kartanosta. Lallin emäntä Kerttu ei liiemmin pitänyt matkamiehistä. Piispa Henrik seurueineen sai tarvitsemansa tarvikkeet maksamalla niistä asianmukaisesti. Lallin tultua kotiin Kerttu kertoi matkamiesten ottaneen tarvitsemansa ruokatarpeet ilmaiseksi. Kuulemastaan suuttuneena Lalli lähti piispan perään ja siis lopulta surmaamaan piispan.
Vuonna 1054 kristikunta jakautui idän ortodoksiseen ja lännen roomalaiskatoliseen kirkkoon. Jakautumisen takia alkoi kummankin kirkon välillä kilpailu oman vaikutusalueen laajentamisesta. Vaikka aatteet olivat jalot, olivat ristiretket pääasiassa sota- ja ryöstöretkiä uskonnon nimissä. Myös Itämeren kansat, monien muiden tavoin, joutuivat kummankin kirkon kilpailun kohteeksi. Näin ollen itämeren alueella asuvat saivat käännytystä sekä idästä eli Venäjältä, että lännestä, jossa käännytystä johdettiin Ruotsista.
Kristinuskolla Suomessa on jo pitkät perinteet, sillä ensimmäisiä vaikutteita alkoi levitä jo noin tuhat vuotta sitten. Ensimmäiset tarinat Jeesus Kristuksesta levisivät kauppiaiden mukana suomalaisten kuultavaksi. Kristinusko oli jo tällöin levinnyt Ruotsin ja Venäjän alueilla, joten Suomeen levisi vaikutteita molemmista suunnista.
Ennen kristinuskon tuloa suomalaiset uskoivat moniin pakanallisiin jumaliin ja haltioihin. Oli Tapiota, Ahtia ja jopa riihitonttuja. Eri alueilla jumalat olivat erilaisia, joten täysin yhtenäisestä suomalaisesta uskonnosta ei voida puhua. Luonto oli luonnollisesti tärkeä osa suomalaisia uskomuksia.
Muinaiset pakanalliset suomalaiset uskoivat myös elämän jatkuvan kuoleman jälkeen, joten hautoihin laitettiin erilaisia esineitä ja säännöllisesti vietiin myös ruokaa vainajille. Tämän vuoksi voimme arkeologisesti ajoittaa kristinuskon saapumisen Suomeen, sillä hautojen esineistö muuttui.
1000- luvun alkaessa hautoihin alkoi ilmestymään kristinuskosta kertovia esineitä, esimerkiksi ristejä.
Kristinuskon juurtuminen oli pitkä prosessi
Kristinusko eli pitkään perinteisen suomalaisen uskonnon kanssa. Jeesusta pidettiin alussa vain yhtenä jumalana muiden joukossa. Moniin jumaliin oli totuttu, joten ajatus vain yhdestä jumalasta ei sopinut suomalaisen ajatusmaailmaan.
Euroopassa oli jo totuttu, että pakanauskontoja ei pystytty kokonaan kitkemään pois. Erilaiset uskonnolliset perinteet vähitellen sulautuivat osaksi kristinuskoa. Vasta 1600-luvulla luterilainen ortodoksisuus erotti osan vanhoista uskomuksista kristinuskosta, mutta kansanuskon aineksia on kuitenkin jäänyt meidän päiviimme saakka.
Suomalaiset ottivat kristinuskon vastaan hyvin rauhanomaisesti pitkän ajan kuluessa toisin kuin Baltian maiden asukkaat. Baltiassa käytiin paljon sotia saksalaisten yrittäessä juurruttaa kristinuskoa miekkojen avulla ja paikallisten taistellessa vastaan. Mitkään suomalaisten varhaisvaiheista kertovat dokumentit eivät todista kristillistämisen erityisestä vaikeudesta maassamme.
Ensimmäinen ristiretki
Ensimmäinen ristiretki Suomeen toteutettiin vuonna 1155. Toteuttajana oli itse Ruotsin silloinen kuningas ja hänen mukanaan Suomen piispaksi nimitetty englantilaissyntyinen piispa Henrik. Koska suomalaisilla oli ollut kanssakäymistä kristittyjen kanssa jo aiemmin, ei suurempia taisteluita käyty heidän kanssaan nytkään.
Kun kuningas palasi Ruotsiin, jäi Piispa Henrik Suomeen täyttämään tehtäväänsä järjestelemällä Suomen kirkollisia oloja. Hänen työnsä päättyi kuitenkin ennen aikojaan.
Legendan mukaan Lalli-niminen talonpoika surmasi piispa Henrikin kirveellään Köyliön järven jäällä ja palasi myöhemmin kotiinsa piispan hiippa päässään. Kun hän yritti riisua sitä, irtosivat hiukset sekä päänahka sen mukana. Loppuikänsä Lalli eli hiirten vainoamana ja hukkui lopulta järveen. Tarinan alussa kerrotaan piispan pyytäneen ruokatarpeita Lallin kartanosta. Lallin emäntä Kerttu ei liiemmin pitänyt matkamiehistä. Piispa Henrik seurueineen sai tarvitsemansa tarvikkeet maksamalla niistä asianmukaisesti. Lallin tultua kotiin Kerttu kertoi matkamiesten ottaneen tarvitsemansa ruokatarpeet ilmaiseksi. Kuulemastaan suuttuneena Lalli lähti piispan perään ja siis lopulta surmaamaan piispan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Koskas sitä evankelisluterilaista uskoa tuotiin meille? piispa Henrik oli roomalaiskatolinen!
Uskonpuhdistuksen takia kansanrunous katosi Länsisuomen alueelta. Se kiellettiin syntisyyden vuoksi. Onneksi ortodoksit eivät olleet niin tiukkapipoisia. Niille oli yks hailee, jos Karjalassa kumarreltiin vuoronperään Jeesusta ja Vellamo-vedenemäntää! Kalevala ja Kanteletar säilyivät Karjalan alueella, onneksi!