En oikein tiedä mihin olisin tämän laittanut kun sopivia palstoja oli niin paljon, mutta tänne nyt kumminkin päädyin.
Viime yönä pyörin sängyssä saamatta unta. Olin hirmuisen ahdistunut, olen sairastanut masennusta jo vuosia eikä valoa näy. Itkin katkerasti ja rintaa puristi, haaveilin kuolemasta ja kuten usein ennenkin, rukoilin apua Jumalalta. Olin katkera, koska olin niin monesti pytänyt päästä pois ja minusta tuntuu ettei Jumala kuule minua ollenkaan. Yhtäkkiä mieleeni juolahti ettei Jumalaa ehkä olekkaan. Ensimmäistä kertaa ikinä kyseenalaistin Hänen olemassaolonsa. Pelästyin kovasti tätä ajatusta ja rukoilin hartaasti koko sydämestäni; Jos olet siellä, auta minua! Silloin puhelin piippasi pöydällä, olin saanut tekstiviestin keskellä yötä. Viesti oli ystävältäni, hän kysyi olenko vielä hereillä. Nousin sängystä ja soitin hänelle. Ei hänellä mitään asiaa ollut, joten juttelimme pitkään aaton suunitelmista, töistä, kissoista, jäälyhdyistä, kaikesta mukavasta. Kun sitten lopetin puhelun, oli oloni kevyt ja tyyni. Palasin sänkyyn ja painoin pään tyynyyn, uni alkoi painaa silmäluomia. Juuri ennen nukahtamista lähetin vielä rukouksen. "Kiitos, anteeksi että ikinä epäilin."
Viime yönä pyörin sängyssä saamatta unta. Olin hirmuisen ahdistunut, olen sairastanut masennusta jo vuosia eikä valoa näy. Itkin katkerasti ja rintaa puristi, haaveilin kuolemasta ja kuten usein ennenkin, rukoilin apua Jumalalta. Olin katkera, koska olin niin monesti pytänyt päästä pois ja minusta tuntuu ettei Jumala kuule minua ollenkaan. Yhtäkkiä mieleeni juolahti ettei Jumalaa ehkä olekkaan. Ensimmäistä kertaa ikinä kyseenalaistin Hänen olemassaolonsa. Pelästyin kovasti tätä ajatusta ja rukoilin hartaasti koko sydämestäni; Jos olet siellä, auta minua! Silloin puhelin piippasi pöydällä, olin saanut tekstiviestin keskellä yötä. Viesti oli ystävältäni, hän kysyi olenko vielä hereillä. Nousin sängystä ja soitin hänelle. Ei hänellä mitään asiaa ollut, joten juttelimme pitkään aaton suunitelmista, töistä, kissoista, jäälyhdyistä, kaikesta mukavasta. Kun sitten lopetin puhelun, oli oloni kevyt ja tyyni. Palasin sänkyyn ja painoin pään tyynyyn, uni alkoi painaa silmäluomia. Juuri ennen nukahtamista lähetin vielä rukouksen. "Kiitos, anteeksi että ikinä epäilin."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kysyisin ihan mielenkiinnosta että jäikö sinulle siis se käsitys, että tekstiviestiä ei lähettänytkään oikeasti kaverisi vaan jumala? Jos näin oli niin keskustelitko puhelimessa kuitenkin kaverisi kanssa vai esiintyikö jumala puhelimessa kaverisi äänellä vain jotta sinulle tulisi parempi mieli?
Toinen vaihtoehto saattaisi olla, että jumala laittoi kaverisi tekemään näitä asioita vaan koska ajatteli lohduttaa sinua. Eli jumala teki saman tempun kuin se jota paholaisen tekemänä kutsutaan riivaamiseksi. Tällöinhän myös olisit ilmeisesti puhunut oikeasti puhelimessa jumalan kanssa vaikka ääni toisessa päässä olisikin tullut ulos kaverisi riivatusta kehosta. Jos asia olisi näin ja olisitkin halunnutkin puhua kaverisi kanssa etkä jumalan kanssa niin olisiko jumala täytynyt manata ulos kaveristasi?
Kolmas vaihtoehto saattaisi olla se että myös kaverillasi oli yksinäinen olo. Ehkä häntäkin masensi joulun pyhät jostain syystä. Ehkä hänkin vaan kaipasi toista ihmistä jonka kanssa jutella.... ehkä hän oli niin rohkea että laittoi sinulle tekstiviestin eikä vaipunut itsesääliseen rukoukseen toivoen ihmettä joka pelastaa?
Mikä näistä vaihtoehdoista tuntuu todennäköisimmältä?
Mikään nistä vaihtoehdoista ei ole täysin käsitykseni mukaista. Uskoisin että Jumala toimii ihmisissä, mutta ei vastoin ihmisten omaa tahtoa, ei siis riivaten. Kun paholainen riivaa, hän aiheuttaa ihmiselle tuskaa ja kiusaa tätä kunnes on saanut haluamansa tai sitten vain käyttää voimaansa alistaakseen ihmisen tahtoonsa. Minun ymmärrykseni ja uskoni mukaan Jumala toimii ihmisen rinnalla, ei hänen yläpuolellaan. Ehkä voisin ajatella niin, että Jumala ehdottaa ja ihminen toimii kuten parhaaksi näkee. Jos Jumalalla olisi tapana riivata ihmisiä saadakseen asiat sujumaan haluamallaan tavalla, niin miksi maailmassa on niin paljon julmuuksi ja sortoa? Ne tuntuvat syövän ihmisten uskoa; "Jos Jumala on olemassa, miksi hän antaa tämän tapahtua. " Jumala on aikoinaan ihmiselle antanut vapaan tahdon, vapauden päättää toimistaan. Eikä kyse ole siitä etteikö voisi Jumala sormia napsauttamalla laittaa asioita järjestykseen, mutta silloin hän rikkoisi sekä luonnon lakeja että ihmisen tahdonvapautta, jotka molemmat on itse aikoinaan luonut. Hän ei sorru siihen mihin niin monet johtajat, jotka alistavat kansansa alaisuuteensa voimalla ja väkivallalla. He luulevat kansan rakastavan heitä, vaikka kyse on vain pelosta. Jumala haluaa oikeaa rakkautta, eikä se synny pakosta. Ilman vapaata tahtoa ei ole myöskään rakkautta. Vaan huhhuh, olipas siinä pitkälti näkemyksiäni siitä kuinka Jumala toimii ihmisissä.
Ystävänihän ei voinut millään tietää että juuri sillä hetkellä kaipasin lohtua, hänellä oli itseasiassa elokuvan katselu kesken. Mutta silti hän oli jostain keksinyt lähetää viestin, ei edes soittaa, koska hän luuli minun jo nukkuvan. Ihmiset jotka eivät usko korkeampaan voimaan sanovat että kyse on sattumasta. Minä en usko sattumaan, minä uskon Jumalaan.