ISRAELIN OLEMASSAOLON PUOLESTA!

KD:n periaateohjelmasta:

Kristillisdemokraatit ovat aina olleet kiinnostunut Lähi-Idän tapahtumista. Alue on monien kulttuurien, kansojen ja uskontojen kohtaamispaikka, ja sen historian tapahtumilla on ollut maailmanlaajuinen vaikutus. Kristillisdemokraatit haluavat tukea Israelin valtion olemassaoloa ja pysyvän rauhan saavuttamista alueella.

Tämä on se kaikkien Porttojen Äiti,tämä Israel. Joka synnytti antikristuksen,Pojan. Ja hän on Paavi,papiston Keisari,Kuningas ja käskijä.
Ja yhdessä he ovat villinneet kaikkia ihmisiä ympäri maapalloa kohta noin 5500 vuotta.
Kauanko vielä nämä villitsee ja kauanko
vielä pilkka sanat Korkeinta vastaan tulee näiden
kahden suusta. Ei kauan sanoo sana! Sillä
oikeamielinen Tuomari on jo asettautunut istuimelleen ja kohta syytekirjeet avataan
ja alkaa viimeinen käsittely.

------------------------------------------------------------------------
SANA TÄLLE PÄIVÄLLE Torstai 13.05.2004
------------------------------------------------------------------------

Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö!
Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin - ettekö huomaa?
Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden
keskelle.

Jes. 43:18-19

marssitte. Menkää suoraan sinne toiviomaahanne ja jääkää sinne.

Lähetän vain yhden korjauksen koskien tuota juhlan ohjelmaa.
Ennakkotiedoista poiketen Malcolm Hedding on estynyt osallistumasta juhlaan.
Mutta meillä on Israelista toinen vieras, Karen Milchiker.
Karen oli tammikuussa itsemurhapommi-iskussa tuhoutuneessa bussissa Jerusalemissa.
Hän selvisi tuossa iskussa hengissä Jumalan ihmeen kautta, koska hän istui vain muutaman penkkirivin päässä palestiinalaisesta iskun tekijästä.
Karenia haastatellaan klo 18 juhlassa sunnuntaina.

Muut vieraat ovat Israelin suurlähettiläs Shemi Tzur, Hannu Takkula, Ulla Järvilehto, Hanna Rantavaara sekä Taisto Valta.

Myllykosken artikkelin viimeinen sivu:

3. JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Perinteinen kristillinen juutalaisvastaisuus poikkeaa monin tavoin modernista antisemitismistä, mutta näiden kahden ilmiön välille on erittän vaikeaa tehdä historiallista eroa, joka katkaisisi niiden välisen selkeän jatkumon. Jos antisemitismissä on olennaista, että juutalaisissa nähdään jotakin olemuksellista pahaa, kristillistä näkemystä juutalaisista Jumalan Pojan murhaajina ja siitä seuranneen kirouksen kantajina on syytä pitää antisemitisminä. UT:n kirjat itsessään ovat syntyneet kristinuskon ollessa vielä juutalaisuuden piirissä, mutta tultuaan osaksi arvovaltaista Raamatun kaanonia niistä tuli antisemitistisiä tekstejä.
   Saksan protestanttisia kristittyjä ja heidän kristinuskoaan ei voi suoranaisesti syyttää holokaustista. Kuitenkin antisemitismi oli hyvin tavallista konservatiivinen protestantismin piirissä 1800-luvun lopun Saksassa, ja se liittyi olennaisesti demokratian ja liberalismin vastustamiseen. Antisemitismistä sanoutuivat selkeimmin irti kirkon liberaalit. Sama kehitys näkyi myös Weimarin tasavallassa, jossa evankelisen kirkon konservatiivinen valtauoma tuki Saksalaiskansallista kansanpuoluetta (DNVP) ja lopulta suuressa määrin myös Kansallissosialistista työväenpuoluetta (NSDAP). Kirkko tervehti ilolla Hitlerin valtaannousua ja kannatti avoimesti tämän lainsäädännöllisiä toimia juutalaisten kansalaisoikeuksien rajoittamiseksi, mutta suhtautui kielteisesti heihin kohdistettuun väkivaltaan..
..........


Vaikkä nää keskustelut täällä ovat välillä aivan hirveitä niin kaikesta huolimatta:

On hienoa että marssitaan ISRAELIN OLEMASSAOLON PUOLESTA!

5 Mooseksen kirja 30:1-5 ”Jos sinä silloin, kun tämä kaikki sinua kohtaa, siunaus tai kirous, jotka minä olen asettanut sinun valittavaksesi, painat sen sydämeesi kaikkien kansojen keskellä, joiden luo Herra, sinun Jumalasi, on sinut karkoittanut, ja palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, sinä itse ja sinun lapsesi, kaikessa, niinkuin minä tänä päivänä sinua käsken, niin Herra, sinun Jumalasi, kääntää sinun kohtalosi ja armahtaa sinua; Herra, sinun Jumalasi, kokoaa sinut jälleen kaikista kansoista, joiden sekaan hän on sinut hajottanut. Vaikka sinun karkoitettusi olisivat taivaan äärissä, niin Herra, sinun Jumalasi, kokoaa ja noutaa sinut sieltäkin. Ja Herra, sinun Jumalasi, tuo sinut siihen maahan, jonka sinun isäsi ovat omistaneet, ja niin sinä otat sen omaksesi; ja hän tekee sinulle hyvää ja antaa sinun lisääntyä enemmän kuin isiesi.”

2 Mooseksen kirja 19:5-6 ”Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa. Sano nämä sanat israelilaisille.”

5 Mooseksen kirja 6:1-9 ”Ja nämä ovat ne käskyt, säädökset ja oikeudet, jotka Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt teille opettaa, että seuraisitte niitä siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksennne - että sinä pelkäisit Herraa, sinun Jumalaasi, ja noudattaisit kaikkia hänen säädöksiänsä ja käskyjänsä, jotka minä sinulle annan, sekä sinä että sinun poikasi ja poikasi poika, kaikkena elinaikanasi, ja että saisit kauan elää. Niin kuule siis, Israel, ja noudata tarkoin niitä, että, niinkuin Herra, sinun isiesi Jumala, on sinulle luvannut, menestyisit ja te lisääntyisitte suuresti siinä maassa, joka vuotaa maitoa ja mettä. Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Ja sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi. Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi.”

4 Mooseksen kirja 6:24-27 ”Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua; Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Näin he laskekoot minun nimeni israelilaisten ylitse, ja minä siunaan heitä.”

PALESTIINALAISISTA - HEIDÄN NYKYTILANTEESTAAN JA HISTORIASTAAN
(Artikkelin lähteenä on käytetty mm. teosta: "Whose land? 2000 B.C.E. to 1975 A.D.", tri. A. Heller)

Palestiina, mutta ei palestiinalaisia

Kuinka palestiinalaiskysymys oikein sai alkunsa? On esitetty, että Israel olisi tullut ja ajanut arabit pois alueiltaan. Väite on vailla minkäänlaista pohjaa. Israelin arabeilta ei ole riistetty heidän riippumattomuuttaan, koska heillä ei alkuunkaan ollut sitä. Maa, jota nimitettiin Palestiinaksi, ei ole koskaan ollut arabimaa sellaisessa mielessä, joka antaisi arabeille yksinomaiset ylivalta- tai hallintaoikeudet. Arabien valloitukset ovat laillistetut vain niissä maissa, jotka ovat omaksuneet islaminuskon ja sulautuneet valloittajiin. Näin ei ole koskaan käynyt ns. Palestiinan alueella. Juutalaiset eivät koskaan ole hylänneet kotimaataan eivätkä he koskaan ole olleet täysin passiivisena vähemmistönä. 1800-luvun Palestiinassa he olivat olennainen osa väestöstä ja itse Jerusalemissa he olivat enemmistönä.

Historiallisesti palestiinalaiset ovat uusi ihmisrotu. Palestiinan - nykyisen Israelin, Jordanian, Etelä-Syyrian ja Etelä-Libanonin - koko väestön lukumäärä oli 1800-luvulla vain 300 000. Arabit pitivät itseään tuolloin turkkilaisen osmanivaltakunnan alamaisina, eivät "palestiinalaisina". Ironista kyllä, juuri niiden juutalaisten tienraivaajien tulva, tienraivaajien jotka alkoivat saattaa 1900-luvun alussa autiota maata viljelykelpoiseksi, houkutteli perässään myös arabisiirtolaisten joukot maahan. Juuri nämä arabit ja heidän jälkeläisensä ovat päättäneet pitää itseään palestiinalaisina ja vaatia oikeuksia maahan. He väittävät olevansa "aitoja" palestiinalaisia, mutta samalla he katsovat kuuluvansa yhteen yhdistyneeseen arabikansakuntaan, joka hallitsee laajaa Atlantilta Persianlahdelle ulottuvaa aluetta.

Juuri näistä "palestiinalaisista" tuli pakolaisia, kun heidän yrityksensä heittää yhdessä Israelia vastaan hyökkäävien ympäröivien arabivaltioiden kanssa juutalaiset mereen vuonna 1948 epäonnistui. Heidät olisi pitänyt sijoittaa uudelleen asumaan alkuperäisiin kotimaihinsa arabiveljiensä joukkoon.

Ovatko arabien tavoitteet realistiset?

Tarkastellaanpa hieman arabien aluevaatimusten mittasuhteita ja taustaa: Arabivaltiot ovat historiallisesti nuoria valtioita, joita ei ollut olemassakaan sata vuotta sitten, toisin kuin Israel, joka omaa jo vanhastaan vuosituhantiset perinteet alueella juutalaisten kansankotina. Palestiina-nimistä arabivaltiota tai erityistä arabialaista palestiinalaisidentiteettiä ei koskaan ole ollut olemassa.

Alunperin kansainvälinen yhteisö takasi juutalaiselle kansalle, jonka 6 miljoonan jäsenen murhaamista se toisessa maailmansodassa katseli voimattomana, kansankodin nykyisen Israelin ja Jordanian alueella. Tuo alue oli silloin historiallisesti ja tunnustetusti brittiläisen mandaatin, ei arabien, hallinnassa. Ja kuten todettu, sitä ennen se oli turkkilaisten hallussa - alueella ei arabeja juuri muutoinkaan ole näkynyt muutoin kuin vaeltelevina beduiiniyhteisöinä, puhumattakaan siitä että he koskaan olisivat kutsuneet Palestiinan aluetta valtiokseen tai kotimaakseen.

Transjordania -niminen alue (nyk. Jordanian valtio) perustettiin ja liitettiin kansainvälisen yhteisön toimesta 1900-luvun alussa alunperin juuri kansankodiksi juutalaisia varten, mutta irroitettiinkin siitä vastoin lupauksia ja annettiin Palestiinan arabeille v. 1922. Ns. palestiinalaisille on siis jo annettu oma arabivaltio, joka on paljon Israelia suurempi, eli Jordania! Jäljelle jäi tuolloin vain mitätön kaistale maata juutalaisia varten, jota vastaan vielä hyökättiin ympäröivien arabimaiden taholta vuonna 1948 tarkoituksena tuhota vastasyntynyt juutalaisvaltio. Pieni Israelin maa on toistuvasti ja katkerasti saanut kokea kansainvälisten lupausten olevan pelkkiä sanoja ja saanut itse taistella olemassaolostaan pienellä Uudenmaan läänin kokoisella kaistaleellaan. Arabimaat käsittävät sitä vastoin pinta-alaltaan nykyisin yli Euroopan kokoisen alueen.

Seuraavassa tärkeää historiallista taustaa nykyiselle kriisille:

Vuonna 1948 (nykyisen Israelin itsenäistymisvuosi) arabivaltiot tunkeutuivat maahan yhteisessä aseellisessa hyökkäyksessä tarkoituksena syöstä "juutalaiset mereen".
Yhdistyneet kansakunnat ei estänyt tätä hyökkäystä eikä toiminut sodalla saatujen alueiden valtausta vastaan.
Kun arabimaat Algeriasta, Sudanista, Saudi-Arabiasta sekä Irakista saakka tulleet sotilaat mukaan luettuina marssivat vuonna 1967 Israelia vastaan tuhotakseen loputkin maasta, ei yksikään Israelille annetuista kansainvälisistä vakuutuksista johtanut mihinkään toimenpiteeseen Jopa USA:n presidentin juhlallinen sitoumus, jonka hän antoi ennen Israelin vetäytymistä Siinailta vuonna 1957, osoittautui vain paperinpalaseksi, aivan kuten Amerikan, Ison Britannian ja Ranskan vuonna 1950 antama kolmen vallan julistuskin.
YK:n pääsihteeri kutsui YK:n joukot pois Siinailta juuri sillä hetkellä kun arabit tarvitsivat esteettömän kulkuväylän ryhtyäkseen sotaan Israelia vastaan.
Täten ei mitään maailmanjärjestöjen eikä suurvaltojen takuita sovellettu käytäntöön suurimman vaaran hetkellä. Israel jätettiin kohtalonsa armoille. Maailma odotti Israelin tuhoutuvan ja alistui siihen.
On silkaa tekopyhyttä väittää, että 1967 puolustussodassa vallatut alueet eivät nyt saisi kuulua Israelille. Arabit olivat miehittäneet kyseiset alueet vuonna 1948 eikä Israel. Kesäkuussa 1967 Israel kumosi arabien laittoman valloituksen ja palautti entisen tilanteen. Israel puolustautui ja selvisi tästä ylivoimaisesta hyökkäyksestä täysin yksin koko maailman suureksi hämmästykseksi ja vastoin kaikkien odotuksia.
Israelin suostuminen vetäytymiseen jättäisi Israelin siviiliväestökeskukset jälleen alttiiksi hyökkäyksille, jakaisi Jerusalemin ja johtaisi maan puolustuksellisesti mahdottomaan tilanteeseen.
Kipeä pakolaisongelma ja sen juuret

Kun arabit vuonna 1947 Yhdistyneiden kansakuntien avulla saivat tilaisuuden Palestiinan jakoon ja Israel jopa suostui siihen olosuhteiden pakosta toisen maailmansodan hirvittävän joukkoteurastuksen jälkeen, Israelin arabit pitivät parempana lähteä Israelista ja liittyä vihamielisiin arabialaisiin naapurimaihin taistelun ja Israelin myöhemmin tapahtuvan tuhoamisen toivossa. Kuitenkin he vastoin todellisuutta väittävät, että heidät on karkoitettu. Tosiasiassa karkottajina toimivat heidän omat maahan hyökänneet arabiveljensä. Heidän olisi pitänyt sijoittaa nämä maasta lähtijät alueilleen. Paljon vaikeamman pakolaisongelman on ratkaissut mm. Suomi sijoittamalla Karjalan lukumääräisesti suuremmat sotapakolaiset oman kansansa joukkoon, joka kuitenkin käsittää vain murto-osan arabialueiden pinta-alasta.

Näiden turhautuneiden arabien (jotka valitsivat lähtemisen ja joita on nimitetty "pakolaisiksi") juutalaisia ja Israelin valtiota kohtaan tuntema viha ei vähentynyt vuosien kuluessa. Kaikki terroristijärjestöt ovat saaneet alkunsa heidän keskuudessaan. Heidän julmuutensa juutalaisia kohtaan on ollut ja on edelleen eläimellisen raakaa - tosin yhtä raakaa lukuisissa yhteyksissä on ollut heidän keskinäinen vihansa toinen toisiaan vastaan. Israelilaisten murhat Münchenin olympialaisissa ja Lyddan lentokentällä 1970-luvulla, verilöylyt lukuisissa paikoissa Israelia sen jälkeen, esimerkiksi lastenmurhat Maalotissa (missä terroristit jouduttuaan suljetuksi luokkahuoneeseen lasten kanssa koko päiväksi kylmäverisesti ampuivat näitä ja heittivät kranaatteja heidän keskelleen) sekä jatkuvat siviileihin ja laspiin kohdistuvat murhat ja lentokonekaappaukset sekä siviilikeskuksia vastaan suunnatut itsemurhaiskut jatkuvat Israelia vihaavien arabijohtajien lietsomana ja organisoimana. Vuonna 2001 tapahtuneet syyskuun 11. päivän raukkamaiset terrori-iskut, joissa New Yorkin pilvenpiirtäjät ja Pentagonin rakennukset tuhottiin liikennelentokoneilla ja tuhansia siviilejä murhattiin, viestivät tämän järjettömän ja demonisen vihan hallitsemattomuutta ja laajuutta.

Vaikka on totta, että pienellä itsehallintoalueella asuvat arabipakolaisten jälkeläiset ovat tukalassa tilanteessa vihan kierteen johdosta, länsimaat ja EU tuskin pitävät kriisikokouksiaan yksinomaan humaanista säälistä kärsiviä Israelissa asuvia palestiinalaisia kohtaan. Yhtään vastaavan laajuista kokousta ei pidetty esimerkiksi silloin, kun Ruandassa muutama vuosi sitten murhattiin täysin syyttömästi puoli miljoonaa ihmistä, siviilejä, naisia ja lapsia, vain eri heimoon kuulumisen tähden. Mistä siis nyt tämä suuren luokan häly? Perimmäinen syy on länsimaisten kuluttajien huoli strategisista öljyalueista ja omasta elintasosta, niin raadolliselta kuin se saattaa kuulostaakin. "Palestiinalaiskysymys", on arabeille poliittisesti tarkoituksenmukainen pelinappula, jolla arabimaat pyrkivät kiristämään länsimaat Israelia vastaan käyttäen vanhaa öljyasetta hyväkseen.

On erittäin säälittävää, että nykyinen Israelissa palestiinalaisten itsehallintoalueella asuva sukupolvi on perinyt isiltään Israeliin kohdistuvan aiheettoman vihan ja kärsii tavallaan syyttömästi ja harhaanjohdettuna nykytilanteesta, jolle se luonnollisestikaan ei voi paljoakaan. Israelin vuonna 1993 palestiinalaisille myöntämä itsehallinto-oikeus ei ole parantanut vaan pahentanut tilannetta. Historiallinen kehitys näyttääkin siltä, että mitä enemmän näille israelvihalla lietsotuille ihmisille antaa periksi sallimalla heille enemmän itsenäisyyttä, sitä ilmeisemmäksi käy heidän ja heitä tukevien arabijohtajien perimmäinen viha itse Israelin valtion olemassaoloa kohtaan ja koko juutalaista kansaa ja sen edustamaa kehittyneempää sivistystä ja uskontoa kohtaan takapajuisen arabiblokin keskellä. Juuri se, että vanhastaan halveksittu "alempiarvoinen" juutalaiskansa on noussut polviltaan itsenäisten kansakuntien joukkoon omalla historiallisella alueellaan, näyttää olevan luontaiseen ylemmyyteensä uskoville arabivaltiaille katkerin vihan aihe kaikkialla maailmassa.

Niillä arabeilla, jotka aikoinaan Israelin syntyvaiheessa liittyivät Israelin maan kansalaisiksi, on kuitenkin parhaat oltavat: Israelin kansalaisina nämä arabit nauttivat uskonnonvapaudesta, länsimaisista sosiaalieduista, omaavat mahdollisuuden koulutukseen, työhön, yrittäjyyteen, omistavat taloja, maata autoja jne. Yhdelläkään juutalaisella - eikä arabillakaan - ole arabimaissa koskaan ollut vastaavia etuuksia, maissa, joissa juutalaisia on pidetty ja jatkuvasti pidetään alempaan ihmisrotuun kuuluvina sekä alistetaan ja syrjitään edelleenkin kaikin tavoin.

Kaksi asiaa on arvioni mukaan mahdotonta: 1) Itsenäisen palestiinalaisvaltion perustaminen nykyisen Israelin sisälle palestiinalaisten itsehallintoalueelle. 2) Israelin vetäytyminen 1967 vallatuilta rajoilta, joka merkitsisi Jerusalemin jakamista ja Israelin kuristamista alueellisesti mahdottomaksi puolustaa.

Siksi ehdotus Israelin paluusta 1967 rajojen taakse ei missään olosuhteissa voi olla rauhanaloite

Monissa yhteyksissä kuulee silti toistettavan vanhaa sotaisaa vaatimusta, että Israelin olisi vetäydyttävä vuoden 1967 sodassa valtaamiltaan rajoilta takaisin. Tämä mahdoton vaatimus merkitsisi mm. Jerusalemin kahtiajakamista ja Israelin palaamista sellaisille rajoille, joita ei voi turvallisesti puolustaa. Nuo ennen vuotta 1967 vallinneet luonnottomat rajat (jotka itse asiassa olivat perua arabien hyökkäyssodasta Israelia vastaan vuonna 1948) houkuttelivat aiemmin jatkuvasti arabimaita toistuviin hyökkäyksiin maata vastaan. Israel palautti vuonna 1967 nämä alkuperäiset rajansa takaisin puolustautuessaaan arabien hyökkäystä vastaan.

Lopuksi: Sekä juutalaiset että arabit ovat saman kantaisän, Aabrahamin lapsia ja siten veljeskansoja joiden tulisi rakastaa ja kunnioittaa toisiaan. Raamatullinen lupaus maasta koskee kuitenkin yksin Aabrahamin jälkeläisiä Iisakin ja Jaakobin (joka myöhemmin sai nimen Israel) kautta jatkuvassa polvessa. Arabit puolestaan ovat syntyisin kahdestatoista ruhtinaasta, jotka polveutuivat Aabrahamista ja hänen orjattarensa pojasta, Ismaelista.

Veikko Pekki

HESEKIEL 36
http://www.credo.fi/raamattu/1933/Hes.36.html
25. Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan.
26. Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.
27. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.