Tieteiskirjallisuudesta löytää mielenkiintoisia rinnakkaismaailmoja ja vaihtoehtomaailmoja. Onko tieteis- ja fantasiakirjallisuus "evoille" mieluisampaa luettavaa kuin "kreoille", kysyn, ja vastaan itse että se tuntuu ainakin mahdolliselta. Nimenomaan tässä mielessä kysyn täällä enkä kirjallisuus- ja taideosastolla.
Isaac Asimov, Ray Bradbury, Arthur C. Clarke, Robert A. Heinlein, Stanislaw Lem, siinä muutama nimi. Onko muilla muita suosikkeja tai inhokkeja? (Hiskin ja minun lempi-inhokki on Stephen King.)
Isaac Asimov, Ray Bradbury, Arthur C. Clarke, Robert A. Heinlein, Stanislaw Lem, siinä muutama nimi. Onko muilla muita suosikkeja tai inhokkeja? (Hiskin ja minun lempi-inhokki on Stephen King.)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Luen kaikkea mahdollista, Viimeiset lukemani kirjat ovat Martti Lutherin selitysteos 1. Mooseksen kirjaan ja alistair Raynoldsin "Jäänpuskijat". Sitä ennen oli Daniel Schakterin "Muistin Seitsemän Syntiä" ja Jung Changin elämänkertateos "MAO". Pöydällä odottaa "Puhdistus".
Pyrin lukemaan kaikkea laidasta laitaan. WSciFi on aina kuulunut suosikkeihini.
Nykyään keskityn populaaritieteelliseen kirjallisuuteen, kun elämä on niin lyhyt ja tiedettävää olisi niin paljon.
Sen lisäksi, että tieteiskirjallisuudesta löytää mielenkiintoisia rinnakkaismaailmoja ja vaihtoehtomaailmoja, sieltä löytää myös mielenkiintoista yhteiskunnallista ja ihmisyyteen liittyvää pohdintaa, usein siirrettynä jonnekin kaukaiseen galaksiin outojen olioiden pariin, jolloin sitä voi tarkastella ikäänkuin ulkopuolelta.
Tällä hetkellä on luettavana todellisuudesta kertova eräänlainen "tieteiskirja," Kari Enqvistin "Suhteellisuusteoriaa runoilijoille."
Oma suosikkini on Ursula LeGuin. Hänen kirjansa Maailma, vihreä metsä saattaisi olla tasa-arvosta vaahtoavalle SamiA:lle mieluista luettavaa...
..koskapa nuo kysymäsi olivat kaikki tuttuja (vähiten Bradbury, eniten Asimov ja Clarke) kuin myös alempana todetut Reynolds (suomennetut) ja LeGuin (kaikki). Lisäksi paljon lukemiani ovat Gibson, Banks (siis Ian M Banks, nimellä Ian Banks julkaistut ovat välivaltapornoa), May, Niven, Pohl, Bear, Vinge ja Hoyle (siis se tähtitieteilijä). Näistä olen keräillyt jonkinlaista kokoelmaa ja täydentänyt valikoimaa kirjastosta.
En pidä pelkkää tappelua tai väkivaltaa scifinä, vaikka se olisikin sijoitettu avaruuteen (Tähtien sota, Burroughs tai vastaavat). Asimovin, Clarken ja erityisesti Heinleinin tuotannon heikoin osuus liukuu myös vähän genrestä ulos. Todellista ajatuksen venytystä antavat mielestäni vaikkapa Stalker (Strugatski), Solaris (Lem), Rama-sarja (Clarke), Eon-trilogia (Bear) ja Kulttuuri-sarja (Banks). Gibson on erinomainen futuristi ja May laajentaa hienosti, vaikka kovin pitkällä kaavalla psyykkisen kehityksen ideoita. Muutamia hyviä kotimaisiakin löytyy.
Tähän asti ei yhtään kreationistia ole vastannut lukevansa tieteiskirjallisuutta. Taitavat lukea pelkästään uskonnollista kirjallisuutta. Onhan tiukimmille lestadiolaisille ainakin "maailmallisten höpöromaanien" lukeminen syntiäkin.
Naapurin kissi ja minä emme juuri välitä nykyisestä scifistä emmekä varsinkaan nykyisistä scifielokuvista. On tylsää lukea tuhat sivua trilogiaa ja vielä tylsempää katsoa elokuvaa jonka pääosassa ovat lavasteet ja efektit. Oliko niin että Tähtien sota oli kuusiosainen trilogia, josta ensimmäiseksi ilmestyi neljäs osa?... (Yep, tiedämme että trilogiassa on kolme osaa, mutta kun se ei aina jää siihen kolmeen.)
Minulla kiinnostus lähti osaksi siitä, että scifistä kiinnostunut isäni alkoi suomentaa scifiä kun olin 11-vuotias.
Linnunradan käsikirja liftareillekin oli viisiosainen trilogia. Sen olen jaksanut lukea parikin kertaa. Elokuvaa en aio edes katsoa.
>>Minulla kiinnostus lähti osaksi siitä, että scifistä kiinnostunut isäni alkoi suomentaa scifiä kun olin 11-vuotias.
6-vuotiaana Karilaan Pikku Jättiläinen, 7-vuotiaana C.S. Lewisin Velho ja leijona ja Andraden ja Huxleyn Jokamiehen luonnonkirja, 8-vuotiaana Salosen Kaksoisvirranmaa ja Kornerupin ja Wanscherin Värien kirja...
Äitini isä lähetti 1940-luvulla maaseudulla kahdeksasta lapsestaan neljä tyttöä oppikouluun; vanhimmasta tuli sairaanhoitaja, nuoremmista kansakoulunopettaja, kätilö ja hammaslääkäri.
Henkiseen sivistykseen on siis suvussa aina panostettu ja kannustettu.
Se on oikein, sillä lukeminen kannattaa aina :-)
Ostin aikanaan esikoisellekin Narnian hänen ollessaan suunnilleen tuossa samassa iässä.
ole kristillistä symboliikkaa? Tunnetustihan C.S. Lewis oli krisseli.
sen voi halutessaan ohittaa. Lisäksi pitää muistaa että kirjat on kirjoitettu 1950-luvulla.
Kyllä. Narniassa on kristillistä symboliikkaa, ja niin on Tolkieninkin kirjoissa - ja niihinkin lapseni ovat aikanaan perehtyneet.
Entäs sitten? Pitäisikö nuo kirjat kieltää ateistien lapsilta? Tuntuisi minulle aika vieraalta ajatukselta. En olisi kieltänyt heitä lukemasta raamattuakaan.
Ei lapsia kannata aliarvoida: he ymmärtävät asioita paljon enemmän kuin vanhemmat usein tajuavatkaan.
Harvemmin oikke lukemalla luen kirjaa, nyt on carl saganin contact lukutyön alla..
Raamattu on ainoa kirja jota kannattaa lukea.
Etkä sinä ole tainnut paljon muuta lukeakaan: seuraukset näkyvät.