Suurhyökkäys pysäytettiin ja aiheutettiin hyökkääjälle 5 viikossa 130 000 - 137 000 miehen kokonaistappiot.
Se oli ainoa puna-armeijan hyökkäys vuonna 1944 joka ei johtanut toivottuun lopputulokseen. Myytti torjuntavoitosta on siis osoitettu myytiksi.
Se oli ainoa puna-armeijan hyökkäys vuonna 1944 joka ei johtanut toivottuun lopputulokseen. Myytti torjuntavoitosta on siis osoitettu myytiksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kaikki vuonna 1944.
Mikään niistä ei johtanut Berliinin miehitykseen. Akselivallat saivat 10 torjuntavoittoa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Stalin's_ten_blows
Hetkinen.
Yksi iskuista johti siihen että noin 400 000 miestä siirtyi taistelemaan liittoutuneiden puolelle saksalaisia vastaan.
Olkoon! 9 Stalinin 10:stä iskusta päättyivät saksalaisten torjuntavoittoihin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Stalin's_ten_blows
"Vyborg–Petrozavodsk Offensive (9 June - 9 August 1944). This offensive against Finland recaptured Vyborg and most of the Karelian Isthmus, before the advance was stopped by Finnish troops. The armies of Leningrad Front and Karelian Front failed to achieve the goals set for the offensive by Stavka — namely reaching the Kymi River and destroying the Finnish army."
Ansio siitä kuului pääosiltaan maailmanluokan tasoisen, useiden viikkojen kestoisen sodanjohtajakoulutuksen saaneelle aktiiviupseeristolle, joka lisäksi oli hankkinut arvokasta sotakokemusta Hämeenkyrön ja Vilppulan alkuasukassodissa. Mutta kaiken kokoava voima ja keulakuva, johon menestys kulminoitui, oli kunnioitettu ja rakastettu ylipäällikkö. Vihollisen rivit murtuivat jo siitä näystä kun ylipäällikön ylväs hahmo erottui voittoisina hyökkäävien suomalaisjoukkojen kärjessä ja kajahti pelottavan maineen saanut sotahuuto "Hei laukkaa ratsu reima!".
Sain lukiessani ensin hepinpään muuttui märäksi ja sitten kolme roiskahdusta! Siitos sinulle en ole roiskinut sitten vuoden 1951.
Lueskelin juuri Suomen sotilas -lehteä nro 1-2008 ja siinä on ye. ev-evp. Ilmo Kekkosen kirjoittama monen sivun (38-49) artikkeli Mannerheimin ailahtelevasta johtamistavasta, jota kutsuttiin satulajohtamiseksi.
Kylläpä se onkin vastuuntunnotonta johtamista, jota täytyy oikein ihmetellä tuossa asemassa ja -tilanteessa.
Marski vihasi tätä normaaliin yleisesikuntatyöhön kuuluvaa suunnittelua, jota Paukka-Heikki kutsuu nimellä "vorausdisponieren" eli ennalta sitoutumista pitemmälle kuin asioiden kehittyminen voitiin nähdä.
Tästä oli seurauksena, että MITÄÄN ylipäällikön hyväksymiä ennakkosuunnitelmia ei laadittu, eikä niiden edellyttämiä toimia siis valmisteltu. Kyseessä oli puhdas "satulajohtaminen"
Oliko "tahallisen turpiinottamisen malli" suunniteltua, jotta suomalaisten olisi helpompi suostua Moskovan pakkorauhan rajoihin?
Tuota ajatusmallia voisi pyöritellä monelta kantilta. Olisiko kukaan sotilaskomentaja uskaltanut noin hurjaan hazardipeliin? Tuollainen "tahallisen turpiinottamisen malli" kyllä sopisi Paksuun-Taavettiin, joka antoi ryssän tulla ihan vapaasti läpi, vieläpä kaikista varoituksista huolimatta. Hän laiminlöi törkeästi kaikki kehoitukset linnoitustöistä ja antoi 70 000 tai 80 000:n miehen ottaa aurinkoa ja isompien pamppujen (10. D:ssa) keskittyä kanifarmeihinsa. Kanien tarhauksesta onkin hyvä kuvaus Tirrosen Jylisevät tykit -kirjassa.
Paksu-Taavetti suuttui kun Pajari kävi kyselemässä miksi VT -asema on täysin keskeneräinen. Samaten Valo Nihtilää se piti vain Päämajan lähettämänä nuuskijana ja suhtautui sitten juuri siten.
Olihan se helpompaa tehdä pakkorauha raskain ehdoin kun oli saatu kunnolla selkään. Kansa unohti helpommin Suur-Suomen ja 80 000 kaatunutta. Tuosta määrästä kaatui 1941 hyökkäysvaiheessa enemmän miehiä kuin Talvisodassa ja monet vain Suomi Suureksi -kiireen takia. Olisihan niille "raukoille rajoille" keritty hitaamminkin...
Kesällä 1944 Kannaksella laukattiin tosissaan. Miksikähän sen naapurin etenemisvauhti oli vain noin 10 km päivässä? Oliko sekin sovittu juttu? Edettiinhän Saksan Itä-rintamalla ihan eri malliin kohti Berliiniä...
Päämajan hukatut kuukaudet on hyvä kirja tuosta kesän 1944 mysteeristä.
Aimo E. Juhola, Jyri Paulaharju ja Georg-Eric Strömberg: Päämajan hukatut kuukaudet. Tilannekuvan hahmottuminen Kannaksella 1944. Kustannus Oy Suomen Mies. 231 s.
http://www.hs.fi/tulosta/HS20040714SI1KU02rlb