Yksikään järjellinen olento ei kuitenkaan ole kyennyt minulle selittämään mitä se uskoontulo tarkoittaa. Mitä siinä tapahtuu? Siis yhtäkkisessä hurahduksessa. Tiedän terapiasta ja ihmismielestä kaikenlaista, kuitenkaan kukaan ei osaa selittää. Harhaa vai manipulaatio ahdingossa kulkeville?
Uskonnon uhrit ymmärrän
mitämitämikä
6328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se on oman ajattelukapasiteetin antautumista ulkoiselle auktoriteetille.
Jo lapsesta saakka etsin Jumalaa! Vanhemmat eivät ollet edes uskonnollisia, eivät osanneet vastata mitään kaipuuseeni. Ensi kertaa tietoisesti jättäydyin Jeesukselle noin 15-vuotiaana. En kokenut mitään tuneteissani, mutta selvästi koin elämässäni Jumalan johdatusta ja sain rukousvastauksia. Sisimmässäni oli vain teitoisuus, että jos esim. kuolen menen taivaaseen ja Jumalala rakastaa minua... Siiteen huoruudessa etäännyin Jumalasta. Se turvallisuuus ja pelastusvarmuus katosivat ja alkoi jälleen tulla kuoleman pelkoa ja tiesin että yhteys ylsö ei ollut kunnossa. Sitten eräänä jouluaamunan vain jälleen kolahti, että Jeesus Kristus on syntynyt minunkin Vapahtajakseni ja lunastanut minut.
Usko on hieman samanlainen asia kuin esim. rakstuminen. Se on mutta sitä ei voi kenellekään kattavasti selittää. Se pitää vain kokea ja tuntea. Kuitenkin usko on vielä enemmän kuin tunne, se on varma tietoisuus ja fakta tietoisuudessa ja sisimmässä. Sitä ei voi selittää, se pitää kokea henkilökohtaisesti. . (siis jos on todella syntynyt uudesti ylhäältä). Kun elää uskossa ja lähellä Jumalaa, usko ilmenee ajan myötä myös jatkuvana elvävänä kokemuksena arjessa: rukousvastausket, looginen käytännön yhteys, esi, on juuri oikeassa paikasssa oikeaan aikaan, asiat luontuvat kuin itsestään jjuri parhain päin. Taaphtuu paljon samanaikaisuutta monien muuttujien kanssa (niin paljon ja usein ettei mitenkään voisi olla mahdollista sokean sattumatodellisuuden mukaan.
Jatkuva todistus on syvä Pyhän Hengen rauha ja tietoisuus sisimmässä. Tämä näyttää puuttuvan niiltä, jotka ovat olettaneet oleensa joskus uskossa ja mutta sitten luopuneet. Tulee sitten epäilys, että ovatko nämä henkilöt sitten todella olleetkaan uskossa. Kyllähän Raamatun mukaan ihminen voi olla uskossa, mutta sitten tietoisesti luopua. Kun usko kylmenee, tavallansa sitten kai jotenkin unohtaa ja paatuu muistamasta. En tätä osaa sanoa, koska koskaan en ole ollut kokonaan ja tietoisesti luopio.
Tunnen monia uskoontulleita, jotka ovat luopuneet, mutta sitten uudistuneet uskossaan jopa kymmenien vuosien perästä. He ainakin väittävät, että kerran uskoontultuaan ei ikinä löydä pysysvää rauhaa ja onnea maailmassa. Elämä on niin kuin linnulla, joka oli kerran vapaa, mutta elää nyt häkissä. Alussa se luopumisen riemu ja uudet ystävät ja elämä voi olla hohtoista jopa sokeeraavaa, mutta ennenpikää tapaa taas tyhjyys, tylsyys, epämääräinen ja selittämätön onttous ym.
Kuitenkin jokaisella on vapaus valita tiensä. Jos luulee pärjäävänsä ilman uskoa ja Jumalaa, ei toinen ihminen voi siihen pakottaa. itsekukin me vastaamme Luojamme edessä elämästämme!
Laaja käsite uskoontulo se ei ole ensnnäkään ihmisestä lähtöisin,jumala joka on sen alulle saattaja ei voi sanoa että nyt olen uskossa ei. Meillä on sellainen kuin omatunto jos tään ymmärtää mikä se on ensimmäinen singaali toinen on tietää hyvän ja pahan,vai onko vieras käsite,normaali suomalainen kyllä sen tiedostaa.
Seuraava vaihe jokin asia painaa on tapahthunut josta oma tunto soimaa tai syyttä pieni rike, sana,teko
joskus ajattelee on kait olemassa muutakin on kyllä parempaa kuin mitä tää on, jumala otta jostai teosta tai sanastsi kiini mitä olet sanontväärin.Alkaa soimata sinua huomaat olet tehnyt virheen pitäisi sopia, eikä se enne lakka kun olet sopinut tai anteeksi pyytäänyt.
Kuulet sana usko mihin uskoa et tiedä,toinen henkilö joka on sisällä uskosta hän sanoo se tulee kuulemisesta minkä kuulemisesta jumalan sanankuulemisesta.
Et ole vielä uskossa nyt seuraava on tunnusta syntisi tänä toisen uskovan henkilön kanssa,kaikki jumalalle kun olet tunnutanut tänä toinen henkilö antaa jeesusen valtuutamana synnin päästön suostut ottamaan armon vastaan,sillä hetkellä sinut armahdetaan kaikista synneitä olet vapaa saat pyhän hengen joka todistaa olet jumalan lapsi ja perillinen.
syyttämättä ja sitten alkaakin tulemaan sitä että vain ja ainoastaan näin voi tapahtua sitä ja tätä.
Syyllisyys on sairas oppimismalli jota ihminen toistaa hetkestä toiseen. Jos on lapsena jo opetettu koko ajan tunnustamaan jotakin joka ei minkään mittakaavan mukaan ole väärin sillä oikeaa ja väärää ei ole olemassa niin kuin ajatellaan. Joka ikinen arvo, ajatus, tulkinta on yhden ihmisen tekemä. Kukaan toinen ihminen ei voi sanoa miten on elettävä, mitä on sanottava jne. Ihmiset voivat jakaa kokemuksiaan muttei koskaan kertoa mikä on totuus. Sillä totuus on jokaisen sisällä, totuus elää sinussa kristustietoisuutena, ei Jeesuksena ihmisenä, ei kirjana, ei dogmina. Kaikki missä valehtelet itsellesi, valehtelet Luojalle.
Karmivia kipuja on uskonnon nimissä tehty. Jokaiselle sopii joku uskonto. Jumala on luonut kaikki. Eikä yhdelläkään sielulla ole valtuuksia osoitella sormellaan ketään muuta elävää. Siellä missä osoitellaan, ollaan suuresti hakoteillä. Siellä nostetaan omaan egoa, omaa paremmuutta Luojan kasvojen edessä. Eikö se ole synti, elämän kokoinen synti?
on minulle henkilökohtaiseti totta. En voi valhdella ja jos joku ei sitä voi omaksua tai ei pidä faktana, on sitten hänen oma asiansa. Ei sinun ole sitä pakko itseesi soveltaa, ja minun kirjoitukseni vuoksi loukkaantua tai syyllistää itseäsi. Mikäli olet varma vakaamuksessasi sinulla on siihen oikeus. Viestin aloittaja on ymmällä ,ettei hänelle ole kukaan pystynyt selittämään uskon asiaa hänelle ymmärrettävällä tavalla. Minä sitten vastasin hänelle juuri niinkuin olen asian kokenut.
Itsellni usko ja Jumala on ollut se elämini kantavin voima: ihmiset ovat jättäneet, puoliso pettänyt, on ollut konkurssia ym. En ikimaailmassa olis selvinnyt ja jaksanut ellei Jumala olisi niin konkreettisesti auttanut ja antanut kokea voimaa vaikeina hetkinä.
Ikiniä minusta ei voisi tulla ateistia, koska olen saanut niin paljon kokea yliluonnollistas ekä hyväää että pahaa. En myöskään ankkuroi uskoani sen mukaan miten minuun suhtautuvat toiset uskovaiset tai uskomattomat. Me ihmiset olemme vajavaisia niin uskovat kuin uskomattomatkin. Ei meistä omassa itsessämme ole esimerkkiä jumaluuden todistukseksi. Ainakin itse tarvitsen armoa ja Jeesuksen anteeksiantamusta ja ja kasvua ihmisenä joka päivä.
Niin enhän sinua tarkoittanut alunperin enkä loukkaantunut lähimainkaan. Ei minua voi heilauttaa näissä uskon asioissa, sen verran on ehditty kulkea. Reagoit kuitenkin. Sinussa on kuitenkin ero
moneen muuhun jotka menevät pahasti sekaisin osoittamalla muita sormella. Vaikka olet itse samaa
mieltä annat ainakin teoreettisen mahdollisuuden muuhun.
Kuten olen ennenkin huomannut, en tiedä yhtään olentoa joka olisi hyvässä elämäntilanteessa kääntynyt uskoon. Jollakin tavalla se liittyy aina surkeaan kriisiin. Kriisi taas tulee siitä että on
itse keskeneräinen, toisten ihmisten luomus. Jos ihminen on sinut itsensä kanssa, voi hän antaa
Jumalan valon, kristustietoisuuden loistaa itsestään ilman dogmeja. Dogmeja taas tarvitaan silloin
kun ulkoistetaan vastuu itsestä. On turvallisempaa valita tällainen tie. Sellaista valintaa kunnioitan jolloin omasta uskosta huolimatta ei kuljeta käännyttämässä muita oikeuden valtuuttamana.
Tuota on nyt nähty fundamentalistisilla puolilla ja varsinkin uususkoontulleitten joukossa.
Olen itsekin menettänyt läheiseni käsittämättömiin piireihin. Kukaan ei kuitenkaan koskaan ajattele mitä niille ihmisille tapahtuu. Rajuja muutoksia tapahtuu niittenkin ihmisten sisällä, eikä totisesti
siihen suuntaan mikä vie fanaattiseen suvaitsemattomuuteen.