Muutin loppukesästä uudelle paikkakunnalle, missä asuntoa etsiessäni tapasin oikein mukavan miehen (hän vuokrasi asuntoa, jota en kylläkään loppujen loopuksi vuokrannut). Heti asuntoesitteyssä aloimme jutella paljon muustakin kuin "itse asiasta". Meillä synkkasi hyvin, ja meillä on monia yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia. Jo ensimmäisessä keskustelussa kävi myös ilmi, että hän oli jäänyt vuotta aiemmin leskeksi ja on 10-vuotiaan pojan isä. Olin jo ensimmäisen juttelukerran jälkeen ihan myyty; mies on todella mukava, ja hänessä on "sitä jotain". Mies on 47v, minä 36 (minulla ei lapsia).
Olemme sittemmin tavanneet muutamia kertoja. Aluksi väänsin tikusta asiaa (asunnon ympärille), jotta pääsin hänen juttusilleen, mutta nyt olemme siinä vaiheessa ystävystymistä, että olemme tavanneet ns. ilman syytäkin. Näitä tapaamisia on ollut kummankin aloitteesta, enemmän kuitenkin minun. Olen tavannut myös hänen poikansa, joka on aivan ihana lapsi.
En oikein tiedä, miten päin olisin... Huomaan selvästi, että mies on välillä aika alakuloinen, jonka tulkitsen suruksi vaimon menetyksestä, siitä on kuitenkin vasta reilu vuosi aikaa. Hän on kertonut minulle joitain juttuja vaimostaan (he työskentelivät yhdessä, ja näistä työkuvioista olen kuullut), ja mielelläni kuuntelen mitä tahansa hän haluaakaan kertoa.
Mielestäni mieskin on kiinnostunut minusta (tulkintaani joistain sanoista ja eleistä... eli tämä ei olisi ihan yksipuolista ihastusta), mutta hän on vielä liian kiinni vaimossaan (surussaan?), jotta voisi aloittaa uuden suhteen (tämäkin on minun tulkintaani).
Miten tässä nyt olisin, jotta pystyisin osoittamaan miehelle yhtä aikaa ystävyyttä ja sen, että olen hänestä enemmänkin kiinnostunut, jos se hänelle joku päivä sopii? En halua olla tungetteleva tai liian tyrkky, jotta mies ei kaikkoa kauemmaksi. Pelkään, että jos ns. nostan kissan pöydälle, pilaan hyvin alkaneen ystävyyden.
Ei kai tässä auta muu kuin antaa ajan näyttää mitä tuleman pitää, ja sillä välin huolehtia yhteydenpidosta? Vai?
ihastuin leskeen
9
610
Vastaukset
- 3107
Niinhän se on, antaa ajan näyttää mitä tapahtuu. Reilu vuosi leskenä on hyvin lyhyt aika. Elämä hänellä on yhtä vuoristorataa ja tuskin tietää itsekään miten suhtautua. Ystävää hän saattaa tarvita, pidä siitä kiinni jos siltä tuntuu. Kuuntele jos hän haluaa puhua. Puolison menetys on niin valtava menetys että se on aina elämässä mukana. Se pitää jokaisen hyväksyä. Ystäväsi on surussaan kiinni vielä kauan, sinun ptää vain hyväksyä se. Hiljaa hyvää tulee, jatkakaa ystävinä niin aika näyttää. Ja anna hänelle tukeasi.
- aderton
Avioerossa usein suhde päättyy kun rakkaus palaa loppuun. Kuoleman tapauksessa suhde päättyy vaikka parisuhde olisi kunnossa. Poislähtenyt ei kuitenkin koskaan palaa, ja omalla kohdallani (nainen 35 v, miehen menettänyt) surutyö tarkoittikin mieheni kuoleman hyväksymisen, ja enemmänkin taas oman itseni löytämisen. Eli sen, kuka olin ennen kuin tapasin mieheni ja meistä tuli "me". Se "me" ajattelu ja puhetapa sinulla on tiedostettava ja suosiolla otettava vastaan kuin normaali ilmiö. Olihan kiinnostuksen kohteesi vaimo hyvin oleellinen osa heidän elämää, ja se ei tule muuttumaan. Sen viereen on kuitenkin mahdolliste tehdä tilaa. Omalla kohdallani en hae miehelleni korviketta, vaan toivoan taas tuntevani sen rauhan ja rakkauden, mikä teki suhteestamme hyvän.
Jos se mies on herättänyt sinussa paljon mielenkiintoa, ehkä olet tunnistanut teillä olevan samat arvot. Ja on kai varauduttava, että exästä puhutaan hyvää, eikä riitaisaa huonoa. Anna hänen kertoa tuomitsematta, sen voit tehdä auttaakseen hänet surutyössään.- ap. ihastuin leskeen
"Ja on kai varauduttava, että exästä puhutaan hyvää, eikä riitaisaa huonoa."
Tottakai, ja näin toivonkin. Että siis mies puhuu edesmenneestä vaimostaan hyvää. Kertoohan se hyvää nimenomaan myös miehestä, hänen elämästään ja avioliitostaan.
Meillä on miehen kanssa paljon yhteistä ajattelutavassa, huumorissa ja harrastuksissa. Tunnen vain selvästi, että hän on vielä surutyönsä kanssa puolitiessä (= ei valmis uuteen suhteeseen). En ole enää lapsi itsekään, ja ymmärrän, että hänellä voi kestää vuosia päästä ns. jaloilleen. Se, mitä hänen ja minun välillään tapahtuu tai ei tapahdu, ei ole minun käsissäni; siihen vaikutamme kummatkin.
Välillä vaan tekisi mieli sanoa hänelle, kuinka paljon hänestä pidän... Mutta tällä hetkellä tuntuu, kuin ilmaisemalla ihastukseni kävelisin toisen parisuhteen keskelle. En siis ole sanonut mitään, mutta en tietenkään aina pysty peittämään ihastunutta katsettani. Ei kai se haittaa, ainakaan mies ei sitä koe tungettelevaksi, kun kerran on valmis näkemään minua. - Kuolin itsekin
ap. ihastuin leskeen kirjoitti:
"Ja on kai varauduttava, että exästä puhutaan hyvää, eikä riitaisaa huonoa."
Tottakai, ja näin toivonkin. Että siis mies puhuu edesmenneestä vaimostaan hyvää. Kertoohan se hyvää nimenomaan myös miehestä, hänen elämästään ja avioliitostaan.
Meillä on miehen kanssa paljon yhteistä ajattelutavassa, huumorissa ja harrastuksissa. Tunnen vain selvästi, että hän on vielä surutyönsä kanssa puolitiessä (= ei valmis uuteen suhteeseen). En ole enää lapsi itsekään, ja ymmärrän, että hänellä voi kestää vuosia päästä ns. jaloilleen. Se, mitä hänen ja minun välillään tapahtuu tai ei tapahdu, ei ole minun käsissäni; siihen vaikutamme kummatkin.
Välillä vaan tekisi mieli sanoa hänelle, kuinka paljon hänestä pidän... Mutta tällä hetkellä tuntuu, kuin ilmaisemalla ihastukseni kävelisin toisen parisuhteen keskelle. En siis ole sanonut mitään, mutta en tietenkään aina pysty peittämään ihastunutta katsettani. Ei kai se haittaa, ainakaan mies ei sitä koe tungettelevaksi, kun kerran on valmis näkemään minua.Tuntuu mahdottomalta ajatukselta koskaan löytää häntä korvaavaa.
- mardo
Kuolin itsekin kirjoitti:
Tuntuu mahdottomalta ajatukselta koskaan löytää häntä korvaavaa.
että teidän suhteenne saa kehittyä odottamaasi suuntaan. Minusta sinä otat ihailtavasti huomioon sen, että miehellä on vielä suru vaimonsa poismenosta. Eihän se suru koskaan kokonaan katoa, mutta on suuri onni, jos ihminen kohtaa elämänsä aikana toisen rakkauden. Lapsikin kaipaa varmaankin äitiään. Häntä ei kukaan voi korvata, eikä ole tarkoituskaan. Sinä voisit kuitenkin hyvin olla se, joka antaa uuden toivon tämän perheen elämään. Vaikuttaa siltä, että osaat hienotunteisesti katsoa, miten suhteenne kehittyy.
- ap. ihastuin leskeen
mardo kirjoitti:
että teidän suhteenne saa kehittyä odottamaasi suuntaan. Minusta sinä otat ihailtavasti huomioon sen, että miehellä on vielä suru vaimonsa poismenosta. Eihän se suru koskaan kokonaan katoa, mutta on suuri onni, jos ihminen kohtaa elämänsä aikana toisen rakkauden. Lapsikin kaipaa varmaankin äitiään. Häntä ei kukaan voi korvata, eikä ole tarkoituskaan. Sinä voisit kuitenkin hyvin olla se, joka antaa uuden toivon tämän perheen elämään. Vaikuttaa siltä, että osaat hienotunteisesti katsoa, miten suhteenne kehittyy.
En oleta, että pystyisin ikinä ymmärtämään miltä leskestä tuntuu (ellen itse joudu sitä joskus kokemaan). Sen verran kuitenkin ymmärrän, ettei menetettyä ihmistä voi korvata toisella. Ei, oli kyse sitten puolisosta tai vanhemmasta.
Leskimies, johon olen ihastunut, on sanonut, että toivoo vielä joku päivä olevansa hyvässä, rakastavassa parisuhteessa. Ehkä sen vuoksi jaksan elätellä toivetta, että ajan kanssa, rauhallisesti edeten, tutustuen ja pitkälti hänen ehdoillaan (tarkoitan kuluvaa aikaa) minä ehkä voisin olla tämä henkilö. Aika näyttää.
mardo, kiitos "kannustuksesta". - Ikuinen leski
ap. ihastuin leskeen kirjoitti:
En oleta, että pystyisin ikinä ymmärtämään miltä leskestä tuntuu (ellen itse joudu sitä joskus kokemaan). Sen verran kuitenkin ymmärrän, ettei menetettyä ihmistä voi korvata toisella. Ei, oli kyse sitten puolisosta tai vanhemmasta.
Leskimies, johon olen ihastunut, on sanonut, että toivoo vielä joku päivä olevansa hyvässä, rakastavassa parisuhteessa. Ehkä sen vuoksi jaksan elätellä toivetta, että ajan kanssa, rauhallisesti edeten, tutustuen ja pitkälti hänen ehdoillaan (tarkoitan kuluvaa aikaa) minä ehkä voisin olla tämä henkilö. Aika näyttää.
mardo, kiitos "kannustuksesta".Ole läsnä, kuuntele, älä tee liiaksi itseäsi tykö.
Jos hän kuuluu niihin ihmisiin, jotka näkevät jäljelle jääneessä elämässä vielä jotain elämisen arvoista, saatatte hyvinkin päätyä yksiin ja teille kummallekin alkaa yhteinen, hyvä elämä. Ethän kuitenkaan pety, jos hän ei kuitenkaan pysty ottamaan kumppania rinnalleen.
Joillekin se onnistuu, joillekin taas ei.
Et voi koskaan kuunnella häntä liikaa.
- Anonyymi
Itsellä sama tilanne. Kuunnellen ja jakaen elellään. Pidän hänestä kovin. Ainutlaatuinen mies, herkkä ja aito.
- Anonyymi
Olisipa ihana tietää mitä tälle tarinalle kävi. Ainakin alku on kuin suoraan elokuvasta. Huoh, olisi niin ihana rakastua elävän elämän kautta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1121431
Se helpottaisi oloa jos
Se toinen tietäisi että molemmat tykkäämme toisistamme. Se on asia mikä vaivaa ja ahdistaa minua vaikka tilanne olisikin881287Palsta kysely..
Mikä on mielestäsi hyvä ikäero parisuhteessa? Tulevassa/kuvitteellisessa tulevaisuuden suhteessa, voisitko harkita ”ott1341028- 68964
- 39887
- 71863
- 97857
- 75836
Haluaisin nainen vain välillä heilutella peittoa sinun kanssa
Mutta kuitenkin oltaisiin uskollisia toisillemme.53807Ihmeellistä millaisissa tilanteissa ajatukset kulkuun sinuun
Eilen seurasin kun ihmiset ajoivat kaupan parkkipaikalle ja menivät yhdessä kauppaan. Iski jotenkin ikävä. Mietin että39764