Vastauksia: 0 Lukukertoja: 16 TEKSTIKOKO: Viestien esitystapa:
Tällaista mietin. Muistan lapsuudestani kun olimme ovelta ovelle työssä, esittelemässä vartiotornia ja herätkää lehtiä ympäri maaseutua, minne menimme tilauslinja-autolla. Olin peloissani ja haluton omalla vuorollani esittelemään julkaisuja ventovieraille oven avanneille ihmisille, mutta minun oli se tehtävä koska vierelläni seisoi isäni, jolla oli minuun voimakas auktoriteetti. Niin kuin siihen aikaan tapana oli. Vaikka niistä ajoista on kulunut jo paljon vuosia, muistan kuitenkin sanasta sanaan esitykseni: Päivää, olen vartiotorni ja traktaattiseuran edustaja ja tarkoitukseni on esittää teille seuramme julkaisuja herätkää ja vartiotorni lehteä .. pennin korvauksesta. Onneksi isäni piti suuremmaksi osaksi huolen puhepuolesta ja minä istuskelin tuolilla ja yritin kurkkia televisiosta tullutta ohjelmaa, jos olimme päässeet sisälle saakka. Kerran sunnuntaina kun piti lähteä kentälle, kokoontuminen oli erään ystävän luona, olin nukkuvani pommiin, enkä mennyt koko kokoontumiseen niin tunsin isäni katkeruuden tempustani. Isäni oli huolissaan parhaasta poika kaveristani, peläten hänen olevan huonoa seuraa minulle, joten hän henkisellä yliotteellaan pakotti minut yhdessä hänen kanssaan kaverini kotiovelle. Isäni tarkoituksena oli puhua Jehovasta ja oikeasta uskonnosta. Plimputimme ovikelloa ja minä pelkäsin, häpesin ja halusin kuolla. Helpotus oli suuri, ovea ei avattu, he eivät olleet kotona. Olin todella iloinen. Jostain syystä emme koskaan uusineet käyntiämme. Kerran pelkäsin suunnattomasti, koska isäni oli joutunut jonkinlaiseen konflikti tilanteeseen saarnamatkallamme, meidät sisään ottaneen miehen uhatessa meitä kirveellä. Luikimme vilkkaasti pihalle tuntien kuinka oikeassa me olemme uskomme kanssa, koska se niin muita vihastuttaa. Nykyään isäni ei noteraa minua millään tavalla, olenhan erotettu, siis tuomittu ikuiseen kadotukseen. (lapsuudestani muistan muun muassa sanan kadotus, kuinka sitä analysoitiin vartiotornin avulla, että kadotus ei ole kidutus, siis johtopäätös helvettiä ei ole). Tämmöistä jutustelua, tätä riittäisi kyllä, jos joku haluaa jatkoa, niin ilmoittele näillä sivuilla. Nyt pitää lähteä mökille....
Jarmo Pelkonen
Suomi - Friday, August 27, 1999 at 14:50:07 (EET DST)
jatkuu..................... VASTAAKerro kaverille: Ilmoita asiattomasta viestistä
Tällaista mietin. Muistan lapsuudestani kun olimme ovelta ovelle työssä, esittelemässä vartiotornia ja herätkää lehtiä ympäri maaseutua, minne menimme tilauslinja-autolla. Olin peloissani ja haluton omalla vuorollani esittelemään julkaisuja ventovieraille oven avanneille ihmisille, mutta minun oli se tehtävä koska vierelläni seisoi isäni, jolla oli minuun voimakas auktoriteetti. Niin kuin siihen aikaan tapana oli. Vaikka niistä ajoista on kulunut jo paljon vuosia, muistan kuitenkin sanasta sanaan esitykseni: Päivää, olen vartiotorni ja traktaattiseuran edustaja ja tarkoitukseni on esittää teille seuramme julkaisuja herätkää ja vartiotorni lehteä .. pennin korvauksesta. Onneksi isäni piti suuremmaksi osaksi huolen puhepuolesta ja minä istuskelin tuolilla ja yritin kurkkia televisiosta tullutta ohjelmaa, jos olimme päässeet sisälle saakka. Kerran sunnuntaina kun piti lähteä kentälle, kokoontuminen oli erään ystävän luona, olin nukkuvani pommiin, enkä mennyt koko kokoontumiseen niin tunsin isäni katkeruuden tempustani. Isäni oli huolissaan parhaasta poika kaveristani, peläten hänen olevan huonoa seuraa minulle, joten hän henkisellä yliotteellaan pakotti minut yhdessä hänen kanssaan kaverini kotiovelle. Isäni tarkoituksena oli puhua Jehovasta ja oikeasta uskonnosta. Plimputimme ovikelloa ja minä pelkäsin, häpesin ja halusin kuolla. Helpotus oli suuri, ovea ei avattu, he eivät olleet kotona. Olin todella iloinen. Jostain syystä emme koskaan uusineet käyntiämme. Kerran pelkäsin suunnattomasti, koska isäni oli joutunut jonkinlaiseen konflikti tilanteeseen saarnamatkallamme, meidät sisään ottaneen miehen uhatessa meitä kirveellä. Luikimme vilkkaasti pihalle tuntien kuinka oikeassa me olemme uskomme kanssa, koska se niin muita vihastuttaa. Nykyään isäni ei noteraa minua millään tavalla, olenhan erotettu, siis tuomittu ikuiseen kadotukseen. (lapsuudestani muistan muun muassa sanan kadotus, kuinka sitä analysoitiin vartiotornin avulla, että kadotus ei ole kidutus, siis johtopäätös helvettiä ei ole). Tämmöistä jutustelua, tätä riittäisi kyllä, jos joku haluaa jatkoa, niin ilmoittele näillä sivuilla. Nyt pitää lähteä mökille....
Jarmo Pelkonen
Suomi - Friday, August 27, 1999 at 14:50:07 (EET DST)
jatkuu..................... VASTAAKerro kaverille: Ilmoita asiattomasta viestistä
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.