http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Kielitaidosta tehtiin pelimerkki/1135262703350/?cmp=tm_etu_paakirjoitus´
Olen hyvin hämmästynyt siitä, miten ahtaasta, ja ellen täysin erehdy itsekkäästäkin näkökulmasta, toimittaja tätä aihetta käsittelee. Jutussa on paljon yleistyksiä ja toimittajan omia mielipiteitä, jotka eivät ole lainkaan linjassa monien mielipidetiedustelujen kyselyjen kanssa. Ruotsinkieli ei vastoin toimittajan olettamusta ole kotimainen ulottuvuus ja perusoikeus kaikille, vaan ainoastaan hyvin pienelle kansanosalle. Puhe pakkoruotsista perustuu faktaan, että pakkoruotsi on suomalaisessa koulutusjärjestelmässä AINOA aine, joka on pakollinen peruskoulusta yliopistoon. Opiskelijalla on käytössä vain rajattu määrä tunteja lukujärjestyksessä, ja jos pakollinen ruotsi haukkaa siitä osan on sen pois muilta kieliltä. Kileten opiskelu auttaa muiden kielten oppimista, mutta miksi ihmeessä sen portin pitää olla pieni ja vähän puhuttu ruotsi. Eikö olisi järkevämpää oppia ensin se saksa ja vasta sitten jos halua ja intoa riittää ruotsi. Pakkoruotsi juuri tulppaa meiltä muut kielet ja tekee meistä kilpailutilanteissa toimittajan mainitsemia "kommunikaatiotaidottomia idiootteja". Suomenkieliset tekevät itselleen karhunpalveluksen, jos he jättävät pakkoruotsin vielä tulevien sukupolvien riesaksi. Mikä motivaatio on "puolustaa" kieltä, joka pakollisuuden vuoksi koetaan vastenmieliseksi.
Miksi ihmeessä me tarvitsemme ruotsia "Pohjolaan" ja läntiseen kieliperheeseen? Mitä näme edes tarkoittavat? Olemmehan me EU:ssakin sujuvasti ilman ruotsin kieltä. Yhteyksia voidaan hoitaa monella kielellä. Suomesta lentää yhtä helposti muuallekin kuin Ruotsiin. Emme me enää kulje rattailla Ruotsin läpi Eurooppaan.
Kielitaito ja sen avulla saatava yhteys globaaleihin työ- ja muihin markkinoihin on vielä arvaamattoman arvokas asia globalisoituneessa maailmassa, jossa alueiden merkitys kasvaa uudelleen. Pelkkä ruotsinkielen taito ei pitkälle kanna, toisin kuin enpanjan, saksan tai esim. kiinan.
Yksi asia on kiistaton: pakkoruotsi ei innosta eikä anna valmiuksia käyttää ruotsia.
Olen hyvin hämmästynyt siitä, miten ahtaasta, ja ellen täysin erehdy itsekkäästäkin näkökulmasta, toimittaja tätä aihetta käsittelee. Jutussa on paljon yleistyksiä ja toimittajan omia mielipiteitä, jotka eivät ole lainkaan linjassa monien mielipidetiedustelujen kyselyjen kanssa. Ruotsinkieli ei vastoin toimittajan olettamusta ole kotimainen ulottuvuus ja perusoikeus kaikille, vaan ainoastaan hyvin pienelle kansanosalle. Puhe pakkoruotsista perustuu faktaan, että pakkoruotsi on suomalaisessa koulutusjärjestelmässä AINOA aine, joka on pakollinen peruskoulusta yliopistoon. Opiskelijalla on käytössä vain rajattu määrä tunteja lukujärjestyksessä, ja jos pakollinen ruotsi haukkaa siitä osan on sen pois muilta kieliltä. Kileten opiskelu auttaa muiden kielten oppimista, mutta miksi ihmeessä sen portin pitää olla pieni ja vähän puhuttu ruotsi. Eikö olisi järkevämpää oppia ensin se saksa ja vasta sitten jos halua ja intoa riittää ruotsi. Pakkoruotsi juuri tulppaa meiltä muut kielet ja tekee meistä kilpailutilanteissa toimittajan mainitsemia "kommunikaatiotaidottomia idiootteja". Suomenkieliset tekevät itselleen karhunpalveluksen, jos he jättävät pakkoruotsin vielä tulevien sukupolvien riesaksi. Mikä motivaatio on "puolustaa" kieltä, joka pakollisuuden vuoksi koetaan vastenmieliseksi.
Miksi ihmeessä me tarvitsemme ruotsia "Pohjolaan" ja läntiseen kieliperheeseen? Mitä näme edes tarkoittavat? Olemmehan me EU:ssakin sujuvasti ilman ruotsin kieltä. Yhteyksia voidaan hoitaa monella kielellä. Suomesta lentää yhtä helposti muuallekin kuin Ruotsiin. Emme me enää kulje rattailla Ruotsin läpi Eurooppaan.
Kielitaito ja sen avulla saatava yhteys globaaleihin työ- ja muihin markkinoihin on vielä arvaamattoman arvokas asia globalisoituneessa maailmassa, jossa alueiden merkitys kasvaa uudelleen. Pelkkä ruotsinkielen taito ei pitkälle kanna, toisin kuin enpanjan, saksan tai esim. kiinan.
Yksi asia on kiistaton: pakkoruotsi ei innosta eikä anna valmiuksia käyttää ruotsia.
Vastaukset 24
Vanhimmat
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Kielitaidosta tehtiin pelimerkki/1135262703350
Antti Blåfield heittää ihme kommentin. Kuulemma ruotsinopetus kuuuluu MYÖS pääväestölle, eikä sitä saa JÄTTÄÄ surujen huoleksi!!??
Tiedoksi Antille, että JUURI sitä me kielivapauden kannattajat olemme aina sanoneet. Että kielipolitiikkamme kuuluu myös pääväestölle, mutta Hesarin kaltaiset svekolehdet eivät ole sitä tunnnustaneet.
Nyt asia väännetään ihmeellisesti toisinpäin!
.
"Suomenkieliset tekevät itselleen karhunpalveluksen, jos he jättävät ruotsin kielen puolustamisen suomenruotsalaisille.
Miksi ihmeessä omin toimin vaurioittaa tärkeätä yhteyttä Pohjolaan ja läntiseen kieliperheeseen? "
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Kielitaidosta tehtiin pelimerkki/1135262703350
Tuohan kuulostaa joltakin natsismilta ja fasismilta
.
>>>Antti Blåfield heittää ihme kommentin. Kuulemma ruotsinopetus kuuuluu MYÖS pääväestölle, eikä sitä saa JÄTTÄÄ surujen huoleksi!!??
Tiedoksi Antille, että JUURI sitä me kielivapauden kannattajat olemme aina sanoneet. Että kielipolitiikkamme kuuluu myös pääväestölle, mutta Hesarin kaltaiset svekolehdet eivät ole sitä tunnnustaneet.
"Pääväestön eli suomenkielisten edustajana ja kielivapauden vastustan tuollaista ajatusta."
Pitää olla:
Pääväestön eli suomenkielisten edustajana ja kielivapauden kannattajana vastustan tuollaista ajatusta.
Ilo lukea maltillisia, asiallisia ja osuvia kommentteja, joita tuo pääkirjoitus nyt kerää.
Eihän siellä ole yhtään ruotsin pakollisuuden kannattajaa riveissä, mitä nyt yksi, jolle on ollut hyötyä ruotsista, mutta hänkin ymmärtää kielivapauden kaipaajia ;)
Tämä osio hämmästyttää erityisesti:
"Kun kaikki oppivat joka tapauksessa huonoa englantia, "pakkoruotsi" riistää lapsilta mahdollisuuden oppia englannin lisäksi mitään muuta maailmankieltä. Monella on toisenlaisia kokemuksia. Yhden vieraan kielen oppiminen auttaa seuraavan oppimisessa."
Kuinka on miehellä varaa sanoa, että lapsemme oppivat "huonoa englantia". Ensinkin nimenomaan englannin taito on nuorilla vahva - ja sitä tulisi vahvistaa niitten kohdalla, joilla se uhkaa jäädä huonoksi. Ruotsista ei tosiaankaan ole heikon englannin tueksi. Mutta ennen kaikkea - miten Blåfield uskaltaa toistaa pääkirjoituksessa ruotsinkielisten lempiherjan suomalaisia kohtaan - finnarit puhuvat surkeaa englantia, ja se ääntäminen... (kyse on vanhan koulun käyneiden englannista, jonka he oppivat vasta keskikoulussa tai lukiossa eikä ääntämiseen ollut mahdollisuus enää panostaa).
Blåfielden täytyy tietää, että kielten osalta suomenkieliset lukevat niitä yhtä paljon tai enemmän kuin lapset muissa Euroopan maissa. Miten hän voi väittää, että suomenkielisillä olisi resursseja lukea kieliä enemmän kuin mikään muu kansa, joka elää kielienemmistönä omassa maassaan? Miten ihmeessä se ei olisi poissa kaikesta muusta?
Brlåfield lienee itse näitä kielissä helposti eteneviä, joille koko elämä on ollut vain kielen kautta itsensä toteuttamista. Samanlaisia insinöörisieluja löytyy välillä, joiden mielestä kenenkään on turha panostaa koulussa muuhun kuin matikkaan ja fysiikkaan. Tietysti molemmat ovat omalla kohdallaan oikeassa mutta koko kansan koulutusta ei voi rakentaa tällaisille omakohtaisille tunnelmille.
Apua - tässä siis on Hesarin, valtakunnan päävaikuttajan pääkirjoituksen taso! Tässä argumentit pakolle, jonka jo yli 80% kansasta on hylännyt ja jolla ei koskaan ole ollut kansan tuki takanaan. Voiko selvemmin kirjoittaa, että "kansa nyt on mitä on, sitä täytyy sivistää väkisin".
Ovatko omat mielipiteet sallittuja vain ja vain jos ne sisältävät mahdollisimman paljon vihaa ruotsalaisia, ruotsinkielisiä, ahvenanmaalaisia ja suomenruotsalaisia kohtaan?
Ero onkin siinä että toimittajalla pitäisi olla jokin objektiivinen journalistinen vastuu mitä kirjoittaa, blogit ovat näitä omia mielipiteitä varten. No , tämä työtapaturma kuvastaa paitsi rkp:n ahdinkoa myös HS:s moraalittomuutta.
Kirsi Virtanenhan joutui omista täysin perustelluista ja Suomen kansan valtaväestön mukaisista mielipiteistää syyttäjän ajojahdin kohteeksi ,joutuneeko nyt myös tämä HS toimittaja?
tuossa pakkoruotiasiassaan. Jos suomalaiset nuoret osaavat vain "huonoa englantia", niin sitä suurempi syy on pikaisesti poistaa pakkoruotsi kaikesta koulutuksesta. Kaikissa muissa Pohjoismaissa painotetaan juuri englannin oppimista, koska sen käyttöarvo on ylivoimaisesti suurin sekä pohjoismaisessa että globaalissa kanssakäymisessä.
On karmea virhe, että valtiovalta sulkee suomalaiset nuoret kahden kääpiökielen häkkiin, kuten valtion koulutuskomiteoiden pitkäaikainen puheenjohtaja, professori Erkki A Niskanen totesi muutama vuosi sitten.
Onneksi pakkoruotsikeskustelu on nyt alkanut levitä ruohikkopalon tavoin eikä sitä enää pystytä estämään. Lopputulema on pohjoismainen - erityisesti Ruotsin mallin mukainen kielilainsäädäntö. Ruotsin tuore kieli (1.7.2009) on erinomainen esimerkki järkevästä kielilaista. Se kelpaa sellaisenaan Suomelle, kunhan sana "ruotsi" korvataan sanalla "suomi" (sekä isolla että pienellä alkukirjaimella).
Helsingin Sanomat roikkuu menneisyydessä. Suorastaan omituista on, että niinkin lahjakas kirjoittaja kuin Antti Blåfield sortuu ikivanhoihin kliseihin ruotsin kielestä, jotka jo kauan sitten on ammuttu ankkoina alas.
Koko juttu on huonosti kirjoitettu ja osoittaa toimittajalta harvinaisen huonoa makua ja tilannetajua. Subjektiivista näkökulmaa tyrkytetään yleiseksi mielipiteeksi. Tämän koko kirjoituksen täytyy olla provokaatio, maksettu (ostettu) juttu tai sitten äkkiä kyhätty artikkeli jonkin toisen kirjoituksen poistamisen vuoksi.
Kirjoitus vain lisää liekkejä pakkoruotsin poistamiseen, sen taso on vähintäin vuoden takaista argumentointia , ihmiset alkavat suuttua tälläisesta selvästä propagandasta. Samanlainen vastareaktio kuin "näin naapurissa" ohjelmalla oli aikoinaan.
RKP ei nyt todellakaan tajua etteivät suomalaiset ole niin tyhmiä, että tuollaiset ylhäältä annetut julistukset enää tehoaisivat. HS teki taas ihan rimanalituksen.
Antti Blåfield ei ole Helsingin Sanomien päätoimittaja, vaan hänen asemansa on pääkirjoitustoimittaja. Hänen kirjoituksensa "Kielitaidosta tehtiin pelimerkki" tänään 30.12.2010 ei ole pääkirjoitus, vaan se on "Merkintöjä" palstan kirjoitus. Kaikesta tästä huolimatta kirjoitus on huono ja toistaa vain jo kauan sitten pätemättömäksi osoitettuja kliseitä ruotsin kielen merkityksestä.
Kyllä Helsingin Sanomissakin tajutaan, että internetin aikakaudella vanhan propagandan köyttöarvo vähenee päivä päivältä. Mutta silti on pakko yrittää. Jopa RKP:ssa ja suomenruotsalaisessa ajatushautomo Magmassa rivit alkavat revetä. Pelko on suuri Kokkolassa asti. Tuo Rosvo-Roopen aiheuttama reaktio tuli yllättäen lihaksi myös pakkoruotsiasiassa. Jo kevättalvella 2005 olin TV2:ssa keskustelemassa Kokkolan kielikoulutuksesta Elina Talvitien toimittamassa ohjelmassa. Silloin vielä RKP pystyi lopettamaan YLE:n nettikeskustelun muutamassa päivässä. Uudelleen Kokkola nousi kielikeskustelun keskiöön tänä vuonna ja sillä onkin ollut aika yllättävät oheisvaikutukset.
Ihanaa että keskustelu jatkuu! Mutta vakavampaa on se jos mitään ei taas tapahdu. Kansa vain keskustelee ja kyräilee toisiaan. Mistä tulee se voima joka kääntää tämän sairaan uppoavan laivan suunnan kohti vapauden tuulia? Miksi minä ja lapseni olemme istuneet pänttäämässä vuosikausia "jag här, Det här" -potaskaa, välittämättä lainkaan opimmeko kielen hienouksia? Vain siksi että on ollut pakko. Niin, vain siksi. Siinä syy miksi yhä vieläkään en osaa enkä HALUA puhua ruotsia.
Milloin RKP:n loputkin viisaat ymmärtävät sen seikan että pakolla ette saa haluamaanne lopputulosta. Näet on käynyt niin että pakko on kääntynyt teitä vastaan. Kansalaiset eivät jaksa innostua enää kielestänne ja tämä on havaittavissa kaikissa yhteiskuntaluokissa kautta maan. Mitä jos kokeilette vaihteeksi jotakin muuta strategiaa? Saattaisi toimia.
Eikö toimittajien pitäisi pyrkiä olemaan puolueettomia kirjoittaen asiaa siis faktoihin perustuvaa eikä tuputtaa omia henkilökohtaisia näkemyksiään "oikeina" koko kansalle työantajansa kustannuksella , siinähän toimittaja käyttää härskisti hyväkseen työnantajaansa , kirjoittaessaan täysin omiaan valtakunnan päämediassa.
Pakkoruotsille ei ole mitään konkreettisia perusteita , pakko on epäoikeudenmukaista eikä edusta demokratiaa.
Ainoa oikea tapa on valinnanvapaus vieraitten kielten suhteen.
Pakkoruotsi pois!!!
Hesarin linja pakkoruotsin suhteen on käsittämättömän vanhanaikainen, ajastaan jälkeen jäänyt, suorastaan naiivi.
Ruotsin kielen lehtori kirjoittaa aivan mahtavaa tekstiä - käykää suosittelemassa, että nousisi listoille:
http://www.hs.fi/keskustelu/aihealue/Pääkirjoitukset/ketju/5675571 ja Ruotsin kielen lehtori.
Mm.
Motivaatio on oppimisen perusta: Sama opettaja samoin menetelmin saa erilaiset oppimistulokset samalta ryhmältä englannin ja ruotsin tunneilta: Enkku kiitettävä, ruotsi heikko. Jatkuva hehkutus Pohjoismaisesta yhteisyydestä ei tehoa.
Ruotsin opetus peruskoulussa ei ole rapistunut, vaan motivaatio on monilla nollassa ja turhautuminen hyödyttömään oppiaineeseen on kansainvälistymisen myötä masentavaa katsottavaa. Mitkään historiaan tai maantieteeseen perustuvat puolustelut koko kansalle pakolliseen ruotsin opetukseen eivät ole tätä päivää.
Pannaan kirra pöydälle:
MERKINTÖJÄ
Kielitaidosta tehtiin pelimerkki
30.12.2010 3:00
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Kielitaidosta tehtiin pelimerkki/1135262703350
http://www.hs.fi/tulosta/1135262703350
Antti Blåfield [email protected] Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.
Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen varapuheenjohtaja Nils Torvalds kohautti ruotsinkielistä Suomea joulun alla esittämällä Hufvudstadsbladetissa (22. 12.), että puolue voisi luopua ruotsin kielen pakollisuudesta peruskoulussa, jos kielivähemmistölle taattaisiin vastineeksi nykyistä tiukemmin säännöksin oikeus palveluihin omalla äidinkielellään.
Rkp puheenjohtaja Stefan Wallin ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ulla-Maj Wideroos tuomitsivat esityksen.
Jos suomenkielisissä kouluissa luovuttaisiin ruotsin kielen pakollisuudesta, vastaavasti suomen kielen pakollisuudesta tulisi luopua ruotsinkielisissä kouluissa, sanoi Wallin.
Miksi antaa periksi asiassa, jossa yksikään suuri puolue ole vaatinut muutosta, hämmästeli puolestaan Wideroos.
Torvaldsin kolumni ilmestyi samana päivänä kuin Yleisradio julkisti verkkomielipidetiedustelun tulokset, joiden mukaan neljä kymmenestä ruotsinkielisestä olisi valmis luopumaan ruotsin kielen pakollisuudesta peruskoulussa.
Tosin kysymyksenasettelu oli johdatteleva: "Olisiko kielirauhan kannalta parempi, jos pakollisesta kouluruotsista luovuttaisiin, koska se herättää niin paljon aggressioita?"
Torvaldsin kolumnia seuraavana päivänä Rkp:n entinen puheenjohtaja Pär Stenbäck pohti Hufvudstadsbladetissa samaa asiaa – hyvin ahdistuneena. Hänen mukaansa ruotsin asemaa ollaan heikentämässä salamitekniikalla: ensin leikataan ruotsin kielen pakollisuus peruskoulussa, sitten yliopistossa ja lopulta ruotsin kielen asema kansalliskielenä.
Toisin kuin Torvalds, Stenbäck pitää ruotsin opetusta peruskivenä, jonka varassa suomenruotsalaisten kielioikeudet ovat. Siksi Stenbäck olisi valmis joustamaan kielen opiskelun pakollisuudesta vain tarkoin ehdoin: ruotsin kielen opetuksen määrä ja taso tulisi turvata erityisesti yläasteella, lukioissa ja korkeakouluissa. Näin varmistettaisiin, että olisi riittävän suuri määrä ihmisiä, jotka osaavat ruotsia.
Ruotsinkielisen ajatushautomon Magman johtaja Olav S. Melin taas on esittänyt, että pakon tilalle tulisi subjektiivinen oikeus ruotsin opiskeluun.
Ruotsin asema perusopetuksessa ei ole kuitenkaan vain ruotsinkielisten keskinäinen asia. Se ei ole kielipoliittisen pelipöydän pelimerkki, jolla suomenruotsalaiset voivat halutessaan käydä kauppaa vaikkapa palveluiden turvaamisesta.
Ruotsin kieltä on puhuttu Suomessa noin tuhat vuotta, ja suomalaista sivistystä on rakennettu sekä ruotsiksi että suomeksi.
Kyse ei siis ole jostain Suomeen kuulumattomasta asiasta vaan suomalaisuuden yhdestä ulottuvuudesta ja perusoikeudesta.
Puhe "pakkoruotsista" perustuu ajatukseen, että ihminen oppii enintään kaksi vierasta kieltä. Kun kaikki oppivat joka tapauksessa huonoa englantia, "pakkoruotsi" riistää lapsilta mahdollisuuden oppia englannin lisäksi mitään muuta maailmankieltä.
Monella on toisenlaisia kokemuksia. Yhden vieraan kielen oppiminen auttaa seuraavan oppimisessa. Kielet ovat perheitä, ja yksi kieli on portti muihin: esimerkiksi ruotsi on portti toisiin germaanisiin kieliin, kuten yhä tärkeämpään saksaan. Kansainvälisissä tehtävissä menestyminen vaatii, että vieraiden kielten opiskelu jatkuu läpi elämän. Ilman kykyä sujuvaan kommunikointiin nerokin vaikuttaa idiootilta.
Suomenkieliset tekevät itselleen karhunpalveluksen, jos he jättävät ruotsin kielen puolustamisen suomenruotsalaisille.
Miksi ihmeessä omin toimin vaurioittaa tärkeätä yhteyttä Pohjolaan ja läntiseen kieliperheeseen? Miksi tehdä oman kansalliskielen opiskelusta vastakkainen tai vaihtoehtoinen asia muiden kielten opiskelulle?
Ruotsin kielen taito ja sen avulla saatava yhteys pohjoismaisiin työ- ja muihin markkinoihin voi vielä olla arvaamattoman arvokas asia globalisoituneessa maailmassa, jossa alueiden merkitys kasvaa uudelleen.
Yksi asia on kiistaton: ruotsin opetuksen peruskoulussa on annettu rämettyä. Se ei innosta eikä anna valmiuksia käyttää ruotsia.
"Pannaan kirra pöydälle"
Siis KISSA pöydälle...
Hesarin toimittajaa joka olisi kirjoittanut pakkoruotsi vastaista artikkeliä lehdessä?
Ensimmäistäkään järkevää perustelua ei ole olemassa ruotsin pakko-opetukselle.
Eipä ole Hesarin toimittajat olleet pakkoruotsia vastaan.
Luulen muuten, että ainakin nimimerkki -oman onnensa seppä - on Hesarin toimitaja.
Mahdollisesti myös _petit diable - (voi olla yös maksettu folktingetiläinen).
Antti Blåfield on taas tehnyt uskomattoman päätelmäkirjoituksen. Lyö vertoja "siamilaiskaksosten"- kirjoitukseen, jossa jäi epäselväksi: sallitaanko toisen kaksosista kuolevan, kun ne erotetaan. Siis suomen kieli.
Loginen ristiriitaa tässä "Kielitaidosta tehtiin pelimerkki" on heti päätelmäosion alussa, miten ensiksi opittana englanti voi olla huonoa, sehän on juuri hyvää englantia. Mutta vähemmän opetettuna viimeinen kieli taas jää auttamatta heikoimmaksi.
Olen itse hyvä esimerkki siitä: Viimeisinä vuosina ennen peruskoulua matemaattisella linjalla minulla oli pitkä saksa ja englanti tuli vasta lukiossa. Ruotsi oli ensimmäinen kieli. En oppinut koskaan kunnolla englantia ja tietokoneaikana se olisi ollut tosi tärkeää. Olen työskennellyt yhteensä viisi vuotta ulkomailla. Saksaa ja englantia olen tarvinnut reilusti, jopa venäjää olen oppinut käytännössä toimeen tullakseni, mutta ruotsia en ole tarvinnut koskaan. Olisin tarvinnut parempaa englantia ja sen olisin saanut, jos sitä olisi opiskelti ensimmäisenä ruotsin sijasta.
Ei ole mitään kieliporttia, kielet menevät kyllä iloisesti sekaisin keskemään, jos on liikaa samanlaisia kieliä. Yhteydet pohjolaan hoituvat erinomaisesti englannilla nimenomaan globalisoituneessa maailmassa, on aikamoista utopiaa väittää päinvastaista. Jos etabloituu johonkin maahan tässä maailmassa, voi sen maan kieltä toki prepata paikanpäällä.
Jos joku toimittaja on noin yksinkertainen ja suhtautuu kielteisesti valinnanvapauteen niin kyllä se aika ihmeellistä on.
Täytyy sitten ryhtyä boikotoimaan hesaria,lopettaa sen tilaaminen.
Kyse on demokratiasta,oikeudenmukaisuudesta , niitähän valinnanvapaus edustaa , valinnanvapaus lisää myös merkittävästi opiskelun motivaatiota.
Ei ole olemassa mitään perusteita nykyiselle pakkoruotsille,se on tullut tiensä päähän.
Resursseja on lisättävä englanninkielen opiskeluun ja muut vieraat kielet on saatava itse valita.
Tämä on ainoa oikea tapa.Loppuu se pakkoruotsi , ne opiskelevat ruotsia jotka niin valitsevat , katsovat siitä olevan heille hyötyä.That´s it.
Antti Blåfield on joko yksinkertainen tai rasisti - jaa, taitaa olla sekä että...
Ruotsi suomessa on röyhkeyttä, pakkoruotsi on rasismia!
Joko YLE on SVT?
HS = Röyhkeää lehtimiestaidottomuutta!
Iltalehti nyt = Pakkoruotsi aina!
Olen allerginen Närpiön tomaateille.
Sanonpa vielä yhden asian: Ahvenanmaa