Vuosi on tulossa loppuun ja yleensä vuoden lopussa kerrataan menneen vuoden tapahtumia. Tämän kunniaksi kertaan lopuksi hieman ajanjaksoa 28.7.1950-28.7.2012 eli 62 vuosiviikon sisältöä niille jotka eivät näistä asioista ennen ole kuulleet.
Tuo ajan jakso muodostuu kahdesta osasta: Antikristuksen nousu (28.7.1950-28.7.1981) ja tuho (28.7.1981-27.8.2012. Tämä näkyy rinnakkaisrakenteina mm ominaisuutena supervaltojen nousu ja tuho. Kulminaatiopiste oli kesällä 1981, jolloin Puolan tilanne hyytyi ja kehitys kääntyi päinvastaiseen suuntaan. Joka johti pian NL:n hajoamiseen.
Antikristus voidaan nähdä kaikissa kerrostasoissa. Maallisella puolella se on diktatuuria, henkisellä puolella henkistä alistamista joka voi tapahtua ilman maallista orjuutuskehystä ja lopulta hengellisellä tasolla se on Kristuksen aidon opin vääristämistä. Kaikkein pahin taso on hengellinen taso, koska hengellinen antikristus väittää tuntevansa Jumalan ja toimii Jumalan antamin valtuuksin. Tosiasiassa hän tekee omia tekoja. Roomalaiskirjeen 1. luvussa Paavali pureutuu juuri tähän pahimpaan tasoon: eli evankelistoihin ja saarnaajiin, jotka eivät välittäneet pitää kiinni Jumalan tuntemisesta vaan lankesivat omiin tekoihin kun he huomasivat että heillä oli lihallista valtaa ja he halusivat käyttää sitä. .
Antikristuksen nousu ylimmällä ja tärkeimmällä tasolla eli hengellisellä tasolla tapahtui 60-luvun lopulla, kun Jeesuksen tulemusta edeltävä ”Johannes Kastaja” eli William Branham toi sanomansa esiin. Luoja rakensi sanoman erittäin moniulotteiseksi. Ensinnäkin sen kirjaimellinen ulkoasu on erittäin monimutkainen ja vaikea. Jos sanomaa kuuntelee kirjaimellisen fundamentalistin roolissa, on jo alussa auttamattomasti hukassa. Siksi uskon olemuksen kirjaimellisesti tulkinnut uskonnollinen järjestelmä rakensi puolustuslinnoituksen tuota sanomaa vastaan eli he paljastivat tuossa samalla että heidän uskonsa perusta lepää lihassa. Eli antikristuksen juuri nousi tuossa esiin. Tämä oli tarkoitus, sillä sanoma piti tuomita kattavasti ja näin ”Johannes Kastaja” hyljättiin Luojan lakien mukaan. Kuitenkaan sanoman perustaa ei voi kiistää, sillä sen ohessa tuli esiin juuri oikea määrä merkkejä niin että ”he eivät voi millään itseänsä puolustaa”. Siten asian yli pääsee vain selvittämällä se. Branhamin sanomaa ei voi kuunnella muulla tavalla kuin Kristuksen jatkuvassa läsnäolossa. Vain ne lauseet, jotka Kristus herättää elämään, ovat niitä ,joita kuuluu pohtia. Joissakin 4 tunnin saarnoissa saattaa olla yksi lause, joka on tärkeä. Kaikki muut lauseet pitää ohittaa eli ne eivät lähde elämään mielessä. Kun koko aineiston on käynyt tällä tavalla läpi, muotoutuu noista elävistä lauseista yksikertainen Koko Sanan perusta, joka kulkee eteenpäin jatkoon. Branhamin seurakuntakehykseen en ota kantaa, sillä se päättyi aikajaksollisesti jo vuonna 1981, jolloin Luoja poistui lopullisesti luonnollisesta seurakunnasta aikajaksollisesti siirtyen valmistelemaan Jeesuksen tulemusta. Branhamin seurakuntakehys on aivan kuten muutkin seurakuntakehykset moninaisuuden rikkaudessa. Mikään seurakunta ei ole toistaan parempi tai huonompi. Kun Luoja poistui seurakunnasta 1981 Hän laajensi itsensä maailmankaikkeuden laajuiseksi, sillä Jeesuksen tulemus koskee koko luomakuntaa eli kaikkia ihmisiä alusta saakka eli ”Eedenin paratiisista” saakka. Jeesus on toinen Aadam eli Hän asettuu tuon ensimmäisen Aadamin paikalle koko ihmissuvun pääksi. Ihmissuvun yksi osasto on Uusi Jerusalem, jossa hallitsee ”144000” -ominaisuus (12x12x1000) eli ”kuningas”, joka koostuu siis meistä. Jeesus ei ole kuningas vaan kaiken Elämän Lähde. En ole ainakaan vielä nähnyt kuvia, joissa Aadam ja Eeva kuvataan kuninkaaksi ja kuningattareksi. Vaikka kyllä on olemassa satu, jossa keisarilla ei ole vaatteita.
Tuo ajan jakso muodostuu kahdesta osasta: Antikristuksen nousu (28.7.1950-28.7.1981) ja tuho (28.7.1981-27.8.2012. Tämä näkyy rinnakkaisrakenteina mm ominaisuutena supervaltojen nousu ja tuho. Kulminaatiopiste oli kesällä 1981, jolloin Puolan tilanne hyytyi ja kehitys kääntyi päinvastaiseen suuntaan. Joka johti pian NL:n hajoamiseen.
Antikristus voidaan nähdä kaikissa kerrostasoissa. Maallisella puolella se on diktatuuria, henkisellä puolella henkistä alistamista joka voi tapahtua ilman maallista orjuutuskehystä ja lopulta hengellisellä tasolla se on Kristuksen aidon opin vääristämistä. Kaikkein pahin taso on hengellinen taso, koska hengellinen antikristus väittää tuntevansa Jumalan ja toimii Jumalan antamin valtuuksin. Tosiasiassa hän tekee omia tekoja. Roomalaiskirjeen 1. luvussa Paavali pureutuu juuri tähän pahimpaan tasoon: eli evankelistoihin ja saarnaajiin, jotka eivät välittäneet pitää kiinni Jumalan tuntemisesta vaan lankesivat omiin tekoihin kun he huomasivat että heillä oli lihallista valtaa ja he halusivat käyttää sitä. .
Antikristuksen nousu ylimmällä ja tärkeimmällä tasolla eli hengellisellä tasolla tapahtui 60-luvun lopulla, kun Jeesuksen tulemusta edeltävä ”Johannes Kastaja” eli William Branham toi sanomansa esiin. Luoja rakensi sanoman erittäin moniulotteiseksi. Ensinnäkin sen kirjaimellinen ulkoasu on erittäin monimutkainen ja vaikea. Jos sanomaa kuuntelee kirjaimellisen fundamentalistin roolissa, on jo alussa auttamattomasti hukassa. Siksi uskon olemuksen kirjaimellisesti tulkinnut uskonnollinen järjestelmä rakensi puolustuslinnoituksen tuota sanomaa vastaan eli he paljastivat tuossa samalla että heidän uskonsa perusta lepää lihassa. Eli antikristuksen juuri nousi tuossa esiin. Tämä oli tarkoitus, sillä sanoma piti tuomita kattavasti ja näin ”Johannes Kastaja” hyljättiin Luojan lakien mukaan. Kuitenkaan sanoman perustaa ei voi kiistää, sillä sen ohessa tuli esiin juuri oikea määrä merkkejä niin että ”he eivät voi millään itseänsä puolustaa”. Siten asian yli pääsee vain selvittämällä se. Branhamin sanomaa ei voi kuunnella muulla tavalla kuin Kristuksen jatkuvassa läsnäolossa. Vain ne lauseet, jotka Kristus herättää elämään, ovat niitä ,joita kuuluu pohtia. Joissakin 4 tunnin saarnoissa saattaa olla yksi lause, joka on tärkeä. Kaikki muut lauseet pitää ohittaa eli ne eivät lähde elämään mielessä. Kun koko aineiston on käynyt tällä tavalla läpi, muotoutuu noista elävistä lauseista yksikertainen Koko Sanan perusta, joka kulkee eteenpäin jatkoon. Branhamin seurakuntakehykseen en ota kantaa, sillä se päättyi aikajaksollisesti jo vuonna 1981, jolloin Luoja poistui lopullisesti luonnollisesta seurakunnasta aikajaksollisesti siirtyen valmistelemaan Jeesuksen tulemusta. Branhamin seurakuntakehys on aivan kuten muutkin seurakuntakehykset moninaisuuden rikkaudessa. Mikään seurakunta ei ole toistaan parempi tai huonompi. Kun Luoja poistui seurakunnasta 1981 Hän laajensi itsensä maailmankaikkeuden laajuiseksi, sillä Jeesuksen tulemus koskee koko luomakuntaa eli kaikkia ihmisiä alusta saakka eli ”Eedenin paratiisista” saakka. Jeesus on toinen Aadam eli Hän asettuu tuon ensimmäisen Aadamin paikalle koko ihmissuvun pääksi. Ihmissuvun yksi osasto on Uusi Jerusalem, jossa hallitsee ”144000” -ominaisuus (12x12x1000) eli ”kuningas”, joka koostuu siis meistä. Jeesus ei ole kuningas vaan kaiken Elämän Lähde. En ole ainakaan vielä nähnyt kuvia, joissa Aadam ja Eeva kuvataan kuninkaaksi ja kuningattareksi. Vaikka kyllä on olemassa satu, jossa keisarilla ei ole vaatteita.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirjoittamasi teksti on täyttä höpönlöpöä.
Väittämistäsi ei ole yhdellekään ihmiselle mitään hyötyä. Haittaa tekstistäsi saattaa olla, sillä joku heikossa asemassa oleva ihminen saattaa ahdistua tuollaisesta maailmanlopun lietsomisesta vaikka se jokaisen täysijärkisen mielestä onkin pelkkää humpuukia.