Amerikkalaisia ja ehkä jossakin määrin brittejä lukuunottamatta muu maailma on suhtautunut Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin mahdollisuuksiin onnistua terrorismin ja joukkotuhoaseiden vastaisessa sodassaan sangen skeptisesti. Bush on kuitenkin saanut aikaan myös kiistattomia saavutuksia, joista tuorein on Libyan päätös luopua joukkotuhoaseohjelmistaan ja sallia ulkomaiset tarkastukset.
Bush on suistanut vallasta Afganistanin taleban-hallinnon, Irakin diktaattori Saddam Husseinin ja kaventanut ääri-islamilaisen terrorijärjestö al-Qaidan liikkumatilaa. Hussein on amerikkalaisten vankina odottamassa oikeudenkäyntiä rikoksistaan. Osama bin Laden sen sijaan on edelleen pakosalla.
Vaikka tilanne Afganistanissa tai Irakissa on edelleen kaikkea muuta kuin vakaa, on maailma kuitenkin nykyään ainakin länsimaisten ihmisten kannalta edes rahtusen turvallisempi paikka kuin Husseinin ja bin Ladenin riehuessa vapaasti. Epäilemättä myös ihmisoikeudet ovat tänään korkeammassa kurssissa molemmissa mainituissa maissa, kuin vielä jonkin aika sitten.
Väheksyttävä ei ole myöskään sitä, että erilaisia fundamentalistisia terroristiryhmiä vastaan on syntynyt laaja kansainvälinen rintama, joka yhdistää hyvin monet maat riippumatta niiden poliittisista järjestelmistä.
Tämä antaa toivoa siitä, että terroristien harjoittama väkivalta tai ainakin valtioterrorismi myös pidemmällä tähtäimellä vähenee. Se ei kuitenkaan tee maailmasta kansanvaltaisempaa paikkaa, koska etenkin suuret valtiot tunnustavat toistensa valtioedut ja antavat näiden valtioiden menetellä niiden mukaisesti. Tästä on hyvänä esimerkkinä esimerkiksi se toimintavapaus, jonka Venäjä on saanut Tshetshenian "separatistien" suhteen.
Uutta toivoa
Aivan uusi askel valtioiden luokittelemisessa terroristivaltioihin ja muihin valtioihin otettiin 19. joulukuuta, kun Libya ilmoitti olevansa valmis luopumaan joukkotuhoaseohjelmistaan ja sallimaan mm. Kansainvälisen atomienergiajärjestö IAEA:n tarkastuksen maansa ydinlaitoksissa.
Ydinaseita lukuun ottamatta Libyalla on ollut joukkotuhoaseita, joita maa on myös käyttänyt. Näin tapahtui ainakin vuoden 1987 sodassa Tshadia vastaan.
Libyan diktaattori Muammar Gaddafin päätös joukkotuhoaseohjelmien lopettamisesta ja korvausten maksamisesta Pan Amin koneeseen vuonna 1988 kohdistuneen pommi-iskun uhreille ovat olleet pitkäaikaisen kulissientakaisen diplomatian tulosta. Niiden merkitystä ei sovi väheksyä.
Ne vapauttavat Libyan kansainvälisestä taloussaarrosta, josta maa on kärsinyt 15 vuotta. Päätökset mahdollistavat myös sen, että Libya palaa osaksi kansainvälistä yhteisöä.
Asialla on suuri merkitys paitsi Gaddafille ja Libyalle, myös presidentti Bushille sekä Britannian pääministeri Tony Blairille, jotka pääsevät nyt nauttimaan voimapolitiikkansa hedelmistä. Gaddafin poika saattoi jopa ennakoida, että sekä Bush että Blair vierailisivat Libyassa jo ensi vuoden aikana.
Molemmat maat ja teollisuus hyötyvät
Amerikkalaiselle teollisuudelle Libyan pakotteiden purkaminen on tärkeä asia. Etenkin Bushin hallinnolle läheinen öljyteollisuus havittelee Libyan mustaa kultaa ja siihen liittyviä etsintä- ja porausoikeuksia. Niihin liittyy amerikkalaisissa alan yrityksissä erittäin suuria odotuksia eikä asia ole lainkaan vähäpätöinen myöskään Libyan kannalta.
Vapaa öljynvientimahdollisuus tarjoaa Libyalle tilaisuuden valtaviin vientituloihin, elintason nostamiseen ja infrastruktuurin rakentamiseen. Tämä olisi suurta meriittiä eversti Gaddafille ja vahvistaisi hänen asemaansa sekä kansansa johtajana että eräänä suurista arabijohtajista.
Sen rinnalla on pientä se, että hän joutuu tinkimään aiemmasta asemastaan islamilaisen eli arabimaailman anti-amerikkalaisen koalition johtajana. Tämän Gaddafi ymmärtää ja se on hinta, jonka hän on valmis maksamaan.
Ongelmat eivät pääty tähän
Bushin ongelmat eivät kuitenkaan pääty Libyaan. Maailmassa on monta ratkaisematonta ongelmaa, eikä presidentti ehdi mahdollisen toisenkaan virkakautensa aikana kaikkia niitä ratkaisemaan.
Toistaiseksi on epäselvää, aikooko Iran luopua ydinaseohjelmastaan. Kemiallisia ja biologisia aseita maalla on ennestään, eikä niistä tiettävästi ole luovuttu. Yhdysvaltain ja Iranin suhteita kalvavat vielä vanhat erimielisyydet, joille ei ole näkyvissä pikaista ratkaisua.
Israel on ilmoittanut iskevänsä Irakin ydinlaitoksia vastaan, ellei asia ratkea rauhanomaisesti. Iran puolestaan on luvannut vastata mahdolliseen hyökkäykseen kaikin käytettävissä olevin keinoa. Tilanne nostaa jännitystä koko alueella.
Taiwanin ja Kiinan sanasota näyttää vain kiihtyvän. Yhdysvallat on perinteinen Taiwanin liittolainen. Kiinan merkitys talousalueena ja suurvaltana kasvaa kuitenkin koko ajan. Tähän omien etujen keskinäiseen ristiriitaan ei amerikkalaisilla näytä olevan vastausta.
Pohjois-Korea tavoittelee omaa ydinasetta. Ohjuskapasiteettia maalla on jo ainakin Japaniin saakka. Pohjois-Korea esittää Yhdysvalloille nöyryyttäviä vaatimuksia, joihin Bush ei voi suostua. Tilanne Korean niemimaalla on kiristynyt koko vuoden ajan, eikä liennytystä ole näköpiirissä.
Nämäkin ulkopoliittiset ongelmat takaavat sen, että supervallan presidentillä riittää tekemistä. Myöskään tulevana vuonna presidentti Bushilla ei liene aikaa lukea lehtiä.
Lähteenä www.instituutti.tk
Bush on suistanut vallasta Afganistanin taleban-hallinnon, Irakin diktaattori Saddam Husseinin ja kaventanut ääri-islamilaisen terrorijärjestö al-Qaidan liikkumatilaa. Hussein on amerikkalaisten vankina odottamassa oikeudenkäyntiä rikoksistaan. Osama bin Laden sen sijaan on edelleen pakosalla.
Vaikka tilanne Afganistanissa tai Irakissa on edelleen kaikkea muuta kuin vakaa, on maailma kuitenkin nykyään ainakin länsimaisten ihmisten kannalta edes rahtusen turvallisempi paikka kuin Husseinin ja bin Ladenin riehuessa vapaasti. Epäilemättä myös ihmisoikeudet ovat tänään korkeammassa kurssissa molemmissa mainituissa maissa, kuin vielä jonkin aika sitten.
Väheksyttävä ei ole myöskään sitä, että erilaisia fundamentalistisia terroristiryhmiä vastaan on syntynyt laaja kansainvälinen rintama, joka yhdistää hyvin monet maat riippumatta niiden poliittisista järjestelmistä.
Tämä antaa toivoa siitä, että terroristien harjoittama väkivalta tai ainakin valtioterrorismi myös pidemmällä tähtäimellä vähenee. Se ei kuitenkaan tee maailmasta kansanvaltaisempaa paikkaa, koska etenkin suuret valtiot tunnustavat toistensa valtioedut ja antavat näiden valtioiden menetellä niiden mukaisesti. Tästä on hyvänä esimerkkinä esimerkiksi se toimintavapaus, jonka Venäjä on saanut Tshetshenian "separatistien" suhteen.
Uutta toivoa
Aivan uusi askel valtioiden luokittelemisessa terroristivaltioihin ja muihin valtioihin otettiin 19. joulukuuta, kun Libya ilmoitti olevansa valmis luopumaan joukkotuhoaseohjelmistaan ja sallimaan mm. Kansainvälisen atomienergiajärjestö IAEA:n tarkastuksen maansa ydinlaitoksissa.
Ydinaseita lukuun ottamatta Libyalla on ollut joukkotuhoaseita, joita maa on myös käyttänyt. Näin tapahtui ainakin vuoden 1987 sodassa Tshadia vastaan.
Libyan diktaattori Muammar Gaddafin päätös joukkotuhoaseohjelmien lopettamisesta ja korvausten maksamisesta Pan Amin koneeseen vuonna 1988 kohdistuneen pommi-iskun uhreille ovat olleet pitkäaikaisen kulissientakaisen diplomatian tulosta. Niiden merkitystä ei sovi väheksyä.
Ne vapauttavat Libyan kansainvälisestä taloussaarrosta, josta maa on kärsinyt 15 vuotta. Päätökset mahdollistavat myös sen, että Libya palaa osaksi kansainvälistä yhteisöä.
Asialla on suuri merkitys paitsi Gaddafille ja Libyalle, myös presidentti Bushille sekä Britannian pääministeri Tony Blairille, jotka pääsevät nyt nauttimaan voimapolitiikkansa hedelmistä. Gaddafin poika saattoi jopa ennakoida, että sekä Bush että Blair vierailisivat Libyassa jo ensi vuoden aikana.
Molemmat maat ja teollisuus hyötyvät
Amerikkalaiselle teollisuudelle Libyan pakotteiden purkaminen on tärkeä asia. Etenkin Bushin hallinnolle läheinen öljyteollisuus havittelee Libyan mustaa kultaa ja siihen liittyviä etsintä- ja porausoikeuksia. Niihin liittyy amerikkalaisissa alan yrityksissä erittäin suuria odotuksia eikä asia ole lainkaan vähäpätöinen myöskään Libyan kannalta.
Vapaa öljynvientimahdollisuus tarjoaa Libyalle tilaisuuden valtaviin vientituloihin, elintason nostamiseen ja infrastruktuurin rakentamiseen. Tämä olisi suurta meriittiä eversti Gaddafille ja vahvistaisi hänen asemaansa sekä kansansa johtajana että eräänä suurista arabijohtajista.
Sen rinnalla on pientä se, että hän joutuu tinkimään aiemmasta asemastaan islamilaisen eli arabimaailman anti-amerikkalaisen koalition johtajana. Tämän Gaddafi ymmärtää ja se on hinta, jonka hän on valmis maksamaan.
Ongelmat eivät pääty tähän
Bushin ongelmat eivät kuitenkaan pääty Libyaan. Maailmassa on monta ratkaisematonta ongelmaa, eikä presidentti ehdi mahdollisen toisenkaan virkakautensa aikana kaikkia niitä ratkaisemaan.
Toistaiseksi on epäselvää, aikooko Iran luopua ydinaseohjelmastaan. Kemiallisia ja biologisia aseita maalla on ennestään, eikä niistä tiettävästi ole luovuttu. Yhdysvaltain ja Iranin suhteita kalvavat vielä vanhat erimielisyydet, joille ei ole näkyvissä pikaista ratkaisua.
Israel on ilmoittanut iskevänsä Irakin ydinlaitoksia vastaan, ellei asia ratkea rauhanomaisesti. Iran puolestaan on luvannut vastata mahdolliseen hyökkäykseen kaikin käytettävissä olevin keinoa. Tilanne nostaa jännitystä koko alueella.
Taiwanin ja Kiinan sanasota näyttää vain kiihtyvän. Yhdysvallat on perinteinen Taiwanin liittolainen. Kiinan merkitys talousalueena ja suurvaltana kasvaa kuitenkin koko ajan. Tähän omien etujen keskinäiseen ristiriitaan ei amerikkalaisilla näytä olevan vastausta.
Pohjois-Korea tavoittelee omaa ydinasetta. Ohjuskapasiteettia maalla on jo ainakin Japaniin saakka. Pohjois-Korea esittää Yhdysvalloille nöyryyttäviä vaatimuksia, joihin Bush ei voi suostua. Tilanne Korean niemimaalla on kiristynyt koko vuoden ajan, eikä liennytystä ole näköpiirissä.
Nämäkin ulkopoliittiset ongelmat takaavat sen, että supervallan presidentillä riittää tekemistä. Myöskään tulevana vuonna presidentti Bushilla ei liene aikaa lukea lehtiä.
Lähteenä www.instituutti.tk
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mieluisaa todeta, että aina välillä saa luettavakseen tasapuolisen ja viileän analyyttisen keskustelun avauksen maailman kriisipesäkkeistä.
Siteeraaja on löytänyt arvokkaan lähteen, jota hän ansiokkaasti tässä siteeraa.
Toivoisi kaikkien tämän areenan fanaattisten USA-vihaajien lukevan tämän kirjoituksen kerrankin ilman ennakkoasennoitumista, vain huomioiden faktat faktoina.
Mielenkiintoista on nyt nähdä, miten esim.palstan vasemmistolaisesti suuntautuneet kirjoittajat reagoivat Siteeraajan avaukseen.
Tuodaanko vain tuttuun tapaan kaikki vanhatkin USA:n toiminnat tänne haukuttaviksi, vai saako järki kerrankin etusijan kiihkoilun asemasta?
yksi ainoa sana voi kuvata näitä paskanjauhajan jaarituksia
JA VITUT
okei olisiin kaksi, mut "JA" ´voi jättää pois
Jookosta? Armas?
"Mieluisaa todeta, että aina välillä saa luettavakseen tasapuolisen ja viileän analyyttisen keskustelun avauksen "
G.oldman on huumorimiehiä, melkein samaa luokkaa kuin Huvittunut. Tasapuolisen??
Hitman mm. on kuvannut itseään ja muutamaa muuta nikkiä tasapuolisiksi, ilmeisesti G.oldman kuuluu samaan joukkoon. Eihän tuossa mitään tasapuolista ollut. USA:n tukeminen ei ole tasapuolisuutta, se on USA:n tukemista. Siinä ei sinänsä ole pahaa, onhan kaikilla oikeus mielipiteisiin, siksihän tämä palsta on olemassa, mutta omien yksisilmäisten mielipiteiden kuvaaminen tasapuolisuutena ja muiden yksisilmäisten kuvaaminen, er.., yksisilmäisinä, on aika lapsellista.
Luin tuon aloitustekstin uudestaan ja yritin oikein tahallani löytää siitä yksipuolista USA:n tukemista.
Kyllä täytyy lukijan olla allerginen kaikkeen, mikä liittyy USA:han, jos tuota kirjoitusta pitää USA:n tukemisena.
Sehän tunnustaa loppupuolellaan senkin asian, että presidentillä on loppuvuodeksi kädet täynnä ongelmia, ja lisäksi kirjoituksessa käsiteltiin asioita, joiden kanssa USA:lla ei ole edes mitään suoranaista osuutta.
Ilmeisesti täällä piileskelevillä USA-vihaajille kelpaa USA-sisältöinen kirjoitus vain silloin, kun siinä yksipuolisesti ja fanaattisesti haukutaan USA:n tekoja.
Minkään positiivisen havainnon tekeminen USA:n suhteen ei sovi; sehän onkin jo silloin USA:n tukemista!
Vähän vaikeaa on täällä näköjään yrittää tasapuolisten kirjoitusten avulla saada monipuolista keskustelua aikaiseksi, kun eräät fanaatikot ovat heti leimasimineen valmiina lyömään tuomioleimansa kirjoituksen tekijälle, mikäli teksti ei näiden mieliä kutkuttanut...
mikä lakikieltää terrori-iskut, mutta hyväksyy laittomat sodat
=vahvemmanlaki,ei mikään muu
joten jos niin rakastat usaa ja pussia ni mee vaiks sen pikku monica lewinkyksi
"fakta" oletko Tiedonantajan "juoksupoika", joka harjoittelee tämän teidän "kotisivun" pitoa???
Kyllä se "moonman" opettaa vielä sinulle parempaa argutointia ja propagandaistisia "mielipiteitä"!!
bush kukisti saddamin ja talebanin.
mutta millaiset hallinnot Irakiin ja Afganistaniin vielä tulee?
taitaa olla vähän niin, että kusi housuissa lämmittää vähän aikaa, mutta kohta on entistä kylmempi.