muö oli itsari yritys todella korkeelta ja pää edellä mut tässäpä korskutan...se alko yliluonnollisista yhteydenpidoasta...jouduin häpeäänkaikkea mitä olen elämässäni pahaa tehnut...no enpä kuollluyt...
ja se jatku yruítyksen jölkeen ..harhaili n aivan muissa mmailmoissa. ja jouduin läpi käymään asioitani...
no nyt olem suht kohtehjä...en suko rtttä kaikki tekemisensä tajuavat es´des katuvat...mut näin tää elämämenee..kaiken joudut kohtaan!!
ja se jatku yruítyksen jölkeen ..harhaili n aivan muissa mmailmoissa. ja jouduin läpi käymään asioitani...
no nyt olem suht kohtehjä...en suko rtttä kaikki tekemisensä tajuavat es´des katuvat...mut näin tää elämämenee..kaiken joudut kohtaan!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Maailma on suuri ja ihminen taidoiltaan kuitenkin melko vähäinen, tämä on realismia. Me osaamme käyttäytyä vain tiettyyn rajaan saakka oikein, kaikki teemme virheitä. Kaikki joudumme läpikäymään jollain tasolla erehdyksiämme. Jos tietäisimme kaikki mikä on jokaisessa tilanteessa oikein, niin lakkaisimme tekemästä erehdyksiä. Jotkut erehdykset paljastuvat vasta kuoleman jälkeen sellaisiksi.
Joudumme tekemään itse omat virheemme, ei auta jos sanotaan ulkopuolelta että tuo on väärin. Opimme parhaiten kantapään kautta.
Siksi kadumme ja korjaamme, kun huomaamme. Minusta tuntuu että erehdyksiä pitääkin tehdä, muttei tietenkään tahallaan. Tekojen ja niiden seurauksien kautta opimme. Käytännössä kaikki jotka ovat tässä materiassa altistuvat väärinkäsitysten mahdollisuuksille, kun aivot ovat kuitenkin rajalliset kapineet.
tilanteita, jossa 'joku toinen' sanoo kuinka pitää käyttäytyä ja kuinka olet töpännyt.
Riittää kun otamme opiksemme töppäilystämme, 'joku toinen' on usein se akilleenkantapää?
Syypää töppäilyyn.
Ajattelen tuota sisäistä töppäämisen tunnetta, joka tulee joskus unissa ja meditaatiossa. Olen kallistunut hyväksymään varsinaisessa kuolemassa elämän tarkastelun kun sitä tekee sisäisesti muutenkin. Hämmästyttävää että sisäisellä tasolla olemme niinkuin tämä kohteemme, jota kohtaan olemme toimineet.
Erityisesti tulee läheiset ihmissuhteet mieleen koetussa elämässä. Olen huomannut että ihmissuhderintamalla ei olekaan usein vain yhtä syypäätä, molemmat ovat olleet osallisia. Esim. suhteesta liukeneminen olisi hyvä osata tehdä taidokkaasti, jos suhde pitää päättää, ettei tulisi tarpeettomasti loukattua toista. Elämässä tullut töpättyä eniten jossain suhteessa. Suhdejutut onkin viisaiden hommia.
Jospa saisimme sisäisen samaistumis-/empatiakyvyn päälle jatkuvasti päivätajuntaankin, niin voisimme ennakoida tapahtumat varmemmin ja toimia aina oikein. Maailma olisi kyllä siinä tapauksessa aivan toinen ja jokainen vähän kuin kusi sukassa, harkitsisi toimiansa. Ainakin karkeimmat sodat olisivat poissuljettuja mahdollisuuksia.
Tosin jos emme töppää niin emme myöskään opi. Oppimaanhan tänne on tultu.
Kokenut kaiken tietää. Maailmassa ei ole hyvää eikä pahaa, on vain erilaista. Aina voidaan olla uuden alussa jos itse niin halutaan. Elämä pakottaa jokaisen muuttamaan kurssinsa pois pahasta olosta. Jokaisella on oma lakipisteensä. Maailman omistaja on myös itse kauppatavaraa. Hiljaisuus on hyvää, mutta jokaisen hyvä ei ole aina samanlainen.
Lopussa kiitos seisoo. Jokainen kulkija palaan kotiinsa oppineena.