Olen 16-vuotias nuori ihminen ja käynyt psykologilla puolisen vuotta hieman epäsäännöllisesti. Mun on vaikea puhua mieltä painavista asioista ja hiljaisuuksia tuppaa tulemaan tosi usein. Mua jännittää mennä sinne, olla siellä. Ehkä yritän liian kovasti puhua, kun siitä ei taho tulla oikeen mitään. Mä taistelen itteni kanssa, että mitä kerron ja mitä en, ja se ehkä vie mun voimia aika paljon siinä. Toistaiseks en oo saanu kerrottua paljoa sitä, mitä haluisin. Ja toisaalta en haluis kertoa mitään. Tää ristiriita ei auta puhumista vaan vaikeuttaa sitä (yllätys) :/
Ja nyt pikkuhiljaa olen huomannut sellaisen seikan, että olen ihastunut psykologiini. Se aiheuttaa lisää jännitystä ja vaikeuttaa puhumista. En tiedä, onko hän huomannut sitä minussa vai ei. Kumpikin vaihtoehto häiritsee omalla tavallaan. Toisaalta haluaisin kertoa hänelle tunteistani, mutta toisaalta taas en. Taas ristiriita. Kaikki energia tuntuu kuluvan siihen, että ajattelen näitä asioita psykologin luona ollessani, enkä saa kuin jotain epämääräistä ulos.
Mitä pitäisi tehdä? En todellakaan haluaisi olla ihastunut psykologiini, mutta minkäs sitä tunteilleen voi. Rakkaus ei tunne rajoja...
Ja pohdin sitä, uskallanko mennä hänen luokseen enää. En ole missään törmännyt vastaavaan tapaukseen, mutta en sitten tiedä, onko tämä mitenkään erikoista..?
Auttakaa nyt poloista tunteisiinsa eksynyttä :/
Ihastuin psykologiini(!)
54
6088
Vastaukset
- koska
Sinulla on ongelmia. Eikö olisi viisasta keskittyä niiden hoitamiseen. Mielestäni kuvailemasi ihastuminen on tavallista teini iässäsi. Pyri ajattelemaan psykologia ihmisenä joka haluaa kuunnella, ja auttaa sinua, siksi olisi hyvä, että rohkeasti kertoisit kaikki mieltäsi vaivaavat asiat. Elät murrosikää, joka on monella tapaa vaikeaa, mutta eteenpäin vievää aikaa. Älä pelkää vaikka tunnetilasi heittää laidasta laitaan. Kaikki tunteet ovat hyväksyttyjä.
Kirjoituksestasi päätellen olet fiksu nuori. Psykologilla on hyvät ajatukset sinua kohtaan, hänellä saattaa itselläänkin olla lapsia, ja koulutuksenkin puolesta hän varmasti ymmärtää sinua. Seuraavan kerran kun tapaatte, avaudu ja kerro rohkeasti itsestäsi hänelle. Puhuminen purkaa pahaa oloa, ja hän voi osoittaa sinulle uusia näkökulmia asioihisi ja elämääsi. Aikanaan tulet ihastumaan ja rakastumaan ikäiseesi ihmiseen, mutta se onkin sitten uusi vaihe elämässäsi. Turvallista Uutta vuotta sinulle ihana nuori...- toivoton?
Viestistäsi. Se piristi minua kovasti :) Minua on rohkaistu puhumaan avoimesti, mutta olen silti siinä epävarma. Minun on vaikea luottaa ihmisiin, että voisin kertoa heille henkilökohtaisempia asioita itsestäni. Ajattelen nimittäin sillä tavalla, että jos kerron jotain, se asia on "menetetty". En voi enää koskaan saada sitä asiaa takaisin itselleni salaisuudeksi, se on jaettu jonkun kanssa enkä enää koskaan saa sitä varmuutta, että asia olisi ainoastaan minun tiedossani. Onko tässä joku kontrollointijuttu? Tai jotain ihan normaalia epäluottamusta?
Niin ja piti vielä mainita, että samaa sukupuolta ollaan, mutta se ei taida olla mitenkään ihmeellistä, erikoisempaan kuin jos oltaisiin eri sukupuolta. - kotiterapeutti
toivoton? kirjoitti:
Viestistäsi. Se piristi minua kovasti :) Minua on rohkaistu puhumaan avoimesti, mutta olen silti siinä epävarma. Minun on vaikea luottaa ihmisiin, että voisin kertoa heille henkilökohtaisempia asioita itsestäni. Ajattelen nimittäin sillä tavalla, että jos kerron jotain, se asia on "menetetty". En voi enää koskaan saada sitä asiaa takaisin itselleni salaisuudeksi, se on jaettu jonkun kanssa enkä enää koskaan saa sitä varmuutta, että asia olisi ainoastaan minun tiedossani. Onko tässä joku kontrollointijuttu? Tai jotain ihan normaalia epäluottamusta?
Niin ja piti vielä mainita, että samaa sukupuolta ollaan, mutta se ei taida olla mitenkään ihmeellistä, erikoisempaan kuin jos oltaisiin eri sukupuolta.Olisi hyvä jos pystyisit vaihtamaan psykologia. Jos et pysty kertomaan asoistasi hänelle, se estää hoitosuhteen rakentamista ja on esteenä. Ilmeisesti teidän välillä on jonkilainen jännite, jos olet häneen ihastunutkin. Hyvä psykologi saa ihmisen avautumaan ja luottamaan itseensä. Se on ammattitaitoa. Ehkä teidän kemianne ei vain sovi. Olen itsekin käynyt psukologilal, jonka kanssa jännitin, en kylläkään ihastunut häneen. Hän vain oli niin kylmän ja virallisen oloinen ettei tehnyt mieli puhua. Kun vaihdoin psykologia, oli se yksi elämäni parhaimpia päätksiä, vaikka entinen psukologi jotenkin jäi säälittämään. Mielestäni hän vain ei ollut tehtäviensä tasolla. Ei ole muuten harvinaista että ihastuu itseä hoitavaan ihmiseen. Eikä siinä mitään pahaa, kun vain hallitsee tunteensa. Nämä ihastukset tulevat ja menevät. Tosi rakkaus odottelee sinuakin - jossain muualla.
Jos et voi vaihtaa psykologiasi, ajattele että on mukava mennä hänen luokseen kun kerta olet häneen ihastunutkin. Ihastukselleenhan voi kertoa kaikkia asoita ja hän ymmärtää. Ja tosiaan ymmärtää kun hänähn on sitä varten että sinä puhut hänelle. Se ei säilö itselleen niitä sinun salaisuuksiasi, koska se on hänen työtään. Opettele ajattelemaan, että aina se asia helpottuu, josta puhut, puhutpa sitten kenelle hyvänsä. Tässä tapauksessa sinun on hyvä puhua psykologillesi, koska hänhän on sitä varten että kuuntelee. Osoitat arvostusta jos uskallat luottaa.
- arjoosa
Mielestäni olisisi tärkeätä kertoa ihastumisestasi psykologille. On ihan tavallista iässäsi ihastua vanhempiin ihmisiin. Monet ihastuvat opettajiinsa. Psykologi kyllä ymmärtää asian, itsetuntemuksesi lisääntyisi ja saisit eväitä tuleviin rakkaussuhteisiisi. Käytä hyödyksesi hyvää asiaa!
- 26v
Mielestäni voit hyvin kertoa psykologille ihastuksestasi. Teini-iässä on ihan yleistä ihastua turvallisen tuntuiseen aikuiseen, ja sitä paitsi aikuisetkin ihastuu usein psykologiinsa. Onhan hyvä psykologi auttava hahmo, joka kuuntelee ymmärtäväisesti asiakastaan, ei yleensä moiti tai kritisoi silloinkaan kun siihen on selvää aihetta, ei kerro synkimpiäkään salaisuuksia eteenpäin ja on kiinnostunut asiakkaansa sielunelämästä. Yleensä psykologi ei myöskään kerro paljon itsestään ja omista ajatuksistaan, joten jokainen voi mielessään kuvitella hänelle sellaisia ominaisuuksia joita hänessä toivoo olevan.
Psykologiin ihastuminen on siis ihan normaalia, ja heidän koulutukseensa kuuluu tällaisten asioiden käsittely. Jos ihastuksen tunteesi häiritsee psykologikäyntejä, kuten kerroit, kannattaa rohkeasti ottaa asia puheeksi. Jos psykologisi on yhtään ammattitaitoinen, hän osaa kyllä selvittää tilanteen niin, että molemmilla on sen jälkeen parempi olla.- toivoton?
Vastauksista :) Helpottaa kuulla, ettei ole "ongelman" kanssa ainoa tässä maailmassa.
Ei kai siihen ihastumiseen voi vaikuttaa. En minä todellakaan valinnut ihastua häneen, mutta minkäs sille voi.
Sitten vielä sellaista kysymystä, että miten kertoa? Kun on muutenkin niin vaikea puhua, niin olisiko esim. lapun kirjoittaminen hyvä vai mikä? - mutta tavallista
toivoton? kirjoitti:
Vastauksista :) Helpottaa kuulla, ettei ole "ongelman" kanssa ainoa tässä maailmassa.
Ei kai siihen ihastumiseen voi vaikuttaa. En minä todellakaan valinnut ihastua häneen, mutta minkäs sille voi.
Sitten vielä sellaista kysymystä, että miten kertoa? Kun on muutenkin niin vaikea puhua, niin olisiko esim. lapun kirjoittaminen hyvä vai mikä?Kävin itse aikoinaan terapiassa yli 6 vuotta ja kun jännitykseni voituettuani alkoi puhuminen olla helpompaa, niin ihastuin minäkin terapeuttiini. Se oli hyvin kuluttavaa, raastavaa ja kamalaa. Otin selville kaiken terapeutistani. (Hän oli ollut jonkun verran julkisuudessa). Aina kun lähdin terapiasta, niin oloni oli kepeä ja iloinen, olinhan juuri saanut tavata rakkaani. Samalla mietin, että kuinka selviän taas seuraavat 2 päivää, jolloin näen hänet taas.
Tätä kesti usean vuoden ajan. Se loppui vasta siihen kun sovimme terapian lopettamisesta ja aloin ehkä "kasvaa" ajatukseen, että maailmassa on muutakin kuin terapia.
En ymmärrä miksi ihastuin. Ehkä siksi kun oli joku joka jaksoi kuunnella.
Mä en valitettavasti osaa neuvoa sua mitenkään, mutta mulle kävi näin. Luulisin että jeesais jos ajatuksissasi olisi muutakin. En tiedä... Itse en pystynyt tekemään asialle mitään. Keräsin lehtileikkeet, valokuvat, osoitteen ja hänen perheensä tiedot. Kun hän lähti ulkomaanmatkalle, niin olin salaa lentokentällä. Se oli ihan sairasta ja kamalaa ja kuluttavaa. Kaikki energia meni terapeuttini ajattelemiseen.
Ehkä se loppui viimeistään siihen kun terapian loppupuolella tapasin mieheni ja ihastuin ja rakastuin häneen.
Tsemppiä sulle. Olin terapiassa ollessani 16-22 -vuotias, nyt jo päälle 40 v.
- jghoriawdevnh
...tuo terapeuttiinsa ihastuminen, aikuisillakin, saati sinun iässäsi kun tunteet myllertää muutenkin ja ihastumisia tulee helposti.
Ammattitaitoinen psykologi osaisi käsitellä myös tämän tilanteen tietäen sen yleisyyden ja normaaliuden. Varsinaisten ongelmiesi hoitamiseksi olisi ehkä parasta vaihtaa terapeuttia, mielellään sellaiseen sukupuoleen johon et ihastu.- toivoton?
Uskon, että vaikka psykologini olisi kuka (minulle ennestään tuntematon henkilö), ihastuisin häneen kuitenkin, varmaankin juuri sen takia, että hän kuuntelee ja on kiinnostunut asioistani jne.
Äh, tää on kamalaa. Muutenkin vaikeaa puhua, niin yritä siinä nyt sitten vielä sellaisestakin vaikeasta kuin ihastumisesta puhua... Uskon, miten ootte vastanneet, että on ihan normaalia (on se ihan ymmärrettävää, koska ammattiauttaja, no.. auttaa), mutta ei se tee tätä yhtään helpommaksi.
Harkitsen täällä vaihtoehtoisia tapoja paljastaa tunteeni, vaikka se niin kamalalta tuntuukin :S - toivio
toivoton? kirjoitti:
Uskon, että vaikka psykologini olisi kuka (minulle ennestään tuntematon henkilö), ihastuisin häneen kuitenkin, varmaankin juuri sen takia, että hän kuuntelee ja on kiinnostunut asioistani jne.
Äh, tää on kamalaa. Muutenkin vaikeaa puhua, niin yritä siinä nyt sitten vielä sellaisestakin vaikeasta kuin ihastumisesta puhua... Uskon, miten ootte vastanneet, että on ihan normaalia (on se ihan ymmärrettävää, koska ammattiauttaja, no.. auttaa), mutta ei se tee tätä yhtään helpommaksi.
Harkitsen täällä vaihtoehtoisia tapoja paljastaa tunteeni, vaikka se niin kamalalta tuntuukin :Sjos puhuminen on sinulle vaikeaa, ehkä tosiaan kannattaisi kokeilla kirjoittamista -ihan vain itsellesi ja kaikista tärkeimpänä yhtään mitään sensuroimatta, annat vain kynän kulkea paperilla kuten ajatuksesi kulkee, välittämättä siitä onko lauseet ymmärrettäviä vai ei. nimittäin joskus ajatusten sekavasta myllerryksestä ja yleisesti katsoen "päättömästä tekstistä" löytyy ne kaikkein osuvimmat kuvaukset sen hetkisistä tunteista. ehkä myös kynnys puhumiseen madaltuu, en tiedä? mutta kokeileminen ei maksa muuta kuin vaivan :)
kaikkea hyvää sulle!
- hoitoalaa opiskeleva
Muistelisin että joku opettaja kerran koulussa sanoi (hoitoala), että väistämättä potilas ihastuu psykologiinsa jossain hoidon vaiheessa. Että tuskin on uusi tilanne psykologillesi, kerro rohkeasti hänelle niin voitte päästä asiassa eteenpäin ja saat tarvitsemasi avun :)
- Kulkija 16-vuotias
Itsellä ehkä hivenen samankaltainen ongelma. Olen käynyt vuoden 2008 syksystä asti psykologilla. Puhuminen on mullekin hankala juttu, en osaa selittää omia mielensisäisiä tapahtumia suullisesti. Yhtään kenellekään. Muutenkin sosiaalisen kanssakäymisen taidot eivät ole huipussaan; kavereita en ole omistanut lyhyen ikäni aikana oikeastaan ollenkaan. Kirjoittamalla (runoissa, novelleissa) saan tunteeni ja ajatukseni paremmin setvittyä ja tuotua julki, eriasia sitten, kuka tekstejäni ymmärtää. Tämä harrastus on kuitenkin ollut "ystäväni" jo lähes kymmenen vuoden ajan.
Lukion aloittaminen oli yhtä painajaista. Edelleen kamppailen lopettamisajatuksen kanssa. Tästä olen keksustellut viimeisimmät kerrat psykologini kanssa, ja jotenkin on saanut aina pääni käännettyä. Ongelmista keskustelu kahdenkesken jonkun ihmisen kanssa, vaikka ammattilaisen, ei ole koskaan tuottanut mulle kovinkaan suurta apua.
Vuoden 2009 syksyllä TETissä ihastuin vastuuhenkilööni, joka on nuoriso-ohjaaja. Lähennyin hänen kanssaan suuresti; en ollut koskaan aikaisemmin jutellut kenenkään kanssa yhtä avoimesti, en ole koskaan pystynyt olemaan niin oma itseni. Ja mikä parasta: hän kertoi myös itsestään ja sain huomata, että olimme lähestulkoon "sukulaissieluja." Valitettavasti hän ei tunne samoin minua kohtaan (eli kyllä, olen hänelle vihjaillen kertonut tunteistani) eikä edes voisi näin tehdä.
Viimeisen vuoden aikana ihastukseni on syvennyt ja syvenee kai edelleen, vaikken näekään häntä enää aivan yhtä usein. En nykyisin edes kutsu sitä ihastumiseksi, en rakastumiseksikaan, sillä se on jotain paljon voimakkaampaa. Tästäkin on keskusteltu psykologin kanssa, mutta kaikkia ajatuksia ja kuvitelmia on vaikea jakaa hänen kanssaan; hän kuitenkin antaa vastauksen koulutuksensa kannalta, eikä siinä mitään. Olen itsekin kiinnostunut psykologiasta, mutta yleensä osaan arvata mitä hänen suustaan on tulossa ja tiedän, ettei asia minun kohdallani ole niin. En itse pidä itseäni normaalina teininä, jonka murrosikään kuuluu vanhempaan henkilöön ihastuminen. Ehkä se oli sitä aluksi, mutta toisinaan fantasiani ja haaveeni käyvät pelottaviksi ja epärealistisiksi, kaoottiseen henkimaailmaani asti ylettyviksi karkaamisajatuksiksi.
Toisaalta, olisin kai mieluusti tahtonut itselleni vain jonkunmoisen ystävyyssuhteen, en sen enempää, mutta se on kaiketi liikaa pyydetty lähes keski-ikäiseltä perheenisältä, jolla on oman ikäluokkansa muodostama ystäväpiiri. Itse en vain tule nuorison kanssa toimeen ajatusmaailmani ollessa liian erilainen.- toivoton?
Sä kuulostat tosi sukulaissielulta! Mä löysin sun tekstistä muutaman kohdan, jotka sopi muhun kans tosi hyvin. Kiinnostaisko sua vaihtaa sähköpostia tai jotain? (:
Ja muillekin, jos kiinnostaa niin saa pistää sähköpostia: psyykeriippuvainen(at)luukku.com - intohimoa oli
40 vuotiseen psykiatriini ja meistä tuli rakastavaisia. Tiesimme molemmat että suhteemme oli sopimaton monestakin syystä. Olimme molemmat naimisissa mutta onnettomissa liitoissa.
Suhde oli jännittävää. Tapasimme niin usein kuin oli mahdollista ja lomailimme ulkomailla.
Suhde kesti noin kolme vuotta mutta se alkuperäinen intohimo alkoi laimeta, joten oli järkevää erota.
- prosessiin
Terapeuttiin ihastuminen kuuluu usein osana kuntoutumisen prosessia. Tunne-elämä ikään kuin käynnistyy ja alkaa "hrjoitella". Psykologin tehtävänä on hallita etäisyys asiakkaaseen ja auttaa tunteiden käsittelyssä. Sinun on itse päästävä tunteesi herraksi eikä psykologia tarvitse vaihtaa - mielikuvittelu ei ole vaarallista. Emmehän tosielämässäkään voi lopettaa sosiaalista kanssakäymistä, vaikka tunnemme vetoa johonkin henkilöön vaan työstämme asian mielessämme. Terapiakoulutuksessa käydään aina rutiininomaisesti läpi työskentely asiakkaan kanssa, joka ihastuu terapeuttiin. Psykologilla on siis homma hanskassa ja hän jo todennäköisesti on huomannut tunteesi, ja jatkaa yhteistyötä ammatilliseti oikein siitä huolimatta. Ole onnelliunen, että voit tuntea lämpimiä tunteita sydämessäsi, vaikka järjen tasolla tiedät, että kaikki on vain unelmaa.
- _Jonze86_
Tänne on sitten vastannut sata ihmistä jo, jokaisella tuntuu olevan mielestään järkevää sanottavaa.
Asiasta jotain tietävänä voin sanoa, että toi on ihan normaalia etenkin naispuoliselle potilaalle, ja silloin hoitosuhde on lopetettava välittömästi. Aiheesta on myös hyvä elokuva, AntiChrist.- _Jonze86_
Ja lukaistessani pikaisesti tämän ketjun viestejä huomaan valtavaksi yllätyksekseni, että Suomi24:ssä on KERRANKIN asiasta jotain tietävien kommentteja sittenkin. Pahoittelut ennakkoluulosta.
- jonnaus
Hyvä ystävä,
16-vuotiaana sitä ihastuu kaikkeen mikä kävelee. Ja kyllä, tuo on täysin mahdollista, että ihastuu auttajaansa. Minulle kävi samoin, tosin kyseessä oli nuoriso-ohjaaja. Itse asiassa kolmekin.
Annan sinulle kaksi neuvoa, jotka voit vapaasti noudattaa tai jättää noudattamatta.
1. Koska käyt psykologin juttusilla, sinulla on ilmeisesti paljon mielen päällä. Älä lopeta siellä käymistä ainakaan tuon ihastuksen vuoksi. Itse asiassa ihastuminen voi auttaa sinua ja voit tehdä tietoisen päätöksen avautua tälle henkilölle sydämesi pohjasta. Ihastuminen tarkoittaa vain sitä, että joku sisimmässäsi haluaa luottaa tuohon ihmiseen. Ehkä sinun kannattaa vain astua sen kynnyksen yli ja kertoa kaikki alusta loppuun.
2. Älä kerro hänelle tunteistasi. Äläkä yritä osoittaa niitä. Nyt tarvitset itsehillintää! Nimittäin siinä vaiheessa kun noin on käynyt, psykologi ottaa sinuun etäisyyttä ja todennäköisesti joudut vaihtamaan nuppisuutariasi, hänen toimestaan. Sitten saat ehkä sellaisen kallonkutistajan, joka ei "sovi" sinulle ja jolle on vielä vaikeampi avautua. Saat tästä kokemuksesta kullanarvoista kokemusta aikuisikää ja pitkäaikaisia ihmissuhteita varten. Jos opit avautumaan ihastuksesi kohteelle, voit sitten aikuisena selvittää kaikki asiat. Minä näen tilanteesi ainoastaan kullanarvoisena tilaisuutena kasvaa ja kehittyä.
Minä en koskaan puhunut noille nuoriso-ohjaajilleni ihastuksestani, vaan tajusin (ihme kyllä) ottaa kaiken irti siitä ihastuksesta (olen romanttinen höntti) ja pääsin yli todella vaikeista ajoista kun tajusin, että nuo ihmiset ovat täällä nyt minua varten ja etteivät he ikinä tekisi mitään pahaa minulle. - Mietintä
Tuo ihastuminen on kaiketi ihan tavanomaista. Itse en ole koskaan ihastunut kallonkutistajiini, mutta minulla on muutenkin kaiketi ongelmia tulla läheiseksi heidän kanssaan. Mikäli luulet, että ihastuksesta kertominen auttaa sinua itseäsi, niin kerro. Terapeutin pitäisi olla tottunut tuollaiseen. Mikäli ihastumisesi vaikeuttaa terapiaa, niin terapeuttisi ohjaa sinut tarvittaessa toiselle terapeutille.
Minun on myös hankala jutella asioistani, mutta olen ajatellut, että minulle on hyödyksi se, että työstän itse asioitani päässä aina ennen ja jälkeen terapian. Eihän se terapeutti kuitenkaan ole se ratkaisevin tekiä terapiassa vaan ne omien ajatusten kypsymiset. - asdgag
Edellinen viesti täyttä palturia! Kyllä ammattitaitosen psykologin pitää pystyä käsittelemään potilaansa mielentilaa oli se mikä tahansa, ja varsinkaan kun kyseessä on tavallaan positiviinen tunne, ihastuminen, voit aivan huoletta kertoa psykologille asiasta. Jos asia vaivaa ja stressaa sinua, se täytyy tuoda ilmi ja siihen pitää saada helpotusta.
- 9+7
Psykologi on palkansaaja joka höpöttää asioita rahasta. Ei niihin kannata rakastua.
- Somaa..
Lisäksi ne tyrkyttää lääkkeitä. Siinä vaiheessa kun psykologia alkaa suosittelemaan lääkkeitä, kannattaa alkaa miettimään miksi huumeita tulisi syödä, vaikka ne ilmaisia olisivatkin. Useat laittomat huumeet ovat vähemmän vaarallisia kuin lääkkeet joita nykyisin kaikille tyrkytetään.
Ennenhän olivat rehtejä, eivät vuosia syöttäneet lääkkeitä vaan tappoivat heti eivätkä hiljalleen:
http://www.bbc.co.uk/news/world-europe-12101320 - ..............
Somaa.. kirjoitti:
Lisäksi ne tyrkyttää lääkkeitä. Siinä vaiheessa kun psykologia alkaa suosittelemaan lääkkeitä, kannattaa alkaa miettimään miksi huumeita tulisi syödä, vaikka ne ilmaisia olisivatkin. Useat laittomat huumeet ovat vähemmän vaarallisia kuin lääkkeet joita nykyisin kaikille tyrkytetään.
Ennenhän olivat rehtejä, eivät vuosia syöttäneet lääkkeitä vaan tappoivat heti eivätkä hiljalleen:
http://www.bbc.co.uk/news/world-europe-12101320psykologit eivät voi määrätä lääkkeitä.
- Eräs terapeutti
Moni täällä onkin jo asiallisesti kirjoittanut siitä, että ihastuminen terapeuttiin on ihan normaalia eikä sen takia tarvitse terapeuttia vaihtaa. Voit kertoa hänelle tuntemuksistasi tai pitää ihastuksen itselläsi, ihan miten haluat, ei siihen ole olemassa oikeaa tai väärää neuvoa. Olennaisempaa on se, että pystyisit puhumaan niistä asioista, joiden vuoksi psykologilla käyt. Onhan se vaikeaa puhua todella henkilökohtaisista ja aroistakin asioista, totta kai. Elämänhistoriasi varmaan selittää avautumisen vaikeutta, siitäkin voisit psykologisi kanssa puhua. Avautuminen vaatii harjoittelua, mutta ilman avointa keskustelua terapia ei voi oikein toimia. Koita ottaa psykologisi kanssa puheeksi se, että sinun on vaikea puhua, voitte yhdessä miettiä mistä siinä on kyse ja miten voitte yhdessä opetella avointa puhumista. Kirjoittaminen voisi olla oikein hyvä keino tai joillekin sopii maalaaminen/piirtäminen ja kuvallisin keinoin siis ilmaista itseään. Usein terapiassa käytetään jonkinlaista terapiavihkoa, johon voi terapiatapaamisten väliaikoina kirjoittaa mieltään painavia asioita. Tai kirjoita kirje jonka annat psykologillesi. Psykologi on ammatti-ihminen, mutta ei ne sentään ajatustenlukijoita ole ;)
Eli ota vain rohkeasti puheeksi puhumisen vaikeus, se on ihan tavallinen keskustelunaihe terapiassa ja monille muillekin se on vaikeaa.- toivoton?
Ja rutkasti on tullutkin! Kiitos kaikille, tätä palautetta on oikeasti kiva saada (sekä niitä positiivisia että negatiivisia).
Ja iso HUOM kaikille, jos huomaatte lukee tän. Kyse on PSYKOLOGISTA, EI TERAPEUTISTA. Eli en käy terapiassa, vaan ihan vaan huvikseni hölisemässä (jos nyt ihan niinkään voi sanoa), eli näillä on melkoinen ero...
Vielä niille, joiden ajatukset kulkevat eri rataa omieni kanssa: en todellakaan haaveile mistään seurustelusta. - terapeutti minäkin
"Eräs terapeutti" puhuu täyttä asiaa.
Ihastuminen on tavallinen vaihe tervehtymisprosessissa. Tavallista on myös, että puhuminen on vaikeata. Monelle kirjoittaminen sopii ainakin aluksi paremmin. Suosittelen. Kirjeitä, vapaata kirjoittamista (flow), runoja ... ihan mitä tahansa, jonka annat terapeutillesi.
Ja muuten: Psykologi ei määrää lääkitystä. Lääkkeet saa psykiatrilta, joka on siis erikoistunut lääkäri.
- Alan opiskelija
...ja ihan hyväksyttäviä. Omaan psykologiin, terapeuttiin tai muuhun auttavaan ihmiseen ihastuminen on normaalia, vaikkakaan eivät kaikki asiakkaat ihastu auttajaansa, enemmänkin ehkä ystävystyvät ja tuntevat läheisyyttä. Ihastumisesi toivottavasti auttaa sinua avautumisen tiellä. Päätät kuitenkin itse haluatko kertoa hänelle vai et. Ehkäpä hän jo jotain on osannut aavistellakin, kukapa tietää? Terapeuttisen suhteen ei todellakaan tarvitse päättyä ihastumisen vuoksi, vaan se voidaan muuttaa yhdeksi voimavaraksi eheytymisessäsi. Jos päätät kertoa hänelle, hän todennäköisesti kiittää sinua ja ilahtuukin suosionosoituksestasi sekä on hyvin iloinen avoimuudestasi. Ihastuminen ei yleensä ole molemminpuolista, muunlainen ystävyyden tunne ja rehellinen auttamishalu kylläkin on terapeutille aivan normaalia. Olet vielä niin nuori, että ihastumisia tulee ja menee, niin tämäkin aikanaan todennäköisesti muuttuu hyväksi luottamukselliseksi suhteeksi. Kirjoittaminen voisi auttaa sinua, edes muutaman sanan jos saisit asiasta paperille, terapeuttisi tai psykologisi kyllä auttaa sinua eteenpäin.
Hyvää jatkoa ja kaikkea hyvää elämääsi! - zigi
Se on ihan normaalia että ihastut. En vain tiedä kehen viisaaseen vetoaisin, että miksi.
Mutta.... terapeutin omat asiat pitäisi olla niin kunnnossa ettei missään nimessä ala huseerata autettaviensa kanssa. Niistäkin on surullisia esimerkkejä.
Jos alkaa sekoittaa puuroja ja vellejä ja alkaa vaikkapa seurustella autettavansa kanssa niin terapeuttinen suhde on pilalla. Psykologi voi tuntua ja näyttää inhimilliseltä olennolta, mutta ei ole sitä.
Varsinainen ongelma voi olla se, jos se psykologi ei kykyne käsittelemään sellaista asiaa, että joku ihastuu häneen, eikä suostu keskustelemaan lainkaan koko asiasta, suuttuu vain ja pitää häirikkönä. Psykologi tietää kaiken paremmin, jopa toisen ihmisen tunteet paremmin kuin hän itse. Psykologi on itse täydellisyys, hän ei voi olla väärässä.
Minulle kävi näin. 12 vuotta sitten ihastuin ammatinvalintapsykologiin, enkä ole oikein vieläkään asian yli päässyt. Ja väitän, että pääasiallinen syy on se, ettei kyseinen nainen kykene keskustelemaan itseensä kohdistuvista tunteista. Yritti vain mitätöidä minun tunteeni väittämällä, ettei sellaisia tunteita voi ollenkaan olla. Sanallakaan häntä ei ole saanut keskustelemaan siitä, miten hän itse henk.koht. suhtautuu parisuhdeasioihin. Jos hän olisi suostunut keskustelemaan, en olisi jäänyt jumittamaan asiaan ja tullut katkeraksi.
Minusta sellainen käytös on ylimielistä. Sellaista nenän vartta pitkin katsomista. Ikään kuin "minun ei tarvitse keskustella tuollaisen kanssa mistään" -asenne.Ja lisäys, ennen kuin tähän vittuillaan jotain, niin minun tapauksessani asiakkuussuhde oli jo ohi siinä vaiheessa, kun häntä yritin lähestyä.
- järkiesiin
kai ny aikuinen järkevä ihminen tajuaa että psykologit tekee rahasta työtänsä eikä taatusti ihastu potilaisiinsa! kyllähän ne nyt ihastuu hei laadukkaampiin ihmisiin kun omiin potilaisiinsa oli sit mielentervpuolella tai ammatinvalintajutussa. Jos ne ei sais palkkaansa niin ei varmaan kiinnostas yhtään sun ongelmat. Eikä ne ala omia asioitaan kertoon sulle , eih'än kukaan muukaan ala vaikka tarjoilija tai joku. Psykologi taatusti ajatellut että "voi jeesus taas yksi idiootti joka ihastunut, luuleeko se tosiaan että oisin kiinnostunut." sit kahvipöydässä kollegoiden kanssa naureskellut että taas yksi taulapää liikenteessä. olkaa nyt asiallisia siellä terapioissanne ja keskittykää oikeisiin asioihin ja ajatelkaa järjellä
järkiesiin kirjoitti:
kai ny aikuinen järkevä ihminen tajuaa että psykologit tekee rahasta työtänsä eikä taatusti ihastu potilaisiinsa! kyllähän ne nyt ihastuu hei laadukkaampiin ihmisiin kun omiin potilaisiinsa oli sit mielentervpuolella tai ammatinvalintajutussa. Jos ne ei sais palkkaansa niin ei varmaan kiinnostas yhtään sun ongelmat. Eikä ne ala omia asioitaan kertoon sulle , eih'än kukaan muukaan ala vaikka tarjoilija tai joku. Psykologi taatusti ajatellut että "voi jeesus taas yksi idiootti joka ihastunut, luuleeko se tosiaan että oisin kiinnostunut." sit kahvipöydässä kollegoiden kanssa naureskellut että taas yksi taulapää liikenteessä. olkaa nyt asiallisia siellä terapioissanne ja keskittykää oikeisiin asioihin ja ajatelkaa järjellä
Kyllä moni muu ihminen on ihan avoin omista jutuistaan. Mitenkäs esim. parisuhdejuttuja edes peittelee, jos liikkuu julkisesti jonkun seurassa? Eli miksi jonkun pitää peitellä asioita vain siksi, että se on hänelle mahdollista?
Ja jos psykologi ajattelee tuota "ihmisen laadukkuutta", kyllä se kertoo sitten ihmisestä aika paljon...ainakin sen, että sellainen ihminen on kaikkea muuta kuin auttaja.- Ota huomioon
M1978 kirjoitti:
Kyllä moni muu ihminen on ihan avoin omista jutuistaan. Mitenkäs esim. parisuhdejuttuja edes peittelee, jos liikkuu julkisesti jonkun seurassa? Eli miksi jonkun pitää peitellä asioita vain siksi, että se on hänelle mahdollista?
Ja jos psykologi ajattelee tuota "ihmisen laadukkuutta", kyllä se kertoo sitten ihmisestä aika paljon...ainakin sen, että sellainen ihminen on kaikkea muuta kuin auttaja.että kyse oli ammatinvalintapsykosta. Ei kai ne istunnot nyt ole mitään flirtti palavereja. Olisi suotavaa jos asiakas pysyisi asiassa. Noita psyko-asakas-ihastumis juttuja esiintyy vain jenkkien komedioissa. Sitäpaitsi tarvii olla aika Cruise jos meinaa psykonsa iskeä, jotta suutari pysyköön lestissään...
- Käsittämätöntä!!!
Siis yritit pokata ex-psykologiasi hänen vapaa-ajallaan? Hei oikeasti, minkälaisen vastauksen kuvittelit saavasi häneltä? Luuletko, että ex-psykollasi on velvollisuus omalla ajallaan, palkatta, alkaa erittelemään tunteita ja ihastumisia? Höpönlöpön! Ymmärrän erittäin hyvin, ettei hän halunnut jatkaa keskustelua kanssasi. Tilanne olisi ollut eri, jos se olisi tapahtunut hänen työajallaan mutta vapaa-aikana hänellä ei ole pienintäkään velvollisuutta keskustella kanssasi yhtään mistään, etenkään noin intiimeistä asioista. Ja työajalla hänen ei myöskään olisi ollut velvollisuus keskustella _omista_ tunteistaan!!!
Käsittämätöntä!!! kirjoitti:
Siis yritit pokata ex-psykologiasi hänen vapaa-ajallaan? Hei oikeasti, minkälaisen vastauksen kuvittelit saavasi häneltä? Luuletko, että ex-psykollasi on velvollisuus omalla ajallaan, palkatta, alkaa erittelemään tunteita ja ihastumisia? Höpönlöpön! Ymmärrän erittäin hyvin, ettei hän halunnut jatkaa keskustelua kanssasi. Tilanne olisi ollut eri, jos se olisi tapahtunut hänen työajallaan mutta vapaa-aikana hänellä ei ole pienintäkään velvollisuutta keskustella kanssasi yhtään mistään, etenkään noin intiimeistä asioista. Ja työajalla hänen ei myöskään olisi ollut velvollisuus keskustella _omista_ tunteistaan!!!
Tietenkin vapaa-ajalla, enhän minä nyt työntekoa häiritse. Ja hän oli jo vaihtanut paikkakuntaakin, työsuhteen päätyttyä.
Nainen ei tajua, että mies haluaisi kuulla selviä perusteluja. Niitä ei vain saa.
En ymmärrä, miksei yksinkertaisiin kysymyksiin voi vastata mitään? Ei minua kiinnosta "intiimit" asiat, eikä sekään seurusteleeko nainen jonkun kanssa, lähinnä vain se, kiinnostaako häntä parisuhde vai ei? Jokainen osaa vastata tuohon jotain, mutta joistain ei vain ylpeytensä takia siihen ole. Minä haluaisin tietää asiat tavallaan jättäen itseni asioiden ulkopuolelle, kyllä minä sen ymmärrän ja hyväksynkin, etten kelpaa. Mutta sekin asia pitäisi vain sanoa suomeksi, eikä psykologin kielellä.
Ja joku nainen sanoo selvästi, että hän on varattu. Silloin lakkaan tavoittelemasta. Kyllä minä toisten parisuhteet jätän rauhaan. Mutta se ettei välitä vastata mitään, se on halveksuntaa.
- yksidealisti
Hei.
Ei tuo ole mitenkään epänormaalia. Oikeastaan kuvaa kykyäsi sitoutumiseen. Huolestuttavampaa olisi, jos et kykenisi ihastumiseen. Mutta on syytä pitää jalat maassa ja realismi mukana.
16v alkaa monilla ilmetä voimakkaita ihastumisia. Osalla ne sisältää lapsuuden isän tai äidin puuttumista elämästä ja ovat helposti transferenssipohjaisia (Suosittelen katsomaan sanan googlen haulla). Kyseessä voi olla ehyt perhe, mutta suhde jompaan kumpaan vanhempaan on etäinen. Tunnustele äiti ja isä suhdetta, onko siinä ollut puutteita. Niiden ongelmat voivat siirtyä varsin pitkälle aikuisuuteen ja itsenäistymiseen.
Tuo ihastuminen samaa sukupuolta olevaan ei myöskään ole epänormaalia. Moni etsii oman seksuaalisen suuntautumisensa puhtaasti myös kokemuksen, mutta myös itsetutkiskelunsa pohjalta. Itse olen ollut puhtaasti hetero, mutta ymmärrän osalla naisista ja miehistä seksuaalisen puolen häilyvämmäksi. Yleensä se asettuu jompaan kumpaan suuntaan.
Olen itse käynyt aikoinani psykologin pakeilla pari vuotta. Oma itsenäistymiseni oli siihen liittyvine masennuksineen vaikea vaihe, mutta tänään olen onnellinen mies (reilu 40). Samoja avoimuuteen liittyviä ongelmia oli ja terapeutille niitä pystyi kertomaan. Tänään uskallan puhua myös muidenkin kanssa kaikkeen, mitä meihin ihmisiin liittyy.
Suosittelen myös tutkimaan läheisriippuvuutta tai riippuvuuksia yleensä. Nuorena kaikki ollaan läheisriippuvaisia ja nuoruuden suhteet on herkästi läheisriippuvuussuhteita. Rakastuminen on enemmän tunteen rakastamista, mutta herkästi myös toisen omistamista ja hallintaa. Kun se itsenäistymisen jälkeen on rinnakkain kulkemista, eikä perustu toisen kahlitsemiseen.
Onnea sinulle;) - Saisko
kerro vaan miksi olet rakastunut ja sano mitä haluaisit tehdä hänen kanssaan...
- tunteen siirto
Terapiasuhteisiin kuuluu Transfer.
Pidä huolta, että et laitostu terapiaan. Se tulee kalliiksi, ja vie paljon aikaasi.
Ainakaan spykoanalyysi eli nyökkyterapia ei kannata.
Kognitiivinen tuottaa parempaa tulosta.- eräs terapeutti
Ei siis välttämättä maksa mitään. Kelan tukema yksityispuolen terapia maksaa, mutta kela korvaa siitä n. 50-60 euroa/kerta (alle 26-vuotiaille siis, vanhemmille korvaus on pienempi).
Transfer on psykoanalyyttinen/dynaaminen käsite eikä kuulu kogniitiseen terapiaan, joka siis on tutkituin ja tehokkain terapiamuoto useimpiin psyykkisiin ongelmiin. Psykoanalyysia en suosittelisi kenellekään. Tämä mielipide tulee kognitiiviselta terapeutilta ja muiden suuntausten edustajat toki puolustavat vastaavasti omia suuntauksiaan (ja on psykodynaamisestakin hyviä tutkimustuloksia).
- oottele liikoja.
Psykiatrin ja potilaan ei oo soveliasta tavata vapaa-aikana. Jos psykiatri suostuu tapaamaan sua vapaa-aikana tai harrastaaseksii kanssas huoneessaan, niin se sais VÄLITTÖMÄSTI potkut.
- sama kuin aiemmin
Onpa uskomattomia juttuja psykologin, psykiatrin ja ammatinvalinnanohjaajan(?) työnkuvasta.
Ihan ehdottomasti psykologi ja psykiatri saavat työstään potkut sen lisäksi isompiakin sanktioita, mikäli sekoavat potilaaseeseensa. Heille on vuosia opetettu myös ammattietiikkaa. Psykologin ei pidä "paljastaa" itsestään tai tunteistaan tai ylipäätään elämästään yhtään mitään potilaalle. Psykologin/ psykiatrin ja asiakkaan eli potilaan eli autettavan suhde on jo lähtökohdiltaan epätasa-arvoinen. Ei esim. psykiatri turhaan opiskele ammattilaiseksi (ensin lääkäriksi esim. 7 vuotta, sitten erikoistuminen, joka vie saman verran.)
Turha spekuloida, mitä hoitava psykologi mielessään ajattelee. Usein arvailut menevät hakoteille eivätkä edistä potilaan tervehtymistä.
Kognitiivinen hoito sopii monille. Ei kaikille. Suomessa esim. Ben Fuhrman on vannonut kognitiivisen lyhytterapian nimeen. Riippuu paljon potilaan ongelmasta, mikä tapa edetä hoidossa puree. - terapeutti saa
sama kuin aiemmin kirjoitti:
Onpa uskomattomia juttuja psykologin, psykiatrin ja ammatinvalinnanohjaajan(?) työnkuvasta.
Ihan ehdottomasti psykologi ja psykiatri saavat työstään potkut sen lisäksi isompiakin sanktioita, mikäli sekoavat potilaaseeseensa. Heille on vuosia opetettu myös ammattietiikkaa. Psykologin ei pidä "paljastaa" itsestään tai tunteistaan tai ylipäätään elämästään yhtään mitään potilaalle. Psykologin/ psykiatrin ja asiakkaan eli potilaan eli autettavan suhde on jo lähtökohdiltaan epätasa-arvoinen. Ei esim. psykiatri turhaan opiskele ammattilaiseksi (ensin lääkäriksi esim. 7 vuotta, sitten erikoistuminen, joka vie saman verran.)
Turha spekuloida, mitä hoitava psykologi mielessään ajattelee. Usein arvailut menevät hakoteille eivätkä edistä potilaan tervehtymistä.
Kognitiivinen hoito sopii monille. Ei kaikille. Suomessa esim. Ben Fuhrman on vannonut kognitiivisen lyhytterapian nimeen. Riippuu paljon potilaan ongelmasta, mikä tapa edetä hoidossa puree.Saatta kuulostaa oudolta, mutta näin on vaan käytännössä tapahtunut montakin kertaa, kun olen sivusta seurannut. Terapeutti valitsee uhrinsa keski-ikäisistä naisista ja jälkeenpäin he eivät kehtaa sanoa kenellekään tulleensa hyväksikäytetyksi, varsinkaan kun rahat on tallella. Terapeutiksihan voi kuka tahansa nimittää itsensä.
- eräs terapeutti
terapeutti saa kirjoitti:
Saatta kuulostaa oudolta, mutta näin on vaan käytännössä tapahtunut montakin kertaa, kun olen sivusta seurannut. Terapeutti valitsee uhrinsa keski-ikäisistä naisista ja jälkeenpäin he eivät kehtaa sanoa kenellekään tulleensa hyväksikäytetyksi, varsinkaan kun rahat on tallella. Terapeutiksihan voi kuka tahansa nimittää itsensä.
Terapeutiksi voi tosiaan kuka tahansa kutsua itseään, onhan olemassa "kukkaterapeutteja" ja "energiahoitoterapeutteja". Psykologi ja psykiatri ovat nimikesuojattuja laillistettuja ammattinimikkeitä ja näitä ammattinimikkeitä eivät saa käyttää muut kuin Valviran hyväksymän koulutuksen käyneet. Valvirassa on nettipalvelu, josta voi kuka tahansa tarkistaa laillistetut ammattihenkilöt.
- eräs terapeutti
eräs terapeutti kirjoitti:
Terapeutiksi voi tosiaan kuka tahansa kutsua itseään, onhan olemassa "kukkaterapeutteja" ja "energiahoitoterapeutteja". Psykologi ja psykiatri ovat nimikesuojattuja laillistettuja ammattinimikkeitä ja näitä ammattinimikkeitä eivät saa käyttää muut kuin Valviran hyväksymän koulutuksen käyneet. Valvirassa on nettipalvelu, josta voi kuka tahansa tarkistaa laillistetut ammattihenkilöt.
Lisäyksenä edelliseen. Terapeutti voi olla mitä tahansa, mutta psykoterapeutti on Valviran hyväksymän psykoterapiakoulutuksen käynyt henkilö, heidätkin voi tarkistaa halutessaan Valviran nettirekisteristä. Psykoterapeuteista n. puolet ovat peruskoulutukseltaan psykologeja, loput ovat psykiatreja ja muutaman muun terv.huollon alan ammattilaisia.
sama kuin aiemmin kirjoitti:
Onpa uskomattomia juttuja psykologin, psykiatrin ja ammatinvalinnanohjaajan(?) työnkuvasta.
Ihan ehdottomasti psykologi ja psykiatri saavat työstään potkut sen lisäksi isompiakin sanktioita, mikäli sekoavat potilaaseeseensa. Heille on vuosia opetettu myös ammattietiikkaa. Psykologin ei pidä "paljastaa" itsestään tai tunteistaan tai ylipäätään elämästään yhtään mitään potilaalle. Psykologin/ psykiatrin ja asiakkaan eli potilaan eli autettavan suhde on jo lähtökohdiltaan epätasa-arvoinen. Ei esim. psykiatri turhaan opiskele ammattilaiseksi (ensin lääkäriksi esim. 7 vuotta, sitten erikoistuminen, joka vie saman verran.)
Turha spekuloida, mitä hoitava psykologi mielessään ajattelee. Usein arvailut menevät hakoteille eivätkä edistä potilaan tervehtymistä.
Kognitiivinen hoito sopii monille. Ei kaikille. Suomessa esim. Ben Fuhrman on vannonut kognitiivisen lyhytterapian nimeen. Riippuu paljon potilaan ongelmasta, mikä tapa edetä hoidossa puree.Tuosta ammattietikasta puhutaan täällä ja jossain muuallakin netissä, jos itse etsii, mutta minun tapauksessani ammatinvalinnanohjaaja ei kyllä perustellut millään ammattietiikalla asiaa, vaan vain väitti että minun tunteeni häntä kohtaan ovat typerää kuvittelua, asia jota ei voi olla olemassa. Ammattietiikasta olen vasta itse myöhemmin lukenut. Minä haluan naiselta oikean ihmisen mielipiteen, vaikka psykologi olisikin kyseessä. Työnsä ulkopuolella naisen pitäisi olla nainen, ei psykologi. Minkä sille voi, jos hänet on asiakkaana tavannut? Lyökö se jonkin ikuisen "asiakas"-leiman otsaan? Naisen pitäisi arvostella miestä aina samoin perustein, oli mies asiakas tai ei. En hyväksy sitä, etten saa yhtä hyviä perusteluja kuin kenties ne miehet, jotka samaa naista jossain muissa tilanteissa yrittävät lähestyä. Minut on torjuttu vailla perusteluja, jollekin toiselle sama nainen saattaa jopa selittääkin ehkä jotain. Sellainen on epäreilua.
Ja itsekö asiakkaan sitten pitäisi nuo ammattietikkajutut tietää, kun psykologi ei niistä mitään sano?
Ja ammatinvalinnanohjaajan asiakas ei ole mikään potilas. Työvoimatoimisto ei ole sairaala eikä mielenterveystoimisto. Siellähän selvitellään vain ammattiasioita.- sfjsj
M1978 kirjoitti:
Tuosta ammattietikasta puhutaan täällä ja jossain muuallakin netissä, jos itse etsii, mutta minun tapauksessani ammatinvalinnanohjaaja ei kyllä perustellut millään ammattietiikalla asiaa, vaan vain väitti että minun tunteeni häntä kohtaan ovat typerää kuvittelua, asia jota ei voi olla olemassa. Ammattietiikasta olen vasta itse myöhemmin lukenut. Minä haluan naiselta oikean ihmisen mielipiteen, vaikka psykologi olisikin kyseessä. Työnsä ulkopuolella naisen pitäisi olla nainen, ei psykologi. Minkä sille voi, jos hänet on asiakkaana tavannut? Lyökö se jonkin ikuisen "asiakas"-leiman otsaan? Naisen pitäisi arvostella miestä aina samoin perustein, oli mies asiakas tai ei. En hyväksy sitä, etten saa yhtä hyviä perusteluja kuin kenties ne miehet, jotka samaa naista jossain muissa tilanteissa yrittävät lähestyä. Minut on torjuttu vailla perusteluja, jollekin toiselle sama nainen saattaa jopa selittääkin ehkä jotain. Sellainen on epäreilua.
Ja itsekö asiakkaan sitten pitäisi nuo ammattietikkajutut tietää, kun psykologi ei niistä mitään sano?
Ja ammatinvalinnanohjaajan asiakas ei ole mikään potilas. Työvoimatoimisto ei ole sairaala eikä mielenterveystoimisto. Siellähän selvitellään vain ammattiasioita.eikö sulla ny mee perille että jokainen psykologi aattelee tyyliin "kerran potilas/asiakas aina potilas/asiakas". Se että menee jo tuollaiselle ammattilaiselle kertoo että sussa on jotain hämminkiä ja sehän ei ammattilaisia kiinnosta vapaa-aikana eli kyllä ne psykologit seurustelee mieluummin lääkäreiden ja juristien kanssa eri piireissä siis kun asiakkaidensa tai potilaidensa kanssa. Ja saattoihan se psykologi susta huomata jo että olet vähä kumma tapaus - seki todistaa että mariset täällä palstalla- eikä varmaan ole kiinnostunut susta, varmaan suorastaan on inhottanut kun olet mankunut perään. Luovu jo toivosta ja elä elämääsi eteenpäin. Haloo!!!!
- ajatarrrr
sfjsj kirjoitti:
eikö sulla ny mee perille että jokainen psykologi aattelee tyyliin "kerran potilas/asiakas aina potilas/asiakas". Se että menee jo tuollaiselle ammattilaiselle kertoo että sussa on jotain hämminkiä ja sehän ei ammattilaisia kiinnosta vapaa-aikana eli kyllä ne psykologit seurustelee mieluummin lääkäreiden ja juristien kanssa eri piireissä siis kun asiakkaidensa tai potilaidensa kanssa. Ja saattoihan se psykologi susta huomata jo että olet vähä kumma tapaus - seki todistaa että mariset täällä palstalla- eikä varmaan ole kiinnostunut susta, varmaan suorastaan on inhottanut kun olet mankunut perään. Luovu jo toivosta ja elä elämääsi eteenpäin. Haloo!!!!
...on omia terapeutteja ja psykologeja.
Itse sain romahdettuani muutaman ajan mielenterveyshoitajalle ja siinä kaikki.
En osannut puhua hänelle ja kuusi kertaa käytyäni totesimme jatkon turhaksi,koska jankutimme samoja asioita.
Minulla ei ole varaa psykologiin tai psykoterapiaan,vaikka tarvitsisin sitä kipeästi.
Miten ihmeessä nämä psykiatreilleen puhuvat ovat omansa onnistuneet hankkimaan? Rahalla???
Ihastuminen terapeuttiin voisikin olla juuri se voimavara,jolla aloittaja voisi päästä asian ytimeen.
Eli ilmaisemalla asian niin,että kun tykkää toisesta niin paljon niin tahtoo kertoa hänelle myös syvimmät ajatuksensa,pelkonsa ja toiveensa.
Sehän on jokaisen ihastumisen ja rakastumisen syvin olemus,avoimmuus kaikessa.
Käytä se hyväkseksesi,aloiitaja ja anna palaa.
Voit rakkautesi avulla nostaa otsesi uuteen kukoistukseen. ja siinä sivussa ilmaista myös romanttiset haaveesi.
Rakastuminen ei ole syntiä. Jos hän on ammattilainen,hän selitttää sinulle myös sen,kuinka ja millä tasolla hän voi ottaa tunteitasi vastaan. Sukupuolellakaan ei siinä tilanteessa pitäisi olla merkitystä.
Mutta tsemppiä sinulle,oli mukava lukea noin herkän nuoren tekstiä. Olet suloinen.
- Potilas_Saarinen
Hiukan jo iäkäs keskustelu, mutta nostetaan ylös.
Myös minä käyn terapiassa ja kuinka ollakaan, tunnen myös ihastuneeni terapeuttiini. Olen hyvin tietoinen siitä, että näin voi käydä ja kuuluu asiaan yms. luin mm. kaikki tämän viestiketjun vanhemmat viestit.
Ongelmani on kuitenkin hiukan erilainen. Ihastuin terapeuttiini ensisilmäyksellä, ensimmäistä kertaa kuin hänet näin, hänen hakiessa minut odotushuoneesta. Ensimmäinen ajatukseni oli, että "WAU! Ei kai tuo enkeli voi olla terapeuttini!"
Toisaalta ihastukseni ansiosta itsetuntoni on noussut ja elättelen toiveita paremmasta tulevaisuudesta. Lisäksi tapaamisiin on mukava mennä kun niitä odottaa innolla. Tosin ihastun häneen koko ajan enemmän ja enemmän.. - Potilas_Saarinen
Käynkö toisella psykologilla keskustelemassa ihastuksestani ensimmäiseen psykologiini vai mitä teen? :)
- jk
vai nin
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad901456- 541013
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että379854- 153824
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän124727- 55709
- 51658
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38635- 57631
- 76622