Olen tympääntynyt luterilaiseen kirkkoon liberaaleine näkemyksineen. Siksi haluaisin etsiä jonkin toisen seurakunnan. Katolisuus tuntuisi näin äkkiseltään ajateltuna itselleni sopivammalta kuin protestanttiset herätysliikkeet. Tiedän, että katoliseksi tuleminen on aika pitkä prosessi, ja siksi haluaisinkin tutustua ensin rauhassa ja käydä katsomassa millainen on katolinen messu. Olen kyllä Espanjassa asuessani käynyt kerran sellaisessa, mutta en tietenkään ymmärtänyt siitä mitään.
Pelkään vain, etten osaa "käyttäytyä" oikein...eli siis en osaa lausua oikeita rukouksia tai polvistua oikeassa kohdassa yms. Onko se siis teidän katolisten mielestä ihan ok, että siellä on "turisteja" joukossa?
Pelkään vain, etten osaa "käyttäytyä" oikein...eli siis en osaa lausua oikeita rukouksia tai polvistua oikeassa kohdassa yms. Onko se siis teidän katolisten mielestä ihan ok, että siellä on "turisteja" joukossa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
On ihan ok. Ei ole välttämätöntä tehdä kaikkea "oikein"; ei-katolilaisena sinulle riittää, että evankeliumin lukemisen aikana seisotaan ja ehtolliselle et voi osallistua. Muuten voit toimia niin kuin itse pidät luontevana, polvistut tai jätät plvistumatta. Messussa on hyvin usein mukana ei-katolilaisia, eikä kukaan ihmettele eikä paheksu, jos et osaa tai halua noudattaa kaikkia kiemuroita.
löytyisi liturgista silmänruokaa. Papit sooloilevat alttarilla ja usein seurakuntakin mukana. Jos suitsutusta, perinteistä musiikkia ja asuja haluat nähdä, on pakko lähteä ulkomaille. Suomi on tässäkin suhteessa aika takapajula.
"Jos suitsutusta, perinteistä musiikkia ja asuja haluat nähdä, on pakko lähteä ulkomaille."
Tai liittyä ortodoksiseen kirkkoon!
Kyllähän Suomestakin tietämäni mukaan löytyy vanhoista elokuvista tuttua tridentiinistä messua "harrastavia" katolilaisia, mutta he ovat Suomen katolilaisten joukossa pieni ja (tämän palstan perusteella arvioituna) naurettavaksi leimattu "esteetikkojen" vähemmistö. Vanhojen messujen pitämistä varten täytyy kuulemma tuoda ulkomailta pappi joka tietää miten ne toimitetaan. Kallista lystiä.
Nykyinen paavi on konservatiivi, mutta katolisessa kirkossa - etenkin Euroopassa - vaikuttaa vahvoja ääriliberaaleja aineksia, jotka mielellään veisivät kirkkoa samaan "suvaitsevaiseen" ja "moniarvoiseen" (eli sodomia, lesbolaisuus, abortti, eutanasia jne. ovat "ihmisoikeuksia") suuntaan kuin luterilaiset "kansankirkot" tai anglikaaninen kirkko Britanniassa. Osa piispoista harjoittaa avoimesti liberaalia politiikkaa Vatikaanin määräyksistä riippumatta. Katolinen kirkko uskottelee propagandassaan olevansa yhtä tiukka, yhtenäinen ja vanhoillinen organisaatio kuin joskus Pius XII:n aikana. Totuus on toinen. Anarkia rehottaa. Katsokaapa nyt Suomenkin katolilaisten kinastelua ja riitaisuutta, kaikkia näitä kuppikuntia. Ei edes suomalainen piispa kelpaa kaikille.
takia. Luuletko, että Jeesus vietti viimeisen ehtoollisen bysanttilaisen liturgian mukaan? Tai että ensimmäiset kristityt viettivät tridentiinistä messua?
Katoliseen kirkkoon liitytään siksi, että se on Kristuksen kirkko, ei siksi, että siellä on komeimmat seremoniat. Vaikka toki liturginen rikkaus on katolilaisuuden hyviä puolia. Missään muussa kirkossa ei ole samanlaista liturgista kirjoa aina tridentiinisestä messusta ikivanhoihin antiokialaisiin tai syyrialaisiin jumalanpalveluksiin.
Kirkossa on toki liberaaleja ryhmiä, mutta jopa he itse tietävät, että he eivät ikinä pysty muuttamaan kirkon opetuksia. Aborttia, ehkäisyä ja homoutta tullaan pitämään ikuisesti synteinä, kuten apostolisen kirkon kuuluukin. Ihan sivumennen mainitsen, että Suomen ortodoksisessa kirkossa on voimakas homoliike, joka vaikuttaa jopa erään (nimeltä mainitsemattoman) piispan ajattelussa. Onpa tämä piispa antanut homoliittoja puoltavia haastattelujakin...
En ole vaihtamassa seurakuntaa liturgisen silmänruoan takia, vaan etsin uutta henkistä kotia koska en enää luterilaista kirkkoa sellaiseksi koe. Se ei vastaa enää arvomaailmaltaan raamattua eikä kristinuskoa.
Tiedän, että katolisessakin kirkossa liberaaleja suuntauksia on havaittavissa, mutta ei varmaankaan ihan siinä määrin missä luterilaisessa. Jotenkin katolisuus tuntuu minusta kotoisammalta, kuin herätysliikkeet. Ei niissäkään toki mitään vikaa ole, tunnenkin muutamia helluntailaisia, mutta jotenkin vain tuntuu ettei se ole minun juttuni.
Olen nyt käynyt muutaman kerran katolisessa messussa, ja pelkästään positiivinen kuva jäi. Todellakin tuntui siltä, että olen tullut hengelliseen kotiini. Aion ehdottomasti mennä johdantokurssille heti kun uusi sellainen alkaa (ilmeisesti yksi kurssi on jo menossa ja uusi alkaa vasta joskus syksyllä).
No, miten kävi, liityitkö ja mitä sinulle nyt kuuluu?
Olen Venäjän kirkon jäsen ja käyn silloin tällöin katolisen kirkon massoilla ottamatta kuitenkaan osaa ehtoolliseen. Suosittelen ja rukoilen puolestasi, että pääset pois sieltä pakanakirkosta.
- ex-protestantti
Tietenkin kirkkoon aina voi mennä.
Jotkut käyttäytymissännöt kirkoilla tietenkin on eikä ainakaan katolisessa mesussa voi alkaa kiljumaan kuin kiimainen kojootti.
Tai ei ainakaan naisten.
Jos pitää kiljua, niin vasta kotona aloittavat sen.
Miehille sallittua, mutta ei suotavaa.
Karmakessua mielessä.
No jos sulla on katollinen asunto niin voit tulla. Tulla saa, tulla saa.
VIERUJU – USKON
Jumala kuulee vanhurskaan rukouksen. Koska se on totinen. (Biblia 1938)
Tämän maailman pääruhtinaan palveluksessa…
Syyttäminen on joillekin riemu… Tuomitseminen pahojen ihmisten juhla-aterian aihe!
Itse en ole kirjoittanut syyttämismielessä. Vaan pohdittavaksi ja tulevaisuuden ”oikeassa olemisen” reflektoimiseksi. Ettei kenellekään kävisi iloksi tuottaa toiselle yli kymmenen miljoonan euron vahinkoja, maineen ja kunnian pilaamista, perheen hajottamista ja lähes koko perheen jäsenten ohjaamista ateismin syövereihin vihaamaan toisiaan, turvattomaan tämän maailman pääruhtinaan ”Sethin” palvelukseen, yms. -pahuuttaan, tuottamuksellista pahansuomuuttaan, kateuttaan, ymmärtämättömyyttään, vahingonilossaan ja/tai tuomitsemishimossaan.
Tavalliset ihmiset voivat saada psykoosin tai trauman mistä milloinkin. Esimerkiksi juopottelemalla salaa bestiksen kanssa monta vuotta tms. …Syyttäjä oli ajamassa syytettä salaisessa oikeudenkäynnissä yli 20 vuoden jälkeen väitetystä todistamattomasta teosta ja asianomistajan ollessa täyttänyt 28 vuotta. Syyteoikeuden vanhentumisesta ei välitetty vaan otettiin todisteeksi kuva laivalla, jossa asianomistaja seisoi yksin täysissä pukeissa. Se todisti syyttäjän mukaan, syytteen mukaisen toiminnan jatkuneen.
Hovioikeudessa, pari kuukautta käräjäoikeuden istunnon jälkeen syyttäjä kysyi ns. todistajilta, jotka tosin olivat sanoneet, että eivät olleet nähneet, eivätkä tienneet mitään tapahtuneen. Syyttäjä ei kertonut kuitenkaan, mitä oli aikaisemmin puhuttu. Niin syyttäjä kysyi johdattelevasti, että pidetäänkö se voimassa, mitä he olivat sanoneet kaksi kuukautta aiemmin. Perusteluksi tuolle menettelylleen syyttäjä ilmoitti, että eihän kukaan todistaja välttämättä muista tarkkaan, mitä on sanonut kaksi kuukautta aikaisemmin todistajalausunnossaan. Oho!!! 20 vuotta voi asianomistaja syyttäjän mukaan muistaa aukottomasti, mutta syyttäjä kyllä ymmärsi käsityksekseen, että kahta kuukautta ei voi todistaja muistaa kertoa samalla tavalla. (Vrt. muistitutkija Elisabet Loftus.) Asianomistaja muutti tarinaansa oikeudenkäynnin aikana, koska hänen ensimmäinen tarinansa ei olisi johtanut tuomioon. Tarinaa oli muutettava, koska ensimmäisen tarinan mukaan syyteoikeus olisi vanhentunut 10:ssä vuodessa. Oikeus otti uudenkin tarinan kuin se olisi totuus. Ilman näyttöjä. Ensimmäisestäkään syyteväittämästä ei ollut mitään laillista näyttöä. Eikä muutetustakaan tarinasta. Miksi? Miten olisi voinutkaan olla. Mielikuvitus näkyy vieläkin, keksityissä tarinoissa.
Hovioikeuden tuomari antoi kaksi päivää aikaa hankkia yksityisen terapeutin lausuntoon terapeutin allekirjoitus ja kun jonkun tuntemattoman sivullisen bulvaanin allekirjoitus oli terapeutin sijaan tuohon… hyväksyi päänäytöksi yksityisen terapeutin johdateltuun haastatteluun vastaajalle litteroimattoman allekirjoittamattoman lausunnon. mutta siihen oli allekirjoitus otettu bulvaanilta, joka ei ollut haastattelun kanssa missään tekemisessä eikä siis ollut perillä siitä. Miten voin siis tietää, että terapeutin asianomistalle tekemä haastattelu oli johdateltu. Kerron tässä yhden syyn muutamista, jotka olen selvittänyt. 1. Asianomistajan läheinen, ”Agrippina”, joka sanoi olevansa psykoosissa omien lapsuudenaikaisten traumojensa vuoksi, oli käynyt ensin puoli vuotta saman yksityisen terapeutin puheilla, jolle sitten asianomistaja terapiakäyntiensä seurauksena vei silloin kyseessä olevan asianomistajan. Konteksti näiltä osin on varma aihetodiste. Lain mukaan tuo yksityisen terapeutin lausunto oli laiton ja se oli vahvistettava terapeutin allekirjoituksin, jotta sitä voitaisiin edes käsitellä. Päänäyttö oli lisäksi siis lainvastainen, eikä lainkaan totuudenmukainen. Lisäksi yksityinen terapeutti ei ollut kelpaava todistamaan, olisi tarvittu oikeuspsykologin lausunto. Pekka Santtilan (Oikeuspsykologia) mukaan hänen tutkimustensa perusteella ei oltu Suomessa tuomittu yhtäkään miestä johdatellun aineiston, avioeroprosessin tai yksinhuoltajuusriidan aikana väitetystä teosta. Tuostakin oikeudenkäytön periaatteesta, sen soveltamisesta oikeudenkäynnissä oli siis luovuttu. …
Olen tehnyt tapauksesta ja asiasta n. 500 sivuisen selvityksen.
Etsi ensin taivastenvaltakuntaa. Revanssiantit jää pois kun on kallista.