Muutoslintuja on saanut jo ylälappikin ja metsäautotiet on alkanut kuivua yllättävän aikaisin, myös pahoilta routavaurioilta vältytään. Tämä merkitsee, myös villin leiriytymisen lisääntymistä, mikä onkin luonnollista. Ihminen halua olla, myös osa luontoa ja asettaa oman pesänsä luonnonkauniille rauhalliselle villille leilipaikalle ketä telttansa, matkailuvaununsa tai m-autonsa. Ei siinä mitään pahaa olekaan, kunhan muistaisimme olla roskaamatta ympäristöämme, sinne olisi meidän jälkeen tulevilla hyvä ja turvallinen tulla ja kaiken lisäksi hyvällä omallatunnolla itsekin palata. Mottona itselläni olen pitänyt, ” leiripaikka pitää jäädä siistimmäksi, mitä se oli tullessani” silloin on mukava sinne palata. Villi leiripaikka tuo aina omat vastustajansa ja suurin syy on juuri roskasataminen ja laittomat nuotiot. Ei muuta kuin villejä hetkiä kaikille luonnon ystäville ja ihanaa kesää.
TERVETULOO VILLIT YSTÄVÄT
Jesse Jeesiö
133285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ja vielä kun lisätään että koirat kannattanee pitää näköetäisyydellä poronhoito alueilla. Eivät oiken oikein hyvällä katso irtokoiria siellä...
Komiaa kesää sinne pohjosen toivotan minä.
Vai etei sitää saa enää nuotioo tehä, mie aimnaskin kun perille tuu nii nuotiohan se pitää ola eikä mitää kaasuvehkelöitä ei nil saa es kunon nokpannukafee puhumatakaa oike kunnon muikkuperunii nehän tarvii kunnopn nuotion eikä mitää maman kaasuliesii sehän on sit varten ku menään kirkol syntelöitä viemöö niin saan rovastille oike kermakafeet laitoo. Et hyvii kesää Jessele ja kiakille muilekin vähemmätutuille ja tietysti niil ku oike tyuntee.
Taisit käsittää väärin tämän ketjun aloittajan kirjoituksen. Hänen kirjoituksessaan puhuttiin laittomien nuotioiden tekemisestä ja roskaamisesta yleensä, mutta ei Lapissa tarvitse tehdä laitommia nuotioita. Siellä on lukuisia metsähallitulsen ja kuntien tekemiä nuotiopaikkoja joita käyttävät sekä paikalliste, että matkailijat. Niissä voi tehdä nuotion ihan luvallisesti muulloin paitsi metsäpalovaroituksen aikana.
Kesän odotusta ja tapaamisiin nokipannukahvilla.
Kerro nyt Jesse millaisen lumihunnun olet pesäsipäälle siellä jossakin saanut. Ei taija siellä talkooruikuttajia olla puhumattakaan kausipaikkojen tylsämielisyydestä. Kateeksi käy kun ajatteleekin kaltaistasi luononluomaa, kunpa olisi kokemusta olla villi luononluoma, eikä tällainen kehäkolmosen aitaama ropotti.
Olemme miettineet ensi kesän lomaa niin, että saisimme samalla reissulla kerättyä lakkoja. Viime kesänä niitä oli niin vähän, ettei niistä ollut poimittavaksi asti tai sitten emme osuneet paikkaan, josta niitä olisi löytänyt. Joten uskaltaako sitä kysyä, mihin aikaan kesästä ja mihin suuntaan Lappia kannattaisi lähteä katselemaa josko lakkoja löytyisi?
Että Lapin hedelmät kiinnostavat, kyllä täällä niitä riittää. Noita lakkoja löytää eräihminen sieltä etelä-suomestakin, täällä lapissa käytämme lakkaa parketin tervaamiseen. Tuolla jossakin itäsuomea ja osassa keski-suomeakin löytyy muuraimia, täällä ylämaissa hilla on se meidän herkkumme. Koko lapinalueelta on saatavilla hillaa, eri vuosina pahukset kun tahtovat tulla eri paikkoihin, ei niitä voi ennustaa määrällisesti eikä paikallisesti, on vaan käveltävä hillanpoimintataikana tarpeeksi monta jänkää. Tuosta poiminta-ajasta voin vinkiksi sanoa jo etukäteen että todennäköisesti viikolla 30 alkavat etelälapin hillat alkavat osittain olla kypsiä ja hillakausi jatkuu koko Lapin osalta aina hallaöihin asti. Kaikista parhain suussa sulava korpihillaa löytää vielä ruska-aikaan, korpikuusien suojasta, korpi ja rämesoilta. Etelä-Suomesta on hillastaija joka vuosi aina Nuorgamin pulmankijärveä myöden, osalle jokavuotinen hillakuumeen toistuu vuodesta toiseen
Kiitoksia tiedoista tässä pitää ensimmäiseksi siirtää kesälomaa myöhemmäksi ilmeisesti tuonne heinä- elokuun vaihteeseen. Me olemme aiempina vuosina katsellee lakkoja soilta Sodankylän ja Saariselän välillä. Viime vuonna emme löytäneet mitään emmekä ole osanneet tehdä mitään taikoja niiden löytymiseksi. Ilmeisesti sitä ollaan niin rapakuntoisia ettei niitä löydy sen takia, joten ei tässä auta muu kuin aloittaa reipas kuntoilu. Uskaltaako vielä kysyä millaista suota "jänkä" oikein on?
Että vielä, mikä on jänkä? No jänkähän on lappilainen sanonta kuivahkosta suomaastosta, jota on hyvä kulkea jalan, sen aluskasvillisuus on monimuotoisen ja runsas. Myös hilla esiintyy jängällä parhaiten juuri sopivan kosteuden ja ravinteiden vuoksi (siis hyvä kasvualusta hillalle). Jängät ovat myös lähes puuttomia soita, kävellessä erittäin joustava mutta hyvin kantava. Hillastus on hyvän kuntolenkin veroinen suoritus, mutta pitempiaikaisesti se vaatii hyvää yleiskuntoa. Vinkiksi aloittelijalle: Kyläkaupoissa asioidessa kannattaa hieman hidastella ja samalla pitää kuulo valppaana ja kuunnella ”hilla-uutisia”, siellä asioivat yleensä tiedottavat huomaamatta mikä tilanne vallitsee hillasoilla, kertovat jopa omat hilla-apajat.
Minä olen matkannut villinä täällä pallon toisella puolella Uudessa-Seelannissa.
Täällä löytyy paljon ilmaisia leiriytymispaikkoja, varsinkin Eteläsaarella. Olen asunut kulkurina täällä nyt kaksi vuotta kun alkoi huonot ja kylmät asunnot kypsyttämään. Asuntoauton sentään saa ajettua kesällä etelään ja talvella pohjoiseen jotta on lämpimämpää. Ja usein löytyy mahtavat maisemat kun herää aamulla. Saattaa olla vaikeaa Suomessa asua läpi vuoden asuntoautossa?
Olipa yllätys että kaukainen villi luontoystävä on löytänyt viestini ja vielä enemmän yllätti suomenkieli, mutta kuitenkin vastaan, vaikka viesti olisi pila mielessä tehty. Täällä pohjoisessa koko kalottialueen arktinen luonto, on se joka minua kiehtoo. On neljä vuodenaikaa ja lisäksi on yötönyötä kesällä, ja talvella taasen loistavat revontulet. Arktinen luonto on aina mielenkiiltoisempi mitä pohjoisimpaan mennään, pohjoisnorjassa voidaan havaita ja aistia samanaikaisesti kesää ja talvea. Sitä aina vain hämmästelee kun lumihangesta kasvava koivu on täydessä lehdessä ja lumirajassa on arktinen kasvi täydessä kukoistuksessaan. Koko kalottialue on mielenkiintoinen, lisäksi olen kiinnostunut islannin maisemista ja luonnosta, jonne on tarkoitus tulevaisuudessa tehdä vuosien pituinen tutustumismatka. Ja varsinaiseen kysymykseesi, että suomessa olisi vaikea asua läpi vuoden matkailuautossa. Kyllä minulla on asuntokin pienessä luonnonläheisessä kaupungissa, jonne on mukava mennä välillä retkien tuomat haavat nuolemaan, niin kuin karhu talvipesäänsä. Matkailuautossa asuminen suomen olosuhteissa ympärivuotisesti on kyllä mahdollisitta vaikeuksitta, mutta se ei ole tarkoituksenmukaista. Koska kaikille luonnonkauniille paikoille ei kuitenkaan lumen vuoksi, autolla voida mennä, on käytettävä mootorikelkaa tai mieluimmin suksia. Kylmyys ei ole este, voidaan tehdä talvivaelluksia suksilla, yöpyen teltassa tai laavussa. Toivotan villin matkalaisen suomeen tervetulleeksi ja koko kalottialueelle, täällä riittää ilmaisia luonnonkauniita leiripaikkoja yllin kyllin ja mielenkiitosta ihmeteltävää. Tänne on helppo tulla, mutta mahdottoman vaikea pois lähteä, näin sattui minulle käymään.
Mulla on ollut sen verran värikäs ja tapahtumarikas elämä että ei tarvitse mitään keksiä. Jos alan kertomaan paikoista ja tekemisistäni niin eipä monet tavan pulliaiset usko. Savostaha minä lähin vuosia sitte mualimalle ja tiällä Uuvessa-Seelannissa nykyvään asun ja reessuan.
Täällä Uudessa-Seelannissa on paikkoja jotka muistuttaa Lappia, porot, karhut ja sudet puuttuu onneksi mutta hiekkakärpäset vastaa mäkäräisiä. Ja kultajoet on täälläkin.
Mitä maksaa asuntoauton (automaatti) vuokraus viikoksi!. Tai jos joku on tulossa tänne kuukaudeksi niin voisin vaihtaa asuntoautoja?
Uuden-Seelannin karavaanarit löytyy osoitteesta: www.nzmca.org.nz
Vastasin holmöyttäni aloitukseen.
Vilpitön anteeksipyyntö että epäilin viestisi aitoutta, tässä on matkanvarrella kaikenlaista tullut vastaan, jonka me villit matkalaiset hyvin tiedämme. Eläimet ovat vilpittömiä, mutta vilpitön ihminen on harvinaisuus.
Matkailuautojen vuokrauksesta kannattaa pyytää tarjousta osoitteesta: http://www.gofinland.fi/gftp
Saat parhaahan tarjouksen sinne kauaksi nettiä käyttäen, sekä tiedot, suomalaisten tarjonnasta ja hintatasosta.
Kiinnostuin Uudesta-Seelannista, jossakin vaiheessa seikkailuvietti voi alkaa villiintymään, ja ainoa lääke on sille, lähteä matkaan ja karttana ovat silloin ainoastaan kohtalon tunteet ja sielu. Villejä luonnonläheisiä ja turvallisia retkiä sinne teille toivoo: jesse & eläimet, taivas ja maa.