Mitä HALUAISIT kuoleman jälkeen tapahtuvan?

Tarjoan sinulle vastausta kysymykseesi. Katso tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=QT2uPNn4D28

Toivon ja uskon että maailmankaikkeuden katoaminen merkitsee,,,(toisin visertäen silloin kun "heräämme" tästä "jonkun toisen/tai katumattoman itsemme" masokoistisesta, sadistisesta painajaismaisesta unimaailmasta kun kuolema Itsen viimein herättää),,, halun katoamista.

Minä haluaisin vain nukkua pois, samaan tilaan kuin ennen syntymääni, eli olemattomuuteen.
Haluamiseni ei varmaankaan auta, todellisuudessa ei kukaan ole vielä tullut oikeasti kertomaan mitä tapahtuu kun kuolemme.
Nuo kertomukset joita täällä palstoilla voi lukea ovat epäuskottavia, ihmisten päässä syntyneitä mielikuvia.

Kaikki näkemämme ja kuulemamme jää talteen jonnekin aivojemme sopukoihin, sieltä sitten kumpuaa kaikenlaisia näkyjä, varmaan kokijalle todellisen tuntuisia.
Näitä selko-unia on ollut itsellänikin, niistä voi saada voimaa, tai sitten alitajuntamme varoittaa tulevista vaikeuksista.
Jos kuolema on sellainen kokemus kun olen kerran sen nähnyt, sitähän suorastaan odottaa, on äärettömän hyvä olla, kirkkaassa valossa näkyi pois nukkuneet rakkaat. Niin rakkauden täyttämää hyvää oloa en ole koskaan ennen tuntenut.
Minulla oli hyvä ja lämmin tunne tuon näyn tai unen jälkeen vielä kauan. Olen sitä mieltä että nuo tunteet muodostuivat omasta mielestäni, samoin kuin keskustelut jo kuolleiden kanssa.
Nämä näyt tai unet ovat ihmisen oma keino pysyä järjissään voittamattomien vaikeuksien edessä.
Kuolema ei peloita, kun elää tarpeeksi kauan huomaa kuinka luonnollinen asia se on.

Minä haluan lentää vapaana ilman rajoituksia. Ei ole raskasta ruumista, jota täytyy ruokkia eikä pidä käydä perhanan töissä. On vain rauhaa, kun ei ole himoa elää ja kokea asioita. Mutta tästähän minulla on jo kokemus. Se on alkukohtu.

On yksi runo, jossa lihallinen elämä on hyvin kiteytettynä. Wilfrid Scawen Blunt, rakastaja ja sankari, joka itse tunsi väkevästä kokemuksestaan intohimon, kirjoitti tämän:

God! What a mockery is this life of ours!
Cast forth in blood and pain from our mother's womb,
Most like an excrement, and weeping showers
Of senseless tears: unreasoning, naked, dumb,
The symbol of all weakness and the sum:
Our very life a sufferance. -- Presently,
Grown stronger, we must fight for standing-room
Upon the earth, and the bare liberty
To breathe and move. We crave the right to toil.
We push, we strive, we jostle with the rest.
We learn new courage, stifle our old fears,
Stand with stiff backs, take part in every broil.
It may be that we love, that we are blest.
It may be, for a little space of years,
We conquer fate and half forget our tears.

And then fate strikes us. First our joys decay.
Youth, with its pleasures, is a tale soon told.
We grow a little poorer day by day.
Old friendships falter. Loves grow strangely cold.
In vain we shift our hearts to a new hold
And barter joy for joy, the less for less.
We doubt our strength, our wisdom, and our gold.
We stand alone, as in a wilderness
Of doubts and terrors. Then, if we be wise,
We make our terms with fate and, while we may,
Sell our life's last sad remnant for a hope.
And it is wisdom thus to close our eyes.
But for the foolish, those who cannot pray,
What else remains of their dark horoscope
But a tall tree and courage and a rope?

And who shall tell what ignominy death
Has yet in store for us; what abject fears
Even for the best of us; what fights for breath;
What sobs, what supplications, what wild tears;
What impotence of soul against despairs
Which blot out reason? -- The last trembling thought
Of each poor brain, as dissolution nears,
Is not of fair life lost, of Heaven bought
And glory won. 'Tis not the thought of grief;
Of friends deserted; loving hearts which bleed;
Wives, sisters, children who around us weep.
But only a mad clutching for relief
From physical pain, importunate Nature's need;
The search as for a womb where we may creep
Back from the world, to hide, -- perhaps to sleep.

Lukekaa tämä ääneen itsellenne. Suurta elämänviisautta.

ellet usko, että Jumala on kaiken luodun takana et tule koskaan löytämään vastauksia.
Ethän sinä voi mitään kieltäkään oppia, ellet ensin sitä opiskele.
Rukoile ja lue raamattua, tee kysymyksiä, niin totuus aukeaa sinulle.

järjestelmää käyyttäin. Kaikille tasan samoin ehdoin.
Ei kenenkään ihmisen halujen ja mieltymysten mukaan.