Ihminen on paljon arvokkaampi kuin osaamme omassa mökkihöperyydessämme ajatella. Psalminkirjoittaja puki ihmisen arvon seuraaviin sanoihin:
” Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä
huolen. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi…” (Ps. 8:5 - 7)
Raamattu ei väheksy ihmisen arvoa. Jumala pitää ihmistä niin suuressa arvossa, että Hän antoi Poikansa tehtäväksi järjestää sijaiskärsimyksen kautta ihmiselle mahdollisuuden sovitukseen. Ihmisen tietoisuus tässä mikrokosmoksen ja makrokosmoksen välissä ansaitsee kaiken arvostuksen ja ihmettelyn. Ei ole tarpeen
olettaa, että tietoisuus olisi jotain aineetonta henkeä. Pikemminkin on oikeutettua ajatella, että tietoisuus on eräs aineeseen kuuluva ominaisuus, kun ymmärretään, että aineen olemus on meille perimmältään käsitteidemme tavoittamattomissa.
Voimme suhtautua kunnioittavasti myös aineeseen. Ei ole syytä pitää ainetta hengen vastakohtana nykytieteen valossa. Tunnemme henkiset käsitteet mielekkäiksi. Eikö silloin ole oikeutettua pitää niitä myös todellisuutta kuvaavina? Ne kuvaavat näin ajatellen myös mikromaailman luonnetta. Fyysikot ovat sitä mieltä, että mikromaailma on varsinainen todellisuus enemmän kuin havaintomaailmamme: ”Jos kysytään,
kumpi maailma on todellinen, meidän aistiemme tavoittama makromaailma vai atomien mikromaailma, on fyysikon vastaus: atomien maailma on lähempänä todellisuutta.” (”Tieteen giljotiini”, s. 127)
” Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä
huolen. Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon, seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella. Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi…” (Ps. 8:5 - 7)
Raamattu ei väheksy ihmisen arvoa. Jumala pitää ihmistä niin suuressa arvossa, että Hän antoi Poikansa tehtäväksi järjestää sijaiskärsimyksen kautta ihmiselle mahdollisuuden sovitukseen. Ihmisen tietoisuus tässä mikrokosmoksen ja makrokosmoksen välissä ansaitsee kaiken arvostuksen ja ihmettelyn. Ei ole tarpeen
olettaa, että tietoisuus olisi jotain aineetonta henkeä. Pikemminkin on oikeutettua ajatella, että tietoisuus on eräs aineeseen kuuluva ominaisuus, kun ymmärretään, että aineen olemus on meille perimmältään käsitteidemme tavoittamattomissa.
Voimme suhtautua kunnioittavasti myös aineeseen. Ei ole syytä pitää ainetta hengen vastakohtana nykytieteen valossa. Tunnemme henkiset käsitteet mielekkäiksi. Eikö silloin ole oikeutettua pitää niitä myös todellisuutta kuvaavina? Ne kuvaavat näin ajatellen myös mikromaailman luonnetta. Fyysikot ovat sitä mieltä, että mikromaailma on varsinainen todellisuus enemmän kuin havaintomaailmamme: ”Jos kysytään,
kumpi maailma on todellinen, meidän aistiemme tavoittama makromaailma vai atomien mikromaailma, on fyysikon vastaus: atomien maailma on lähempänä todellisuutta.” (”Tieteen giljotiini”, s. 127)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voisiko tuossa psalmin kohdassa olla käännösvirhe ja olisikin tarkoitettu sanoa että
"hoitamaan luotujasi".
Kysyn siksi kun minusta ihminen on käsittänyt hallitsemisen vain toisten rääkkäämisenä ja satuttamisena (ajattelen nyt lähinnä eläimiä).