Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Surun kokeneen kohtaaminen?

    On vaikeaa, kun läheinen ihminen on menettänyt puolisonsa vuosikymmenien avioliiton jälkeen. Tiedän, että pitää pitää yhteyttä. käydä katsomassa ja soitella. Olen kuitenkin liian heikko ottamaan vastaan raivonpurkauksia. En kestä niitä. Mikään sururyhmä ei kelpaa, varovasti tuollaista ehdotin, mutta hän ei tuommoisia parkumistilaisuuksia siedä. Hänellä toki on muitakin läheisiä, mutta kukapa jaksaa räyhäämisen kohteena kovin kauan olla. Puoliso jaksoi vuosikymmeniä ja nyt kun häntä ei enää ole, niin mitäköhän pitäisi tehdä. Kaikesta huolimatta kyseessä on rakas ihminen. Onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia?
    2376
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Menetin mieheni muutama kuukausi sitten. Mielestäni kukaan ei voi tehdä muuta kuin pitää yhteyttä ja katsoa, että sureva selviää päivästä toiseen. Raivonpurkaukset ovat minulle outoja, mutta toivottomuus ja yksinäisyys tuttuja. Arvelen, että läheisesi opettelee hyväksymään muuttuneen tilanteen kovimman jälkeen. Surun tullessa asioiden merkityssuhteet muuttuvat ja hyvätkään asiat ja neuvot eivät saavuta surijaa. Minulla aika toi vähitellen helpotusta. Sururyhmään menin liian aikaisin, koska en pystynyt siellä muuhun kuin itkemiseen.Toivottavasti jaksat olla läheisesi tukena kaikesta huolimatta! Voimia!

    Äänestä

    • lähimmäinen, kun kannat puolisonsa menettäneestä huolta. Tiedän omakohtaisesti, kuinka vaikeaa on jäädä yksin. Sitä en ymmärrä, jos hän sinulle "purkaa raivoaan". Olemme kuitenkin niin erilaisia ja suru ja menetys voi tuoda esiin erilaisia tunteita. Itse ainakin olen kokenut hyvin tärkeänä, että soitellaan ja kysellään kuulumisia. Yksinäisyys voi, elämäntilanteesta riippuen, olla todella musertavaa. Toivottavasti sinä ja muut läheiset jaksatte yhteisvoimin tukea puolisonsa menettänyttä. Oikein paljon voimia sinulle!

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Huono tukija. kirjoitti:

    On vaikeaa, kun läheinen ihminen on menettänyt puolisonsa vuosikymmenien avioliiton jälkeen. Tiedän, että pitää pitää yhteyttä. käydä katsomassa ja soitella. Olen kuitenkin liian heikko ottamaan vastaan raivonpurkauksia. En kestä niitä. Mikään sururyhmä ei kelpaa, varovasti tuollaista ehdotin, mutta hän ei tuommoisia parkumistilaisuuksia siedä. Hänellä toki on muitakin läheisiä, mutta kukapa jaksaa räyhäämisen kohteena kovin kauan olla. Puoliso jaksoi vuosikymmeniä ja nyt kun häntä ei enää ole, niin mitäköhän pitäisi tehdä. Kaikesta huolimatta kyseessä on rakas ihminen. Onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu