Kun natsien hirmutekojen vähättely on lailla kiellettyä, niin samoin pitäisi tehdä myös kommunistien julmuuksille!
AL Ylänurkka 3.1.2011
VEIKKO VUORIKOSKI
Diktatuurit samalle viivalle
Kaikki aikuisetkaan eivät ole lakanneet uskomasta joulupukkiin, eivät ainakaan Venäjällä.
Vähän ennen joulua Moskovan Punaiselle torille kerääntyi uutistoimistotietojen mukaan noin 500 henkilöä, joilta kuului tällaisilta kommentteja:
”Taas kerran me vahvistamme, että Stalinin aika oli tuottoisinta, voittoisinta ja ainutlaatuisinta aikaa valtiomme historiassa...Stalin oli atomimme ja maailmankaikkeutemme. Stalin oli meidän tiemme tähtiin.”
Josif Stalin oli Neuvostoliiton diktaattori 1920-luvun lopulta vuoteen 1953, jolloin hän kuoli. Tänä aikana Neuvostoliitto kyllä kehittyi huimin harppauksin, mutta inhimillinen hinta oli tavattoman kova. Venäjällä mutta myös muualla on kuitenkin yhä ihmisiä, jotka eivät näe Stalinin tehneen mitään väärää, tai jos hän nyt jonkin pienen virheen sattui tekemään, hänen saavutuksensa korvaavat sen moninkertaisesti. Siksi häntä ei pidä moittia vaan päinvastoin kiittää. Ylistyslaulu Stalinille on verrattavissa siihen, että Italian fasistista diktaattoria Benito Mussolinia muisteltaisiin lämmöllä, koska hän sai junat kulkemaan aikataulussa. Tai että natsi-Saksan diktaattoria Adolf Hitleriä kiiteltäisiin vuolaasti hyvin hoidetusta työllistämispolitiikasta. Monissa Euroopan maissa natsismin ja sen julmuuksien, erityisesti juutalaisten joukkotuhon, ihannointi ja vähättely on kielletty ja jopa rangaistava teko. Historian kultavaaka on kuitenkin ollut sikäli epätasapainossa, ettei ainakaan koko Euroopan laajuisesti ole olemassa sääntöjä, miten pitää virallisesti suhtautua toisen totalitaarisen aatteen, kommunismin, rikoksiin. Tämä epäsuhta on vaivannut erityisesti niitä entisen Itä-Euroopan maita, jotka joutuivat omakohtaisesti kokemaan niin Stalinin kuin hänen kätyriensä sortotoimet. Siksi ne halusivat asettaa natsismin ja kommunismin samalle viivalle: kumpikin on yhtä tuomittava. Kuusi entistä itäblokin maata esitti joulukuussa Liettuan johdolla EU:n komissiolle toiveen, että unioni kieltäisi lailla minkä tahansa totalitaarisen hallinnon rikosten vähättelyn tai kiistämisen. Komissio ei kuitenkaan lämmennyt tälle ajatukselle vaan katsoi, ettei yksi koko sovi kaikille EU-maille. Komission mielestä suhtautuminen poliittisin perustein tehtyihin rikoksiin on kunkin maan oma asia. Komission näkemys voidaan nähdä monella tavalla. Se voidaan tulkita arkailuksi, mutta se voidaan myös ymmärtää sillä perusteella, ettei ole Euroopan unionin asia ryhtyä määrittelemään, miten pitää suhtautua historiallisiin tapahtumiin. Se kuuluu ensisijaisesti historian tutkijoille ja kyseisen maan omille kansalaisille. Kukaan avoimin silmin asioita katsova henkilö ei voi kiistää fasismin ja kommunismin nimissä tehtyjä rikoksia.
AL Ylänurkka 3.1.2011
VEIKKO VUORIKOSKI
Diktatuurit samalle viivalle
Kaikki aikuisetkaan eivät ole lakanneet uskomasta joulupukkiin, eivät ainakaan Venäjällä.
Vähän ennen joulua Moskovan Punaiselle torille kerääntyi uutistoimistotietojen mukaan noin 500 henkilöä, joilta kuului tällaisilta kommentteja:
”Taas kerran me vahvistamme, että Stalinin aika oli tuottoisinta, voittoisinta ja ainutlaatuisinta aikaa valtiomme historiassa...Stalin oli atomimme ja maailmankaikkeutemme. Stalin oli meidän tiemme tähtiin.”
Josif Stalin oli Neuvostoliiton diktaattori 1920-luvun lopulta vuoteen 1953, jolloin hän kuoli. Tänä aikana Neuvostoliitto kyllä kehittyi huimin harppauksin, mutta inhimillinen hinta oli tavattoman kova. Venäjällä mutta myös muualla on kuitenkin yhä ihmisiä, jotka eivät näe Stalinin tehneen mitään väärää, tai jos hän nyt jonkin pienen virheen sattui tekemään, hänen saavutuksensa korvaavat sen moninkertaisesti. Siksi häntä ei pidä moittia vaan päinvastoin kiittää. Ylistyslaulu Stalinille on verrattavissa siihen, että Italian fasistista diktaattoria Benito Mussolinia muisteltaisiin lämmöllä, koska hän sai junat kulkemaan aikataulussa. Tai että natsi-Saksan diktaattoria Adolf Hitleriä kiiteltäisiin vuolaasti hyvin hoidetusta työllistämispolitiikasta. Monissa Euroopan maissa natsismin ja sen julmuuksien, erityisesti juutalaisten joukkotuhon, ihannointi ja vähättely on kielletty ja jopa rangaistava teko. Historian kultavaaka on kuitenkin ollut sikäli epätasapainossa, ettei ainakaan koko Euroopan laajuisesti ole olemassa sääntöjä, miten pitää virallisesti suhtautua toisen totalitaarisen aatteen, kommunismin, rikoksiin. Tämä epäsuhta on vaivannut erityisesti niitä entisen Itä-Euroopan maita, jotka joutuivat omakohtaisesti kokemaan niin Stalinin kuin hänen kätyriensä sortotoimet. Siksi ne halusivat asettaa natsismin ja kommunismin samalle viivalle: kumpikin on yhtä tuomittava. Kuusi entistä itäblokin maata esitti joulukuussa Liettuan johdolla EU:n komissiolle toiveen, että unioni kieltäisi lailla minkä tahansa totalitaarisen hallinnon rikosten vähättelyn tai kiistämisen. Komissio ei kuitenkaan lämmennyt tälle ajatukselle vaan katsoi, ettei yksi koko sovi kaikille EU-maille. Komission mielestä suhtautuminen poliittisin perustein tehtyihin rikoksiin on kunkin maan oma asia. Komission näkemys voidaan nähdä monella tavalla. Se voidaan tulkita arkailuksi, mutta se voidaan myös ymmärtää sillä perusteella, ettei ole Euroopan unionin asia ryhtyä määrittelemään, miten pitää suhtautua historiallisiin tapahtumiin. Se kuuluu ensisijaisesti historian tutkijoille ja kyseisen maan omille kansalaisille. Kukaan avoimin silmin asioita katsova henkilö ei voi kiistää fasismin ja kommunismin nimissä tehtyjä rikoksia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eikös se menisi sitten jo mielipiteenvapauden kieltämiseksi, jos ajatuksia ja puheita aletaan kieltämään. Ei natsien hirmutekojen vähättely ole kiellettyä kovinkaan laajalti edes Euroopassa.
Kaikilla maailman julmuuksilla on omat lähtökohtansa. Natseilla vähän erilaiset, mitä vaikkapa kommunisteilla Neuvostoliitossa.
Ainakaan Englannissa ei käsittääkseni ole Holokaustin kieltämisestä rankaisevia lakeja. Aika ironista kun ottaa huomioon mitä Luftwaffe ja Kriegsmarine siellä tekivät.
Käsittääkseni brittein ja sakujen välinen sota oli kuitenkin aika pitkälle "normisotaa" jos nyt tällaista ilmaisua voi käyttää. Verrattuna itärintamaan sodankäynnin pelisäännöt olivat aivan toiset. En oikein ymmärrä pointtiasi...