En tiedä kuinka moni täällä on sodassa ollut. Ei kovin moni varmaan. Siksi meille muille on tärkeää tietää mitä on tapahtunut. Sitä taas ei tiedä kuin lukemalla. Isien jutut nyt on juttuja. Varmaan ihan tosiakin. Kuitenkin tutkittu historia antaa monta kertaa toisen kuvan. Nyt kysynkin kenen tutkijan teoksia pitää lukea,että saa edes jonkinlaisen kuvan tapahtuneesta. Se on selvä ,että monien tutkijoiden teoksia kannattaa ja pitääkin lukea.
Voidaanko luottaa Turun yliopiston historianprofessorin Markku Jokisipilän teokseen tai Helsingin yliopiston professorin Henrik Meinandedin teoksiin.
Mihin meidän on uskominen,sillä siitähän on kyse kun itse ei ole ollut pelipaikalla.
Voidaanko luottaa Turun yliopiston historianprofessorin Markku Jokisipilän teokseen tai Helsingin yliopiston professorin Henrik Meinandedin teoksiin.
Mihin meidän on uskominen,sillä siitähän on kyse kun itse ei ole ollut pelipaikalla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Halstin muistelmat kokemuksistaan ainakin, osat 1 ja 2 vuosisadan alusta jatkosodan loppuun, ja muut kirjansa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wolf_H._Halsti
Itse asiassa paikalla ollut ei välttämättä ole paras antamaan kokonaiskuvausta.
Suomen sodista on kirjoitettu paljon hyviä yleisesityksiä, sellainen on monta kertaa hyvä lähtökohta. Aika hyvin kaikki tapahtumat pääpiirteissään tiedetään, yksityiskohdista toki käydään kiivasta keskustelua. Ja jossitteluahan sitä aina joukkoon sopii. Lisäksi pitää paikkansa, että jokainen polvi kirjoittaa historiaa vähän eri näkökulmasta ja päätyy eri tuloksiin eli lopullista totuutta et valitettavasti tai onneksi tule koskaan kuulemaankaan.
Niillä ei ole oma lehmä ojassa, niin saat Kannaksen läpijuoksustakin oikean kuvan. Nämä kapitulaa(n)tit, kun eivät voi myöntää olleensa ns. prakaava lenkki suurten herrojen haihatuksissa, niin pitää kirjoitella kaikenlaisia tarinoita oman hännän nostamiseksi.