Pitäneekö paikkaansa että Saksan armeijalla oli II maailmansodassa eräs suuri etu puolellaan vastustajiinsa nähden. Se käytti tykistössä ruutia joka ei savunnut niin paljon ja samalla paljastanut niin helposti tykistön sijaintia. Suomi käytti tiettävästi ainakin jatkosodassa koko lailla samanlaista ruutia, vai kuinka?
Totta vai tarua? Onko asiantuntemusta?
Totta vai tarua? Onko asiantuntemusta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ongelma olisi siinä että tykistö keskitettiin vääriin kohteisiin. Sevastopolin sijasta olisi pitännyt Leningradia pommittaa. Saksalla oli kyllä sellaisia tykkejä että ne jos oltaisi tuotu Leningradin "porteille" olisivat pietarilaiset antautuneet kolmessa päivässä.
Ne olisivat korvanneet Luftwaffen puutteellisen kyvyn pommittaa kaupunkia. Kronstadt olisi helposti saatu vallattua jos Kriegsmarinen kaikki U-veneet ja järeät tykit olisivat olleet sitä vastassa.
Perkele kun ei Venäjän entinen pääkaupunki siirtynyt etelämmäksi. SS-divisiooniakaan ei paljoa Leningradia vastassa ollut.
Tehokkaat tykit olivat täten yhdentekeviä jos niitä ei osannut käyttää arvokkaita kohteita kuten Leningradia vastaan.
Ilman muuta. Saksalla ja Suomella oli 2 ms:n parhaat ruudin, paras tykistö, aivan ylivoimaisia.Elä nyt edes kysele tuommoista.
mutta saksalaiset eivät tainneet olla sittenkään ruudinkeksijäkansaa
Kordiitti, eli "savuton ruuti" joka on tuliaseissa käytetty ajoaine, sisältää yleensä nitroglyserolia nitroselluloosaan ja stabilointiaineisiin sekoitettuna.
Suomi toimitti Saksaan suuret määrät selluloosaa ja siitä tehtiin kordiittia tykkeihin. Sellu nitrattiin ja käsiteltiin kuten tuossa alla lukee. Tykkiruuti oli halpaa valmistaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kordiitti
Savuttomat ruudit
Ensimmäisen savuttoman ruudin keksi ranskalainen Paul Vieille vuonna 1886. Poudre Blanche-ruuti koostui nitroselluloosasta, pumpuliin imeytetystä typpihaposta, joka liuotettiin eetteriin ja alkoholiin, painettiin levyiksi ja leikattiin paloiksi. Savuttoman ruudin etuna on sen savuttomuuden lisäksi suurempi teho, kiväärien kantomatka saatiin pidennettyä jopa 1000 metriin. Savuton ruuti mahdollisti myös konetuliaseiden käyttöönoton.
Myös Alfred Nobel kehitti 1887 savuttoman ruudin, mikä on nimetty kordiitiksi. Se koostuu nitroselluloosasta, johon imeytetään 20 % nitroglyseriiniä käyttämällä liuottimena asetonia. Ruutiin lisätään 5 % vaseliinia estämään nitroglyseriinin aiheuttamaa korroosiota aseessa. Asetoni kerättiin talteen, koska sen valmistus oli kallista ennen kemisti Chaim Weizmannin kehittämää synteettista asetonia. Massa puristetaan reikien läpi langan (engl. "cords") muotoon, kuivataan ja leikataan paloiksi. Rakeet pinnoitetaan grafiitilla staattisen sähkön estämiseksi.