Stalinilaisen huijauksen eräs täydellisimmistä ilmaisuista oli siinä helppoudessa millä sodan aikana kuviteltiin että nimitys "kaartindivisioona" kuvaisi sitä, että nyt astuu rintamalle todellista neuvostoliittolaista eliittiainesta.
Tosiasiassa nimike on pelkkää huijausta. Ei maksa mitään antaa joukolle nimitys "siperialainen" divisioonan, kuten eteenkin talvella 1941 Moskovan taisteluissa, tai "kaartin valiodivisioona" noihin aikoihin ja sen jälkeen yleisesti. Kyse oli samoista nopeasti kokoonkasatuista uusista joukko-osastoista jotka lisättiin uuteen muodostettiin yksikköön, jonka esikunta oli jäänyt jäljelle mahdollisesti joistain edellisestä tai se oli muodostettu uudestaan. Joissakin vaiheessa tällaisten "valiodivisioonien" miehistön kouluttamiseen ei mennyt kuin viikko pari. On myös esimerkkejä vuodelta 1943 jolloin divisiooniin otettiin täydennysainesta, jolle annettiin vain parin päivän koulutus.
"Where did the New Red Army Divisions Come From?
So the question is; who stopped the Germans in December 1941 if it couldn’t possibly have been hordes of newly arrived Siberian or East Front troops? The answer is a massive number of newly mobilised and deployed divisions and brigades. The Soviet land model shows that 182 rifle divisions, 43 militia rifle divisions, eight tank divisions, three mechanised divisions, 62 tank brigades, 50 cavalry divisions, 55 rifle brigades, 21 naval rifle brigades, 11 naval infantry brigades, 41 armies, 11 fronts and a multitude of other units were newly Mobilised and Deployed (MD) in the second half of 1941. If Mobilized and Not Deployed (MND) units are included then this list is considerably higher.(2) Even if the few Siberian divisions exhibited a higher than average combat proficiency in the winter of 1941/42, their contribution was almost insignificant compared to the mass of newly mobilised units. There is no doubt that the 1941 Soviet mobilisation programme was simply the largest and fastest wartime mobilisation in history. The multitude of average Soviet soldiers from all over the USSR that made up these units saved the day, and definitely not the existing units transferred west after June 1941, or the mostly non-existent and mythical Siberian divisions.
It seems very likely the term ‘Siberian’ was applied to any division that exhibited an above average proficiency or resilience in combat. This was similar to, but less official than, a ‘Guards’ designation which the Stavka started awarding to such divisions in 1941. Ultimately it cost nothing to name a division ‘Siberian’, ‘Guards’ or ‘elite’, and if it enhanced morale, scared the enemy and enabled better divisions to be easily identified then it was certainly worth while. It is easy to forget that all combatants in WWII were waging a morale and propaganda war alongside the real one. Unfortunately much post WWII history calls on the same propaganda based stories as the basis of historical fact. This then results in certain war stories, legends and myths become cemented over the years as unquestioned historical events. "
Tosiasiassa nimike on pelkkää huijausta. Ei maksa mitään antaa joukolle nimitys "siperialainen" divisioonan, kuten eteenkin talvella 1941 Moskovan taisteluissa, tai "kaartin valiodivisioona" noihin aikoihin ja sen jälkeen yleisesti. Kyse oli samoista nopeasti kokoonkasatuista uusista joukko-osastoista jotka lisättiin uuteen muodostettiin yksikköön, jonka esikunta oli jäänyt jäljelle mahdollisesti joistain edellisestä tai se oli muodostettu uudestaan. Joissakin vaiheessa tällaisten "valiodivisioonien" miehistön kouluttamiseen ei mennyt kuin viikko pari. On myös esimerkkejä vuodelta 1943 jolloin divisiooniin otettiin täydennysainesta, jolle annettiin vain parin päivän koulutus.
"Where did the New Red Army Divisions Come From?
So the question is; who stopped the Germans in December 1941 if it couldn’t possibly have been hordes of newly arrived Siberian or East Front troops? The answer is a massive number of newly mobilised and deployed divisions and brigades. The Soviet land model shows that 182 rifle divisions, 43 militia rifle divisions, eight tank divisions, three mechanised divisions, 62 tank brigades, 50 cavalry divisions, 55 rifle brigades, 21 naval rifle brigades, 11 naval infantry brigades, 41 armies, 11 fronts and a multitude of other units were newly Mobilised and Deployed (MD) in the second half of 1941. If Mobilized and Not Deployed (MND) units are included then this list is considerably higher.(2) Even if the few Siberian divisions exhibited a higher than average combat proficiency in the winter of 1941/42, their contribution was almost insignificant compared to the mass of newly mobilised units. There is no doubt that the 1941 Soviet mobilisation programme was simply the largest and fastest wartime mobilisation in history. The multitude of average Soviet soldiers from all over the USSR that made up these units saved the day, and definitely not the existing units transferred west after June 1941, or the mostly non-existent and mythical Siberian divisions.
It seems very likely the term ‘Siberian’ was applied to any division that exhibited an above average proficiency or resilience in combat. This was similar to, but less official than, a ‘Guards’ designation which the Stavka started awarding to such divisions in 1941. Ultimately it cost nothing to name a division ‘Siberian’, ‘Guards’ or ‘elite’, and if it enhanced morale, scared the enemy and enabled better divisions to be easily identified then it was certainly worth while. It is easy to forget that all combatants in WWII were waging a morale and propaganda war alongside the real one. Unfortunately much post WWII history calls on the same propaganda based stories as the basis of historical fact. This then results in certain war stories, legends and myths become cemented over the years as unquestioned historical events. "
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kaartinjoukoksi nimitykseen vaadittiin aina selkeä kunnostautuminen taistelussa. Nimikkeen saattoi saada välillä rykmentista armeijaan. Näkyvä seuraus oli yleensä etuoikeus parempaan täydennyshenkilöstöön ja -materiaaliin. Lisäksi kaartinjoukkoihin saatettiin hakeutua, jos se oli mahdollista. Ikävämpi seuraus oli se, että kaartinjoukot saivat myös vaativimmat taistelutehtävät.
Se on totta, että ero tavallisiin joukkoihin ei aina niin suuri ollut ja kaartinjoukkojenkin taso saattoi heilahdella.
Monia joukko-osastoja nimitettiin kaartindivisiooniksi tai kaartinrykmenteiksi vain ylemmän tason päätökselle. Ja Kannakseltakin löytyy esimerkkejä kuinka kaartin "valiojoukoissa" palveli silmäpuolia ja n. 50-vuotiaita. Että se siitä "kunnostautumisesta".
Tämähän oli sen jälkeen kun se ensiluokkainen henkilöstö oli tapettu. Täydennyshenkilöstö ei ollut enää samaa tasoa.
Tietysti nimitykseen tarvittiin ylemmän tason päätös ainakin yleisesikunnasta, kenties itse Stalinilta.
Mutta ensin tarvittiin aina kunnostautuminen taistelussa. Oli täydennys millaista tahansa, ensin annettiin aina kaartinjoukoille.
OLETKO KOSKAAN KUULLUT ETTÄ NEUVOSTOLIITOSSA HARJOITETTIIN SOTAPROPAGANDAA JOSSA KAARTINDIVISIOONANIMIKETTÄKIN KÄYTETTIIN PROPAGANDATARKOITUKSIIN?
"Ultimately it cost nothing to name a division ‘Siberian’, ‘Guards’ or ‘elite’,"
Eipä todellakaan maksanut mitään muuttaa jonkin joukko-osaston nimi vaikka siperialiaiseksi, kaartin- tai eliittidivisoonaksi. Minua todellakin hämmästyttää suomalaisten naiivius ja valmius imemään mitä tahansa neuvostoliittolaista sotapropagandaa.
Yksinkön nimi voitiin muuttaa hallinnollisella päätöksellä vaikka kaartindivisioonaksi. Oli varmaan mielenkiintoisaa neuvostoliittolaisesta näkökulmasta seurata miten saksalaiset tai vaikkapa suomalaiset suhtautuivat siihen, että rintamalle on tuotu kolme uutta "kaartindivisioonaa". Ja yhtä kaikki sieltä saattoi tosiaankin tulla ties minkälaista kolhoosipoikaa, toiset silmäpuolia, toisen kolme kertaa jo haavoittuneita, joukossa 45-48 vuotiaita työn kuluttamia ukkoja, ties mitä pioneeripoikia jne.
Esim. Moskovan taisteluissa kaikkialta muualtakin tulleita joukkoja nimitettiin siperialaisiksi divisiooniksi ja näin synnytettiin tuo kuuluisia myytti että Moskovan pelastivat "talvisodankäyntiin tottuneet siperialaiset".
Ei ruutana, millaisia propagandisteja nuo bolsheviikit olivat. Ja monet länsimaiset ihmiset uskoivat koko roskaa.
Laitapa vaikka joku lähde, jossa puhutaan tuosta XXX KaAK:sta. Tämä on taas tuttua paskanjauhantaa, missä varsinaisesta aiheesta ei esitetä mitään tietoa.
nimenomaan se, että joukon oli ensin kunnostauduttava. Sitten se voitiin nimetä kaartiksi. Siihen tarvittiin korkeiden esimiesten suositus.
Älä väärentele asioita omien kuvitelmiesi pohjalta.
Esimerkiksi Vasili Tsuikovin Berliiniin edennyt 8. Kaartinarmeija taisteli ensin ankarasti Stalingradissa. Sitten tuli nimitys kaartinarmeijaksi.
"hallinnollisella päätöksellä vaikka kaartindivisioonaksi"
Onkohan Stieglitz ja Rateki sama henkilö? Molemmilla on tapana kirjoitella ihan mitä sattuu samanlaisella tyylillä.
Sä oot taas se Guderian tyyppi, mutta tuossa on perää paitsi, että aasialaiset karkasivat taistelussa pensaisiin piiloon, ja antautuivat heti. Tästä aasialaislaumojen paimennuksesta on omilla Kannaksen hanuillammekin kokemusta.
Tohtori Tapio Tiihonen on tutkinut Kannaksen taistelua myös neuvostosotilaiden kannalta. Tappioiden kasvaessa neuvostoyksiköiden taistelijoiden taso alkoi laskea. Täydennysjoukoissa oli huomattavasti heikkotasoisempaa ainesta kuin hyökkäyksen alkuvaiheessa. Seuraavassa joitakin poimintoja Tiihosen kirjasta "Yllätys Kannaksella 1944".
Jalkaväkirykmentti 483:n 22-vuotiasta kersantista sotaväsymystä aiheutti omaisten kohtaloiden pohdiskelun lisäksi huono ja riittämätön muona. Jalkaväkirykmentti 502:n 19-vuotiaan alikersantin mukaan suurinta tyytymättömyyttä komppaniassa aiheutti marssinaikainen epäsäännöllinen ruokailu. Kenttätykistörykmentti 854:n patterinpäälliköstä sotaväsymykseen vaikutti niin ikään ennen kaikkea heikko muonitus.
Taisteluiden jatkuessa sotilaiden kuntoisuus ja mieliala alenivat samassa tahdissa. Tappioden lisääntyessä ja vanhojen ikäluokkien sotilaat tulivat kokeneiden ja pätevien rintamamiesten tilalle. Kaartilaisistakaan kaikki eivät enää olleet parasta ikäluokkaa. Kaartinjvrykmentti 194:ssä suurin osa miehistä oli vanhinta ikäluokkaa, vanhin 50-vuotias. Kaartinjalkaväkirykmentti 191 oli uudelleen kokoonpantu toipilaista, invalideista ja Ukrainan rintamalta tulleista miehistä. Kersantti Voronov totesi:
"Kaaderijoukot eivät ole entisten valiojoukkojen veroisia, koska nykyisin suurin osa vahvuudesta on sairaaloista palanneita, nostomiehiä ja vuoden 1925 ikäluokkaa. Miehet ovat arkoja. Varsinkin Aasiasta kotoisin olevien kansallisuuksien miehet, kuten uzbekit, mongolit, eivät osallistu taisteluun, vaan piiloutuvat pensaisiin."
Jalkaväkirykmentti 1064:n 34-vuotias kersantti kertoi:
"Täydennyksenä tulleille miehille annetaan kaksi päivää kestänyt konekiväärikoulutus, jonka aikana jokainen mies saa ampua konekiväärillä kaksi patruunaa."
Jalkaväkirykmentti 996:n II pataljoonan esikuntapäällikkö, kapteeni Kuzjmin kertoo avomielisesti, oma-aloitteisesti Neuvostoliiton oloja tuntevasti, kokemuksellisesti ja luotettavasti kuulustelijoilleen:
"Miehistön ja aliupseerien tappiot ovat 75% Viipurin valtaukseen mennessä. Upseerien tappiot vielä suuremmat. 75% tappioista on haavoittuneita. Yleistä on itsensä silpominen sekä "äänestäminen", jolloin mies kätkeytyy hyvin, mutta nostaa vasemman kätensä tai toisen jalkansa vihollisen tulelle alttiiksi haavoittuakseen lievästi. Taloudellisista syistä on 75% upseereista liittynyt kommunistiseen puolueeseen, sillä muuten ei ole juuri mitään mahdollisuuksia päästä kohoamaan. Aatteellisia kommunisteja on enää hyvin vähän.
---sotaväsymys on yleinen ja parhaiten huomaa sen juuri itsensäsilpomistapausten suuresta määrästä."
Jalkaväkirykmentti 296:n 30-vuotiaan kersantin mukaan:
"useat rangaistuskomppanian miehet haavoittavat itseään jouduttuaan tulikosketukseen vihollisen kanssa päästen siten taaemmaksi."
Kaartinjalkaväkirykmentti 190:n 26-vuotias ylikersantti totesi yliloikkaamistapausten huomattavasta lisääntymisestä rykmentissä, kun saatiin runsaasti täydennystä takaisinvallatuilta alueilta ja kuullaan kertomuksia hyvistä vankeusoloista (ovat saaneet vapaasti viljellä maitaan, mutta puna-armeijan saapuessa joutuvat takaisin armeijaan).
Kuulusteluissa monet vangeista totesivat mm. että "tehokkaampia ovat sellaiset lentolehtiset, joissa henkilökohtaisesti kehotetaan loikkaamaan yli ja luvataan, että yliloikkari kohdellaan hyvin eikä hänen enää tarvitse ottaa osaa sotaan. "