Olen huomannut tutkittuani katolisen kirkon sivuja,että joissain paikalliskirkoissa ehtoolliselle voi osallistua miltei joka päivä viikossa jos haluaa,mutta useissa ortodoksikirkoissa tähän tarjoutuu tilaisuus VAIN lauantaina tai sunnuntaina,eikä sekään ehtooaikaan..
Onko tähän muuta syytä ortodoksikirkossa kuin käytännölliset syyt(liian vähän pappeja tms), vai onko periaatteellisia tai opillisia syitä miksi eukaristiaa voi juhlia vain sunnuntaisin ja juhlapäivinä?
Kaipaan jostakin syystä mahdollisuutta osallistua useammin ehtoolliseen kuin kerran viikossa,olenko ihan hakoteillä,kun jopa ajattelin hetken verran liittymistä katoliseen kirkkoonkin vain tuon takia??
Onko tähän muuta syytä ortodoksikirkossa kuin käytännölliset syyt(liian vähän pappeja tms), vai onko periaatteellisia tai opillisia syitä miksi eukaristiaa voi juhlia vain sunnuntaisin ja juhlapäivinä?
Kaipaan jostakin syystä mahdollisuutta osallistua useammin ehtoolliseen kuin kerran viikossa,olenko ihan hakoteillä,kun jopa ajattelin hetken verran liittymistä katoliseen kirkkoonkin vain tuon takia??
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei ehtoollisen nauttimisen usein tapahtuva määrä tee sinusta autuaampaa,
vaan laatu, eli kuinka tulisit toimeen viikon yhdellä sunnuntain annoksella.
Hyvin pitäisi riittää ehtoollinen kerran viikossa.
mielestäni mikään autuaaksi tekeminen,vaan se silkka tosiasia, että koen tarvetta olla usein yhteydessä Herramme ruumiiseen. Jos siinä on jotakin väärää,Herra tuomitkoon minut.
Kysyin,onko jotakin syytä miksei ort. kirkossa ole mahdollisuutta osallistua muulloin kuin juhlina ja sunnuntaisin ehtoolliseen,etkä siihen vastannut..Enkä koe saaneeni apua vastauksestasi..
Toivonkin jonkun viisaamman valaisevan minua tässä.
Joh. 6:51
Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää."
Joh. 6:54
Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.
Joh. 6:55
Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.
Joh. 6:56
Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä.
...on tosiaankin mahdollista ainakin Helsingin katolisissa seurakunnissa joka päivä, aamuisin tai iltaisin. Ymmärtääkseni on ihan suositeltavaakin osallistua eukaristiaan mahdollisimman usein.
Roomalaiskatolinen kirkko ei ole asettanut ehtoolliselle osallistumisella maksimia, mutta minimi on olemassa: ainakin kerran vuodessä pääsiäisaikaan...
katolisen valmistautumisessa ehtoolliseen mitään poikkeavaa esim. ortodoksisesta käytännöstä,kuten:paasto,katumus,rukous ja (aina tarvittaessa,kuitenkin ort. suositus on viidesti vuodessa,paastojen aikaan) parannuksen sakramentti? Eli kuinka katolinen soveltaa näitä vaikkapa arkipäivän ehtoolliseen osallistuessa?
...varmaankin näissä asioissa on vallalla ja kansallisiakin eroja. Uskoisin kuitenkin, että pääperiaatteet niin idässä kuin lännessäkin ovat pitkälti yhtäläiset. Ripittäytymisestä ja muustakin sovitaan käytännössä rippi-isän kanssa...
kiitosta vaan..
Jokaista eukaristiaa Katolisessa Kirkossa edeltaa vahintaan tunnin kanoninen paasto, tosin monissa maissa yha vietetaan paastoa keskiyosta sunnuntain aamumessuun asti.
Ehtoollista voi lahestya ainoastaan, jollei ole syyllinen vakavaan syntiin. Tama tarkoittaa etta jos tahtoo lahestya alttaria (olipa se sitten paivittain tahi ei) on katolilaisen kaytava ripilla jos on tietoinen vakavasta synnista ennen ehtoollisen vastaanottamista.
Yksi Kirkon kuudesta kaskysta on nauttia ehtoollista kerran vuodessa - joka on asetettu minimi. Jokaisen on kuitenkin, Kirkon eraan toisen kaskyn mukaan, kaytava Pyhassa Messussa sunnuntaisin ja kaikkina velvoittavina pyhapaivina.
Ignatius
Koska kukaan ei näytä vielä vastanneen varsinaiseen kysymykseen, teen sen nyt.
Vastaus kuuluu näin: Ei ole olemassa liturgista estettä sille, etteikö jumalallista liturgiaa ja siis myös eukaristiaa voisi toimittaa ortodoksisessa kirkossa myös arkena. Itse asiassa näin tapahtuikin hyvin pitkään esimerkiksi Valamon luostarissa, josta tämä käytäntö poistettiin vasta 1990-luvun alussa. Niin Uudessa Valamossa kuin Helsingin seurakunnassa toimitetaan edelleen liturgioita keskiviikkoisin ja lauantaisin, myös silloin kun nämä päivät eivät ole erityisiä juhlapäiviä. Käsittääkseni suurin este palvelusten toimittamiselle arkisin on jo mainittu resurssien puute - maalaisseurakunnissa eivät pappien voimavarat riitä.
On olemassa myös liturgisia esteitä, ts. poikkeuksia, jolloin eukaristian toimittaminen ei tule kysymykseen. Tärkein näistä on Suuri Perjantai: Kristuksen kuoleman muistopäivänä ei liturgiaa saa toimittaa. Niin ikään suuren paaston arkipäivät eivät ole eukaristisia päiviä, joskin niinä voidaan toimittaa paastoliturgioita. Kyseessähän ei silloin ole liturgia sanan varsinaisessa mielessä, sillä pyhät lahjat on silloin pyhitetty jo edellisenä sunnuntaina.
asia selkeni ja sain vastauksen kysymääni.
Iloitsen silti tuosta kerta per viikko mahdollisuudesta ja rukoilen uutta verta ikääntyvään papistoomme.
Niinpä, muistan kuin 80-luvun lopulla Valamossa talkoolaisponomarina ollessani liturgia toimitettiin arkisinkin aamurukousten ja aamapalveluksen jälkeen. Ponomarin aamu alkoi aikaisin, kun ennen aamurukouksia pappi tuli toimittamaan proskomiodin ja kaikki piti siloin olla alttarissa valmista.
Päivittäisiä palveluksia oli silloin Pyhässä luostarissa muitakin. Pappispulan vuoksi kaiketi niitä sittemmin karsittiin - mikä lie pappismunkkitilanne tänään?!? Minun Valamossa olon aikana luostarissa oli vakituisesti paikalla isä igumenin lisäksi vain yksi pappismunkki plus Venäjän kirkosta "lainassa" ollut sellainen...