Nykyään puhutaan paljon naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta, joten ajattelinpa kastaa pensselini maaliin ja lyödä oman tagini seinälle aiheesta naiset ajamassa tasa-arvoa. Karkeasti ottaen, voisin sekä omien mielipiteideni mukaisesti jaotella naiset kahteen ryhmään heidän tasa-arvopyrkimystensä perusteella: nämä ääriryhmät olisivat feministit ja feministinen antiteesi.
Feministit ovat kovin tosissaan asiansa kanssa, ja pyrkivät kumoamaan rationaalisia yhteiskuntajärjestelmiä tavoitteidensa saavuttamiseksi. Vaikka TT:n selvitysten mukaan 90% naisten ja miesten palkkaeroista (tottahan toki siihen jää 10%, joka marginaaleissa merkitsee noin 40-50 euron kuukausipalkkaeroa) on selvitettävissä sektorijaolla, tämä sektorijako on väärä. Funktionaalinen luokittelu on siis väärä: julkiselle sektorille ja palvelualoille usein sijoittuvat naiset saavat aivan liian vähän palkkaa työpanokseensa nähden (tosin, harmittavaa kyllä, näillä aloilla reaalinen rajatulo jää kovin vähäiseksi - sairaalat ovat juuri valtaisan subventiotarpeen takia valtion hallussa, yksityinen sairaala vaatisi hyvin suuria hoitomaksuja, jotta hoitokulut saataisiin katettua, ja kysyntä olisi kovin pientä tällaisilla hinnoilla), ja heidän kuuluisi saada enemmän rahaa - kuten diplomi-insinöörien tai ekonomistien, joiden tuottama rajatulo on huomattavasti sairaanhoitajan tuottamaa tuloa suurempi - on siis perusltua maksaa enemmän tuotantoyksikölle, joka tuottaa enemmän, eikö? No, tämä standardi on väärässä. Valtion kulutusta ja investointeja tulisi lisätä, jotta julkinen sektori - yksityinen sektori ja pavelusektori - tuotantosektori -eroja saataisiin tasoitettua. Tottahan tämä kasvattaisi kansantalouden tuloja valtaisasti, mutta kukas korjaa kurat, kun valtio nousee maailman ykköseksi nettolainanottajana? Valtaisa julkisten menojen lisäys kun ei kattaisi itseään verotuloilla, mikäli verotusta ei radikaalisti nostettaisi. Vaatimustensa taloudelliset puolet feministit jättävätkin usein ajattelmatta ja kuittaavat nämä faktat "sovinistien hurjasteluksi". Naisten korkeammat vakuutuskustannukset ovat myös vääryyttä, sillä miehethän hurjastelevat, eivät naiset. Tosiasiassa kuitenkin, naiset ovat alttiimpia tapaturmille - tilastollisesti - kuin miehet, lieneekö kyseessä sitten moral hazard vai elämäntavat vai sukupuolten väliset erot, mutta jos Porschen vakuutus olisi yhtä halpaa kuin Ladan, mitenköhän kävisi. Sosialistisen ajatusmallin feministit kuitenkin usein kieltävät sen saaneen negatiivisen leiman takia.
Paitsi feministien kummallinen tasa-arvopyrkimys yhteiskuntarakenteiden yli, feministit menestyvät myös kahdella muulla asianhaaralla. Toinen näistä on "emme-ole-tyytyväisiä-kunnes-mies-synnyttää" -dilemma. Tämä feministien ikuinen vaade kuvastaa hyvin feministien "tasa-arvo" hakuista käytöstä, joka todellisuudessa tähtää naisvaltaan - koska miehet ovat niin pitkään olleet vallassa, nyt on naisten vuoro. Naisten pakollista palvelusta feministit moittivat sovinismiksi, mutta kohdun kehittely miehille on tasa-arvoistamista - todellisuudessa tällainen feminismitoiminta onkin peitettyä käyttäytymistä ja miesvihan lietsomista. Toinen näistä feministien menestyssektoreista on todellisuuden kieltäminen ja feministisen antiteesin kimppuun hyökkääminen: naiset eivät ole muodostaneet yhteistä linjaa siitä, tulisiko sukupuolten välistä seksuaalisuutta käyttää työkaluna uralla edetessä, ja onko oikein pukeutua seksikkäästi vai ei. Feministit ovat jyrkästi tätä vastaan, ja työpaikoillaan ahkerasti paheksuvat feministisen antiteesin mukaisesti käyttäytyviä, mahdollisesti ylempiarvoisia naisia - 120 kiloa ja 50 sairaslomapäivää vuodessa ylipainon aiheuttamien ongelmien takia ei ole reaalinen este uralla nousulle ja työarvostuksen vertaistamiselle muiden työntekijöiden tasolle. Feministisen antiteesin vastaan hyökkäämiseen kuuluu feministeillä myös tämä mainittu ulkonäkökiista - "kauneus on sisäistä", ja miesten tulisi nähdä tämä - jokainen feministi ansaitsee pikajuoksijauroon. Tämä tosin on vähemmän merkittävä seikka ja harvat feministit ottavat kissaa pöydälle tämän aiheen tiimoilta välttääkseen ristiriitaisuuden.
Feministinen antiteesi koostuu nykynaisista, jotka häikäilemättä käyttävät hyväkseen sukupuoltaan. Kauneus ja pukeutuminen sekä positiivinen asenne ovat tunnetusti keinoja kivuta uralla ylöspäin; nämä eivät todellakaan kuulu feminismiin, jolle luonteenomaista on katkeruus, paheksunta, ja perunasäkkityylinen pukeutuminen. Feministinen antiteesi on naisryhmä, jota feministit eivät kovin usein yritä kellistää, sillä tämä kuvastaisi naisrintaman jakautumista kahteen jyrkästi erilaiseen osaan: toisiin, jotka tunnustavat sukupuolten väliset erot ja käyttävät niitä hyväkseen parhaiten katsomallaan tavalla, ja toisiin, jotka DDR:n kuulantyöntäjien kaltaisesti yrittävät selättää kaiken mahdollisen, joka on joskus tehnyt miehen ja naisen eron.
Feministit ovat kovin tosissaan asiansa kanssa, ja pyrkivät kumoamaan rationaalisia yhteiskuntajärjestelmiä tavoitteidensa saavuttamiseksi. Vaikka TT:n selvitysten mukaan 90% naisten ja miesten palkkaeroista (tottahan toki siihen jää 10%, joka marginaaleissa merkitsee noin 40-50 euron kuukausipalkkaeroa) on selvitettävissä sektorijaolla, tämä sektorijako on väärä. Funktionaalinen luokittelu on siis väärä: julkiselle sektorille ja palvelualoille usein sijoittuvat naiset saavat aivan liian vähän palkkaa työpanokseensa nähden (tosin, harmittavaa kyllä, näillä aloilla reaalinen rajatulo jää kovin vähäiseksi - sairaalat ovat juuri valtaisan subventiotarpeen takia valtion hallussa, yksityinen sairaala vaatisi hyvin suuria hoitomaksuja, jotta hoitokulut saataisiin katettua, ja kysyntä olisi kovin pientä tällaisilla hinnoilla), ja heidän kuuluisi saada enemmän rahaa - kuten diplomi-insinöörien tai ekonomistien, joiden tuottama rajatulo on huomattavasti sairaanhoitajan tuottamaa tuloa suurempi - on siis perusltua maksaa enemmän tuotantoyksikölle, joka tuottaa enemmän, eikö? No, tämä standardi on väärässä. Valtion kulutusta ja investointeja tulisi lisätä, jotta julkinen sektori - yksityinen sektori ja pavelusektori - tuotantosektori -eroja saataisiin tasoitettua. Tottahan tämä kasvattaisi kansantalouden tuloja valtaisasti, mutta kukas korjaa kurat, kun valtio nousee maailman ykköseksi nettolainanottajana? Valtaisa julkisten menojen lisäys kun ei kattaisi itseään verotuloilla, mikäli verotusta ei radikaalisti nostettaisi. Vaatimustensa taloudelliset puolet feministit jättävätkin usein ajattelmatta ja kuittaavat nämä faktat "sovinistien hurjasteluksi". Naisten korkeammat vakuutuskustannukset ovat myös vääryyttä, sillä miehethän hurjastelevat, eivät naiset. Tosiasiassa kuitenkin, naiset ovat alttiimpia tapaturmille - tilastollisesti - kuin miehet, lieneekö kyseessä sitten moral hazard vai elämäntavat vai sukupuolten väliset erot, mutta jos Porschen vakuutus olisi yhtä halpaa kuin Ladan, mitenköhän kävisi. Sosialistisen ajatusmallin feministit kuitenkin usein kieltävät sen saaneen negatiivisen leiman takia.
Paitsi feministien kummallinen tasa-arvopyrkimys yhteiskuntarakenteiden yli, feministit menestyvät myös kahdella muulla asianhaaralla. Toinen näistä on "emme-ole-tyytyväisiä-kunnes-mies-synnyttää" -dilemma. Tämä feministien ikuinen vaade kuvastaa hyvin feministien "tasa-arvo" hakuista käytöstä, joka todellisuudessa tähtää naisvaltaan - koska miehet ovat niin pitkään olleet vallassa, nyt on naisten vuoro. Naisten pakollista palvelusta feministit moittivat sovinismiksi, mutta kohdun kehittely miehille on tasa-arvoistamista - todellisuudessa tällainen feminismitoiminta onkin peitettyä käyttäytymistä ja miesvihan lietsomista. Toinen näistä feministien menestyssektoreista on todellisuuden kieltäminen ja feministisen antiteesin kimppuun hyökkääminen: naiset eivät ole muodostaneet yhteistä linjaa siitä, tulisiko sukupuolten välistä seksuaalisuutta käyttää työkaluna uralla edetessä, ja onko oikein pukeutua seksikkäästi vai ei. Feministit ovat jyrkästi tätä vastaan, ja työpaikoillaan ahkerasti paheksuvat feministisen antiteesin mukaisesti käyttäytyviä, mahdollisesti ylempiarvoisia naisia - 120 kiloa ja 50 sairaslomapäivää vuodessa ylipainon aiheuttamien ongelmien takia ei ole reaalinen este uralla nousulle ja työarvostuksen vertaistamiselle muiden työntekijöiden tasolle. Feministisen antiteesin vastaan hyökkäämiseen kuuluu feministeillä myös tämä mainittu ulkonäkökiista - "kauneus on sisäistä", ja miesten tulisi nähdä tämä - jokainen feministi ansaitsee pikajuoksijauroon. Tämä tosin on vähemmän merkittävä seikka ja harvat feministit ottavat kissaa pöydälle tämän aiheen tiimoilta välttääkseen ristiriitaisuuden.
Feministinen antiteesi koostuu nykynaisista, jotka häikäilemättä käyttävät hyväkseen sukupuoltaan. Kauneus ja pukeutuminen sekä positiivinen asenne ovat tunnetusti keinoja kivuta uralla ylöspäin; nämä eivät todellakaan kuulu feminismiin, jolle luonteenomaista on katkeruus, paheksunta, ja perunasäkkityylinen pukeutuminen. Feministinen antiteesi on naisryhmä, jota feministit eivät kovin usein yritä kellistää, sillä tämä kuvastaisi naisrintaman jakautumista kahteen jyrkästi erilaiseen osaan: toisiin, jotka tunnustavat sukupuolten väliset erot ja käyttävät niitä hyväkseen parhaiten katsomallaan tavalla, ja toisiin, jotka DDR:n kuulantyöntäjien kaltaisesti yrittävät selättää kaiken mahdollisen, joka on joskus tehnyt miehen ja naisen eron.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.