Miten määritellään mikä on virallista kirkon oppia?
Voisiko joku esittää tiiviin määritelmän mitä ylipäätään sana OPPI tarkoittaa kun puhutaan MAP-kirkon opetuksista?
Seuraava lainaus on Suomen evankelisluterilaisen kirkon sivustoilta:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/DBA1F98474615242C225703C00413C39?OpenDocument&lang=FI
"Luterilaisen kirkon korkeimpana ohjeena on periaate, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.
Opin suhteen Raamattu on ensisijainen, seuraavina tulevat kolme vanhan kirkon uskontunnustusta, Apostolinen, Nikean ja Athanasioksen uskontunnustukset sekä tunnustuskirjat.
Kirkolliskokouksen vuonna 1999 hyväksymä Katekismus ilmaisee kirkon uskon keskeisen sisällön. Katekismuksen ytimenä ovat kymmenen käskyä, uskontunnustus ja Isä meidän -rukous."
Miten MAP-kirkko ilmaisee asian, mikä on opillista?
Löysin itse seuraavat lainaukset ja niiden pääsisältö on ymmärtääkseni samankaltainen Luterilaisen kirkon kanssa: myös MAP-kirkossa nimenomaan Pyhät Kirjoitukset ovat se ankkuri jonka mukaan kaikkea opetusta on tutkittava ja tuomittava. Eroa on tietysti se, että MAP-kirkolla on useampi kirja jotka ovat Pyhiä eli Raamattu, Mormonin Kirja, Oppi ja Liitot sekä Kallisarvoinen Helmi.
“It makes no difference what is written or what anyone has said,” wrote J. Fielding Smith, “if what has been said is in conflict with what the Lord has revealed, we can set it aside.” The standard works, he explains, are the “measuring yardsticks, or balances, by which we measure every man’s doctrine.”
Vapaa suomennos:
" Ei ole mitään väliä mitä on kirjoitettu tai mitä kuka tahansa on sanonut" kirjoitti J. Fielding Smith, " jos se mitä on sanottu on ristiriidassa sen kanssa mitä Herra on ilmoittanut, voimme laittaa sen syrjään."
Ohjekirjat (eli Pyhät Kirjoitukset), Fielding Smith selittää, "ovat mitta tai vaaka joiden avulla mitataan (punnitaan) jokaisen ihmisen opit."
ja
"Harold B. Lee expressed similar thoughts when he taught that any doctrine, advanced by anyone—regardless of position—that was not supported by the standard works, then “you may know that his statement is merely his private opinion.” He recognized that the Prophet could bring forth new doctrine, but “when he does, [he] will declare it as revelation from God,” after which it will be sustained by the body of Church."
Vapaa suomennos:
"Harold B. Lee ilmaisi samanlaisia ajatuksia kun hän opetti että jokainen oppi, mitä kuka tahansa edistää (opettaa) - riippumatta hänen asemastaan [kirkossa] - jota ohjekirjat (Pyhät Kirjoitukset) eivät tue, niin silloin "voitte tietää että hänen lausuntonsa ovat pelkästään hänen yksityisiä mielipiteitään."
Lee tunnisti että profeetta voi tuoda julki uutta oppia, mutta "kun hän näin tekee, hän (profeetta) julistaa sen ilmoituksena Jumalalta", minkä jälkeen se hyväksytetään Kirkolla [kirkon organisaatiolla].
Oletan että Kirkon hyväksynnällä tarkoitetaan että Ensimmäinen Presidenttikunnan ja 12. Apostolin koorumin tulee uusi oppi hyväksyä ja sen jälkeen Yleiskonfferenssissa "kirkko" eli jäsenet hyväksyvät opin.
Eli ei kaikki mitä vaikkapa Joseph Smith on sanonut tai opettanut ole oppia.
Voisiko joku esittää tiiviin määritelmän mitä ylipäätään sana OPPI tarkoittaa kun puhutaan MAP-kirkon opetuksista?
Seuraava lainaus on Suomen evankelisluterilaisen kirkon sivustoilta:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/DBA1F98474615242C225703C00413C39?OpenDocument&lang=FI
"Luterilaisen kirkon korkeimpana ohjeena on periaate, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.
Opin suhteen Raamattu on ensisijainen, seuraavina tulevat kolme vanhan kirkon uskontunnustusta, Apostolinen, Nikean ja Athanasioksen uskontunnustukset sekä tunnustuskirjat.
Kirkolliskokouksen vuonna 1999 hyväksymä Katekismus ilmaisee kirkon uskon keskeisen sisällön. Katekismuksen ytimenä ovat kymmenen käskyä, uskontunnustus ja Isä meidän -rukous."
Miten MAP-kirkko ilmaisee asian, mikä on opillista?
Löysin itse seuraavat lainaukset ja niiden pääsisältö on ymmärtääkseni samankaltainen Luterilaisen kirkon kanssa: myös MAP-kirkossa nimenomaan Pyhät Kirjoitukset ovat se ankkuri jonka mukaan kaikkea opetusta on tutkittava ja tuomittava. Eroa on tietysti se, että MAP-kirkolla on useampi kirja jotka ovat Pyhiä eli Raamattu, Mormonin Kirja, Oppi ja Liitot sekä Kallisarvoinen Helmi.
“It makes no difference what is written or what anyone has said,” wrote J. Fielding Smith, “if what has been said is in conflict with what the Lord has revealed, we can set it aside.” The standard works, he explains, are the “measuring yardsticks, or balances, by which we measure every man’s doctrine.”
Vapaa suomennos:
" Ei ole mitään väliä mitä on kirjoitettu tai mitä kuka tahansa on sanonut" kirjoitti J. Fielding Smith, " jos se mitä on sanottu on ristiriidassa sen kanssa mitä Herra on ilmoittanut, voimme laittaa sen syrjään."
Ohjekirjat (eli Pyhät Kirjoitukset), Fielding Smith selittää, "ovat mitta tai vaaka joiden avulla mitataan (punnitaan) jokaisen ihmisen opit."
ja
"Harold B. Lee expressed similar thoughts when he taught that any doctrine, advanced by anyone—regardless of position—that was not supported by the standard works, then “you may know that his statement is merely his private opinion.” He recognized that the Prophet could bring forth new doctrine, but “when he does, [he] will declare it as revelation from God,” after which it will be sustained by the body of Church."
Vapaa suomennos:
"Harold B. Lee ilmaisi samanlaisia ajatuksia kun hän opetti että jokainen oppi, mitä kuka tahansa edistää (opettaa) - riippumatta hänen asemastaan [kirkossa] - jota ohjekirjat (Pyhät Kirjoitukset) eivät tue, niin silloin "voitte tietää että hänen lausuntonsa ovat pelkästään hänen yksityisiä mielipiteitään."
Lee tunnisti että profeetta voi tuoda julki uutta oppia, mutta "kun hän näin tekee, hän (profeetta) julistaa sen ilmoituksena Jumalalta", minkä jälkeen se hyväksytetään Kirkolla [kirkon organisaatiolla].
Oletan että Kirkon hyväksynnällä tarkoitetaan että Ensimmäinen Presidenttikunnan ja 12. Apostolin koorumin tulee uusi oppi hyväksyä ja sen jälkeen Yleiskonfferenssissa "kirkko" eli jäsenet hyväksyvät opin.
Eli ei kaikki mitä vaikkapa Joseph Smith on sanonut tai opettanut ole oppia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
KAANON "Tunnustettu, ohjeellinen pyhien kirjojen kokoelma. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa kanonisia kirjoja sanotaan ohjekirjoiksi. Ne ovat Vanha ja Uusi testamentti, Mormonin kirja, Oppi ja liitot sekä Kallisarvoinen helmi."
lähde asiahakemisto (kohdassa Kaanon)
http://mormonit.fi/kirkon-kirjallisuutta/pyhaet-kirjoitukset-verkossa.html
video:
http://mormonit.fi/tietoja-kirkosta/kirkosta-kertovia-elokuvia/uskonkaesityksiae-ja-opetuksia/small400k.html
Olet oikeilla jäljillä siinä, että kirkon oppi sisältyy kirkon ohjekirjoihin, jotka taas sisältävät Jumalan ilmoituksia kansalleen ja profeettojen ja apostolien innoitettuja kirjoituksia. Kenenkään jäsenen ei pitäisi omassa opetuksessa poiketa niistä.
Sen lisäksi on Ensimmäisen Presidenttikunnan opilliset lausunnot, joita saatetaan julkaista tilanteen mukaisesti. Sen veroinen on myös Ensimmäisen Presindenttikunnan ja Kahdentoistan Koorumin yhteinen Perhejulistua.
Kaikkien profeetan saama ilmoituksen ei tarvitse olla yleiskonferensissa hyväksyttyä tai liitettynä Oppiin ja liitoihin, jotta niiden oppi olisi voimassa. Esimerkkinä ovat OL:n luvut 137 ja 138.
Luku 137 sisältää Joseph Smithin v.1836 saama näky Selestisestä valtakunnasta ja sen opillinen sanoma on, että jokainen maan päällä elänyt, joka kuolee tietämättömänä evankeliumista, mutta olisi ottanut sen vastaan, jos olisi ollut siihen mahdollisuus, on pelastuksen perillinen.
Näyn sisältämää sanoma on ollut voimassa siitä älähtien ja sitä on opetettu kaiken aikaa ennen kuin se hyväksyttiin yleiskonferensissa liitettäväksi pyhiin kirjoituksiin.
Toinen on Joseph F. Smithin v.1918 saama näky Kristuksen toiminnasta henkimaailmassa niinä kolmen päivän aikana, jolloin Hänen ruumiinsa lepäsi haudassa. Se auttaa paremmin ymmärtämään 1.Piet.3:18-20 sisältämän opin. Nykyisin se on liitettynä Oppeihin ja liitoihin luku 138. Mutta sen sisältämää oppia on opetettu vuosien 1918-1976 välillä kirkossa.
Molemmat luvut hyväksyttiin v.1976 yleiskonferensissa liitettäviksi pyhiin kirjoituksiin. Ensin ne julkaistiin Kallisarvoisessa helmessä ja v.1979 ne siirrettiin Oppeihin ja liittoihin. Niitä ei liitetty siksi, että ne olisivat sisältäneet jotain uutta oppia, vaan siksi, että kirkko halusi sillä tavoin korostaa jäsenille sukututkimuksen ja temppelityön merkitystä.
Kirkon presidentin ei tarvitse profeetana aina sanoa: "Näin sanoo Herra." jotta sen ohjeita voisi noudattaa. Yleiskonferenssit ovat tilaisuuksia, joissa saame innoitettuja ohjeita ja ajatuksia jokapäiväistä elämäämme varten.
Yleiskonfferenssien puheiden sisällöt tulee kuitenkin arvioida Pyhien Kirjoitusten valossa.
Jos olisi ristiriitaa tietäisimme Joseph Fielding Smithin ja Harold B. Leen tavoin että silloin tulee hylätä se sanoma mikä on ristiriidassa Pyhien Kirjoitusten kanssa.
Mainitsemasi profeettojen näyt ovatkin täydellisessä harmoniassa Pyhien Kirjoitusten ilmoitusten kanssa joten ne läpäisivät seulan.
"Mainitsemasi profeettojen näyt ovatkin täydellisessä harmoniassa Pyhien kirjoitusten ilmoitusten kanssa joten ne läpäisivät seulan."
Miten Joseph Smithin ja J.F. Smithin näyt "läpäisivät seulan"? Tietääkseni niitä ei ole mitenkään testattu missään. J.S:n saama näky oli tietääkseni ensimmäinen kirkolle annettu ilmoitus, joka koskee evankeliumista tietämättöminä kuolleiden kohtaloa. Joten siinä suhteessa ei ollut "seulaa", jota läpäistä.
Toki Raamattu mainitsee jotakin asiasta, mutta se ei ole kovin vahva "seula" uuden ilmoituksen testaamiseen.
Sitä, ettei noissa näyissä ole mitään mikä olisi ristiriidassa Raamatun, Mormonin Kirjan tai OL:n ilmoitusten kanssa. Näky kuolleiden lunastuksesta on esim. täysin sopusoinnussa Pietarin opetusten kanssa.
Jos joku kirkon johtaja opettaa jotain mikä on ristiriidassa Pyhien Kirjoitusten kanssa voimme tietää että hän puhuu omiaan.
Uusi ilmoitus on aina sopusoinnussa aiempien ilmoitusten kanssa.
Koska tämä seminaarimateriaali löytyy netistä englanniksi niin helpompi laittaa se näin, valitettavasti ei suomenkielellä.
"The Standard Works Should Be Used to Judge the Truth of All Teachings
Once a volume of scripture is included among the standard works, it takes on added significance. It becomes a binding document which is part of the standard by which the truthfulness of all other statements can be measured.
“The Lord has given us in the standard works the means by which we should measure truth and untruth. May we all heed his word: ‘Thou shalt take the things which thou hast received, which have been given unto thee in my scriptures for a law, to be my law to govern my church.’ ( D&C 42:59 .)” (Harold B. Lee, “Find the Answers in the Scriptures,” Ensign, Dec. 1972, p. 3 .)
Elder Harold B. Lee taught that if something a person says contradicts the scriptures, we may know that it is false (see “The Place of the Living Prophet, Seer, and Revelator,” in Charge to Religious Educators, p. 111). President Joseph Fielding Smith also taught that principle:
“It makes no difference what is written or what anyone has said, if what has been said is in conflict with what the Lord has revealed, we can set it aside. My words, and the teachings of any other member of the Church, high or low, if they do not square with the revelations, we need not accept them. Let us have this matter clear. We have accepted the four standard works as the measuring yardsticks, or balances, by which we measure every man’s doctrine.” ( Doctrines of Salvation, 3:203.)
Elder Bruce R. McConkie taught that the works of men must be measured against the standard works and that those who speak or write under the influence of the Holy Ghost will be in harmony with the scriptures.
“The books, writings, explanations, expositions, views, and theories of even the wisest and greatest men, either in or out of the Church, do not rank with the standard works. Even the writings, teachings, and opinions of the prophets of God are acceptable only to the extent they are in harmony with what God has revealed and what is recorded in the standard works. When the living oracles speak in the name of the Lord or as moved upon by the Holy Ghost, however, their utterances are then binding upon all who hear, and whatever is said will without any exception be found to be in harmony with the standard works. The Lord’s house is a house of order, and one truth never contradicts another.” ( Mormon Doctrine, p. 765.)
The scriptures contain eternal, unchanging principles; the circumstances and needs of people, however, may vary in different dispensations. Prophets are sent to help the people of any given dispensation understand and apply the eternal principles found in the scriptures. It is the living prophet’s prerogative to interpret the scriptures. Elder Marion G. Romney explained that the Lord “has not left us unguided to jangle over the interpretations of those revelations, nor does he leave us ignorant of his will on current issues. He has given us living prophets to interpret those revelations.” (In Conference Report, Apr. 1945, p. 89.)"
http://seminary.lds.org/manuals/teachings-of-the-livings-prophets/tlp-4-2.asp
"Jos joku ottaa vapauden
tuoda esiin sellaista, minkä hän väittää olevan
uutta oppia, voitte tietää, että se on vain hänen oma
mielipiteensä ja sitä on pidettävä sellaisena riippumatta
siitä, mikä on hänen asemansa kirkossa. Jos
se on jotakin pyhien kirjoitusten vastaista, voitte
heti luokitella sen vääräksi. Siksi kutsumme pyhien
kirjojen kokoelmaksi neljää pyhää kirjaa. Ne ovat se
mittapuu, standardi tai ohje, johon vertaamme
kaikkea oppia, ja jos opetetaan jotakin, mikä on
pyhien kirjoitusten vastaista, se on väärää. Se on
niin yksinkertaista.”
”Kaiken, mitä me opetamme tässä kirkossa, tulisi
perustua pyhiin kirjoituksiin. Sen tulisi löytyä pyhistä
kirjoituksista. Meidän tulisi valita tekstimme pyhistä
kirjoituksista. Jos haluamme mitata totuutta, meidän
tulee mitata sitä kirkon neljän pyhän kirjan mukaan,
riippumatta siitä, kuka on kirjoittaja. Jos sitä ei ole
pyhissä kirjoissa, voimme hyvin olettaa sen olevan
spekulaatiota, jonkun henkilökohtainen mielipide; ja
jos se on vastoin sitä, mikä on pyhissä kirjoituksissa,
se ei ole totta. Tämä on mittapuu, jonka avulla mittaamme
kaikkea totuutta.” (Harold B. Lee)
Vain ja ainoastaan Profeetta voi saada ilmoitusta opillisista ja muista esim. hallinnollisista asioista KOKO kirkolle. Opilliset ilmoitukset ovat sopusoinnussa aiemmin ilmoitettujen oppien kanssa jotka löytyvät Pyhistä Kirjoituksista.
Tuolta toisessa Tapanin postittamassa viestissä olevasta "lightplanet" sivustosta löytyi mormoni-oppi sivusto.
Onko tämä virallista ja muuttumatonta mormoni-oppia jos haluaa tutustua?
http://www.lightplanet.com/mormons/basic/doctrines/index.htm
”Uskontomme perusperiaatteet ovat apostolien ja profeettojen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän kuoli, Hänet haudattiin ja Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä ja astui taivaaseen. Kaikki muu uskontoomme liittyvä on vain tämän lisänä. Näistä mainittakoon se, että me uskomme Pyhän Hengen lahjaan, uskon voimaan, hengellisten lahjojen saamiseen Jumalan tahdon mukaisesti, Israelin huoneen takaisin tuomiseen ja totuuden lopulliseen voittoon.” s.52 Joseph Smithin opetuksia
http://lds.org/languages/teachingspresidents/jsmith/CU_TchPresChurch_JSmith_00___36481_130_000.pdf
Eli miltei kaikesta muusta voi olla erilaisia mielipiteitä ja joistakin niistä on kirko antanut virallisen lausunnon. Kuten JS yllä sanoo kaikki muu on vain lisänä ja lisä voi vaihdella olosuhteiden mukaan, mutta vain Jumalan käskystä.
Tuokin lightplanet sivusto on vain jonkun tekemä ja hänen oma mielipiteensä siitä ja siinä saattaa olla puutteita ja virheitäkin. Ainoastaan VIRALLISET sivut sisältävät sen minkä voimme sanoa oikeaksi.... sekin on hieman kyseenalaista käännöksien hitauden tähden.
hieman muiltakin aj sivusto on kyllä hyvä.
Muuten jos on kysymyksiä tämä sivusto on erinomainen ja lähimpänä virallista vastausta seuraten tarkkaan kirkon johtajien lausumia. Kirjoittajina MAP tiedemiehet. http://en.fairmormon.org/Main_Page
Kysyäkkin voi ja vastauksen yleensä saa mikäli kysymys katsotaan asialliseksi.
Tavallaan sivuava juttu:
Editorial [George Q. Cannon] “What is Apostasy?” Deseret News, 18. 39 (November 3, 1869): 457; reprinted Millennial Star 31. 52 (December 22, 1869): 827-8
“A friend . . . wished to know whether . . . we considered an honest difference of opinion between a member of the Church and the authorities of the Church apostasy. . . . We replied that we had not stated that an honest difference of opinion between a member of the Church and the authorities constituted apostasy; for we could conceive of a man honestly differing in opinion from the authorities of the Church and yet not be an apostate; but we could not conceive of a man publishing those differences of opinion, and seeking by arguments, sophistry and special pleading to enforce them upon the people to produce division and strife, and to place the acts and counsels of the authorities of the Church, if possible, in a wrong light, and not be an apostate, for such conduct was apostasy as we understood the term. We further said that while a man might honestly differ in opinion from the authorities through a want of understanding, he had to be exceedingly careful how he acted in relation to such differences, or the adversary would take advantage of him and he would soon become imbued with the spirit of apostasy, and be found fighting against God and the authority which He had placed here to govern His Church.”
Kirkossamme ovat seuravat asiat: (ajatele niitä vierivieressä olevina ympyröinä jotka ovat toistensa päällä)
1) ikuinen totuus
2) oppi
3) policy
4) käytäntö
5) kulttuuri
6) myytti
Oppia on:
1) ensimmäisen presidenttikunnan ja 12 apostolin saamaat ilmoitukset
2) kun ne julkaistaan kirkon kirjallisuudessa
3) se löytyy Pyhistä kirjoituksista
4) viralliset ilmoitukset ja julkilausumat
5) 13 Uskonperusasiaa
2007 Toukokuun 7 ensimmäinen presidenttikunta tarkensi :
"Ei jokainen, nykyisen tai aikaisemman kirkon johtajan lausunto ole ilmanmuuta oppia. Lausunto jonka on antanut vain yksi johtajista, vain yhden kerran, on usein henkilökohtainen, tosin hyvin mielessä tutkittu mielipide, mutta sitäei ole tarkoitettukaan virallisesti koko kirkkoa sitovaksi."