Missä mennään?
Itse neljän lapsen vanhempana olen kiinnittänyt huomiota lasten eri urheliharrastuksiin ja erityisesti syrjintään. Ellet ole lahjakas, nopea, hyvä, innokas tai oikeasta perheestä niin tiettyyn ikään asti saat olla mukana, lähinnä maksajana, mutta et enempää. Kaikki puhuvat kauniilla sanoilla kuinka tärkeää seuratoiminta on. Kunnat ja kaupungit kehuvat kilpaa omia seurojaan ja seurat mielissään kiittävät käsi ojossa aivan mahtavaa kaupunkia tai kuntaa.
Kuitenkin seuratoiminta rajoittuu valitettavan monen seuran toimissa eri maksujen keräämiseen, erilaisten työtalkoiden muodossa esitettäviin pakkoihin, tiukkoihin vaatimuksiin hankintojen suhteen ja usein myös puolittain pakosti sitoutumista muihin erilaisiin varainhankintahankkeisiin.
Mitä lapset, perheet ja vanhemmat saavat seuralta?
Oman ikäluokan, valmentajan, seuranimen, mahdollisesti tilan tai paikan jossa harrastaa.
KYSYMYKSIÄ
Kuinka moni seura omaa riittävät resurssit valvoakseen muuta kuin taidollisia, pelillisiä ja menestyksellisiä tuloksia?
- kiinnostaako seuraa miksi Anna tai Matti lopetti tai miksi Liisa tai Antti ei enää käy?
- kiinnostaako seuraa miksi 70 - 80 %:a lapsista on lopettanut?
KIINNOSTAAKO KUNTIA/KAUPUNKEJA, VALTIOTA, RAHOITTAJIA JA SPONSOREITA ?
______________________________________________________________________________
PAHOINVOINTI
Valitettavan läheltä olen joutunut seuraamaan nuorten pahoinvointia! Ensin jää harrastus/harrastukset ja se ystäväpiiri joka on sinun oma sosiaalinen verkostosi, sinun oma maailmasi!
Sen jälkeen valitettavan moni löytää uuden sosiaalisen verkostonsa mihin joutuu ja mistä löytää tukea. Sitten tulee tupakka, kalja ja myöhäiset kotiintuloajat... ja mihin jatkuukaan?
______________________________________________________________________________
Mutta eiväthän nämä asiat seuroille, päättäjille tai valmentajille kuulu! Ei ainakaan ennen kuin joku lähipiiristä joutuu samaan rinkiin!
______________________________________________________________________________
Itse neljän lapsen vanhempana olen kiinnittänyt huomiota lasten eri urheliharrastuksiin ja erityisesti syrjintään. Ellet ole lahjakas, nopea, hyvä, innokas tai oikeasta perheestä niin tiettyyn ikään asti saat olla mukana, lähinnä maksajana, mutta et enempää. Kaikki puhuvat kauniilla sanoilla kuinka tärkeää seuratoiminta on. Kunnat ja kaupungit kehuvat kilpaa omia seurojaan ja seurat mielissään kiittävät käsi ojossa aivan mahtavaa kaupunkia tai kuntaa.
Kuitenkin seuratoiminta rajoittuu valitettavan monen seuran toimissa eri maksujen keräämiseen, erilaisten työtalkoiden muodossa esitettäviin pakkoihin, tiukkoihin vaatimuksiin hankintojen suhteen ja usein myös puolittain pakosti sitoutumista muihin erilaisiin varainhankintahankkeisiin.
Mitä lapset, perheet ja vanhemmat saavat seuralta?
Oman ikäluokan, valmentajan, seuranimen, mahdollisesti tilan tai paikan jossa harrastaa.
KYSYMYKSIÄ
Kuinka moni seura omaa riittävät resurssit valvoakseen muuta kuin taidollisia, pelillisiä ja menestyksellisiä tuloksia?
- kiinnostaako seuraa miksi Anna tai Matti lopetti tai miksi Liisa tai Antti ei enää käy?
- kiinnostaako seuraa miksi 70 - 80 %:a lapsista on lopettanut?
KIINNOSTAAKO KUNTIA/KAUPUNKEJA, VALTIOTA, RAHOITTAJIA JA SPONSOREITA ?
______________________________________________________________________________
PAHOINVOINTI
Valitettavan läheltä olen joutunut seuraamaan nuorten pahoinvointia! Ensin jää harrastus/harrastukset ja se ystäväpiiri joka on sinun oma sosiaalinen verkostosi, sinun oma maailmasi!
Sen jälkeen valitettavan moni löytää uuden sosiaalisen verkostonsa mihin joutuu ja mistä löytää tukea. Sitten tulee tupakka, kalja ja myöhäiset kotiintuloajat... ja mihin jatkuukaan?
______________________________________________________________________________
Mutta eiväthän nämä asiat seuroille, päättäjille tai valmentajille kuulu! Ei ainakaan ennen kuin joku lähipiiristä joutuu samaan rinkiin!
______________________________________________________________________________
Vastaukset 2
Vanhimmat
Seurasin opettajana nuorten kehitystä yli 40 vutta kestäneen urani aikan. Loppu ajasta ei opetuksesta tahtonut tulla mitään kun aina oli jokin ongelma. Alkuvuosina ei juuri näitä ongelmia ollut. vanhempien suhtautuminen oli myös usein välinpitämätöntä. Syykin oli selvä 90 luvun pelleily vei monelta työn ja mahdollisuudet oikeaan elämään se näkyi lapsissa. nyt onodotettavissa vielä pahmpi tilanne. Kun vielä isoäitien ja isien murheena on leikatut eläkkeet.
Mutta eiväthän nämä asiat seuroille, päättäjille tai valmentajille kuulu! Ei ainakaan ennen kuin joku lähipiiristä joutuu samaan rinkiin!
ei päättäjille kuulu mikään. ei riitä että ammutaan kouluissa. kaikki pitää mennä ääripäihin ennen kuin kuuluu. näitä tapauksia pitäisi varmaan olla kerran kuukaudessa että herrat ja suomen kansa heräisi unestaan.