Lapsettomuus ja yleensäkin raskaaksi tulemiseen liittyvät ongelmat yleistyvät teollistuneissa maissa koko ajan.
Onko olemassa testiä, jolla nainen voidaan todeta lopullisesti lapsettomaksi? Missä? Minkä hintaista? Lisätietojakin toivon kerrottavan, kiitos.
Onko olemassa testiä, jolla nainen voidaan todeta lopullisesti lapsettomaksi? Missä? Minkä hintaista? Lisätietojakin toivon kerrottavan, kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lopullisesti nainen voidaan todeta varmasti lapsettomaksi siinä vaiheessa, kun kohtu tai munasarjat on poistettu. Tätä ennen puhutaan todennäköisyyksistä, ei varmuudesta.
Miehellä tilanne on helpompi: Sperman siittiöiden määrä ja laatu kun mitataan niin siitä se selviää. Näytteen ottokin sujuu purkkiin ruikkasemalla. Tässäkin puhutaan todennäköisyyksistä eli hedelmättömäksi todetaan jos siittiöitä on riittävän vähän.
Naisilla lapsettomuuteen voi hormonitoimintaan liittyen olla monia syitä. Vähän aiheesta täältä:
http://www.avoin.helsinki.fi/laaketiede/S4.html
http://www.mtv3.fi/poliklinikka/artikkelit.shtml/176051?Lapsettomuus
Pelkän sterilisaation jälkeenkin raskaaksi on tultu:
http://www.engenderhealth.org/wh/fp/cfem2.html
Tuon mukaan munajohtimien katkaisun jälkeen on naisilla keskimäärin 2 % todennäköisyys tulla raskaaksi seuraavan kymmenen vuoden kuluessa (eli vuositasolla noin 0,2 % riski, kaksi steriloitua naista tuhannesta tulee vuodessa raskaaksi). Munajohdin voi nimittäin korjata itse itsensä vaikka sen katkaistut päät on viety erilleen.
Ei siis ole olemassa testiä jolla nainen voitaisiin todeta lopullisesti lapsettomaksi. Hormonitoimita muuttuu iän myötä eli tänään lapseton voi kymmenen vuoden päästä yllättäen olla raskaana.
Kiitos vastauksesta, max.
Ajatelkaamme nyt niin sanotusti lopullista lapsettomuutta (kiitos max; mikäänhän ei ole täysin varmaa... ). Miten tulisi suhtautua ihmiseen tai pariskuntaan, jonka tietää toivovan lasta, mutta samaan aikaan olevan todettu lapsettomaksi? Tällaisten henkilöiden kanssa on mielestäni toisinaan hyvinkin ongelmallista puhua lapsista ja esimerkiksi kasvatukseen liittyvistä asioista.
Toisaalta etenkin vanhemmat lapsettomat henkilöt ovat toisinaan hyvinkin halukkaita kommentoimaan toisten lapsiin liittyviä asioita, ja olen nähnyt, kuinka tämä menee liian pitkälle. Silloin on liian helppo kommentoida lapsellisesti tyyliin: "Eihän sinulla ole edes omia lapsia." Jotta estetään mielen vahingoittaminen, täytyy pitää suu supussa.
Tämä on vain lyhyt ja suuntaa-antava esimerkki, eikä läheskään täydellinen.
Kysyn kuitenkin, mistä asioista sopii puhua ja mistä vaieta?
Tämä kysymys kuuluisi varmastikin Suhteet-palstalle, mutta koska tämä on keskustelun jatkoa, annan mennä.