Olo on ihan kamala, sattuu henkisesti sekä fyysisesti kamalan paljo tää kaikki. Kun yhestä pahasta selvii ni toinen kaatuu niskaan.. Ennen itkeminen oli lohtu, ja se auttoi jatkamaan mut nyt en vaa osaa enää itkeä ollenkaan. Tarvisin jonku keinon lievittää tuskaani. mitkään "ammattiauttajat" ei vaan toimi. tarvisin jonkun oman keinon selvitä tästä kaikesta... toivon että jossain on se pelastava enkeli joka osais kertoo kuinka itkeä, tai mikä muu auttais...
kuinka itkeä..
surullinen...
3488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ole olemassa mitään pantenttiratkaisua elämän ongelmiin ja kaikkea ei voi kuitata pois tuosta vaan. Asioiden purkaminen vaikka ihan pienissä erissä on se oikea lääke. Se vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä. Välillä voi tulla takapakkejakin, mutta ne kuuluvat asiaan. Ammattiauttaja osaa ohajata oikeaaan suuntaan ja se varsinainen työ jää sinulle. Joskus olon lievittämiseen tarvitaan lääkitystä varsinkin kun kyse on ahdistuksesta. Lääkkeiden ottaminen ei ole häpeä kun ottaa vielä huomioon kuinka vaativassa yhteiskunnassa elämme. Puhu ensin ystävällesi tai muulle läheisellesi jos kynnys hakea ammattiapua on liian korkea. Ole rohkea ja pyydä tukea.
Tiedän ettei pidä luovuttaa, ja kyllä se apu kaiketikkin jostain löytyy.. Mut täl hetkel alkaa voimat olemaan lopussa. On myös ihmisiä joilla menee paljon huonommin, mut tuntuu ettei vaan jaksa enää yrittää.. kuuden vuoden ajan oon koittanu ratkaisua ettiä ystävien, psykologien, sairaalahoidon ja lääkkeiden kautta.. mutta jotenkin se ei vaan tunnu auttavan... Naamatusten on vakea tuoda kaikki asiat esille, ja jatkuvien auttamattomien keinojen hylkääminen lannistaa pidemmän päälle. Tekisi mieli vaan nukkua koko ajan ni ei tarvis miettiä mitään...
sinulle surullinen. Kurjaa, kun et ole monista yrityksistäsi huolimatta löytänyt apua. Sekin on totta, että itkuakaan ei saa käskemällä tulemaan. On hyvä, kun kirjoitit tänne. Sinä kuitenkin haet apua, vaikka väsynyt oletkin. Ammattiapu ei sinun kohdallasi ole onnistunut. Sinulla on kuitenkin ystäviä tukenasi. Saatkohan tukea myös vanhemmiltasi. Vaikea kysymys on, mistä saisit sellaisen psykologin, joka osaisi sinua auttaa. Parempaa huomista toivottaen!