http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/1049346/4958274
Lähdetään vaikka nyt siitä, että Jeesuksesta ei ole Raamatun ohella muita aikalaisten historiallisia muistiinmerkintöjä. Jos olisin tuollaisessa tilanteessa ja olettaisin olevani täysissä järjissäni, niin lähtökohdat tälle kirjoittelulle olisivat aivan toiset.*****************************************
http://www.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/jeesushi.html
Juutalaisessa yhteisössä Jeesuksen merkitys oli luonnollisesti paljon suurempi ja myöhemmin hänen merkityksensä nousi myös koko Rooman valtakunnan alueella, kun kristinusko levisi aina Rooman asti. Jeesuksen vaikutus juutalaisessakin yhteiskunnassa oli suurempi vasta hänen kuolemansa jälkeen, jolloin kristinuskosta alkoi muodostua oma uskontonsa. Babylonian Talmudissa on maininta Jeesuksesta, joskin kyseinen teos on koottu varsin myöhään ja näin ollen sen todistusarvo on kiistanalainen. Kuuluisa juutalainen historioitsija Flavius Josefus puolestaan eli ensimmäisellä vuosisadalla ja hänen kristinuskoon ja Jeesukseen liittyviä mainintoja voidaankin pitää jo paljon tärkeämpinä Jeesuksen historiallisuuden selvittämisessä. Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä vuonna 70 jkr tuhottiin myös suuri määrä juutalaisia asiakirjoja, joten tämä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että tietoa Jeesuksesta ei juutalaisistakaan lähteistä juurikaan ole löydettävissä.
Jeesusta koskevista Raamatun ulkopuolisista maininnoista käsittelemme tässä yhteydessä pääasiallisesti vain kolmea: Tacitusta, Thallusta ja Josefusta
1.1.1 Tacitus
Roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti toisen vuosisadan alkupuolella mainiten kuuluisissa kirjoituksissaan myös Jeesuksen. Tacituksen teoksista ovat kadonneet ne teokset, jotka käsittelevät vuosia 29-32 eli juuri ne kirjat, jotka olisivat käsitelleet Jeesuksen kuulustelua ja kuolemantuomiota.4
Teoksessaan Annaalit Tacitus käsittelee kristinuskoa seuraavasti: "Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa5.
Viittaus Jeesuksen on mitä ilmeisemmin aitoa Tacitusta. Se esiintyy kyseisen teoksen kaikissa tunnetuissa kopioissa ja on kirjoitettu Tacituksen kirjoitustyylillä. Sen kristinuskon vastainen tyyli antaa olettaa, etteivät kristityt ole lisänneet kyseistä kohtaa Tacituksen teokseen. Tacitusta tutkivat historioitsijat ylistävät Tämän tarkkuutta, huolellisuutta ja luotettavuutta.6 Tacitus keräsi tietoa mitä ilmeisimmin pääasiallisesti roomalaisista lähteistä. Näin ollen väite, jonka mukaan Tacitus olisi nojautunut kommentissaan kristittyjen omiin käsityksiin, ei ole uskottava. Mitä tietoa saamme Tacitukselta kristinuskoa koskien?7
a) Kristityt saivat nimensä liikkeen perustajan, Kristuksen, mukaan.
b) Roomalainen prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.
c) Tämä tapahtui keisari Tiberiuksen hallituskaudella (14-37).
d) Hänen kuolemansa lopetti "taikauskon" hetkeksi.
e) "Taikausko" heräsi uudelleen henkiin.
f) Tämä tapahtui Juudeassa, josta liike on lähtöisin.
g) Hänen seuraajansa toivat opin mukanaan Roomaan
h) Kun Rooma tuhoutui suuressa tulipalossa keisari Neron hallituskaudella (54-68), keisari syytti tapahtumasta kristittyjä.
Lähdetään vaikka nyt siitä, että Jeesuksesta ei ole Raamatun ohella muita aikalaisten historiallisia muistiinmerkintöjä. Jos olisin tuollaisessa tilanteessa ja olettaisin olevani täysissä järjissäni, niin lähtökohdat tälle kirjoittelulle olisivat aivan toiset.*****************************************
http://www.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/jeesushi.html
Juutalaisessa yhteisössä Jeesuksen merkitys oli luonnollisesti paljon suurempi ja myöhemmin hänen merkityksensä nousi myös koko Rooman valtakunnan alueella, kun kristinusko levisi aina Rooman asti. Jeesuksen vaikutus juutalaisessakin yhteiskunnassa oli suurempi vasta hänen kuolemansa jälkeen, jolloin kristinuskosta alkoi muodostua oma uskontonsa. Babylonian Talmudissa on maininta Jeesuksesta, joskin kyseinen teos on koottu varsin myöhään ja näin ollen sen todistusarvo on kiistanalainen. Kuuluisa juutalainen historioitsija Flavius Josefus puolestaan eli ensimmäisellä vuosisadalla ja hänen kristinuskoon ja Jeesukseen liittyviä mainintoja voidaankin pitää jo paljon tärkeämpinä Jeesuksen historiallisuuden selvittämisessä. Jerusalemin temppelin hävityksen yhteydessä vuonna 70 jkr tuhottiin myös suuri määrä juutalaisia asiakirjoja, joten tämä saattaa osaltaan vaikuttaa siihen, että tietoa Jeesuksesta ei juutalaisistakaan lähteistä juurikaan ole löydettävissä.
Jeesusta koskevista Raamatun ulkopuolisista maininnoista käsittelemme tässä yhteydessä pääasiallisesti vain kolmea: Tacitusta, Thallusta ja Josefusta
1.1.1 Tacitus
Roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti toisen vuosisadan alkupuolella mainiten kuuluisissa kirjoituksissaan myös Jeesuksen. Tacituksen teoksista ovat kadonneet ne teokset, jotka käsittelevät vuosia 29-32 eli juuri ne kirjat, jotka olisivat käsitelleet Jeesuksen kuulustelua ja kuolemantuomiota.4
Teoksessaan Annaalit Tacitus käsittelee kristinuskoa seuraavasti: "Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun, hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa5.
Viittaus Jeesuksen on mitä ilmeisemmin aitoa Tacitusta. Se esiintyy kyseisen teoksen kaikissa tunnetuissa kopioissa ja on kirjoitettu Tacituksen kirjoitustyylillä. Sen kristinuskon vastainen tyyli antaa olettaa, etteivät kristityt ole lisänneet kyseistä kohtaa Tacituksen teokseen. Tacitusta tutkivat historioitsijat ylistävät Tämän tarkkuutta, huolellisuutta ja luotettavuutta.6 Tacitus keräsi tietoa mitä ilmeisimmin pääasiallisesti roomalaisista lähteistä. Näin ollen väite, jonka mukaan Tacitus olisi nojautunut kommentissaan kristittyjen omiin käsityksiin, ei ole uskottava. Mitä tietoa saamme Tacitukselta kristinuskoa koskien?7
a) Kristityt saivat nimensä liikkeen perustajan, Kristuksen, mukaan.
b) Roomalainen prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan.
c) Tämä tapahtui keisari Tiberiuksen hallituskaudella (14-37).
d) Hänen kuolemansa lopetti "taikauskon" hetkeksi.
e) "Taikausko" heräsi uudelleen henkiin.
f) Tämä tapahtui Juudeassa, josta liike on lähtöisin.
g) Hänen seuraajansa toivat opin mukanaan Roomaan
h) Kun Rooma tuhoutui suuressa tulipalossa keisari Neron hallituskaudella (54-68), keisari syytti tapahtumasta kristittyjä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
1.1.2 Thallus http://www.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/jeesushi.html
Kolmannella vuosisadalla elänyt kristitty historioitsija Julius Africanus kokosi ja kirjoitti viisiosaisen Maailman historian noin vuonna 220 jkr. Julius käsittelee siinä kolmen tunnin pimeyttä, joka tapahtui Jeesuksen kuoleman yhteydessä ja kommentoi tätä ilmiötä seuraavasti:
"Mitä pelottavin pimeys painosti koko maailmaa ja maanjäristys järkytti kallioita ja monet paikat Juudeassa ja muilla alueilla sortuivat. Tätä pimeyttä Thallus kutsuu Historiansa kolmannessa kirjassa auringonpimennykseksi – väärin minun mielestäni."
Thallus kirjoitti Eusebiuksen mukaan kreikaksi maailmanhistorian Troijan tuhosta aina ensimmäisen vuosisadan puoliväliin asti. Thalluksen uskotaan yleisesti kirjoittaneen teoksensa 50-100jkr. Myös juutalainen historioitsija Josefus viittaa mahdollisesti juuri tähän samaan Thallukseen.8 Julius Africanus viittaa myös toiseen historioitsijaan, Phlegoniin, jonka mukaan Tiberiuksen hallituskaudella täyden kuun aikaan oli täysi auringonpimennys, joka kesti kuudennesta hetkestä yhdeksänteen.9 Julius Africanus uskoi Phlegonin kirjoittavan samasta pimeydestä kuin Thallus ja hän itse. Julius käyttää ilmausta "tästä pimeydestä" (touto to skotos), mikä antaa ymmärtää, että Thallus yritti selittää pimeyttä, joka liittyi ristiinnaulitsemiseen ja joka oli sen ajan tähtitieteilijöiden kiihkeän pohdinnan kohteena. Thallus ei siis vain dokumentoinut jotain tiettyä auringonpimennystä, vaan pyrki löytämään kyseessä olevalle pimennykselle nimenomaan luonnollisen selityksen. Näin ollen Julius Africanus ja Thallus näyttävät pitävän itsestään selvyytenä sitä, että Jeesus kuoli (ja näin ollen myös tietysti oli olemassa.)
Historioitsija Paul Meier kirjoittaa tästä pimennyksestä seuraavasti: "Tämä ilmiö näkyi ilmeisesti Roomassa, Ateenassa ja muissa Välimeren kaupungeissa. Tertullianuksen mukaan…se oli kosminen tapahtuma tai "maailman tapahtuma". Phlegon, kreikkalainen kirjailija, joka oli kotoisin Cariasta kirjoitti kronologian noin 137 jkr ja kertoi, että 202. Olympiadina (noin vuonna 33jkr) oli "suuri auringonpimennys" ja että "kuudennella hetkellä tuli yö" niin, että jopa tähdet näkyivät taivaalla.10"
1.1.3 Josefus http://www.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/jeesushi.html
Juutalainen historioitsija Flavius Josefus kirjoittaa siis myös Jeesuksesta kahdessa kohdassa. Toisen ja pitemmän maininnan suhteen tutkijat jakautuvat kolmeen leiriin, jotka pitävät mainintaa:
a) Kokonaan Josefuksen alkuperäiseen tekstiin kuuluvana.
b) Kokonaan kristittyjen kopioijien myöhempänä lisäyksenä.
c) Osittain Josefuksen alkuperäisenä mainintana, johon on myöhemmin lisäilty joitakin mainintoja.
Kyseinen maininta kuuluu seuraavasti:
Tuohon aikaan eli Jeesus, viisauden täyttämä ihminen, mikäli häntä yleensä voidaan ihmiseksi kutsua. Hän teki nimittäin aivan uskomattomia asioita ja oli kaikkien niiden opettaja, jotka mielellään kuulevat totuutta. Monet juutalaiset ja kreikkalaiset seurasivat häntä. Hän oli Kristus. Vaikutusvaltaisten miestemme yllyttämänä Pilatus tosin tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kuitenkin ne. Jotka aikaisemmin olivat häntä rakastaneet, pysyivät uskollisina häntä kohtaan. Hän nimittäin ilmestyi kolmantena päivänä heille elävänä niin kuin Jumalan lähettämät profeetat ovat tuhansissa ihmeellisissä ennustuksissa hänestä julistaneet. Vielä nytkin on olemassa lahko, jonka jäsenet kutsuvat itseään hänen mukaansa kristityiksi.11
Kuuluisa Josefus-tutkija Louis Feldman luettelee pääargumentit kyseisen kohdan aitouden puolesta ja vastaan.
Puoltavat argumentit:
1) Kyseinen kohta löytyy kaikista säilyneistä käsikirjoituksista.
2) Eusebius lainaa sitä 324 jkr.
3) Laajemmalti hyväksytty viittaus Jeesukseen kirjassa 20 antaa olettaa, että hänet on täytynyt mainita jo aiemmin, loogisesti Pilatuksen käsittelyn yhteydessä.
4) Sanasto ja tyyli vastaavat Josefuksen käyttämää.
5) Koska mitään muuta kohtaa Josefuksen teoksessa Antiquities ei ole kyseenalaistettu, todistustaakka on skeptikoilla.
Vastustavat argumentit:
Kristus ei muuten ole nimi, vaan tarkoittaa voideltua.