Erillis-sota myytti oli jo tapahtuma-aikana poliittisia tarkoituksia varten kehitetty tehtyjen valintojen myöhempänä oikeuttajana toiminut propagandistinen ajatusrakennelma. Analyysiksi historiantutkimukseen se ei kelpaa. Ilman sotasyyllisyysoikeudenkäynnin ja konservatiivisen historiantutkimuksen antamaa tekohengitystä erillis-sotateesi olisi 1990-luvulle tultaessa levännyt jo niin kauan haudassaan,ettei edes uuspatrioottinen tulkintasuuntaus olisi saanut sitä puhallutetuksi henkiin.
Pekka Visurin mukaan se kuuluu se kuuluu ns.valikoitujen faktojen käyttöön
Liittolaisuuden keskeinen kriteeri on se,että kahdella tai useammalla taholla on yhteisesiä tavoitteita,joiden saavuttamiseen ne yhteisesti sovituin konkreettisin toimin pyrkivät. Yhteinen tahto näiden tavoitteiden suhteen on olemassa aivan riippumatta siitä,miten tämä sopiminen on tapahtunut.
Näin ymmärrettynä Suomi ja Saksa olivat kiistatta liittolaisia keskenään.
Vahinko että sotasyyllisyys prosessi poiki tämän kaiken ja niistä kirjoitetuista muistelmista tehtiin tosi historiaa.
Pekka Visurin mukaan se kuuluu se kuuluu ns.valikoitujen faktojen käyttöön
Liittolaisuuden keskeinen kriteeri on se,että kahdella tai useammalla taholla on yhteisesiä tavoitteita,joiden saavuttamiseen ne yhteisesti sovituin konkreettisin toimin pyrkivät. Yhteinen tahto näiden tavoitteiden suhteen on olemassa aivan riippumatta siitä,miten tämä sopiminen on tapahtunut.
Näin ymmärrettynä Suomi ja Saksa olivat kiistatta liittolaisia keskenään.
Vahinko että sotasyyllisyys prosessi poiki tämän kaiken ja niistä kirjoitetuista muistelmista tehtiin tosi historiaa.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Jokaisella itsenäisellä valtiolla on oikeus määritellä poliitisen linjassa kaikissa olosuhteissa, niin myös sota-aikana. Esimerkiksi USA määriteli v.2001 terrori-iskun jälkeen käymiänsä sotiansa terrorismi-vastaiseksi sodaksi ja se jäänee yhtenä käsiteenä historiaan.
Samoin käsite "erillissota" hyväksyttäisiin, jos sen alkuperä olisi suurvallan taholta esitetty määritelmä. Esimerkiksi Yhdysvallat olisi voinut käyttää kyseistä määritelmää v.1918 liityttyään I maailmansotaan. Mutta koska sen esitti pikkuinen Suomi- niminen valtio, niin ei ole mikään ihme, että sitä ei hyväksytä maailmalla yleisesti ja omat "historiantutkijat" ovat kumarassa ulkomihin nähden.
Suomi julisti melko pian sodan sytyttyä käyvänsä erillissotaa, jotta sitä ei olisi samastettu Natsi-Saksaan ja se määritelmä pitää yhä paikansa.
"Liittolaisuuden keskeinen kriteeri on se, että kahdella tai useamalla taholla on yhteisiä tavoitteita, joiden saavuttamiseen ne yhteisesti sovituin konkreettisin toimin pyrkivät."
Todellisuudessa Suomen ja Saksan kesken oli erimielisyyksiä niin tavoiteista kuin kongreettisista toimista. Suurin erimielisyys oli Leningraadin piiritys, johon Suomi ei osallistunut, vaika Saksa yritti painostaa siihen. Tosin niitä oli muitakin.
Jos sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä ei olisi ollut, niin nimitys erillissota hyväksytäisiin Suomessa yksinmielisesti.
Mauno Jokipiin mielestä liittosopimuksen puuttuminen pitää paikkansa vain muodollisesti,ei asiallisesti(Jokisipilä samaa mieltä). Suomi kävi jatkosotaansa koordinoidusti Saksan kanssa ja noudatti sotatoimissan pilkun tarkasti yhteisten sotilasvaltuuskuntaneuvottelujen pöytäkirjoja.
Jokisipilä:Muodollinen liittosopimuksen puutuminen ja jatkosodan valtaosin kansalliset tavoitteet ovat tässä yhteydessä täysin epäolennaisia,sillä ilman Saksaa ja sen tukea Suomen taistelu olisi ollut sula mahdottomuus.Suomen liittyminen idän sotaretkeen tehtiin täysin riippuvaiseksi Saksan hyökkäyksestä.
Alussa kun Saksan voitto näytti tosiaan olevan 6-8 viikon päässä. Ei ketään kiinnostanut mikä meidän suhde Saksann oli. Oli Suur_Suomi ja siihen lisätty Kuolan niemimaa. Ja vaikka ei pitänytkään kansallis-sosialismista,niin UusiEurooppa vaikkyi niidenkin silmissä. Jo luppu syksystä -41 Mannerheimille selvisi että Saksa ei sotaa voita. Siksi sodalle piti keksiä nimi Erillis-sota
" Mannerheimille selvisi että Saksa ei sotaa voita. Siksi sodalle piti keksiä nimi Erillis-sota."
Suomen tavoitteet oli vallata menetetyt alueet takaisin. Marskin miekantuppipäiväkäsky oli osoitus juuri erillisistä tavoitteista - suhteessa Saksan tavoitteisiin.
Erillissota-termiä käytettiin jo heinäkuussa -41. Sitä ei siis kehitetty apologistisesti jälkikäteen.
Erillissotateesin sisältö oli Rytin muotoilemana:
1. Suomi käy sotaa vailla poliittisia sopimuksia Saksan kanssa.
2. Suomi käy tavoitteiltaan erillistä sotaa Saksan kanssa (ei siis käy aatteellista ja rodullista tuhoamistaistelua).
3. Suomella on ulkopoliittinen toimintavapaus.
4. Suomi ei halua ottaa osaa suurvaltojen välienselvittelyyn, eli olla Saksan ja Neuvostoliiton sodan osapuoli.
Tottakai erillissotateesi oli kaunisteltu versio, sehän oli ulkopolitiikan väline. Mutta noista väitteistä mikään ei ole suoraan virheellinen. Väittely siitä, sodimmeko erillissotaa vai ei, on typerää, koska ensin pitäisi määritellä erillissodalle joku yhteisesti hyväksytty merkityssisältö. Tällaista yhteistä sisältöä ei löydy, koska erillissota-sana on tämän päivän poliittisen kädenväännön väline. Historiallisena käsitteenä erillissotateesin sisällön on kuitenkin määritellyt Suomen johto -41.
"Erillissota-termiä käytettiin jo heinäkuussa -41. Sitä ei siis kehitetty apologistisesti jälkikäteen."
Kyllä täällä korostettiin puolustus-sotaa mikä muutettiin muotoon hyökkäyksellinen puolustus-sota.
Missä ensimmäisen kerran käytettiin sanaa erillis-sota???
En tiedä missä sitä on ensimmäisen kerran käytetty. Ryti käytti käsitettä 4.7. puhuessaan USAn lähettilään kanssa. Tanner käytti sitä puheessaan 30.7.
Jos Suomi kävi erillis-sotaa, on pystyttävä vastaamaan miten sopii erillissodan luonteeseen,
-että kotimaisiin aluksiin ja lentokoneisiin maalattiin saksalaisen esikuvan mukainen itärintamatunnus?
-että Leningradin seudulle suuntautunut pommituslento tapahtui suomalaisen upseerin opastuksella?
"Barbarossa-suunnitelman ensimmäisiä hyökkäystoimia, Leningradin satamaväylien miinoitus, suoritettiin varhain aamulla 22.6.1941 Suomen ilmatilan kautta. Saksalainen lento-osasto KGr 806 oli lähtenyt Itä-Preussin Prowehrenista. Ju-88 -johtokoneen tähystäjänä oli suomalainen kapteeni Pauli Ervi. Kello 3.45 suoritetun miinoituksen jälkeen koneet laskeutuivat saksalaisten käyttöön luovutetulle Utin kentälle." (Jatkosodan Pikkujättiläinen s. 863) )
-että liki puolet maarintaman pituudesta oli saksalaisten joukkojen vastuulla?
-että suomalaisia joukkoja oli alistettu saksalaisille?
-että saksan laivasto tukeutui suomen rannikkoon jo hyvissä ajoin (14.6) ennen hyökkäystä itään ja suoritti mm. neuvostoliiton aluevesien miinoitusta ennen 22.6?
-että oli sovittu saksalaisten kanssa, että Suomi hyökkää silloin kun saksalainen armeijaryhmä Nord saavuttaa Pihkovan tasan?
(Pihkovan tasa saavutettiin 8-9.7.1941 ja Karjalan armeija nosti kytkintä 10.7.)
-että Suomen armeija oli rymitetty hyökkäysryhmitykseen?
("Vuosikymmeniä kuvattiin puolustusvoimien toimia jatkosodan alkuvaiheessa jotenkin niin, että puolustustaisteluun vakaasti ryhmittynyt kenttäarmeija – sen jälkeen kun neuvostoilmavoimat ensin olivat 25. kesäkuuta hyökänneet - siirtyi pari viikkoa myöhemmin hyökkäykseen ja toteutti menestyksellisiä sotatoimia luovutetun alueen takaisinvaltaamiseksi.
Kovin pontevasti ei julkisuudessa pohdittu, kuinka on mahdollista parissa viikossa vaihtaa taistelulajia, vieläpä onnistuneesti.
Ammattisotilaille lienee ollut selvää, että pelkästään jonkin 10 000 miehen sotaharjoituksen suunnittelu vaatii kuukausien työn huoltojärjestelyineen päivineen.
Ehkäpä 500 000 miehen "sotaharjoituksen" katsottiin talvisodan kokemuksella sujuneen ripeämmin.
Vuosikymmeniä on myös esitetty Ylipäällikön tehneen Savonlinnan ja Pieksämäen välimailla Huutokosken asemalla 27.6.1941 päätöksen hyökkäyksestä ja että ratkaiseva käsky annettiin jo kolme päivää myöhemmin, rutiinilla.
On tietenkin vastapuolen kannalta epämiellyttävää, mikäli vihollinen kykenee polkaisemaan käyntiin suuroperaation vain parin pohdinnan perusteella.
Tosiasia on kuitenkin, että jollei operatiivisia valmisteluja olisi tehty ennakkoon, suomalaiset olisivat kyenneet aloittamaan järjelliset hyökkäystoimet aikaisintaan syksyllä 1941.
Ylitettävänä oli sentään uusi raja ja sen takana hyökkäysoperaation kannalta upouusi maa.
Perusteet kesähyökkäyksen onnistumiselle löytyvätkin laskettaessa aikaa kesäkuun 1941 lopusta taaksepäin."
Sotilasaikakauslehti 8/1991. Päätoimittaja Harri Heinilän artikkeli Pelin henki (s. 531-535)
Minä kerron. Jokisipilän mukaan Kustaa Vilkuna on ajoittanut sen syksyyn 41. SDP ja SAK toimivat Suur-Suomi intoilua vastaan. Aluksi puhuttiin "erikoissota" sitten "eerillisestä sodasta" sitten "erillissodasta"
Ryti käytti ilmasua marraskuussa 41 Henry J Taylorille antamassa haastattelussa.
Tanner käytti vähän aijemmin jo Vaasassa 14.9 -41
Päivämäärät pielessä. Ryti käytti 4.7. ja Tanner 30.7. Siis käsitettä on tuotu esiin sodan alusta lähtien.
Sinun pitäisi ottaa selvää mitä tuolla erillissota-käsitteellä ulkopolitiikassa tarkoitettiin.
" -että kotimaisiin aluksiin ja lentokoneisiin maalattiin saksalaisen esikuvan mukainen itärintamatunnus? "
Saksalla oli monia maita vihollislistalla mutta Suomi kävi sotaa VAIN Neuvostoliittoa vastaan erillään Saksa muista tavoitteista. Suomi soti vain yhteen suuntaan.
"Siis käsitettä on tuotu esiin sodan alusta lähtien".
erilillissota termllä päivämäärät on paikalla, erillisellä sodalla ja erikois sodalla on muita päivämääriä.
Erillissota termillä tarkoitetaan nykyään sitä,että -43 se otettiin käyttöön selittääkseen mahdollisimman suuren hajuraon Saksaan. Kukapa enää halususi olla Saksan kaveri.
Voisitko kertoa mitä eroa on erillisellä sodalla ja erillissodalla?
Oleellistahan tässä on, että sodan luonnetta tuotiin sodan alusta alkaen johdonmukaisesti länsivalloille esille riippumatta Saksan sotamenestyksestä. Kyseessä ei siis ollut jokin tappion häämöttäessä epätoivoisesti keksitty oljenkorsi.
Voisitko kertoa mitä eroa on erillisellä sodalla ja erillissodalla
jos se on sama kun talon mies ja talonmies. Toinen on ehkä asukas ja toinen on ammatti
tai vielä ontuvampi lapsivaimo ja nuori vaimo
Sinun vertauksesi on kyllä ainoa mikä tässä ontuu.
Siinähän se pelin henki.
Tuossa ei ole mitään epäolennaista kuin muutamat kirjoitus- tai lyöntivirheet.
Harri Heinilä (RIP) ei ole asiaa enää lukemassa eikä kirjoittamassa, mutta ei hän kyllä lainkaan väärin asioita aikoinaan nähnyt.
Suomella ja Saksalla oli yksi - siis VAIN yksi sama yhteinen vihollinen jota vastaan Saksa kävi sotaansa omine tavoitteidensa, jotka poikkesivat täysin Suomen tavoitteista. Suomi ei osallistunut esim. Leningradia vastaan komennettuun hyökkäykseen vaan kieltäytyi kirjallisin vastauksin hyökkäämästä kaupunkiin. Tavoitteet saavuttaessaan, Mannerheim komensi armeijansa puolustukseen, jolloin alkoi lähes kolme vuotta kestänyt asemasotavaihe.
Stalin käski tehdä Suomen kanssa erillisrauhan, eli päätavoite oli Suomen irroittaminen sodasta. Moskovassa ei siis nyky-uuskommunistien tapaan nähty Suomea Saksan käskyläisenä.
Saksalaiset itse ohjeistivat Suomessa toimivat sotilaansa ja diplomaattinsa niin, että nämä ottivat huomioon Suomen erikoisen tilanteen: Suomen johtoporukasta suuri osa oli englantilaismielisiä, ja Suomi oli ennen jatkosotaa tukeutunut länsiliittoutuneisiin. Täällä piti varoa ärsyttämästä suomalaisia.
Suomen suhtautuminen ns. juutalaiskysymykseen oli täysin toinen kuin Saksassa: "Wir haben keine Judenfrage."
Suomi oli koko sodan ajan parlamentaarinen demokratia, toisin kuin esim. Saksa ja Neuvostoliitto. Ainoana sotaan osallistuneena manner-Euroopan maana säilytimme demokraattisen valtiomuotomme sekä sodassa että sen jälkeen. Joillakin ei demokratiaa koskaan ollutkaan (NL).
"Suomi oli koko sodan ajan parlamentaarinen demokratia, toisin kuin esim. Saksa ja Neuvostoliitto".
Kuka suomessa sanoi,että saksassa ja n-l.ssa on diktatuuri mutta meillä suomessa on demokratuuri.
Kuka myös vastasi kysymykseen ryti ja rippen sopimiseen, että eikö nyt erillis-sota käsite rumutu? johon vastattiin että ainoastaan visio. Tai että jos siihen kukaan nyt on uskonut.
Ja siksi Suomen kohdalta ei edes Teheranin neuvotteluissa esitetty rauhanehdoiksi ehdotonta antautumisista. Tässä asiassa Stalin lupasi näin menetellä. Mutta kesäkuun 22.päivänä 1944 neuvostojoukkojen vallattua Viipurin Stalin söi sanansa ja vaati Suomelta ehdotonta antautumista. Suomen vastaus on häikäilemätön - Ryti allekirjoitti nimissään sopimuksen Saksan kanssa ettei se solmi erillisrauhaa ellei Saksa hyväksy sitä. Seurauksena massiivinen aseiden ja ammusten virta Suomeen aina syyskuun alkuun asti.
Suomi löi hyökkääjän joukot Ihantalassa, Vuosalmi-Äyräpäässä, Viipurinlahdella, U-linjalla ja lopulta murskaavasti myös Ilomantsissa. Heinäkuun 14.päivänä Stalin teki jälleen 180 asteen täyskäännöksen ja palasi Teheranin sopimuksen linjoille- Suomelta ei enää vaadittukaan ehtotonta antautumista. Näin de facto ja de jure, liittoutuneet hyväksyivät Suomen erillissotateesin. Jos ne eivät olisi sitä hyväksyneet Suomella olisi ollut edessä vain yksi vaihtoehto - ehdoton antautuminen ankaran ja verisen taistelun jälkeen.
Joten asia on loppuunkäsitelty - Suomi kävi erillissotaa. Ja siitä Saksan suhteen varma osoitus oli ettei Suomen asevoimien tavoitteita määritelty Berliinistä vaan Helsingistä. Romanian ja Unkarin suhteen tilanne oli erillainen. Niiden joukot oli alistettu OKW:n alaisuuteen ja ne sotivat mm. tunnetuin seurauksin Stalingradin alueella.
...irtautua sodasta.
Unkari joutui Saksan miehittämäksi, koska pyrki rauhaan NL:n kanssa Saksan ollessa vielä voimissaan.
Romania teki aselevon, karkoitti saksalaiset, mutta NL miehitti sen aseleposopimuksen vastaisesti.
Suomi onnistui välttämään molemmat vaarat.
...että Saksa ei ole demokraattinen, mutta oltiin hiljaa.
Kuten myös tiesimme v.1944-91 että NL on diktatuuri, ja vaiettiin siitä silloinkin.
Pienen ei kannata aukoa päätään joka välissä.
Jatkosodan ajan olimme kuitenkin riippumattomampia Saksasta, kuin 1970-luvulla Neuvostoliitosta.
Yksikään NL:stä paennut pakolainen ei saanut jäädä Suomeen silloin. Sodan aikana annoimme Saksan passilla liikkuville Itävallan-juutalaisille Suomen kansalaisuuden, ettei Saksa kyselisi heidän peräänsä.
Mikä Suomen koalitiosuhteessa oli erilaista verrattuna Saksan yleiseen politiikkaan, ja siitäkin, missä suhteissa olimme mukana suuressa trendissä?
Mikään ei estäne sopivassa kohdassa muistuttamasta, että Lapin sodassa
lokakuusta 1944 huhtikuuhun 1945 saakka Suomi oli jo liittoutuneiden rintamassa.
Suomi oli vihamielinen ja sodassa Alankomaihin ja Ranskaan sekä Englantia vastaan soti kaikin keinoin. Norjan ja Tanskan vastarintaan Saksaa vastaan olimme suhtautuneet Saksan edut huomioiden. Onnittelimme Adolf Hitleriä Norjan valtaamisesta. Meillä oli Saksan kanssa yhteiset länsiviholliset jotka halusimme kukistaa ja alistaa valtamme alle.
Julistiko Suomi sodan noille mainitsemillesi maille? Mitenkä käytänössä Saksan edut otettiin huomioon? Ei kait joku synttärijuttu ole merkitsevä maiden välisissä suhteissa. Sen sijaan kommarithan mielellään ulisee moisista pikku nyanseista.
Miksi Suomi ei jatkanut hyökäystä Leningraadiin, jos tässä niin paljon kun väität olitiin Saksan kelkassa.
Mitä väliä sillä on oliko jatkosota erillissota vai vapaussota?
In bunde ilmoitti Hitler 22.6-41 Suomi oli vaatinut muutaman päivän aikaa esittää puolueetonta maata.
Suomen oli tarkoitus laajentaa valtioaluetta jopa liittää Kuola Suomeen.
Päin vastoin sodan lopussa Suomelle tuli hätä ,että ei vaan jäätäisi Saksan luhistuttua käymään sotaa omana erillissotana
Kyllä Kuolassa olisi ollut hyviä rantatontteja tarjolla ison lätäkön rannoilla.
Mutta onneksemme emme havitelleet ollenkaan Britannian rannikoita tai Norjan vuonoja itsellemme.
Tavoitteet olivat aivan erilliset.
Otappa esille Ohto Mannisen teos Suur-Suomen ääriviivat tai sodan päämäärat jatkosodassa tai Jokisipilän toimittama kirja Sodan totuudet niin muuttuu usko tiedoksi
" Otappa esille Ohto Mannisen teos Suur-Suomen ääriviivat tai sodan päämäärat jatkosodassa tai Jokisipilän toimittama kirja Sodan totuudet niin muuttuu usko tiedoksi. "
Täytyypä hakea kirjat luettaviksi. Suomi oli sittenkin valtaamassa Englantia ja Norjaakin. Tämä on minulle täysin uusi tieto. Hyvä kun tot esiin. Arkaa aihetta on suotta salattu.
Halusiko Suomi riistetyt alueet takaisin ja tässä tarkoituksessa koetti menetellä niin kuin olosuhteet parhaiten antoivat myöten? Oliko asia muidenkin valtioiden intresseissä, mikä täten kyseenalaistaisi "erillisyyttä"?
Halusiko Suomi muuten vaan liittoutua Saksan kumppaniksi ilman ehtoja tai tuntien Saksan pyrkimykset omikseen?
Voi miettiä, ovatko kysymykset oleellisia vai onko jotain muita merkittävämpiä kysymyksiä tässä asiassa odottamassa vastausta. Jos myöntää kysymysten merkittävyyden, niin sitten voi yrittää vastata ja päätyä näin asiassa järkevään johtopäätökseen.
Ei ole meidän vikamme, että USA ja länsi ymmärsivät asettua vapaan maailman kannalle vasta 1948 jälkeen, ja vastustivat kommunistista roistovaltiota. Me olimme hyvien puolella jo sitä ennen!
Jos Saksa oli samaa mieltä, niin minkäs me sille voimme?