Seisoin kauniilla vihreällä kukkatasangolla.
Minulle näytettiin, kuinka adventistit kiipesivät kapeaa ja kivistä polkua , joka kiemurteli vuoren rinnettä ylös.
Polku kapeni kapenemistaan ja muuttui yhä vain huonommaksi ja adventistien kiipeäminen oli hyvin vaivalloista ja hidasta.
Adventistit olivat ottaneet mukaansa kaikenlaisia omia taakkojaan ja raskaita säädöksiään ja ne vaikeuttivat kulkua entisestään.
Polku kapeni kapenemistaan ja kulkijoiden jäljessä polku usein sortui ja kiviä putoili alhaalla tulevien niskaan ja he suistuivat jyrkänteeltä alas.
Lopulta polkua ei enää ollut ylös- eikä alaspäinkään.
Huomattuaan umpikujan, johon olivat saapuneet, adventistit alkoivat syytellä toisiaan harhaan johtamisesta ja houkutteluista, joita olivat toisilta jäseniltä saaneet.
Monet heittäytyivät epätoivoissaan alas vuorelta ja jäljelle jääneiltäkin loppui viimein ruoka ja vesi ja vähitellen kaikki kokivat nälkäkuoleman tai paleltuivat kuoliaaksi kylmässä jäätävässä ilmassa.
Minulle näytettiin myös:
Taivaassa oli miljardeja ihmisiä iloitsemassa Jumalansa kanssa ja kysyin heiltä, että olivatko he nähneet adventisteja taivaassa, eikä kukaan niistä joilta kysyin ollut koskaan edes tavannut yhtään adventistiä.
Minulle näytettiin, kuinka adventistit kiipesivät kapeaa ja kivistä polkua , joka kiemurteli vuoren rinnettä ylös.
Polku kapeni kapenemistaan ja muuttui yhä vain huonommaksi ja adventistien kiipeäminen oli hyvin vaivalloista ja hidasta.
Adventistit olivat ottaneet mukaansa kaikenlaisia omia taakkojaan ja raskaita säädöksiään ja ne vaikeuttivat kulkua entisestään.
Polku kapeni kapenemistaan ja kulkijoiden jäljessä polku usein sortui ja kiviä putoili alhaalla tulevien niskaan ja he suistuivat jyrkänteeltä alas.
Lopulta polkua ei enää ollut ylös- eikä alaspäinkään.
Huomattuaan umpikujan, johon olivat saapuneet, adventistit alkoivat syytellä toisiaan harhaan johtamisesta ja houkutteluista, joita olivat toisilta jäseniltä saaneet.
Monet heittäytyivät epätoivoissaan alas vuorelta ja jäljelle jääneiltäkin loppui viimein ruoka ja vesi ja vähitellen kaikki kokivat nälkäkuoleman tai paleltuivat kuoliaaksi kylmässä jäätävässä ilmassa.
Minulle näytettiin myös:
Taivaassa oli miljardeja ihmisiä iloitsemassa Jumalansa kanssa ja kysyin heiltä, että olivatko he nähneet adventisteja taivaassa, eikä kukaan niistä joilta kysyin ollut koskaan edes tavannut yhtään adventistiä.
Vastaukset 30
Vanhimmat
MInäkin olen nähnyt moisen näyn, ihan saman, näin joskus -85 vuonna panoramana koko elämäni etukäteen,
kirkas valo ensin välähti en ollut unessa enkä valveilla, yritin nukkua, siitä toisin alkoi elämässä alamäki,
näin miten Raamatun ahmin ja miten se oli karvas. Näin tikkaat taivaaseen.
Unohdin tuon vuosiksi. Muistan nähneeni myös hankalia aikoja kaljamuki kädessä, ja vuosia myöhemmin
kuulin yhtäkkiä samanlaisessa tilassa äärettömän kaunista musiikkia valtavan iso kuoro ja solisti.
Vuosia myöhemmin huomasin laulessani että tulla ukolla oli samanlainen ääni kuin minulla.
Nuo henkimaailman ilmestykset ovat ihmeellisiä.
Olen kuitenkin miettinyt kun olen monta muutakin yliluonnollista tapahtumaa kokenut etten voi olla niin tyhmä että minulla olisi mitään epäilystä korkeimmista voimista, vaikka jokainen aina tohtosetää myöten joskus varmaan haluaa epäillä jos kun tutkii jotakin sellaista mihin ihmisellä on turhan pieni pää ja raamatussa ei täydellistä ilmoitusta esim luominen.
Tikkailla ja polulla on merkitys, olen nähnyt kansan vaeltavan polkua ylös tuossa samassa, tuollaiset näyt saattavat olla joskus itse kunkin ihmisen uskon tueksi taivaasta annettu, se ei siis merkitse ihmistä "profeettana" vaan ihmisen omaksi hyväksi ja pelastukseksi ja vahvistukseksi.
Jumala antaa ihmiselle vain sellaistta mitä ihminen tarvitsee, siis ei tarvi yhtään kadehtia jos ei ole nähnyt ja kokenut mitään yliluonnollista tms. silloin Jumala katsoo ettei sälli tarvitse moista.
Olen nähnyt polkua kapenevaa kiipeilevän ihmisjoukon kiipeävän vuoren rinnettä ylös, polku kapeni, olin
25 vuotias enkä uskovainen. Olin hiukan pöllääntynyt moisesta silloin.
jari
se tie on kaita ja rosoinen joka vie elämään sisälle ja harvat ovat jotka sitä tietä käyvät, mutta se tie on leveä ja ihana kulkea joka vie kadotukseen ja suuri on se joukko joka valitsee sen tien.
???
taivaassa oli? Raamatun mukaan vaan ne ovat taivaassa jotka ovat pesseet vaatteensa Karitsan veressä.
Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
Rahan ahneet kultin johtajat ja kirjanoppineet, sekä ne, jotka ovat seuranneet näiden kirjanoppineiden viitoittamaa tietä.
mutta kysymykseni olikin esitetty valon viestille, kun kerta näki ne ihmiset niin kai hän heidät tunsi?
Valon Viesti, joka sanoi, että adventisteja ei ollut yhden yhtäkään taivaassa?
Ihmettelen, että missä taivaassa Valon Viesti oikein kävi näyssään?
Jos kaikkien aikojen adventeista siellä ollut yhtäkään.
Raamatun mukaan myös valehtelijat ovat ulkopuolella.
Valon Viestissähän olisi ainesta tuonne profetiat-palstalle Jouko Pihon kilpailijaksi. Oliko tuo näky muuten uni vai oliko morfiinilla osuutta asiaan?
1. näky oli Ellen G. Whiten kirjasta kopioitu ja dramatisoitu.
Sitähän sitä unessa näkee, mikä kaiken päivää raksuttaa mielessä; "ellen lellen ellen mennen tullen..."
vaan sinun pimeästä sydämestäsi.
taivaan kirjoihin ja maksat siitä vielä kalliin hinnan.
Piip on kirjoittanut kirjaansa Valon Viestin E G Whiteltä kopioidun näyn, ja uhkaa sinua nyt kalliilla hinnalla, kuinkahan suuri se mahtaa olla, onkohan sen jo esittäny adventistin johdolle, jotka sitten määräävät hinnan suuruuden? Oi joi. Mitäs tähän sanoo Valon Viesti? Hym....naurattaa!
varajeesus piip.
Keitä ovat ne ulkopuolella olevat, joista Raamattu maitsee, että niitä on niin paljon kuin meressä on hiekkaa ja sitähän on paljon paljon nimittäin hiekkaa ?
Että jotkut olisivat vielä ulkopuolella.
Eihän näitä ulkopuolella olevia ole enää olemassakaan.
Joten he ovat sitten sisäpuolella.
Kuinka he olisivat ulkopuolella, jos ei heitä enää olekkaan?
Kyllä he silloin vielä ovat olemassa kun armon ovet sulkeutuvat, odottamassa tuomiotaan, koputtelemassa ovelle, mutta Herra vastaa: "Menkää pois, minä en tunne teitä". Sitten kun heidän rangaistuksensa laitetaan täytäntöön, senjälkeen heistä ei ole olemassa "juurta eikä oksaa" heidät on pyyhitty pois Jumalan muististakin.
joka hyväksytään taivaaseen Kristuksen hääaterialle menee yksilöinä ei mikään kirkko mene laumassa sinne, vaan jokaisesta kirkosta vain yksilöt, ja ne valitsee Herra, ei ihminen joten Valon Viestin profetialla ei ole Jumalan silmissä mitään arvoa.
Ellen G. Whiten matka taivaaseen näytti kovin kiviseltä sekä sinun että Ellenin näkemänä. Se on täynnä vaikeuksia, eikä sinne nousta niinkuin tuuliin ja pilviin niinkuin jotkut kuvittelevat.
Lusiferin taivaaseen pääsee helpommalla, siihen ei tarvita pelastavaa köyttä taivaasta johon voi turvata, hypätessään kuilun yli luvattuun maahan jonne pääsevät vain lunastetut.
Ne jotka temmataan tuuliin ja pilviin, ennen Jeesuksen toista tulemista pääsevät lusiferin taivaaseen.
Monet tulevat putoamaan laittomuuden kuiluun, sillä heillä ei ole rakkautta totuuteen voidakseen pelastua, vaikka monet saattavat antaa jopa henkensä puolustaessaan laittomuuden evankeliumia Jeesuksen nimessä. Antikristuksen henki ei pitele köydestä, jonka avulla voi heilauttaa itsensä kuilun yli luvattuun maahan.
Se köysi joka Ellenille unessa näytettiin oli uskon köysi, joka ei ole ihmisen tekemä, mutta joka siihen tarttuu saa luottamuksen voiman siihen voimaan, joka vetää meitä puoleensa.
On aivan päivän selvää, ettei lusiferin taivaassa voi olla adventisteja, sillä he uskovat sekä lakiin, että todistuksiin ja heissä on Jeesuksen Kristuksen Henki, eikä antikristuksen henki, joka kumosi lain jo taivaassa.
tasan eksyttävää satua, jolla ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä. Olet edelleen isästä perkeleestä lähtenyt eksyttäjä.
1. Eräs rouva näki unen: Hän seisoi kalliolla, jonka juurella ryömi käärmeitä. Niitä oli paljon, mutta ne eivät voineet tulla ylös asti, vaan putosivat aina takaisin toisten käärmeitten joukkoon. Herätessään hän tunsi olevansa Kristus-kalliolla pelastettujen joukossa, eikä pelkoa ollut vähäisintäkään.
2. Eräs mies näki unen: Hän seisoi kirkkonsa pihalla, sinne hyökkäsi neljäkymmentä käärmettä, joita vastaan hän taisteli uuvuksiin asti. Hän tunsi, että hänen tulee itse taistella pahan voimia vastaan. Ne yrittivät saada hänen seurakuntansa haltuunsa.
Missä oli Kristus, hänen puolustajansa, kun hänen piti itse taistella pahan voimia vastaan? Missä olivat muut seurakuntalaiset, kun heistä ei ollut apua? Oliko molemmilla unennäkijöillä oikea asenne?
puhut kyllä pelkkää paskaa.
Taivaassa, Isä Jumalan valtakunnassa, ei erotella enää ketään uskovaa adventisteiksi tai helluntailaisiksi tai vapaakirkollisiksi yms:ksi, jotka olisivat ikäänkuin kukin lahko omassa karsinassaan; vaan koska kaikki ja kaikissa on Kristus, niin kaikki Isä Jumalan valtakuntaan kelpuutetut seisovat Jumalan kasvojen edessä palmunlehvät käsissään laulamassa hallelujaa meidän Herrallemme Jeesukselle Kristukselle.
Kiva kuulla sinuakin Markku Tampio pitkästä aikaa, sinua ei ole palstalla näkynytkään. Näin se on Jumalan valtakunnassa on kirkkojen nimet pois pyyhitty, ja pelastetuilla on ikuinen elämä uudessa maassa.
Kaikki lahkot samassa "karsinassa" vertailevat oppejaan.
Siinähän se aika mukavasti kuluu.
Välillä tehdään toisen lahkon jäsenelle pieniä kepposia.
Tai "vedetään lättyyn" niin että luu paistaa otsasta läpi ja oikean käden nyrkki on verillä.
Tapansa ovat kulttilaiset oppineet täällä maan päällä, joten ei se miksikään muuksi siellä taivaassa muuttuisu.
Samoista asioista ne uskovat siellä taivaassakin kinaavat, mistä ovat täällä maan päälläkin tottuneet väittelemään.
Sinähän kummalisella mielenlaadulla aiot taivaaseen rymistää. Raamattuhan sanoo selvästi, että ei siellä enää menneitä muisteta. Meinasitko, että vielä taivaassa nokit adventisteja ja siksi siellä kyselet, että onkos niitä näkynyt täällä? Sinäkin siellä kiltisti elät Jumalan lakien mukaan ja pidät, surprise surprise, sapatinkin.
Miksi Jumalan lapset siellä "vetäisivät toisiaan lättyyn", kun ei täällä maan päälläkään. Ne "lättyyn vetäjät" jäävät automaattisesti ulkopuolelle.
ja "Valon viesti", joka olet sama heppu ja vaihat nikkiä kaikenaikaa, voisitki alkaa kirjoittamaan nikillä "valopää".
Mitä tapahtuu, kun blondia valaistaan taskulampulla korvaan?
Blondin silmistä loistaa valo.
Että sen vuoksi tuo valopää -nikki ;)
"Pietari" seisoo taivaan portilla miekka kädessä ja kyllä siinä korvista pidellään kiinni, kun ohi mennään.
Nöyränä siellä taivaassakin pitää olla. Herran kurissa ja nuhteessa.
Kapinoitsijat viskataan äkkiä pihalle.
Historia kun toistaa helposti itseään maailmankaikkeudessakin.
Siinä peilin edessäkö sinä sitä fikkariasi sytyttelet ja silmissäsi välkkyy?
Koitappas laittaa se fikkari sinne suuhusi sisään ja käänny selin peiliin ja pyllistä.
Katso näkyykö valoa. Ja jos ei näy niin työnnät sen fikkarin sinne alapäähän ja katsot josko silmissäs valoa näkyvi.
näin erään kerran, uskonuudistumiseni alussa, tällaisen näyn:
Seisoin kovalla kalliolla, jonka viettävän luiskan edessä oli musta multapelto. Pelto sijaitsi jyrkänteen reunassa, joka oli niin korkea, että laakson pohjaa ei näkynyt, vaan se peittyi siniseen usvaan, kun näin sen jyrkänteen reunapenkereen yli.
Peltoa harasi ja kuokki kaksipiikkisellä kuokalla eräs väsynyt farkkupukuinen mies kumarassa. Kun mies oikaisi selkäänsä, niin pellon laidalla jakkaroillaan istuva ämmälauma huusi miehelle heti kuorossa vihaisesti: 'Mitä siinä seisot ja lorvailet, jatka vaan kuokkimistasi!'
Kun katselin touhua aikani, minua alkoi säälittämään tuo raataja. Ja niin minä huudahdin miehelle: "Hei, kuule!"
Mies nousi seisomaan ja piti kuokan varresta kiinni, mutta ei katsonut minuun. Ämmälauma huusi kuorossa kaikenaikaa. Ja kun mies taas jatkoi kuokkimista, niin minä huusin hänelle toistamiseen: "Hei, kuule!"
Mies keskeytti kuokkimisensa ja nousi taas seisomaan. Minä sanoin: "Hyppää!" Mies kysyi: "Miksi?" Minä sanoin: "Koska minä käsken".
Mies siirtyi jyrkänteen reunapenkereelle seisomaan.
Minä sanoin hänelle toistamiseen: "Hyppää".
Mies kohotti kasvonsa ja katsoi minuun. Suunnaton ilo täytti hänen kasvonsa ja hän siirtyi jyrkänteen reunalle. Ja kerran vaan katsahtaen taakseen hän hyppäsi ja katosi tuohon siniseen usvaan..
Ämmälauma kysyi minulta, miksi minä sen tein? Mutta minä en vastannut heille mitään. Ja kääntyessäni pois kalliolta, ämmälauma huusi jälkeeni: "Tule takaisin ja ala sinä vuorostasi kuokkimaan peltoa!" En vastannut heille mitään, vaan kävelin pois..
Edessäni aukeni laaja tasanko, jonka keskellä oli suuri talo. Menin taloon ovesta sisälle. Suuren aulan keskellä oli yksi pöytä, jonka ääressä istui nainen. Menin hänen luokseen. Nainen sanoi minulle: "Mene pukuhuoneeseen ja pue siellä olevat suojapuku, saappaat ja käsineet yllesi sekä kasvopleksillä varustettu kypärä päähäsi". Kun tulin suojapuku, saappaat, käsineet ylläni ja kypärä päässäni takaisin, nainen sanoi: "Mene tuosta sivuovesta ulos. Tasangon keskellä on rotko, jossa kasvaa suuri, tuuheaoksainen puu. Hae puun oksanhaarassa oleva öljypullo ja tuo se minulle".
Menin rotkossa kasvavan puun luokse, jonka eräs paksu oksa ulottui rotkon reunalle. Kävelin ja osittain konttasin oksaa pitkin puun runkoon saakka. Näin pienen ruskean öljypullon erään toisen rungosta kasvavan oksan haarassa ja otin sen käteeni. Ihmetellessäni siinä sen suojapukuni ja kypäräni tarpeellisuutta tuossa tehtävässäni ja lähtiessäni palaamaan oksaa pitkin takaisin rotkon reunalle, ympäriltäni alkoi kuulumaan kauheaa mouruamista ja suhinaa. Kontatessani oksaa pitkin pois, kimppuuni hyökkäsi vihainen kissalaluma, joka puri ja kynsi minua kaikenaikaa. Ne yrittivät saada estettyä paluuni pois puusta. Se suoja-asusteeni ja kypärä olivat ylläni sitä varten, etteivät vihaiset kissat repisi minua, sillä pukua ja kypärää niitten hampaat ja kynnet eivät pystyneet vahingoittamaan.
Pääsin puusta ja vein pienen ruskean öljypullon suuressa aulassa olevan pöydän ääressä istuvalle naiselle, joka käski minun mennä riisumaan pukuni, saappaani, käsineeni ja kypäräni pukuhuoneeseen.
Kun tulin pukuhuoneesta takaisin pöydän ääreen, nainen sanoi: "Kiitos! Olet nyt vapaa menemään, minne haluat". Kysyessäni, millä minä menen, nainen vastasi: "Siinä on pihalla rivissä autoja. Ota niistä minkä haluat".
Ulkona pihalla seisoi rivissä paljon uusia valkoisia mersuja. Otin niistä yhden ja lähdin ajamaan pois. Tasainen tie, joka nousi ja laski kumpujen mukaan, välähteli kullanhohtoisena laskevan auringon valossa..
Näkyni kuvaa minun elämääni.
Kallio, jolla seisoin, on Kristus. Pelto, jossa farkkupukuinen mies kuokki, on maailma. Vihainen ämmälauma on saatana, joka maailmaa käskee ja villitsee. Farkkupukuinen mies, oli Minun vanha olemukseni, jonka minä käskin hypätä pois..
Öljypullo on armolahja tai armoitus, jolla Isä Jumala voiteli minut uskonuudistumiseni jälkeen..
Näin lyhyesti näkyni selittäen..