Uskoin että aika monet takarivin taavit ovat kypsyneet siihen eliitin periaatteeseen, ettei luottoa myöntäneillä rahoituslaitoksilla ole mitään todellista vastuuta teoistaan.
0Äänestä
...asioita
Niinistö puhuu periaatteesta, jonka mukaan ei pidä luoda automaattista tukisysteemiä, jonka turvin eteläiset euromaat voisivat pitkittää alijäämiensä vakauttamista.
Se, että Kreikkaa ja Irlantia oli pakko tukea nopeasti, oli vain signaali markkinoille, jota tarvittiin, ettei kaikkien EU-maiden valtionlainojen korkotaso nousisi, jos markkinoiden (valtioiden velkaobligaatioihin sijoittavien tahojen) luottamus euroon romahtaisi.
Niinistö puhui pitkän aikavälin periaatteesta, kun taas Kreikkaa ja Espanjaa tuettiin täysin lyhyen tähtäyksen taktisen pakon vuoksi.
Sitäpaitsi Katainen ja Kiviniemi ovat koko ajan olleet sillä linjalla, ettei EU:n yhteisestä tukirahastosta pitäisi luoda mitään sellaista automaattisen tuen turvasatamaa, jonka suojassa lepsut valtiot voisivat lepsuilla iät ajat.
Rehniä et maininnut. Hän muuten on sillä kannalla, ettei vara venettä kaada, jos EU:n yhteinen tuki vahvistetaan niin mittavaksi, etteivät sijoittajat hermostu ja korkotaso pysyy matalana, kun luottojen takuuna on koko EU.
Tämäkin periaate on näet eri asia kuin se, että EU:n on tukensa vastineeksi käytettävä hyvin kovia otteita siinä, että velkaiset jäsenmaat tasapainottavat taloutensa erittäin nopeassa aikataulussa. Samalla on ajettava eteenpäin toista Niinistön esiin tuomaa hyvää periaatetta, että ne EU:n ulkopuoliset valtiot, joilla on omat riskit pelissä, tulevat myös apuun ja auttavat velkoihinsa kriisiytyneiden EU-maiden pankkeja pelastautumaan kriisistään, ettei koko maailnan finanssijärjestelmä ala ontua.
Ei tämä ole mikään EU:n sisäinen yksityisasia, vaan koko globaalin maailman yhteinen asia. Tukivathan Irlantia jo Britannia, Ruotsi, USA, Japani ja monet muut, jotka eivät ole rahaliitossa mukana ollenkaan.
Ymmärrän hyvin, että sinun kaltaisiasi populisteja kihelmöi päästä sohottamaan syyttävää sormeaan näin vaaien alla aina, kun joku irt5ositaatti jonkun lausumasta antaa siihen tekosyyn, mutta samalla on hyvä muistaa, ettei talouspolitiikka ole ollenkaan kiin kaksiulotteista, miltä kaiken maailman populistit sen koettavat saada näyttämään.
Niinistö tajusi asiat hyvin, mutta sinä et tajunnut Niinbistön puheiden kokonaisuudesta mitään, kunh revit siitä irti vain itseäsi sykähdyttäneen detaljin.
Kyllä tämä lause on minulle melko yksiselitteinen. Populismia vai totta?
TV1:n Ykkösaamun haastattelussa Niinistö sanoi, ettei Euroopassa vellova velkakriisi ole ensisijaisesti EU:n eikä euron kriisi, vaan jokaisen velkaisen maan oma kriisi.
0Äänestä
Sa sä
old_profile_40407 kirjoitti:
Kyllä tämä lause on minulle melko yksiselitteinen. Populismia vai totta?
TV1:n Ykkösaamun haastattelussa Niinistö sanoi, ettei Euroopassa vellova velkakriisi ole ensisijaisesti EU:n eikä euron kriisi, vaan jokaisen velkaisen maan oma kriisi.
Noin käy aina, kun asioista mitään ymmärtämätön - sin'ä siis - alkaa poimia asiayhteydestään irroitettuja lauseita ja antaa niille asiayhteydestä irroitetun merkityksen.
Jokaisen maan oma kriisi on se, että ne eivät ole hoitaneet talouttaan tasapainoisesti ja tiukemmin, vaan velkaantuneet yli varojensa ja ajautuneet kriisiin.
EU:n ja euron kriisi, jopa koko maailman finanssialan kriisi tämä on siitä syystä, että yksittäisten maiden kriisit heijastuvat kaikille markkinoille: valuuttoihin pörsseihin, tavaramarkkinoille.
Koeta tajuta kokonaisuudet. Se auttaa yksityiskohtien ymmärtämisessä.
Noin käy aina, kun asioista mitään ymmärtämätön - sin'ä siis - alkaa poimia asiayhteydestään irroitettuja lauseita ja antaa niille asiayhteydestä irroitetun merkityksen.
Jokaisen maan oma kriisi on se, että ne eivät ole hoitaneet talouttaan tasapainoisesti ja tiukemmin, vaan velkaantuneet yli varojensa ja ajautuneet kriisiin.
EU:n ja euron kriisi, jopa koko maailman finanssialan kriisi tämä on siitä syystä, että yksittäisten maiden kriisit heijastuvat kaikille markkinoille: valuuttoihin pörsseihin, tavaramarkkinoille.
Koeta tajuta kokonaisuudet. Se auttaa yksityiskohtien ymmärtämisessä.
Ymmärrän kyllä, että monilla suurilla mailla EU:ssa ja varsinkin Aasiassa on huoli kriisimaiden kohtalosta. Ongelma vain on se, että sekä valheella holtittomasti velkaantuneet maat ja niitä luotottaneet ahneet yksityiset ja valtiolliset rahoituslaitokset ovat laiminlyöneet vastuunsa yhteisessä ymmärryksessä.
On väärin, ettei vastuunkantoa rajoiteta sopimusosapuoliin, vaan että nyt pyritään euroa ja Euroopan Unionia puolustamaan sellaisella yhteisvastuulla, johon ei ole mitään oikeudellista perustetta. EU on Neuvostoliiton tiellä.
0Äänestä
Näin oN
old_profile_40407 kirjoitti:
Ymmärrän kyllä, että monilla suurilla mailla EU:ssa ja varsinkin Aasiassa on huoli kriisimaiden kohtalosta. Ongelma vain on se, että sekä valheella holtittomasti velkaantuneet maat ja niitä luotottaneet ahneet yksityiset ja valtiolliset rahoituslaitokset ovat laiminlyöneet vastuunsa yhteisessä ymmärryksessä.
On väärin, ettei vastuunkantoa rajoiteta sopimusosapuoliin, vaan että nyt pyritään euroa ja Euroopan Unionia puolustamaan sellaisella yhteisvastuulla, johon ei ole mitään oikeudellista perustetta. EU on Neuvostoliiton tiellä.
alusta asti. Neuvostoliiton tie on aina klobaalissa yhdistymisessä.
Kuka käski äänestää liitttymisen puolesta?
Tosiasia on että EU oli suomelle virhe. Vielä suurempi virhe oli euroon liittyminen.
Mutta kun Niinistöllä jaLipposellla piti kaulus pystyssä kulkea maailmalla kun ei viitsineet sanoa että ovat Suomalaisia. Joku taukki oli epäillyt että suomi on osa neuvostoliittoa niin sen osoittamsieksi että ei ole niin piti liittyä Eu:iin.
Eu on noiden kahden jäärän Itsetunnon kohotusyritys.
0Äänestä
Sovitaan niin
old_profile_40407 kirjoitti:
Ymmärrän kyllä, että monilla suurilla mailla EU:ssa ja varsinkin Aasiassa on huoli kriisimaiden kohtalosta. Ongelma vain on se, että sekä valheella holtittomasti velkaantuneet maat ja niitä luotottaneet ahneet yksityiset ja valtiolliset rahoituslaitokset ovat laiminlyöneet vastuunsa yhteisessä ymmärryksessä.
On väärin, ettei vastuunkantoa rajoiteta sopimusosapuoliin, vaan että nyt pyritään euroa ja Euroopan Unionia puolustamaan sellaisella yhteisvastuulla, johon ei ole mitään oikeudellista perustetta. EU on Neuvostoliiton tiellä.
Jos ymmärrät kokonaisuuksia, niin ymmärrät senkin, että vastuuttomuudesta johtuva kriisi on ensin hoidettava ja sen jälkeen korjattava vastuuasiat kuntoon.
Ymmärrät siis ilman muuta tämänkin, että kun talosta nurkka jo palaa, niiin ei seistä tumput suorassa huutamassa, että sytyttäjä tulkoon sammuttamaankin, vaan sammutetaan palo itse ensin ja sitten haetaan sytyttäjä vastuuseen.
Ja jos oikein hyvin ymmärrät, niin tajuat varsinkin sen, että mehia kohkaa nyt ihan väärästä asiasta, kun se hehkuttaa sellaista mielkikuvaa, että Niinistö olisi kritisoinut Suomen hallitusta siitä "innokkuudesta", millä Kreikan kriisi hoidettiin, kun Niinistö kritisoi koko EU:ta siitä innokkuudesta, jolla nyt rakennetaan turvajärjestelmää sellaiseksi, ettei holtittomien velkaantujien tarvitsisikaan ottaa edes tulevaisuudessa vastuuta holtittomuudestaan.
Kukaanhan ei kiistä vastuuttomuuksia ja laiminlyöntejä. on vain pidettävä erossa ne toimet, joilla sivulliset - kuten Suomi ja muut taloutensa hyvin hoitaneet valtiot - suojautuvat siltä, ettei kriisi pahenisi ja leviäisi näihin sivullisiin valtioihin, erossa niistä toimista, joilla vastuuttomat ja holtittomat saatetaan ojennukseen heti, kun kriisin leviämisen uhkaa ei enää ole.
Tyhmähän sinä olisit jos mitään muuta luulisit.
Vai mitä?
0Äänestä
Niinpä niin
Ymmärsin Niinistön talouspoliittisen ajattelun hieman toisin, tosin en itse keskustelua ole katsonut. Niinistö nähdäkseni oli varsin selväsanainen. Velkaantuminen on maiden sisäinen asia ja sen ei tulisi koskea koko valuuttaa. Vanha kunnon periaate on tässäkin, velka on velkoja ja velallisen keskinäinen asia, sen ei tulisi koskea muita.
Niinistön perään kuuluttama asia oli se, että ne valtiot joiden pankit ovat riskiluotottaneet ja samalla saaneet korkohyötyä olisivat suuremmassa vastuussa luototusta saaneiden maiden velkaongelmasta, kuin ne maat joiden pankkitoiminta on ollut vähemmän voitollista, ts. suurten riskien ottamisesta pidättäydyttävää. Niinistön kanta oli suurin piirtein sama, kuin demareiden linjaukset olivat aikoinaan.
Periaatteistahan viime kädessä on kyse, pelastetaanko pankit aina kun ne ovat riskiluototuksella itsensä ongelmiin saattaneet ja keiden tähän palon sammutukseen tulisi osallistua ja minkälaisilla riskeillä? Valtioiden tulisi saada myös pankkisektorin valvonta aikaiseksi, muuten myös niiden tulee tietenkin vastata riskeistä, mutta koskeeko tämä periaate myös maita, joissa asiat ovat kunnossa? suomi on liian lepsusti lähtenyt eurorintamaan, tämä on ikävä kyllä totuus. Kiva kun Kokoomuksessakin on viimein herätty. Kataisen sinisilmäisyys ja talouspoliittinen ymmärtämättömyys on jo nyt tullut meille liian kalliiksi. Vastuuta ei ole (yksilöillä) mikäli sitä jaetaan liian suurelle joukolle, tämä periaate on länsimaissa ollut tuttu jo antiikin ajoilta.
0Äänestä
...asioita
Niinpä niin kirjoitti:
Ymmärsin Niinistön talouspoliittisen ajattelun hieman toisin, tosin en itse keskustelua ole katsonut. Niinistö nähdäkseni oli varsin selväsanainen. Velkaantuminen on maiden sisäinen asia ja sen ei tulisi koskea koko valuuttaa. Vanha kunnon periaate on tässäkin, velka on velkoja ja velallisen keskinäinen asia, sen ei tulisi koskea muita.
Niinistön perään kuuluttama asia oli se, että ne valtiot joiden pankit ovat riskiluotottaneet ja samalla saaneet korkohyötyä olisivat suuremmassa vastuussa luototusta saaneiden maiden velkaongelmasta, kuin ne maat joiden pankkitoiminta on ollut vähemmän voitollista, ts. suurten riskien ottamisesta pidättäydyttävää. Niinistön kanta oli suurin piirtein sama, kuin demareiden linjaukset olivat aikoinaan.
Periaatteistahan viime kädessä on kyse, pelastetaanko pankit aina kun ne ovat riskiluototuksella itsensä ongelmiin saattaneet ja keiden tähän palon sammutukseen tulisi osallistua ja minkälaisilla riskeillä? Valtioiden tulisi saada myös pankkisektorin valvonta aikaiseksi, muuten myös niiden tulee tietenkin vastata riskeistä, mutta koskeeko tämä periaate myös maita, joissa asiat ovat kunnossa? suomi on liian lepsusti lähtenyt eurorintamaan, tämä on ikävä kyllä totuus. Kiva kun Kokoomuksessakin on viimein herätty. Kataisen sinisilmäisyys ja talouspoliittinen ymmärtämättömyys on jo nyt tullut meille liian kalliiksi. Vastuuta ei ole (yksilöillä) mikäli sitä jaetaan liian suurelle joukolle, tämä periaate on länsimaissa ollut tuttu jo antiikin ajoilta.
Kaikki, mitä puhutaan pankkien, sijoittajien, lainanantajien sekä velkaantuneiden maiden hallitusten, eli lainanottajien, vastuusta on oikein.
Se vaan ei ole koko totuus.
Yksikään valtio ei ole edes EU:ssa saati koko maailmassa mikään kokonaisuudesta eristettävissä oleva elementti. Jokainen pankki on riskeineen osa oman maaonosansa ja myös koko maailman taloutta. Lähimuistissa pitäisi olla esimerkki kuinka USA:n holtittomaksi päässyt finanssikupla puhjetessaan heijasti Suomeen vientilaman ja romahdutti Islannin talouden.
Vastaavasti Kreikan, Irlannin ja Välimeren maiden velalla hoidetut kansantaloudet, niiden pankit ja näille maille lainanneet ulkomaiset finanssilaitokset ovat sellainen osa EU:ta, Eurooppaa ja koko maailmaa, ettemme me voi mennä ainakaan oman etumme nimissä sanomaan, että hoitakaa itse sotkunne, kun olette ne itse saaneet aikaankin.
Seuraukset tuollaisesta olisivat meille ikävämmät kuin se, että koetetaan ensin sammuttaa kriisi ja sitten korjata järjestelmä sellaiseksi, että kriisien todennäköisyys tulevaisuudessa vähenee.
Niinistön haastattelua kommentoinut media valitettavasti yksinkertaisti monimutkaista asiaa niin kuin sinäkin teet, kun se ruokki mielikuvaa, että Niinistö olisi kritisoinut sitä, mitä jo on tehty Kreikan ja Islannin suhteen. Niinhän asia ei ollut, kun Niinistö puhui tulevaisuudesta. vastuita on todella selvennettävä ja riskiluottoja ottaneet ja antaneet on nykyistä selvemmin pantava vastuuseen ottamistaan riskeistä.
Se nyt vaan on niin, että jos talosta nurkka jo palaa, niin ei asukkaiden sovi jäädä pihalle riitelemään siitä, kuka tulen sytytti ja kuka on vastuussa sen sammuttamisesta, vaan ensin sammutetaan tuli ja sitten vasta haetaan vastuulliset esiin.
0Äänestä
Niinpä niin
...asioita kirjoitti:
Kaikki, mitä puhutaan pankkien, sijoittajien, lainanantajien sekä velkaantuneiden maiden hallitusten, eli lainanottajien, vastuusta on oikein.
Se vaan ei ole koko totuus.
Yksikään valtio ei ole edes EU:ssa saati koko maailmassa mikään kokonaisuudesta eristettävissä oleva elementti. Jokainen pankki on riskeineen osa oman maaonosansa ja myös koko maailman taloutta. Lähimuistissa pitäisi olla esimerkki kuinka USA:n holtittomaksi päässyt finanssikupla puhjetessaan heijasti Suomeen vientilaman ja romahdutti Islannin talouden.
Vastaavasti Kreikan, Irlannin ja Välimeren maiden velalla hoidetut kansantaloudet, niiden pankit ja näille maille lainanneet ulkomaiset finanssilaitokset ovat sellainen osa EU:ta, Eurooppaa ja koko maailmaa, ettemme me voi mennä ainakaan oman etumme nimissä sanomaan, että hoitakaa itse sotkunne, kun olette ne itse saaneet aikaankin.
Seuraukset tuollaisesta olisivat meille ikävämmät kuin se, että koetetaan ensin sammuttaa kriisi ja sitten korjata järjestelmä sellaiseksi, että kriisien todennäköisyys tulevaisuudessa vähenee.
Niinistön haastattelua kommentoinut media valitettavasti yksinkertaisti monimutkaista asiaa niin kuin sinäkin teet, kun se ruokki mielikuvaa, että Niinistö olisi kritisoinut sitä, mitä jo on tehty Kreikan ja Islannin suhteen. Niinhän asia ei ollut, kun Niinistö puhui tulevaisuudesta. vastuita on todella selvennettävä ja riskiluottoja ottaneet ja antaneet on nykyistä selvemmin pantava vastuuseen ottamistaan riskeistä.
Se nyt vaan on niin, että jos talosta nurkka jo palaa, niin ei asukkaiden sovi jäädä pihalle riitelemään siitä, kuka tulen sytytti ja kuka on vastuussa sen sammuttamisesta, vaan ensin sammutetaan tuli ja sitten vasta haetaan vastuulliset esiin.
Mikähän mahtaa olla totuus, se lienee varsin vaikea asia hahmotettavaksi vielä nyt. Kuitenkin yksinkertaisten asioiden monimutkaistaminen on eräs tapa kiertää totuutta. Jos ajatellaan Islanninkin tilannetta, lienee varsin selvää se, että Islanti ajautui vaikeuksiin yksinkertaisesti sen vuoksi koska maassa finanssivalvonta ei toiminut. Luototus oli hulvatonta ja maailmanvalloitus nähtiin mahdolliseksi vaikka Sampoa ei oltu keksitty edelleenkään. Islanti olisi ajautunut vaikeuksiin, vaikka Yhdysvalloissa ei ei olisi kehitetty finanssipuolen ikiliikkujan epäonnistunutta prototyyppiä.
Pankkien luototukset ovat voitontavoittelua, ne eivät siis ole hyväntekeväisyyttä eivät edes silloin kun valioiden velkakirjoja lunastetaan. Kysymys on siis aika yksinkertaisesta asiasta, onko koko yhteisön velkaannuttava sen vuoksi, että osa pankeista on heittäytynyt ahneiksi ja tämä on mahdollistettu riittämättömällä valvonnalla? Irlannin tilanteessa nähtiin se, mitä tapahtuu jos ei liian nopeasti ryhdytä pelastusoperaatioihin. Kansainväliset pankit ottavat osan riskeistä omalle kontolleen. Unionin maiden ei tarvinnut koko vastuuta kantaa.
Kreikan tilanteessa oleellisinta oli se, että luototusta antaneet pankit olivat Eurooppalaisia finanssijättejä ja oli aika ymmärrettävää, että Saksa ja Ranska halusivat koko Unionin alueen kantavan pankkiensa riskisijoituksien vastuut. Nopea toiminta oli tarpeen, mutta tilanne ei kuitenkaan edellyttänyt aivan noin summittaista sitoutumista kuten nyt tehtiin. Finanssivalvonta olisi pitänyt hoitaa ja näin estää uusien tulipalojen syttyminen. Palojen sammuttaminen ei ole järkevää, mikäli aina sallitaan nurkkien syttyvän ja toimitaan vasta sitten sammutustyössä vaikkakin yhteisvoimin. Nurkkien valvominen ennen niiden syttymistä on järkevämpää ja taloudellisempaa.
0Äänestä
kadunmies Erkki
Näin oN kirjoitti:
alusta asti. Neuvostoliiton tie on aina klobaalissa yhdistymisessä.
Kuka käski äänestää liitttymisen puolesta?
Tosiasia on että EU oli suomelle virhe. Vielä suurempi virhe oli euroon liittyminen.
Mutta kun Niinistöllä jaLipposellla piti kaulus pystyssä kulkea maailmalla kun ei viitsineet sanoa että ovat Suomalaisia. Joku taukki oli epäillyt että suomi on osa neuvostoliittoa niin sen osoittamsieksi että ei ole niin piti liittyä Eu:iin.
Eu on noiden kahden jäärän Itsetunnon kohotusyritys.
Juuri niin kauluspystyssä eliitti hivutti suomen ilman kansanäänestystä euroon. Silloin oli kärjessä Lipponen ja valtiovarainministerinä Niinistö kannoillaan eliittimedian hallelujakuoro.Ne talousoppineet jotka silloin varoittivat ja ehdottivat että pysyttäisiin vain samoilla linjoilla Ruotsin kanssa niitä tämä ylimielinen talousmessias Niinistö eliittimedian hallelujakuoron säestäessä piti lähinnä vähäjärksenä. Nyt kun koko euro horjuu ja on ajautunut kriisiin taas kerran Niinistö jakelee jo kertaalleen homehtuneita ohjeita ja media hurraa,kuinkas muuten. Sillä ex Neuvostoliitolla ja nykyisellä eu-lla on paljonkin yhteistä. Jäsenvaltiot molemmissa koki ja kokevat että heitä riistetään toisten hyväksi. Ex neukkulassa oli kuuluisa etelän Kazastanin ns puuvillamafia joka huijasi Moskovalta miljardeja samoin opein kuten nyt eu-ssa etelä kusettaa meitä.
0Äänestä
Tosi on
Niinpä niin kirjoitti:
Mikähän mahtaa olla totuus, se lienee varsin vaikea asia hahmotettavaksi vielä nyt. Kuitenkin yksinkertaisten asioiden monimutkaistaminen on eräs tapa kiertää totuutta. Jos ajatellaan Islanninkin tilannetta, lienee varsin selvää se, että Islanti ajautui vaikeuksiin yksinkertaisesti sen vuoksi koska maassa finanssivalvonta ei toiminut. Luototus oli hulvatonta ja maailmanvalloitus nähtiin mahdolliseksi vaikka Sampoa ei oltu keksitty edelleenkään. Islanti olisi ajautunut vaikeuksiin, vaikka Yhdysvalloissa ei ei olisi kehitetty finanssipuolen ikiliikkujan epäonnistunutta prototyyppiä.
Pankkien luototukset ovat voitontavoittelua, ne eivät siis ole hyväntekeväisyyttä eivät edes silloin kun valioiden velkakirjoja lunastetaan. Kysymys on siis aika yksinkertaisesta asiasta, onko koko yhteisön velkaannuttava sen vuoksi, että osa pankeista on heittäytynyt ahneiksi ja tämä on mahdollistettu riittämättömällä valvonnalla? Irlannin tilanteessa nähtiin se, mitä tapahtuu jos ei liian nopeasti ryhdytä pelastusoperaatioihin. Kansainväliset pankit ottavat osan riskeistä omalle kontolleen. Unionin maiden ei tarvinnut koko vastuuta kantaa.
Kreikan tilanteessa oleellisinta oli se, että luototusta antaneet pankit olivat Eurooppalaisia finanssijättejä ja oli aika ymmärrettävää, että Saksa ja Ranska halusivat koko Unionin alueen kantavan pankkiensa riskisijoituksien vastuut. Nopea toiminta oli tarpeen, mutta tilanne ei kuitenkaan edellyttänyt aivan noin summittaista sitoutumista kuten nyt tehtiin. Finanssivalvonta olisi pitänyt hoitaa ja näin estää uusien tulipalojen syttyminen. Palojen sammuttaminen ei ole järkevää, mikäli aina sallitaan nurkkien syttyvän ja toimitaan vasta sitten sammutustyössä vaikkakin yhteisvoimin. Nurkkien valvominen ennen niiden syttymistä on järkevämpää ja taloudellisempaa.
Pankit tuskin ovat syyllisiä siihen, että Etelä-Euroopan taantuvat valtiot eivät ole olleet poliittisesti tarpeeksi vahvoja pitämään talouksiaan terveellä pohjalla, vaan ovat lähteneet rahoittamaan menojaan velalla, kun poliittinen rohkeus ei ole riittänyt menoleikkauksiin eikä verojen korotuksiin.
Rahan lainaajia nimittäin aina löytyy, jos on lainan pyytäjiä, mutta harvemmin lainaajia syytetään siitä, että holtittomat ylivelkaantuvat pysyvästi.
0Äänestä
Niinpä niin
Tosi on kirjoitti:
Pankit tuskin ovat syyllisiä siihen, että Etelä-Euroopan taantuvat valtiot eivät ole olleet poliittisesti tarpeeksi vahvoja pitämään talouksiaan terveellä pohjalla, vaan ovat lähteneet rahoittamaan menojaan velalla, kun poliittinen rohkeus ei ole riittänyt menoleikkauksiin eikä verojen korotuksiin.
Rahan lainaajia nimittäin aina löytyy, jos on lainan pyytäjiä, mutta harvemmin lainaajia syytetään siitä, että holtittomat ylivelkaantuvat pysyvästi.
Etelä-Euroopan talousongelmat olivat tiedossa, siksi pankit lainasivat riskikoroilla. jos talousasioista on edes hieman kiinnostunut, silloin tietää riskikoron tarkoittavan sitä, että lainaajalla ei ole kovin hyvät mahdollisuudet takaisinmaksuun. Eurooppalaiset finanssijätit tekivät riskiluototuksen avulla varsin hyvän tilin, toki ansaitsemisen mahdollistivat euromaat.
Lainanantaja ottaa osaltaan vastuun, mikäli lainoittaa sellaisia kohteita jotka eivät lainoistaan suoriudu. Tappioita ei tällöin kateta yleensä verovaroin. Viime laman aikanahan Suomi perusti ns. roskapankin jonne näitä riskiluokitettuja lainoja kerättiin, kokemukset tämän tyyppisestä toiminnasta eivät olleet hyviä. Kokemuksista tulisi ottaa opikseen, eikä toistaa samoja virheitä.
0Äänestä
kirveellä olis töitä
kadunmies Erkki kirjoitti:
Juuri niin kauluspystyssä eliitti hivutti suomen ilman kansanäänestystä euroon. Silloin oli kärjessä Lipponen ja valtiovarainministerinä Niinistö kannoillaan eliittimedian hallelujakuoro.Ne talousoppineet jotka silloin varoittivat ja ehdottivat että pysyttäisiin vain samoilla linjoilla Ruotsin kanssa niitä tämä ylimielinen talousmessias Niinistö eliittimedian hallelujakuoron säestäessä piti lähinnä vähäjärksenä. Nyt kun koko euro horjuu ja on ajautunut kriisiin taas kerran Niinistö jakelee jo kertaalleen homehtuneita ohjeita ja media hurraa,kuinkas muuten. Sillä ex Neuvostoliitolla ja nykyisellä eu-lla on paljonkin yhteistä. Jäsenvaltiot molemmissa koki ja kokevat että heitä riistetään toisten hyväksi. Ex neukkulassa oli kuuluisa etelän Kazastanin ns puuvillamafia joka huijasi Moskovalta miljardeja samoin opein kuten nyt eu-ssa etelä kusettaa meitä.
Kyllä tää eu on yks neukkuolhoosi. Kreikan,Irlannin jne kuprut tulevat äkkiä "yllätyksnä",mutta jättilasku ei sitten olekkaan yllätys.Korruption,varkaitten,rosvojen, kerjäläisten,huorien ym paskasakin iljettävä viritys koko eu.
0Äänestä
usko pois
Niinpä niin kirjoitti:
Etelä-Euroopan talousongelmat olivat tiedossa, siksi pankit lainasivat riskikoroilla. jos talousasioista on edes hieman kiinnostunut, silloin tietää riskikoron tarkoittavan sitä, että lainaajalla ei ole kovin hyvät mahdollisuudet takaisinmaksuun. Eurooppalaiset finanssijätit tekivät riskiluototuksen avulla varsin hyvän tilin, toki ansaitsemisen mahdollistivat euromaat.
Lainanantaja ottaa osaltaan vastuun, mikäli lainoittaa sellaisia kohteita jotka eivät lainoistaan suoriudu. Tappioita ei tällöin kateta yleensä verovaroin. Viime laman aikanahan Suomi perusti ns. roskapankin jonne näitä riskiluokitettuja lainoja kerättiin, kokemukset tämän tyyppisestä toiminnasta eivät olleet hyviä. Kokemuksista tulisi ottaa opikseen, eikä toistaa samoja virheitä.
Riskikoroista ei ole kyse, koska valtionlainojen korkotaso on aika matala. Pankkien kannalta on ollut kyse enemmänkin valtioiden luottojen varmuudesta, koska valtiot harvemmin menevät konkurssiin.
Siinä olet väärässä, että asia olisi "ennalta tiedetty". Kreikkahan pimitti tietoja EU:lta ja asiat paljastuivat vasta, kun Kreikan haluamien lainojen (velkakirjojen) korkoa piti nostaa, kun paperit eivät menneet enää muuten kaupaksi.
Se, että tähän tilanteeseen tultiin, ei ole yksinkertaisen selityksen paikka. Kreikka ja muut Välimeren EU-jäsenet ovat toki jo vuosia menettäneet kilpailukykyään ja muuttuneet taloudellisesti tehottomammiksi. Noiden maiden poliittinen johto ei kuitenkaan ole rohjennut tehdä tarpeellisia rakennemuutoksia kannatuksen menettämisen pelossa, vaan ryhtynyt elämään velalla.
Tämä on ongelman alkusyy, ei se, että pankit olisivat tyrkyttäneet riskiluottojaan näille valtioille.
0Äänestä
Niinpä niin
usko pois kirjoitti:
Riskikoroista ei ole kyse, koska valtionlainojen korkotaso on aika matala. Pankkien kannalta on ollut kyse enemmänkin valtioiden luottojen varmuudesta, koska valtiot harvemmin menevät konkurssiin.
Siinä olet väärässä, että asia olisi "ennalta tiedetty". Kreikkahan pimitti tietoja EU:lta ja asiat paljastuivat vasta, kun Kreikan haluamien lainojen (velkakirjojen) korkoa piti nostaa, kun paperit eivät menneet enää muuten kaupaksi.
Se, että tähän tilanteeseen tultiin, ei ole yksinkertaisen selityksen paikka. Kreikka ja muut Välimeren EU-jäsenet ovat toki jo vuosia menettäneet kilpailukykyään ja muuttuneet taloudellisesti tehottomammiksi. Noiden maiden poliittinen johto ei kuitenkaan ole rohjennut tehdä tarpeellisia rakennemuutoksia kannatuksen menettämisen pelossa, vaan ryhtynyt elämään velalla.
Tämä on ongelman alkusyy, ei se, että pankit olisivat tyrkyttäneet riskiluottojaan näille valtioille.
Mikäli yhteiskunnallista keskustelua haluaa käydä, silloin perusasioista tulisi olla edes jonkin verran perillä. äänestyskäyttäytyminen voi olla joko emotionaalista ja näin kulttuuriin ja perinteisiin nojaavaa, tai se voi perustus pragmaattiseen harkintaan, jos kyse on viimeksi mainitusta, silloin poliittisenpäätöksenteonprosessit olisi hallittava, muuten harkinta on mahdotonta.
Lyhyesti siis valtioiden luottoluokituksista: Luottoluokituksia tekevät kolme kansainvälisesti suurinta luokituslaitosta Fitch'iltä, Moody's Investor Service's (Moody's) ja Standard & Poor's (S&P). Käytännössä valtiovarainministeriö vastaa Suomessa valtion luottoluokitusarvioihin liittyvästä valmistelusta.
Luokituksia voidaan hankkia erityyppisille lyhyt- ja pitkäaikaisille velka- ja sijoituksille: obligaatioille, rahoitustodistusohjelmille, talletuksille, erityisrahoitusjärjestelyille jne. Luokitukset voivat liittyä joko kotimaiseen tai ulkomaiseen luokitukseen.
Luottoluokituslaitokset arvioivat yrityksiä, pankkeja ja valtioita seuraavaa asteikkoa käyttäen, silloin käytössä on noin 20 erilaista kelpoisuusluokkaa. Paras luottokelpoisuus on 3. A:ta (AAA). Sen alapuolella on erittäin hyvän luottokelpoisuuden taso AA luokka (AA , AA ja AA-). Seuraavaksi on vahvan luottokelpoisuuden taso A luokka (A , A ja A-). Tämän alapuolella ovat välttävän luottokelpoisuuden tasot, BBB luokat (BBB , BBB ja BBB-). Näitä kymmentä luottokelpoisuusluokkaa kutsutaan yhteisnimellä investointitaso (AAA:sta BBB-:een). Tämän alapuolella on spekulatiivinen taso (BB luokat), erittäin spekulatiivinen taso (B luokat), suuren maksuhäiriöriskin taso (CCC, CC ja C) sekä maksuhäiriötaso (D, SD). Luokituslaitokset antavat käyttämiensä arvosanojen lisämerkintänä myös indikaation luokituksen suunnasta; joko myönteiset näkymät, vakaat näkymät tai heikentyvät näkymät. Laitosten käyttämät luokitusarvosanat vaihtelevat teknisiltä merkinnöiltään jonkin verran.
Luokitukseen vaikuttavat maiden kehitykset ja taloushistoriat, arviot keskipitkien aikavälien kehityksistä ja nykysetä talouspolitiikan suunnasta. Julkisien talouksien rahoitusasemasta, yleistä velkaantuneisuuksista sekä julkisten tulojen ja menojen suhteista bruttokansantuoteteesiin. Kaikki nämä ovat erittäin tärkeitä mittareita valtioiden luottokelpoisuutta arvioitaessa.
Luokituslaitosten tarkastelujen tavoitteena on tunnistaa mahdollisia riskitekijöitä, jotka voivat vaikuttaa maan velanmaksukykyyn tai -halukkuuteen. Lisäksi poliittisen järjestelmän vakaus on keskeinen arviointikohde. Valtioiden luokitukseen vaikuttaa myös verotusoikeus sekä maan rahapoliittinen asema.
Koska Kreikka oli luottoluokitusarvioinneissa sijoitettu riskiryhmään. JOKAINEN talouspolitiikkaa seurannut tiesi kreikkalaisten ongelmista jo kauan, havainnointiin riitti pelkästään valtionlainojen koronmäärä. Eurooppalaiset finanssitalot tekivätkin varsin nopeasti hyvän tilin, ne lainasivat Kreikalle riskirahakorolla ja saivat saman tien uudet vakuudet ja osan lainoista maksettiin pois riskikorkoineen. Euromaat kun ratsastivat apuun rahat taskusta tursuten.
0Äänestä
Sano selvemmin
Niinpä niin kirjoitti:
Mikäli yhteiskunnallista keskustelua haluaa käydä, silloin perusasioista tulisi olla edes jonkin verran perillä. äänestyskäyttäytyminen voi olla joko emotionaalista ja näin kulttuuriin ja perinteisiin nojaavaa, tai se voi perustus pragmaattiseen harkintaan, jos kyse on viimeksi mainitusta, silloin poliittisenpäätöksenteonprosessit olisi hallittava, muuten harkinta on mahdotonta.
Lyhyesti siis valtioiden luottoluokituksista: Luottoluokituksia tekevät kolme kansainvälisesti suurinta luokituslaitosta Fitch'iltä, Moody's Investor Service's (Moody's) ja Standard & Poor's (S&P). Käytännössä valtiovarainministeriö vastaa Suomessa valtion luottoluokitusarvioihin liittyvästä valmistelusta.
Luokituksia voidaan hankkia erityyppisille lyhyt- ja pitkäaikaisille velka- ja sijoituksille: obligaatioille, rahoitustodistusohjelmille, talletuksille, erityisrahoitusjärjestelyille jne. Luokitukset voivat liittyä joko kotimaiseen tai ulkomaiseen luokitukseen.
Luottoluokituslaitokset arvioivat yrityksiä, pankkeja ja valtioita seuraavaa asteikkoa käyttäen, silloin käytössä on noin 20 erilaista kelpoisuusluokkaa. Paras luottokelpoisuus on 3. A:ta (AAA). Sen alapuolella on erittäin hyvän luottokelpoisuuden taso AA luokka (AA , AA ja AA-). Seuraavaksi on vahvan luottokelpoisuuden taso A luokka (A , A ja A-). Tämän alapuolella ovat välttävän luottokelpoisuuden tasot, BBB luokat (BBB , BBB ja BBB-). Näitä kymmentä luottokelpoisuusluokkaa kutsutaan yhteisnimellä investointitaso (AAA:sta BBB-:een). Tämän alapuolella on spekulatiivinen taso (BB luokat), erittäin spekulatiivinen taso (B luokat), suuren maksuhäiriöriskin taso (CCC, CC ja C) sekä maksuhäiriötaso (D, SD). Luokituslaitokset antavat käyttämiensä arvosanojen lisämerkintänä myös indikaation luokituksen suunnasta; joko myönteiset näkymät, vakaat näkymät tai heikentyvät näkymät. Laitosten käyttämät luokitusarvosanat vaihtelevat teknisiltä merkinnöiltään jonkin verran.
Luokitukseen vaikuttavat maiden kehitykset ja taloushistoriat, arviot keskipitkien aikavälien kehityksistä ja nykysetä talouspolitiikan suunnasta. Julkisien talouksien rahoitusasemasta, yleistä velkaantuneisuuksista sekä julkisten tulojen ja menojen suhteista bruttokansantuoteteesiin. Kaikki nämä ovat erittäin tärkeitä mittareita valtioiden luottokelpoisuutta arvioitaessa.
Luokituslaitosten tarkastelujen tavoitteena on tunnistaa mahdollisia riskitekijöitä, jotka voivat vaikuttaa maan velanmaksukykyyn tai -halukkuuteen. Lisäksi poliittisen järjestelmän vakaus on keskeinen arviointikohde. Valtioiden luokitukseen vaikuttaa myös verotusoikeus sekä maan rahapoliittinen asema.
Koska Kreikka oli luottoluokitusarvioinneissa sijoitettu riskiryhmään. JOKAINEN talouspolitiikkaa seurannut tiesi kreikkalaisten ongelmista jo kauan, havainnointiin riitti pelkästään valtionlainojen koronmäärä. Eurooppalaiset finanssitalot tekivätkin varsin nopeasti hyvän tilin, ne lainasivat Kreikalle riskirahakorolla ja saivat saman tien uudet vakuudet ja osan lainoista maksettiin pois riskikorkoineen. Euromaat kun ratsastivat apuun rahat taskusta tursuten.
Yritätkö tuolla luottoluokitusjutullasi sanoa, että lainaa ei olisi saanut enää antaa, vaikka Kreikka sitä pyysi?
Etkö ymmärrä, mitä siitä olisi seurannut korkomarkkinoilla ainakin reilun kymmenen muun valtion lainojen koroille, jos EU ei olisi mennyt mukaan ja toiminut niin, ettei valtionlainojen korkotaso päässyt ryöstäytymään nousuun?
Jos ajattelet, että luottoriski on vain pankkien asia, olet väärässä, koska sen seuraukset heijastuvat nopeasti ja laajalle, aivan niin kuin USA:n pankkikriisissäkin kävi.
Ongelman ydin on valtioiden velkaantumisessa. Kriisin mahdollisuus poistuu vasta sitten, kun velkaantuminen saadaan aisoihin.
Ei tässä muusta ole kyse kuin siitä, että Kreikkaa ja islantia auttamalla EU osti lisäaikaa, jottei kriisi aiheuttaisi lamaa ihan heti. Lisäpanostuksiinkin näyttää löytyvän valmiuksia, koska markkinat halutaan rauhoittaa, ettei korkotaso nousisi, vaikka Suomi painottaakin vahvasti, että lisätakuiden antaminen on sellaisenaan väärä tie, kun pitäisi voimakkaammin puuttua ongelman ytimeen, eli velkaantumiseen eikä velkaantuneiden valtioiden ylivelkaantumisen tukemiseen, vaikka annettuja takauksia ei koskaan jouduttaisikaan maksamaan.
Velkaantumisesta on pyrittävä pääsemään pois, ei pitkittämään sitä. tässä prosessissa puhutaan asian sivusta, jos jankutetaan, että riskit pitäisi sysätä lainoja antaneille pankeille, koska sen tien päässä on riskin siirtyminen yli koko EU:n ja edelleen yli koko maailman, jolloin Suomi on taas suuri kärsijä siksi, että olemme riippuvaisia viennistä.
lamaan pudotetut ostajamaammehan eivät meiltä mitään osta, jos niiden pankit ajautuvat tappiokierteeseen eivätkä voi tarpeeksi rahoittaa oman maansa tuontiyrityksiä ja investointeja.
0Äänestä
Niinpä niin
Sano selvemmin kirjoitti:
Yritätkö tuolla luottoluokitusjutullasi sanoa, että lainaa ei olisi saanut enää antaa, vaikka Kreikka sitä pyysi?
Etkö ymmärrä, mitä siitä olisi seurannut korkomarkkinoilla ainakin reilun kymmenen muun valtion lainojen koroille, jos EU ei olisi mennyt mukaan ja toiminut niin, ettei valtionlainojen korkotaso päässyt ryöstäytymään nousuun?
Jos ajattelet, että luottoriski on vain pankkien asia, olet väärässä, koska sen seuraukset heijastuvat nopeasti ja laajalle, aivan niin kuin USA:n pankkikriisissäkin kävi.
Ongelman ydin on valtioiden velkaantumisessa. Kriisin mahdollisuus poistuu vasta sitten, kun velkaantuminen saadaan aisoihin.
Ei tässä muusta ole kyse kuin siitä, että Kreikkaa ja islantia auttamalla EU osti lisäaikaa, jottei kriisi aiheuttaisi lamaa ihan heti. Lisäpanostuksiinkin näyttää löytyvän valmiuksia, koska markkinat halutaan rauhoittaa, ettei korkotaso nousisi, vaikka Suomi painottaakin vahvasti, että lisätakuiden antaminen on sellaisenaan väärä tie, kun pitäisi voimakkaammin puuttua ongelman ytimeen, eli velkaantumiseen eikä velkaantuneiden valtioiden ylivelkaantumisen tukemiseen, vaikka annettuja takauksia ei koskaan jouduttaisikaan maksamaan.
Velkaantumisesta on pyrittävä pääsemään pois, ei pitkittämään sitä. tässä prosessissa puhutaan asian sivusta, jos jankutetaan, että riskit pitäisi sysätä lainoja antaneille pankeille, koska sen tien päässä on riskin siirtyminen yli koko EU:n ja edelleen yli koko maailman, jolloin Suomi on taas suuri kärsijä siksi, että olemme riippuvaisia viennistä.
lamaan pudotetut ostajamaammehan eivät meiltä mitään osta, jos niiden pankit ajautuvat tappiokierteeseen eivätkä voi tarpeeksi rahoittaa oman maansa tuontiyrityksiä ja investointeja.
Kreikan kriisistä sen verran, että tietenkään luottoa ei pitänyt antaa. EI, ellei samalla maan tervehdyttämistä vaadittu. Pankithan jatkoivat luotottamista tietäen sen, ettei maa missään olosuhteissa pysty veloistaan suoriutumaan. Riskiluototus näkyi ainoastaan korkeina korkoprosentteina. Luotottajan tulisi kantaa vastuunsa, eikä luottaa siihen että euron vuoksi muut maat ottaisivat vastuut kannettavakseen. Irlannissahan luotonantajat kävivät osaltaan maata tukemaan, koska Euroopan suuret finanssitavaratalot eivät olleet pääosin rahoituksesta vastaamassa. Suomi siis lainaantui, koska se pelasti Saksan ja Ranskan suuret pankit.
Samaa mieltä olen siitä, että finanssikriisiltä pelastuttiin lainapaketin solmimisen ansioista, mutta pankkeja ei olisi tullut päästää aivan kuin koiria veräjästä. Pankit eivät voi jatkossa tehdä voittojaan veronmaksajien rahoilla, tämä tulisi olla aika lailla selkeän talouspoliittisen säännön.
Mikäli ajatellemme laman leviämistä koko euroalueelle, niin merkkejähän siitä on olemassa jo nyt. Mikäli valtion toimesta aiheutettua inflaatiota ei täällä meillä saada kuriin ja euron heikkenemisen vuoksi inflaatio lisääntyy myös muissa Euroopan maissa, silloin uusi lama on ovella. Seuraava lama olisi meille hankala, koska olemme lyhytnäköisesti velkaantuneet ja luottoluokituksemme laskiessa, korkomenot nousevat ja valtionvelka on silloin hankala kakku.
Laman uhka on siis nyt siirtynyt maihin, joiden talous on periaatteessa ollut kestävällä pohjalla, mutta tehdyt ratkaisut ovat niitä heikentäneen. Nyt tulossa oleva pankkienstressitesti pudottaa osan Etelä-Euroopan pankeista alle vaadittavien vakavaraisuusluokituksien. Italia ja Espanja ovat nyt aika hankalassa tilanteessa aivan kuin oli Irlantikin vähän aikaa sitten. Aiemmat stressitestit tehtiin tarkoituksellisesti sellaiseksi, ettei suurten maiden rahoituslaitokset olisi joutuneet ongelmiin. Kuinka paljon on Kokoomus valmis verorahoja hassamaan, se on aika tärkeä kysymys tulevaisuuttamme ajatellen? Katainen ei kovin vakuuttavalta vaikuta.
Jos ymmärrät kokonaisuuksia, niin ymmärrät senkin, että vastuuttomuudesta johtuva kriisi on ensin hoidettava ja sen jälkeen korjattava vastuuasiat kuntoon.
Ymmärrät siis ilman muuta tämänkin, että kun talosta nurkka jo palaa, niiin ei seistä tumput suorassa huutamassa, että sytyttäjä tulkoon sammuttamaankin, vaan sammutetaan palo itse ensin ja sitten haetaan sytyttäjä vastuuseen.
Ja jos oikein hyvin ymmärrät, niin tajuat varsinkin sen, että mehia kohkaa nyt ihan väärästä asiasta, kun se hehkuttaa sellaista mielkikuvaa, että Niinistö olisi kritisoinut Suomen hallitusta siitä "innokkuudesta", millä Kreikan kriisi hoidettiin, kun Niinistö kritisoi koko EU:ta siitä innokkuudesta, jolla nyt rakennetaan turvajärjestelmää sellaiseksi, ettei holtittomien velkaantujien tarvitsisikaan ottaa edes tulevaisuudessa vastuuta holtittomuudestaan.
Kukaanhan ei kiistä vastuuttomuuksia ja laiminlyöntejä. on vain pidettävä erossa ne toimet, joilla sivulliset - kuten Suomi ja muut taloutensa hyvin hoitaneet valtiot - suojautuvat siltä, ettei kriisi pahenisi ja leviäisi näihin sivullisiin valtioihin, erossa niistä toimista, joilla vastuuttomat ja holtittomat saatetaan ojennukseen heti, kun kriisin leviämisen uhkaa ei enää ole.
Tyhmähän sinä olisit jos mitään muuta luulisit.
Vai mitä?
Vastuuttomuudesta johtuva kriisi on ilman muuta hoidettava. Tai se olisi pitänyt ennaltaehkäistä, mutta sehän on sitten jo ihan eri juttu.
Palopäällikkönä ymmärrän hyvin, että jos talon nurkka on tulessa, on palopaikka tarkasti eristettävä ympäristöstään. Vaurioiden korjaamista mietitään rauhassa sitten, kun vaurioiden laatu ja syttymissyy on selkeästi selvillä. Riihikuivan heittäminen palavaan nurkkaan ja pyromaanille vain lisää vaurioiden suuruutta ja vaarantaa avustavan ympäristön.
Puheesi on paksua puppua, jolla yrität peitellä sitä tosiasiaa, etteivät vanha isäntä ja tuuliviirin lailla pyörivä nuori isäntä ole lainkaan samoilla linjoilla.
0Äänestä
Hohhoh.
old_profile_40407 kirjoitti:
Vastuuttomuudesta johtuva kriisi on ilman muuta hoidettava. Tai se olisi pitänyt ennaltaehkäistä, mutta sehän on sitten jo ihan eri juttu.
Palopäällikkönä ymmärrän hyvin, että jos talon nurkka on tulessa, on palopaikka tarkasti eristettävä ympäristöstään. Vaurioiden korjaamista mietitään rauhassa sitten, kun vaurioiden laatu ja syttymissyy on selkeästi selvillä. Riihikuivan heittäminen palavaan nurkkaan ja pyromaanille vain lisää vaurioiden suuruutta ja vaarantaa avustavan ympäristön.
Puheesi on paksua puppua, jolla yrität peitellä sitä tosiasiaa, etteivät vanha isäntä ja tuuliviirin lailla pyörivä nuori isäntä ole lainkaan samoilla linjoilla.
Ennaltaehkäisyn mahdottomuushan tässäkin kriisissä paljastui ihan samalla tavalla kuin jo aiemmin USA:n finanssikriisissä. Valvonta on ollut aivan olematonta ja luottoluokituslaitosten toiminta kelvotonta samoin kuin sekin, että Etelkä-Euroopan huolettomien valtioiden ja Pohjois-Euroopan taloutensa tarkemmin hoitaneiden valtioiden mielipide-erot ovat suuret.
Kun EU lähti Kreikkaa tukemaan, oli tukematta jättämisen vaihtoehto vielä huonompi. Se, että Niinistö tätä tukea kritisoi on nähtävä enemmän periaatekysymyksenä kuin tulipalon alkusammutuksen kritiikkinä.
Siihen sinä etä joko pysty tai halua. Siksi kirjoittelet puppujasi ja selittelet.
Sori vaan.
0Äänestä
Selväksi tuli
Niinpä niin kirjoitti:
Kreikan kriisistä sen verran, että tietenkään luottoa ei pitänyt antaa. EI, ellei samalla maan tervehdyttämistä vaadittu. Pankithan jatkoivat luotottamista tietäen sen, ettei maa missään olosuhteissa pysty veloistaan suoriutumaan. Riskiluototus näkyi ainoastaan korkeina korkoprosentteina. Luotottajan tulisi kantaa vastuunsa, eikä luottaa siihen että euron vuoksi muut maat ottaisivat vastuut kannettavakseen. Irlannissahan luotonantajat kävivät osaltaan maata tukemaan, koska Euroopan suuret finanssitavaratalot eivät olleet pääosin rahoituksesta vastaamassa. Suomi siis lainaantui, koska se pelasti Saksan ja Ranskan suuret pankit.
Samaa mieltä olen siitä, että finanssikriisiltä pelastuttiin lainapaketin solmimisen ansioista, mutta pankkeja ei olisi tullut päästää aivan kuin koiria veräjästä. Pankit eivät voi jatkossa tehdä voittojaan veronmaksajien rahoilla, tämä tulisi olla aika lailla selkeän talouspoliittisen säännön.
Mikäli ajatellemme laman leviämistä koko euroalueelle, niin merkkejähän siitä on olemassa jo nyt. Mikäli valtion toimesta aiheutettua inflaatiota ei täällä meillä saada kuriin ja euron heikkenemisen vuoksi inflaatio lisääntyy myös muissa Euroopan maissa, silloin uusi lama on ovella. Seuraava lama olisi meille hankala, koska olemme lyhytnäköisesti velkaantuneet ja luottoluokituksemme laskiessa, korkomenot nousevat ja valtionvelka on silloin hankala kakku.
Laman uhka on siis nyt siirtynyt maihin, joiden talous on periaatteessa ollut kestävällä pohjalla, mutta tehdyt ratkaisut ovat niitä heikentäneen. Nyt tulossa oleva pankkienstressitesti pudottaa osan Etelä-Euroopan pankeista alle vaadittavien vakavaraisuusluokituksien. Italia ja Espanja ovat nyt aika hankalassa tilanteessa aivan kuin oli Irlantikin vähän aikaa sitten. Aiemmat stressitestit tehtiin tarkoituksellisesti sellaiseksi, ettei suurten maiden rahoituslaitokset olisi joutuneet ongelmiin. Kuinka paljon on Kokoomus valmis verorahoja hassamaan, se on aika tärkeä kysymys tulevaisuuttamme ajatellen? Katainen ei kovin vakuuttavalta vaikuta.
Kun EU meni tukemaan Kreikkaa, niin luoton nostaminen määrättiin ehdolliseksi: Kreikkaa vaadittiin suostumaan mittavaan määrään erilaisia menoleikkauksia ja talouden tervehdyttämistoimia, jotta Kreikka saisi EU:n rahaa. Nyt Kreikka on toistaiseksi toteuttanut kaikki vaatimukset ja saanut lisärahaa EU:lta siinä aikataulussa, joka alun perin sovittiin. Kreikkaa ei siis ole lainoitettu ilman lisävaatimuksia.
Se, miten ylivelkaantuneita maita riskittömästi luotottaneisiin pankkeihin pitäisi suhtautua, on EU:ssa ollut vaikeampi kysymys ja sen käsittely onkin vielä erittäin kesken. Sellainen vaihtoehto, että Kreikka olisi jätetty EU:n toimesta luotottamatta, tai vaadittu pankkeja kantamaan riskinsä, oli kriisin alkuvaiheessa kuitenkin niin huono vaihtoehto, etteivät EU:n terveet jäsenmaat sellaista halunneet, koska se olisi merkinnyt kriisin ryöstäytymistä myös terveisiin maihin.
EU on nyt aika merkittävässä vaiheessa, koska jäsenvaltioiden talouden koordinointi merkitsee ilman muuta sitä, että EU:n valtaa yli jäsenmaiden itsenäisten budjettipäätösten on lisättävä. EU:n on siis kehityttävä erittäin paljon enemmän liittovaltion suuntaan, jos tästä kahtiajaosta huolettoman etelän ja talouskuria noudattavan pohjoisen välillä aiotaan selvitä.
Kun asia on näin, ei pitäisi keskittyä liikaa siihen, että arvostellaan jälkiviisaasti jo tehtyjä kriisin hoidon alkutoimia, vaan keskitytään siihen, millaiseksi EU:n tulee muuttua, että kriisi hoidettaisi pois eikä se enää toistuisi
0Äänestä
Niinpä niin
Selväksi tuli kirjoitti:
Kun EU meni tukemaan Kreikkaa, niin luoton nostaminen määrättiin ehdolliseksi: Kreikkaa vaadittiin suostumaan mittavaan määrään erilaisia menoleikkauksia ja talouden tervehdyttämistoimia, jotta Kreikka saisi EU:n rahaa. Nyt Kreikka on toistaiseksi toteuttanut kaikki vaatimukset ja saanut lisärahaa EU:lta siinä aikataulussa, joka alun perin sovittiin. Kreikkaa ei siis ole lainoitettu ilman lisävaatimuksia.
Se, miten ylivelkaantuneita maita riskittömästi luotottaneisiin pankkeihin pitäisi suhtautua, on EU:ssa ollut vaikeampi kysymys ja sen käsittely onkin vielä erittäin kesken. Sellainen vaihtoehto, että Kreikka olisi jätetty EU:n toimesta luotottamatta, tai vaadittu pankkeja kantamaan riskinsä, oli kriisin alkuvaiheessa kuitenkin niin huono vaihtoehto, etteivät EU:n terveet jäsenmaat sellaista halunneet, koska se olisi merkinnyt kriisin ryöstäytymistä myös terveisiin maihin.
EU on nyt aika merkittävässä vaiheessa, koska jäsenvaltioiden talouden koordinointi merkitsee ilman muuta sitä, että EU:n valtaa yli jäsenmaiden itsenäisten budjettipäätösten on lisättävä. EU:n on siis kehityttävä erittäin paljon enemmän liittovaltion suuntaan, jos tästä kahtiajaosta huolettoman etelän ja talouskuria noudattavan pohjoisen välillä aiotaan selvitä.
Kun asia on näin, ei pitäisi keskittyä liikaa siihen, että arvostellaan jälkiviisaasti jo tehtyjä kriisin hoidon alkutoimia, vaan keskitytään siihen, millaiseksi EU:n tulee muuttua, että kriisi hoidettaisi pois eikä se enää toistuisi
Ongelmahan Kreikan kohdalla on se, ettei maa selviä lainojenhoidosta. Ongelmana on se sama kuin Suomessa oli edellisen laman jälkeen, kun maa on tiukalla talouskuurilla kotimarkkinat hyytyvät ja jos vientituloja ei ole, silloin lainojenhoito käy hankalaksi. Suomen pelasti teknologiakehitys, Kreikkalaiset voisi pelastaa lisääntyvä turismi, mikäli maan hintataso ei nouse kohtuuttoman korkeaksi ja Eurooppaan ei uutta talousnotkahdusta tule. Kreikan lainanhoito näyttää kuitenkin hankalalta, vaikka talouskuri on saatu maahan, se näyttää hankalalta juuri siitä syystä, niin paradoksaaliselta kuin tämä kuulostaakin.
Pankkien olisi tullut jo aikoja sitten pidättäytyä kreikanluottojen antamisesta, silloin kun riskiluokitus oli jo hälyttävää luokaa. Takaisinmaksukyvystä olisi pitänyt huolta kantaa. Pankkien ei tarvinnut huolehtia muusta kuin riskikorkojen määräämisestä, koska tiedettiin viime kädessä veromaksajien tulevan apuun. Pankkitoiminnan riskien siirtämistä veronmaksajien piikkiin, ei olisi pitänyt tehdä, ei edes Kreikan tapauksessa. Kyse ei ole jälkiviisastelusta, pankkivakuuksista puhuttiin jo ennen kreikkapaketin solmimista, sitä vain pidettiin silloin populismina.
Euromaiden on nyt valittavana kaksi mahdollisuutta, joko hyväksytään se että on olemassa monenlaisia euromaita. Osassa maista on heikompi raha ja osassa ei. Liittovaltiomalli on eräs toinen malli, siihen on varsin vaikea kuitenkin mennä. Euroopan maiden kulttuuriperimä on niin heterogeeninen, tässä suhteessa vanhamanner poikkeaa Yhdysvalloista.
0Äänestä
tämä tästä
Niinpä niin kirjoitti:
Ongelmahan Kreikan kohdalla on se, ettei maa selviä lainojenhoidosta. Ongelmana on se sama kuin Suomessa oli edellisen laman jälkeen, kun maa on tiukalla talouskuurilla kotimarkkinat hyytyvät ja jos vientituloja ei ole, silloin lainojenhoito käy hankalaksi. Suomen pelasti teknologiakehitys, Kreikkalaiset voisi pelastaa lisääntyvä turismi, mikäli maan hintataso ei nouse kohtuuttoman korkeaksi ja Eurooppaan ei uutta talousnotkahdusta tule. Kreikan lainanhoito näyttää kuitenkin hankalalta, vaikka talouskuri on saatu maahan, se näyttää hankalalta juuri siitä syystä, niin paradoksaaliselta kuin tämä kuulostaakin.
Pankkien olisi tullut jo aikoja sitten pidättäytyä kreikanluottojen antamisesta, silloin kun riskiluokitus oli jo hälyttävää luokaa. Takaisinmaksukyvystä olisi pitänyt huolta kantaa. Pankkien ei tarvinnut huolehtia muusta kuin riskikorkojen määräämisestä, koska tiedettiin viime kädessä veromaksajien tulevan apuun. Pankkitoiminnan riskien siirtämistä veronmaksajien piikkiin, ei olisi pitänyt tehdä, ei edes Kreikan tapauksessa. Kyse ei ole jälkiviisastelusta, pankkivakuuksista puhuttiin jo ennen kreikkapaketin solmimista, sitä vain pidettiin silloin populismina.
Euromaiden on nyt valittavana kaksi mahdollisuutta, joko hyväksytään se että on olemassa monenlaisia euromaita. Osassa maista on heikompi raha ja osassa ei. Liittovaltiomalli on eräs toinen malli, siihen on varsin vaikea kuitenkin mennä. Euroopan maiden kulttuuriperimä on niin heterogeeninen, tässä suhteessa vanhamanner poikkeaa Yhdysvalloista.
Kreikan kohdalla on ongelmia, se on selvä. EU:n tukirahaa se kuitenkin saa vain siinä aikataulussa, jossa se tekee päätöksiä, jotka tervehdyttävät sen taloutta. EU:n lisälainalla rahoitetaan juuri tämä tervehdyttäminen, kun Kreikalla ei ole Nokiaa eikä maailmalla kasvavia käsipuhelinmarkkinoita niin kuin Suomella oli 90-luvulla.
Pankkien kohdalla asia on vaikea, kun edes USA:n finanssikriisin jälkimainingeissa ei löytynyt kovinkaan suurta yksimielisyyttä niistä lääkkeistä, joilla finanssimarkkinoita ja pankkeja valvottaisi. Globaali raha on harvoissa käsissä ja rahalla on suuri valta maailmassa.
EU on nyt pakkovalintojen edessä, koska sen jäsenmaat ovat sittenkin liian erilaisia, jotta löyhä sisämarkkina toimisi tiukan yhteisvaluutan puitteissa. jotain on purettava ja jotain tiukennettava, mutta mitä, se on EU-maiden keskenään osattava sopia.
Suomen kantahan on sama kuin Saksan, että budjettikuria on tiukennettava eikä rajattomasti avointa takuupiikkiä pidä perustaa siunaamaan ylivelkaantumisen holtiton jatkuminen. Pankkeihin puuttumista saamme varmaan odottaa, koska siinä EU ei voi toimia ilman muuta maailmaa.
0Äänestä
vanha demari
että kykypuolue kokoomuksessa on sentään vielä yksi kykykin. Kokoomuksen apupuolue kepussa sellaisesta ei ole havaintoa. Hienoa, että tuleva presidenttimme on sentään järkimies.
0Äänestä
markan sensuuri
Niinistön ympärillä pyörivä liehakointi on ihan yks-yhteen taanoisen toisen "talousmiehen" ympärillä pyörinyttä showta. Ihan samalla sapluunalla aikoinaan Koivistosta aikonaan leivottiin presidentti. Se on se sama Koivisto jonka vahvanmarkanpolitiikan johdolla mrssittiin -90 luvun omatekoiseen jättilamaan,suurimpaan rauhanajan katstrofiin, josta ei nyt vaikka aikaa on jo kulunut 20v vieläkään saa puhua. Nämä ylivertaisiksi "järkitaloumiehiksi" mainostetut aikansa ilmiöt ovat johtaneet lopulta katstrofiin kaikkialla maailmassa.
Niinistön ympärillä pyörivä liehakointi on ihan yks-yhteen taanoisen toisen "talousmiehen" ympärillä pyörinyttä showta. Ihan samalla sapluunalla aikoinaan Koivistosta aikonaan leivottiin presidentti. Se on se sama Koivisto jonka vahvanmarkanpolitiikan johdolla mrssittiin -90 luvun omatekoiseen jättilamaan,suurimpaan rauhanajan katstrofiin, josta ei nyt vaikka aikaa on jo kulunut 20v vieläkään saa puhua. Nämä ylivertaisiksi "järkitaloumiehiksi" mainostetut aikansa ilmiöt ovat johtaneet lopulta katstrofiin kaikkialla maailmassa.
1990-luvun lamalla tosin oli muitakin selittäviä tekijöitä, kuin pelkästään Koiviston talouspolitiikka. Neuvostoliitto romahti ja sen myötä Kekkosen ajama ja kepun sokeasti tukema idänkauppa, joka oli perustunut kehittymättömään tuotekehitykseen ja ala-arvoiseen laatuun, määrien kustannuksella.
Niinistö pelaa vähän samanlaisilla pelimerkeillä kuin Koivisto aikoinaan. Erona vain on se, ettei nyt tarvitse kaataa ikonia, pitää tehdä vain hyvää talouspolitiikkaa.
0Äänestä
Konklavi
old_profile_40407 kirjoitti:
1990-luvun lamalla tosin oli muitakin selittäviä tekijöitä, kuin pelkästään Koiviston talouspolitiikka. Neuvostoliitto romahti ja sen myötä Kekkosen ajama ja kepun sokeasti tukema idänkauppa, joka oli perustunut kehittymättömään tuotekehitykseen ja ala-arvoiseen laatuun, määrien kustannuksella.
Niinistö pelaa vähän samanlaisilla pelimerkeillä kuin Koivisto aikoinaan. Erona vain on se, ettei nyt tarvitse kaataa ikonia, pitää tehdä vain hyvää talouspolitiikkaa.
Paavo Väyrynen varoitti hyvissä ennen lamaa idänkaupan vaaroista, mutta Koivisto, Liikanen ja Sorsa vain naureskeli asialle.
0Äänestä
Nepä juuri
old_profile_40407 kirjoitti:
1990-luvun lamalla tosin oli muitakin selittäviä tekijöitä, kuin pelkästään Koiviston talouspolitiikka. Neuvostoliitto romahti ja sen myötä Kekkosen ajama ja kepun sokeasti tukema idänkauppa, joka oli perustunut kehittymättömään tuotekehitykseen ja ala-arvoiseen laatuun, määrien kustannuksella.
Niinistö pelaa vähän samanlaisilla pelimerkeillä kuin Koivisto aikoinaan. Erona vain on se, ettei nyt tarvitse kaataa ikonia, pitää tehdä vain hyvää talouspolitiikkaa.
Suomen kansasta osa on aina ollut sen verran itseään ruokkivia masokisteja, että tiukkoja madonlukuja taloudesta pitäviä poliitikkoja on pidetty sankareina ja suurina, kaikkitietävinä johtajina, joiden eteen on heittäydytty kunnioituksesta rähmälleen.
Koiviston ja niinistön "kansansuosiot" perustuvat aivan samaan asiaan; samoilla pelimerkeillä ukot pelaavat.
0Äänestä
Huu haa huh hah hei
Konklavi kirjoitti:
Paavo Väyrynen varoitti hyvissä ennen lamaa idänkaupan vaaroista, mutta Koivisto, Liikanen ja Sorsa vain naureskeli asialle.
Väyrynen keksi tulla julkisuuteen varotuksillaan, kun tiesi, ettei NL:on kaupan supistumiselle enää ollut mitään tehtävissä.
Se oli Paavolle tyypillinen poliittinen temppu tempaista sulka omaan hattuun, kun hänellä ei ollut itsellään ensimmäistäkään ehdotusta siihen, miten tilanteessa pitäisi toimia.
Väyrynen vain syytteli poliittisia vastustajiaan, niin kuin hänen tapanaan aina on ollut.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Niinsitö ratsastaa populismilla. Alkaisi siihen missä on paras eli kännipäissä rähjäämiseen.
ja yrittää olla sitä mieltä mitä tavallinen kadun mieskin.
Uskoin että aika monet takarivin taavit ovat kypsyneet siihen eliitin periaatteeseen, ettei luottoa myöntäneillä rahoituslaitoksilla ole mitään todellista vastuuta teoistaan.
Niinistö puhuu periaatteesta, jonka mukaan ei pidä luoda automaattista tukisysteemiä, jonka turvin eteläiset euromaat voisivat pitkittää alijäämiensä vakauttamista.
Se, että Kreikkaa ja Irlantia oli pakko tukea nopeasti, oli vain signaali markkinoille, jota tarvittiin, ettei kaikkien EU-maiden valtionlainojen korkotaso nousisi, jos markkinoiden (valtioiden velkaobligaatioihin sijoittavien tahojen) luottamus euroon romahtaisi.
Niinistö puhui pitkän aikavälin periaatteesta, kun taas Kreikkaa ja Espanjaa tuettiin täysin lyhyen tähtäyksen taktisen pakon vuoksi.
Sitäpaitsi Katainen ja Kiviniemi ovat koko ajan olleet sillä linjalla, ettei EU:n yhteisestä tukirahastosta pitäisi luoda mitään sellaista automaattisen tuen turvasatamaa, jonka suojassa lepsut valtiot voisivat lepsuilla iät ajat.
Rehniä et maininnut. Hän muuten on sillä kannalla, ettei vara venettä kaada, jos EU:n yhteinen tuki vahvistetaan niin mittavaksi, etteivät sijoittajat hermostu ja korkotaso pysyy matalana, kun luottojen takuuna on koko EU.
Tämäkin periaate on näet eri asia kuin se, että EU:n on tukensa vastineeksi käytettävä hyvin kovia otteita siinä, että velkaiset jäsenmaat tasapainottavat taloutensa erittäin nopeassa aikataulussa. Samalla on ajettava eteenpäin toista Niinistön esiin tuomaa hyvää periaatetta, että ne EU:n ulkopuoliset valtiot, joilla on omat riskit pelissä, tulevat myös apuun ja auttavat velkoihinsa kriisiytyneiden EU-maiden pankkeja pelastautumaan kriisistään, ettei koko maailnan finanssijärjestelmä ala ontua.
Ei tämä ole mikään EU:n sisäinen yksityisasia, vaan koko globaalin maailman yhteinen asia. Tukivathan Irlantia jo Britannia, Ruotsi, USA, Japani ja monet muut, jotka eivät ole rahaliitossa mukana ollenkaan.
Ymmärrän hyvin, että sinun kaltaisiasi populisteja kihelmöi päästä sohottamaan syyttävää sormeaan näin vaaien alla aina, kun joku irt5ositaatti jonkun lausumasta antaa siihen tekosyyn, mutta samalla on hyvä muistaa, ettei talouspolitiikka ole ollenkaan kiin kaksiulotteista, miltä kaiken maailman populistit sen koettavat saada näyttämään.
Niinistö tajusi asiat hyvin, mutta sinä et tajunnut Niinbistön puheiden kokonaisuudesta mitään, kunh revit siitä irti vain itseäsi sykähdyttäneen detaljin.
Kyllä tämä lause on minulle melko yksiselitteinen. Populismia vai totta?
TV1:n Ykkösaamun haastattelussa Niinistö sanoi, ettei Euroopassa vellova velkakriisi ole ensisijaisesti EU:n eikä euron kriisi, vaan jokaisen velkaisen maan oma kriisi.
Noin käy aina, kun asioista mitään ymmärtämätön - sin'ä siis - alkaa poimia asiayhteydestään irroitettuja lauseita ja antaa niille asiayhteydestä irroitetun merkityksen.
Jokaisen maan oma kriisi on se, että ne eivät ole hoitaneet talouttaan tasapainoisesti ja tiukemmin, vaan velkaantuneet yli varojensa ja ajautuneet kriisiin.
EU:n ja euron kriisi, jopa koko maailman finanssialan kriisi tämä on siitä syystä, että yksittäisten maiden kriisit heijastuvat kaikille markkinoille: valuuttoihin pörsseihin, tavaramarkkinoille.
Koeta tajuta kokonaisuudet. Se auttaa yksityiskohtien ymmärtämisessä.
Ymmärrän kyllä, että monilla suurilla mailla EU:ssa ja varsinkin Aasiassa on huoli kriisimaiden kohtalosta. Ongelma vain on se, että sekä valheella holtittomasti velkaantuneet maat ja niitä luotottaneet ahneet yksityiset ja valtiolliset rahoituslaitokset ovat laiminlyöneet vastuunsa yhteisessä ymmärryksessä.
On väärin, ettei vastuunkantoa rajoiteta sopimusosapuoliin, vaan että nyt pyritään euroa ja Euroopan Unionia puolustamaan sellaisella yhteisvastuulla, johon ei ole mitään oikeudellista perustetta. EU on Neuvostoliiton tiellä.
alusta asti. Neuvostoliiton tie on aina klobaalissa yhdistymisessä.
Kuka käski äänestää liitttymisen puolesta?
Tosiasia on että EU oli suomelle virhe. Vielä suurempi virhe oli euroon liittyminen.
Mutta kun Niinistöllä jaLipposellla piti kaulus pystyssä kulkea maailmalla kun ei viitsineet sanoa että ovat Suomalaisia. Joku taukki oli epäillyt että suomi on osa neuvostoliittoa niin sen osoittamsieksi että ei ole niin piti liittyä Eu:iin.
Eu on noiden kahden jäärän Itsetunnon kohotusyritys.
Jos ymmärrät kokonaisuuksia, niin ymmärrät senkin, että vastuuttomuudesta johtuva kriisi on ensin hoidettava ja sen jälkeen korjattava vastuuasiat kuntoon.
Ymmärrät siis ilman muuta tämänkin, että kun talosta nurkka jo palaa, niiin ei seistä tumput suorassa huutamassa, että sytyttäjä tulkoon sammuttamaankin, vaan sammutetaan palo itse ensin ja sitten haetaan sytyttäjä vastuuseen.
Ja jos oikein hyvin ymmärrät, niin tajuat varsinkin sen, että mehia kohkaa nyt ihan väärästä asiasta, kun se hehkuttaa sellaista mielkikuvaa, että Niinistö olisi kritisoinut Suomen hallitusta siitä "innokkuudesta", millä Kreikan kriisi hoidettiin, kun Niinistö kritisoi koko EU:ta siitä innokkuudesta, jolla nyt rakennetaan turvajärjestelmää sellaiseksi, ettei holtittomien velkaantujien tarvitsisikaan ottaa edes tulevaisuudessa vastuuta holtittomuudestaan.
Kukaanhan ei kiistä vastuuttomuuksia ja laiminlyöntejä. on vain pidettävä erossa ne toimet, joilla sivulliset - kuten Suomi ja muut taloutensa hyvin hoitaneet valtiot - suojautuvat siltä, ettei kriisi pahenisi ja leviäisi näihin sivullisiin valtioihin, erossa niistä toimista, joilla vastuuttomat ja holtittomat saatetaan ojennukseen heti, kun kriisin leviämisen uhkaa ei enää ole.
Tyhmähän sinä olisit jos mitään muuta luulisit.
Vai mitä?
Ymmärsin Niinistön talouspoliittisen ajattelun hieman toisin, tosin en itse keskustelua ole katsonut. Niinistö nähdäkseni oli varsin selväsanainen. Velkaantuminen on maiden sisäinen asia ja sen ei tulisi koskea koko valuuttaa. Vanha kunnon periaate on tässäkin, velka on velkoja ja velallisen keskinäinen asia, sen ei tulisi koskea muita.
Niinistön perään kuuluttama asia oli se, että ne valtiot joiden pankit ovat riskiluotottaneet ja samalla saaneet korkohyötyä olisivat suuremmassa vastuussa luototusta saaneiden maiden velkaongelmasta, kuin ne maat joiden pankkitoiminta on ollut vähemmän voitollista, ts. suurten riskien ottamisesta pidättäydyttävää. Niinistön kanta oli suurin piirtein sama, kuin demareiden linjaukset olivat aikoinaan.
Periaatteistahan viime kädessä on kyse, pelastetaanko pankit aina kun ne ovat riskiluototuksella itsensä ongelmiin saattaneet ja keiden tähän palon sammutukseen tulisi osallistua ja minkälaisilla riskeillä? Valtioiden tulisi saada myös pankkisektorin valvonta aikaiseksi, muuten myös niiden tulee tietenkin vastata riskeistä, mutta koskeeko tämä periaate myös maita, joissa asiat ovat kunnossa? suomi on liian lepsusti lähtenyt eurorintamaan, tämä on ikävä kyllä totuus. Kiva kun Kokoomuksessakin on viimein herätty. Kataisen sinisilmäisyys ja talouspoliittinen ymmärtämättömyys on jo nyt tullut meille liian kalliiksi. Vastuuta ei ole (yksilöillä) mikäli sitä jaetaan liian suurelle joukolle, tämä periaate on länsimaissa ollut tuttu jo antiikin ajoilta.
Kaikki, mitä puhutaan pankkien, sijoittajien, lainanantajien sekä velkaantuneiden maiden hallitusten, eli lainanottajien, vastuusta on oikein.
Se vaan ei ole koko totuus.
Yksikään valtio ei ole edes EU:ssa saati koko maailmassa mikään kokonaisuudesta eristettävissä oleva elementti. Jokainen pankki on riskeineen osa oman maaonosansa ja myös koko maailman taloutta. Lähimuistissa pitäisi olla esimerkki kuinka USA:n holtittomaksi päässyt finanssikupla puhjetessaan heijasti Suomeen vientilaman ja romahdutti Islannin talouden.
Vastaavasti Kreikan, Irlannin ja Välimeren maiden velalla hoidetut kansantaloudet, niiden pankit ja näille maille lainanneet ulkomaiset finanssilaitokset ovat sellainen osa EU:ta, Eurooppaa ja koko maailmaa, ettemme me voi mennä ainakaan oman etumme nimissä sanomaan, että hoitakaa itse sotkunne, kun olette ne itse saaneet aikaankin.
Seuraukset tuollaisesta olisivat meille ikävämmät kuin se, että koetetaan ensin sammuttaa kriisi ja sitten korjata järjestelmä sellaiseksi, että kriisien todennäköisyys tulevaisuudessa vähenee.
Niinistön haastattelua kommentoinut media valitettavasti yksinkertaisti monimutkaista asiaa niin kuin sinäkin teet, kun se ruokki mielikuvaa, että Niinistö olisi kritisoinut sitä, mitä jo on tehty Kreikan ja Islannin suhteen. Niinhän asia ei ollut, kun Niinistö puhui tulevaisuudesta. vastuita on todella selvennettävä ja riskiluottoja ottaneet ja antaneet on nykyistä selvemmin pantava vastuuseen ottamistaan riskeistä.
Se nyt vaan on niin, että jos talosta nurkka jo palaa, niin ei asukkaiden sovi jäädä pihalle riitelemään siitä, kuka tulen sytytti ja kuka on vastuussa sen sammuttamisesta, vaan ensin sammutetaan tuli ja sitten vasta haetaan vastuulliset esiin.
Mikähän mahtaa olla totuus, se lienee varsin vaikea asia hahmotettavaksi vielä nyt. Kuitenkin yksinkertaisten asioiden monimutkaistaminen on eräs tapa kiertää totuutta. Jos ajatellaan Islanninkin tilannetta, lienee varsin selvää se, että Islanti ajautui vaikeuksiin yksinkertaisesti sen vuoksi koska maassa finanssivalvonta ei toiminut. Luototus oli hulvatonta ja maailmanvalloitus nähtiin mahdolliseksi vaikka Sampoa ei oltu keksitty edelleenkään. Islanti olisi ajautunut vaikeuksiin, vaikka Yhdysvalloissa ei ei olisi kehitetty finanssipuolen ikiliikkujan epäonnistunutta prototyyppiä.
Pankkien luototukset ovat voitontavoittelua, ne eivät siis ole hyväntekeväisyyttä eivät edes silloin kun valioiden velkakirjoja lunastetaan. Kysymys on siis aika yksinkertaisesta asiasta, onko koko yhteisön velkaannuttava sen vuoksi, että osa pankeista on heittäytynyt ahneiksi ja tämä on mahdollistettu riittämättömällä valvonnalla? Irlannin tilanteessa nähtiin se, mitä tapahtuu jos ei liian nopeasti ryhdytä pelastusoperaatioihin. Kansainväliset pankit ottavat osan riskeistä omalle kontolleen. Unionin maiden ei tarvinnut koko vastuuta kantaa.
Kreikan tilanteessa oleellisinta oli se, että luototusta antaneet pankit olivat Eurooppalaisia finanssijättejä ja oli aika ymmärrettävää, että Saksa ja Ranska halusivat koko Unionin alueen kantavan pankkiensa riskisijoituksien vastuut. Nopea toiminta oli tarpeen, mutta tilanne ei kuitenkaan edellyttänyt aivan noin summittaista sitoutumista kuten nyt tehtiin. Finanssivalvonta olisi pitänyt hoitaa ja näin estää uusien tulipalojen syttyminen. Palojen sammuttaminen ei ole järkevää, mikäli aina sallitaan nurkkien syttyvän ja toimitaan vasta sitten sammutustyössä vaikkakin yhteisvoimin. Nurkkien valvominen ennen niiden syttymistä on järkevämpää ja taloudellisempaa.
Juuri niin kauluspystyssä eliitti hivutti suomen ilman kansanäänestystä euroon.
Silloin oli kärjessä Lipponen ja valtiovarainministerinä Niinistö kannoillaan
eliittimedian hallelujakuoro.Ne talousoppineet jotka silloin varoittivat
ja ehdottivat että pysyttäisiin vain samoilla linjoilla Ruotsin kanssa niitä tämä
ylimielinen talousmessias Niinistö eliittimedian hallelujakuoron säestäessä
piti lähinnä vähäjärksenä. Nyt kun koko euro horjuu ja on ajautunut
kriisiin taas kerran Niinistö jakelee jo kertaalleen homehtuneita
ohjeita ja media hurraa,kuinkas muuten.
Sillä ex Neuvostoliitolla ja nykyisellä eu-lla on paljonkin yhteistä.
Jäsenvaltiot molemmissa koki ja kokevat että heitä riistetään toisten
hyväksi. Ex neukkulassa oli kuuluisa etelän Kazastanin ns puuvillamafia
joka huijasi Moskovalta miljardeja samoin opein kuten nyt eu-ssa
etelä kusettaa meitä.
Pankit tuskin ovat syyllisiä siihen, että Etelä-Euroopan taantuvat valtiot eivät ole olleet poliittisesti tarpeeksi vahvoja pitämään talouksiaan terveellä pohjalla, vaan ovat lähteneet rahoittamaan menojaan velalla, kun poliittinen rohkeus ei ole riittänyt menoleikkauksiin eikä verojen korotuksiin.
Rahan lainaajia nimittäin aina löytyy, jos on lainan pyytäjiä, mutta harvemmin lainaajia syytetään siitä, että holtittomat ylivelkaantuvat pysyvästi.
Etelä-Euroopan talousongelmat olivat tiedossa, siksi pankit lainasivat riskikoroilla. jos talousasioista on edes hieman kiinnostunut, silloin tietää riskikoron tarkoittavan sitä, että lainaajalla ei ole kovin hyvät mahdollisuudet takaisinmaksuun. Eurooppalaiset finanssijätit tekivät riskiluototuksen avulla varsin hyvän tilin, toki ansaitsemisen mahdollistivat euromaat.
Lainanantaja ottaa osaltaan vastuun, mikäli lainoittaa sellaisia kohteita jotka eivät lainoistaan suoriudu. Tappioita ei tällöin kateta yleensä verovaroin. Viime laman aikanahan Suomi perusti ns. roskapankin jonne näitä riskiluokitettuja lainoja kerättiin, kokemukset tämän tyyppisestä toiminnasta eivät olleet hyviä. Kokemuksista tulisi ottaa opikseen, eikä toistaa samoja virheitä.
Kyllä tää eu on yks neukkuolhoosi. Kreikan,Irlannin jne kuprut tulevat äkkiä
"yllätyksnä",mutta jättilasku ei sitten olekkaan yllätys.Korruption,varkaitten,rosvojen,
kerjäläisten,huorien ym paskasakin iljettävä viritys koko eu.
Riskikoroista ei ole kyse, koska valtionlainojen korkotaso on aika matala. Pankkien kannalta on ollut kyse enemmänkin valtioiden luottojen varmuudesta, koska valtiot harvemmin menevät konkurssiin.
Siinä olet väärässä, että asia olisi "ennalta tiedetty". Kreikkahan pimitti tietoja EU:lta ja asiat paljastuivat vasta, kun Kreikan haluamien lainojen (velkakirjojen) korkoa piti nostaa, kun paperit eivät menneet enää muuten kaupaksi.
Se, että tähän tilanteeseen tultiin, ei ole yksinkertaisen selityksen paikka. Kreikka ja muut Välimeren EU-jäsenet ovat toki jo vuosia menettäneet kilpailukykyään ja muuttuneet taloudellisesti tehottomammiksi. Noiden maiden poliittinen johto ei kuitenkaan ole rohjennut tehdä tarpeellisia rakennemuutoksia kannatuksen menettämisen pelossa, vaan ryhtynyt elämään velalla.
Tämä on ongelman alkusyy, ei se, että pankit olisivat tyrkyttäneet riskiluottojaan näille valtioille.
Mikäli yhteiskunnallista keskustelua haluaa käydä, silloin perusasioista tulisi olla edes jonkin verran perillä. äänestyskäyttäytyminen voi olla joko emotionaalista ja näin kulttuuriin ja perinteisiin nojaavaa, tai se voi perustus pragmaattiseen harkintaan, jos kyse on viimeksi mainitusta, silloin poliittisenpäätöksenteonprosessit olisi hallittava, muuten harkinta on mahdotonta.
Lyhyesti siis valtioiden luottoluokituksista: Luottoluokituksia tekevät kolme kansainvälisesti suurinta luokituslaitosta Fitch'iltä, Moody's Investor Service's (Moody's) ja Standard & Poor's (S&P). Käytännössä valtiovarainministeriö vastaa Suomessa valtion luottoluokitusarvioihin liittyvästä valmistelusta.
Luokituksia voidaan hankkia erityyppisille lyhyt- ja pitkäaikaisille velka- ja sijoituksille: obligaatioille, rahoitustodistusohjelmille, talletuksille, erityisrahoitusjärjestelyille jne. Luokitukset voivat liittyä joko kotimaiseen tai ulkomaiseen luokitukseen.
Luottoluokituslaitokset arvioivat yrityksiä, pankkeja ja valtioita seuraavaa asteikkoa käyttäen, silloin käytössä on noin 20 erilaista kelpoisuusluokkaa. Paras luottokelpoisuus on 3. A:ta (AAA). Sen alapuolella on erittäin hyvän luottokelpoisuuden taso AA luokka (AA , AA ja AA-). Seuraavaksi on vahvan luottokelpoisuuden taso A luokka (A , A ja A-). Tämän alapuolella ovat välttävän luottokelpoisuuden tasot, BBB luokat (BBB , BBB ja BBB-). Näitä kymmentä luottokelpoisuusluokkaa kutsutaan yhteisnimellä investointitaso (AAA:sta BBB-:een). Tämän alapuolella on spekulatiivinen taso (BB luokat), erittäin spekulatiivinen taso (B luokat), suuren maksuhäiriöriskin taso (CCC, CC ja C) sekä maksuhäiriötaso (D, SD). Luokituslaitokset antavat käyttämiensä arvosanojen lisämerkintänä myös indikaation luokituksen suunnasta; joko myönteiset näkymät, vakaat näkymät tai heikentyvät näkymät. Laitosten käyttämät luokitusarvosanat vaihtelevat teknisiltä merkinnöiltään jonkin verran.
Luokitukseen vaikuttavat maiden kehitykset ja taloushistoriat, arviot keskipitkien aikavälien kehityksistä ja nykysetä talouspolitiikan suunnasta. Julkisien talouksien rahoitusasemasta, yleistä velkaantuneisuuksista sekä julkisten tulojen ja menojen suhteista bruttokansantuoteteesiin. Kaikki nämä ovat erittäin tärkeitä mittareita valtioiden luottokelpoisuutta arvioitaessa.
Luokituslaitosten tarkastelujen tavoitteena on tunnistaa mahdollisia riskitekijöitä, jotka voivat vaikuttaa maan velanmaksukykyyn tai -halukkuuteen. Lisäksi poliittisen järjestelmän vakaus on keskeinen arviointikohde. Valtioiden luokitukseen vaikuttaa myös verotusoikeus sekä maan rahapoliittinen asema.
Koska Kreikka oli luottoluokitusarvioinneissa sijoitettu riskiryhmään. JOKAINEN talouspolitiikkaa seurannut tiesi kreikkalaisten ongelmista jo kauan, havainnointiin riitti pelkästään valtionlainojen koronmäärä. Eurooppalaiset finanssitalot tekivätkin varsin nopeasti hyvän tilin, ne lainasivat Kreikalle riskirahakorolla ja saivat saman tien uudet vakuudet ja osan lainoista maksettiin pois riskikorkoineen. Euromaat kun ratsastivat apuun rahat taskusta tursuten.
Yritätkö tuolla luottoluokitusjutullasi sanoa, että lainaa ei olisi saanut enää antaa, vaikka Kreikka sitä pyysi?
Etkö ymmärrä, mitä siitä olisi seurannut korkomarkkinoilla ainakin reilun kymmenen muun valtion lainojen koroille, jos EU ei olisi mennyt mukaan ja toiminut niin, ettei valtionlainojen korkotaso päässyt ryöstäytymään nousuun?
Jos ajattelet, että luottoriski on vain pankkien asia, olet väärässä, koska sen seuraukset heijastuvat nopeasti ja laajalle, aivan niin kuin USA:n pankkikriisissäkin kävi.
Ongelman ydin on valtioiden velkaantumisessa. Kriisin mahdollisuus poistuu vasta sitten, kun velkaantuminen saadaan aisoihin.
Ei tässä muusta ole kyse kuin siitä, että Kreikkaa ja islantia auttamalla EU osti lisäaikaa, jottei kriisi aiheuttaisi lamaa ihan heti. Lisäpanostuksiinkin näyttää löytyvän valmiuksia, koska markkinat halutaan rauhoittaa, ettei korkotaso nousisi, vaikka Suomi painottaakin vahvasti, että lisätakuiden antaminen on sellaisenaan väärä tie, kun pitäisi voimakkaammin puuttua ongelman ytimeen, eli velkaantumiseen eikä velkaantuneiden valtioiden ylivelkaantumisen tukemiseen, vaikka annettuja takauksia ei koskaan jouduttaisikaan maksamaan.
Velkaantumisesta on pyrittävä pääsemään pois, ei pitkittämään sitä. tässä prosessissa puhutaan asian sivusta, jos jankutetaan, että riskit pitäisi sysätä lainoja antaneille pankeille, koska sen tien päässä on riskin siirtyminen yli koko EU:n ja edelleen yli koko maailman, jolloin Suomi on taas suuri kärsijä siksi, että olemme riippuvaisia viennistä.
lamaan pudotetut ostajamaammehan eivät meiltä mitään osta, jos niiden pankit ajautuvat tappiokierteeseen eivätkä voi tarpeeksi rahoittaa oman maansa tuontiyrityksiä ja investointeja.
Kreikan kriisistä sen verran, että tietenkään luottoa ei pitänyt antaa. EI, ellei samalla maan tervehdyttämistä vaadittu. Pankithan jatkoivat luotottamista tietäen sen, ettei maa missään olosuhteissa pysty veloistaan suoriutumaan. Riskiluototus näkyi ainoastaan korkeina korkoprosentteina. Luotottajan tulisi kantaa vastuunsa, eikä luottaa siihen että euron vuoksi muut maat ottaisivat vastuut kannettavakseen. Irlannissahan luotonantajat kävivät osaltaan maata tukemaan, koska Euroopan suuret finanssitavaratalot eivät olleet pääosin rahoituksesta vastaamassa. Suomi siis lainaantui, koska se pelasti Saksan ja Ranskan suuret pankit.
Samaa mieltä olen siitä, että finanssikriisiltä pelastuttiin lainapaketin solmimisen ansioista, mutta pankkeja ei olisi tullut päästää aivan kuin koiria veräjästä. Pankit eivät voi jatkossa tehdä voittojaan veronmaksajien rahoilla, tämä tulisi olla aika lailla selkeän talouspoliittisen säännön.
Mikäli ajatellemme laman leviämistä koko euroalueelle, niin merkkejähän siitä on olemassa jo nyt. Mikäli valtion toimesta aiheutettua inflaatiota ei täällä meillä saada kuriin ja euron heikkenemisen vuoksi inflaatio lisääntyy myös muissa Euroopan maissa, silloin uusi lama on ovella. Seuraava lama olisi meille hankala, koska olemme lyhytnäköisesti velkaantuneet ja luottoluokituksemme laskiessa, korkomenot nousevat ja valtionvelka on silloin hankala kakku.
Laman uhka on siis nyt siirtynyt maihin, joiden talous on periaatteessa ollut kestävällä pohjalla, mutta tehdyt ratkaisut ovat niitä heikentäneen. Nyt tulossa oleva pankkienstressitesti pudottaa osan Etelä-Euroopan pankeista alle vaadittavien vakavaraisuusluokituksien. Italia ja Espanja ovat nyt aika hankalassa tilanteessa aivan kuin oli Irlantikin vähän aikaa sitten. Aiemmat stressitestit tehtiin tarkoituksellisesti sellaiseksi, ettei suurten maiden rahoituslaitokset olisi joutuneet ongelmiin. Kuinka paljon on Kokoomus valmis verorahoja hassamaan, se on aika tärkeä kysymys tulevaisuuttamme ajatellen? Katainen ei kovin vakuuttavalta vaikuta.
Vastuuttomuudesta johtuva kriisi on ilman muuta hoidettava. Tai se olisi pitänyt ennaltaehkäistä, mutta sehän on sitten jo ihan eri juttu.
Palopäällikkönä ymmärrän hyvin, että jos talon nurkka on tulessa, on palopaikka tarkasti eristettävä ympäristöstään. Vaurioiden korjaamista mietitään rauhassa sitten, kun vaurioiden laatu ja syttymissyy on selkeästi selvillä. Riihikuivan heittäminen palavaan nurkkaan ja pyromaanille vain lisää vaurioiden suuruutta ja vaarantaa avustavan ympäristön.
Niinistö sai mielipiteistään vastineita:
Pälyilevää:
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/01/katainen_kaverikeskustelusta_vuoden_turhin_puheenaihe_2297468.html
Ja vähän selkeämpää:
http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2011/01/kiviniemi_tyrmaa_niiniston_kritiikin_takuumaksuissa_kiirehtimisesta_2290739.html
Puheesi on paksua puppua, jolla yrität peitellä sitä tosiasiaa, etteivät vanha isäntä ja tuuliviirin lailla pyörivä nuori isäntä ole lainkaan samoilla linjoilla.
Ennaltaehkäisyn mahdottomuushan tässäkin kriisissä paljastui ihan samalla tavalla kuin jo aiemmin USA:n finanssikriisissä. Valvonta on ollut aivan olematonta ja luottoluokituslaitosten toiminta kelvotonta samoin kuin sekin, että Etelkä-Euroopan huolettomien valtioiden ja Pohjois-Euroopan taloutensa tarkemmin hoitaneiden valtioiden mielipide-erot ovat suuret.
Kun EU lähti Kreikkaa tukemaan, oli tukematta jättämisen vaihtoehto vielä huonompi. Se, että Niinistö tätä tukea kritisoi on nähtävä enemmän periaatekysymyksenä kuin tulipalon alkusammutuksen kritiikkinä.
Siihen sinä etä joko pysty tai halua. Siksi kirjoittelet puppujasi ja selittelet.
Sori vaan.
Kun EU meni tukemaan Kreikkaa, niin luoton nostaminen määrättiin ehdolliseksi: Kreikkaa vaadittiin suostumaan mittavaan määrään erilaisia menoleikkauksia ja talouden tervehdyttämistoimia, jotta Kreikka saisi EU:n rahaa. Nyt Kreikka on toistaiseksi toteuttanut kaikki vaatimukset ja saanut lisärahaa EU:lta siinä aikataulussa, joka alun perin sovittiin. Kreikkaa ei siis ole lainoitettu ilman lisävaatimuksia.
Se, miten ylivelkaantuneita maita riskittömästi luotottaneisiin pankkeihin pitäisi suhtautua, on EU:ssa ollut vaikeampi kysymys ja sen käsittely onkin vielä erittäin kesken. Sellainen vaihtoehto, että Kreikka olisi jätetty EU:n toimesta luotottamatta, tai vaadittu pankkeja kantamaan riskinsä, oli kriisin alkuvaiheessa kuitenkin niin huono vaihtoehto, etteivät EU:n terveet jäsenmaat sellaista halunneet, koska se olisi merkinnyt kriisin ryöstäytymistä myös terveisiin maihin.
EU on nyt aika merkittävässä vaiheessa, koska jäsenvaltioiden talouden koordinointi merkitsee ilman muuta sitä, että EU:n valtaa yli jäsenmaiden itsenäisten budjettipäätösten on lisättävä. EU:n on siis kehityttävä erittäin paljon enemmän liittovaltion suuntaan, jos tästä kahtiajaosta huolettoman etelän ja talouskuria noudattavan pohjoisen välillä aiotaan selvitä.
Kun asia on näin, ei pitäisi keskittyä liikaa siihen, että arvostellaan jälkiviisaasti jo tehtyjä kriisin hoidon alkutoimia, vaan keskitytään siihen, millaiseksi EU:n tulee muuttua, että kriisi hoidettaisi pois eikä se enää toistuisi
Ongelmahan Kreikan kohdalla on se, ettei maa selviä lainojenhoidosta. Ongelmana on se sama kuin Suomessa oli edellisen laman jälkeen, kun maa on tiukalla talouskuurilla kotimarkkinat hyytyvät ja jos vientituloja ei ole, silloin lainojenhoito käy hankalaksi. Suomen pelasti teknologiakehitys, Kreikkalaiset voisi pelastaa lisääntyvä turismi, mikäli maan hintataso ei nouse kohtuuttoman korkeaksi ja Eurooppaan ei uutta talousnotkahdusta tule. Kreikan lainanhoito näyttää kuitenkin hankalalta, vaikka talouskuri on saatu maahan, se näyttää hankalalta juuri siitä syystä, niin paradoksaaliselta kuin tämä kuulostaakin.
Pankkien olisi tullut jo aikoja sitten pidättäytyä kreikanluottojen antamisesta, silloin kun riskiluokitus oli jo hälyttävää luokaa. Takaisinmaksukyvystä olisi pitänyt huolta kantaa. Pankkien ei tarvinnut huolehtia muusta kuin riskikorkojen määräämisestä, koska tiedettiin viime kädessä veromaksajien tulevan apuun. Pankkitoiminnan riskien siirtämistä veronmaksajien piikkiin, ei olisi pitänyt tehdä, ei edes Kreikan tapauksessa. Kyse ei ole jälkiviisastelusta, pankkivakuuksista puhuttiin jo ennen kreikkapaketin solmimista, sitä vain pidettiin silloin populismina.
Euromaiden on nyt valittavana kaksi mahdollisuutta, joko hyväksytään se että on olemassa monenlaisia euromaita. Osassa maista on heikompi raha ja osassa ei. Liittovaltiomalli on eräs toinen malli, siihen on varsin vaikea kuitenkin mennä. Euroopan maiden kulttuuriperimä on niin heterogeeninen, tässä suhteessa vanhamanner poikkeaa Yhdysvalloista.
Kreikan kohdalla on ongelmia, se on selvä. EU:n tukirahaa se kuitenkin saa vain siinä aikataulussa, jossa se tekee päätöksiä, jotka tervehdyttävät sen taloutta. EU:n lisälainalla rahoitetaan juuri tämä tervehdyttäminen, kun Kreikalla ei ole Nokiaa eikä maailmalla kasvavia käsipuhelinmarkkinoita niin kuin Suomella oli 90-luvulla.
Pankkien kohdalla asia on vaikea, kun edes USA:n finanssikriisin jälkimainingeissa ei löytynyt kovinkaan suurta yksimielisyyttä niistä lääkkeistä, joilla finanssimarkkinoita ja pankkeja valvottaisi. Globaali raha on harvoissa käsissä ja rahalla on suuri valta maailmassa.
EU on nyt pakkovalintojen edessä, koska sen jäsenmaat ovat sittenkin liian erilaisia, jotta löyhä sisämarkkina toimisi tiukan yhteisvaluutan puitteissa. jotain on purettava ja jotain tiukennettava, mutta mitä, se on EU-maiden keskenään osattava sopia.
Suomen kantahan on sama kuin Saksan, että budjettikuria on tiukennettava eikä rajattomasti avointa takuupiikkiä pidä perustaa siunaamaan ylivelkaantumisen holtiton jatkuminen. Pankkeihin puuttumista saamme varmaan odottaa, koska siinä EU ei voi toimia ilman muuta maailmaa.
että kykypuolue kokoomuksessa on sentään vielä yksi kykykin. Kokoomuksen apupuolue kepussa sellaisesta ei ole havaintoa. Hienoa, että tuleva presidenttimme on sentään järkimies.
Niinistön ympärillä pyörivä liehakointi on ihan yks-yhteen taanoisen toisen
"talousmiehen" ympärillä pyörinyttä showta. Ihan samalla sapluunalla
aikoinaan Koivistosta aikonaan leivottiin presidentti. Se on se sama
Koivisto jonka vahvanmarkanpolitiikan johdolla mrssittiin
-90 luvun omatekoiseen jättilamaan,suurimpaan rauhanajan katstrofiin,
josta ei nyt vaikka aikaa on jo kulunut 20v vieläkään saa puhua.
Nämä ylivertaisiksi "järkitaloumiehiksi" mainostetut aikansa ilmiöt ovat
johtaneet lopulta katstrofiin kaikkialla maailmassa.
1990-luvun lamalla tosin oli muitakin selittäviä tekijöitä, kuin pelkästään Koiviston talouspolitiikka. Neuvostoliitto romahti ja sen myötä Kekkosen ajama ja kepun sokeasti tukema idänkauppa, joka oli perustunut kehittymättömään tuotekehitykseen ja ala-arvoiseen laatuun, määrien kustannuksella.
Niinistö pelaa vähän samanlaisilla pelimerkeillä kuin Koivisto aikoinaan. Erona vain on se, ettei nyt tarvitse kaataa ikonia, pitää tehdä vain hyvää talouspolitiikkaa.
Paavo Väyrynen varoitti hyvissä ennen lamaa idänkaupan vaaroista, mutta Koivisto, Liikanen ja Sorsa vain naureskeli asialle.
Suomen kansasta osa on aina ollut sen verran itseään ruokkivia masokisteja, että tiukkoja madonlukuja taloudesta pitäviä poliitikkoja on pidetty sankareina ja suurina, kaikkitietävinä johtajina, joiden eteen on heittäydytty kunnioituksesta rähmälleen.
Koiviston ja niinistön "kansansuosiot" perustuvat aivan samaan asiaan; samoilla pelimerkeillä ukot pelaavat.
Väyrynen keksi tulla julkisuuteen varotuksillaan, kun tiesi, ettei NL:on kaupan supistumiselle enää ollut mitään tehtävissä.
Se oli Paavolle tyypillinen poliittinen temppu tempaista sulka omaan hattuun, kun hänellä ei ollut itsellään ensimmäistäkään ehdotusta siihen, miten tilanteessa pitäisi toimia.
Väyrynen vain syytteli poliittisia vastustajiaan, niin kuin hänen tapanaan aina on ollut.