"Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän -- ja nehän juuri todistavat minusta. Mutta te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän" (Joh. 5:39,40)
Jeesus sanoi näin kirjanoppineille ja fariseuksille. Miksi? Ei varmaankaan siksi, että lukeminen ja opiskelu sinänsä olisi pahasta. Totesihan Jeesus toisaalla, että "te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ja Jumalan voimaa".
Juudeassa, jossa eliitin valtakielinä olivat rooma, heprea ja kreikka (ja joilla kolmella kielellä Jeesuksen kuolinsyykin hakattiin ristiin), tavallinen kansa, rahvas ei noita kieliä hallinnut. Lukutaito ei ole silloin ollut yhtä leveää kansan eri kerroksissa niin kuin se on meillä tänä päivänä Suomessa. Oppinut ylimystö oli siis paljon vartijana, mm. oikean opin vartijana. Jeesus arvosteli näitä oppineita, koska he opettivat toisin kuin itse tekivät. He keräsivät itsekkyydestä itselleen hyvän näkyvän aseman yhteiskunnassa, valtaa, rikkauksia, monenlaisia etuja – mutta sälyttivät kansan päälle taakkoja, joita eivät itse olisi olleet valmiit kantamaan. He eivät menneet itse sisälle taivasten valtakuntaan ja olivat vielä estämässä niitä, jotka olisivat menneet.
Mutta nyt meillä on lukutaitoa. Jumalan sanaa on käännetty lukuisille eri kielille. Sitä voidaan lukea, saarnata ja kuulla. Se ei ole enää vain yläluokan etuoikeutta. Evankeliumia parannuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksessa on viety lähes kaikkialle maan ääriin.
Mitä profetiat ja pyhät kirjoitukset sitten palvelevat? Ne tuovat sanomaa Isältä, Isän tahdosta ja tarkoituksesta ihmiskunnan suhteen. Tuo tarkoitus kulminoituu Jeesuksen uhrissa, joka on voittanut synnin ja kuoleman. Niille, jotka uskovat Jumalan Poikaan, on luvattu ikuinen elämä. Monet meistä, jotka olemme Jumalan sanaa tulleet lukemaan ja kuulemaan, Isä on itse johdattanut etsimään, anomaan ja kolkuttamaan. Tuo etsiminen anominen ja kolkuttaminen ei tarkoita sitä, ettei saisi lukea, ottaa selvää, opiskella, tutkia, pohtia, kysyä. Sellainen, joka oikealla asenteella kysyy, saa vastauksen. Hänelle Jeesus ei tule sanomaan: ” "Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän -- ja nehän juuri todistavat minusta." Berealaiset olivat juuri tällaisia innokkaita oikealla mielellä tutkivia.
Raamatun kertomukset eivät todista, että köyhä ja kouluttamaton automaattisesti olisi Herralle mieleinen ja nöyrä - ja että lukenut oppinut automaattisesti Herralle kauhistus ja kopea. Olen nähnyt sydämeltään sivistyneen kiertokoulun käyneen leskimummon ja sikaprofessorin. Mutta usein on myös tyhmyys korotettu korkealle ja maltti, terve harkinta ja asioiden tutkiminen painettu oppimattomuuden hurmassa alas. Samanlainen ilmiö voidaan nähdä ihmisten suhteessa rahaan, valuuttaan. On köyhiä, jotka antavat vilpittömästä sydämestä ”lesken rovon” lähimmäisen hyväksi ja sitten on kitsaita rikkaita. Mutta on myös katkeria köyhiä, jotka pitävät viimeisestä lantistaan tiukasti kiinni soimaten katkerasti Jumalaa kohtalostaan. Niin on myös vauraita, jotka eivät vain anna liiastaan, vaan jotka ymmärtävät kaiken olevan vain lainassa.
Nikodemus oli oppinut mies, joka ensi näkemältä esitetään evankeliumeissa oppineena ”tollukkana”, joka ei tajunnut, kuinka ihminen voi syntyä uudesti, kun ei voi vanhana enää äitinsä kohtuun mennä. Varmasti Nikodemuksen ympärillä oli yhtä paljon oppimattomia tollukoita, jotka eivät ymmärtäneet sitä vähääkään. Pointti onkin Nikodemuksen sydämen muutoksessa: hän oli yhdessä Joosef arimatialaisen kanssa ottamassa Jeesusta ristiltä ja tekemässä Hänelle viimeistä palvelusta. Luen ja ymmärrän, että Nikodemus pelastui – oppineisuuden määrästä riippumatta.
Kun luet tai kuulet Jumalan sanaa, silloin Jumala kylvää, usein palvelijansa kautta. Sana alkaa itää, kun sydämen pelto on otollista maata. Jos se ei juuri nyt ole, Jumala voi sen ajallaan kuitenkin sellaiseksi muokata. Sydämessä tapahtuu sanan tutkiminen. Jeesus puhui fariseuksille kovin sanoin, koska Hän näki heidän koviin sydämiinsä. Hänhän tiesi jo ennalta, ketkä tulisivat uskomaan häneen ja ketkä eivät. Meidän aikamme ihmiset, vaikka olisivatkin Jumalan hengen johdatuksessa, eivät näe kanssaihmisen sydämen pohjukkaan saakka. Ihminen tarkastelee asioita aina puutteellisesti. Jumala kyllä johdattaa omiaan totuuteen, mutta pääpaino on tuossa johdatuksessa. Johdatus tapahtuu matkalla. Jumala on viisas, kun ei ole tehnyt joka iikasta kertarysäyksellä kaikentietävää. Päinvastoin, Jumala toimii ihmisten keskellä, vuorovaikutuksessa ja rakkaudessa toinen toista palvellen. Kaikentietävät eivät ikään kuin ”tarvitse” enää mitään. Se on harhaa. Totta kai nykyäänkin on fariseuksia, jotka käyttävät Jumalan sanaa voitontavoittelun lähteenä, itsetehostuksena, manipuloinnin välineenä jne. Mutta kun nyt naapurisi tutkii Raamattua, puhuu siitä, puhuu uskostaan, miten suhtaudut? Ajatteletko heti, että piru sitä hänellä luettaa ja pirun suulla hän uskostaan puhuu? Ovatko kaikki ympärilläsi fariseuksia?
Jeesus sanoi näin kirjanoppineille ja fariseuksille. Miksi? Ei varmaankaan siksi, että lukeminen ja opiskelu sinänsä olisi pahasta. Totesihan Jeesus toisaalla, että "te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ja Jumalan voimaa".
Juudeassa, jossa eliitin valtakielinä olivat rooma, heprea ja kreikka (ja joilla kolmella kielellä Jeesuksen kuolinsyykin hakattiin ristiin), tavallinen kansa, rahvas ei noita kieliä hallinnut. Lukutaito ei ole silloin ollut yhtä leveää kansan eri kerroksissa niin kuin se on meillä tänä päivänä Suomessa. Oppinut ylimystö oli siis paljon vartijana, mm. oikean opin vartijana. Jeesus arvosteli näitä oppineita, koska he opettivat toisin kuin itse tekivät. He keräsivät itsekkyydestä itselleen hyvän näkyvän aseman yhteiskunnassa, valtaa, rikkauksia, monenlaisia etuja – mutta sälyttivät kansan päälle taakkoja, joita eivät itse olisi olleet valmiit kantamaan. He eivät menneet itse sisälle taivasten valtakuntaan ja olivat vielä estämässä niitä, jotka olisivat menneet.
Mutta nyt meillä on lukutaitoa. Jumalan sanaa on käännetty lukuisille eri kielille. Sitä voidaan lukea, saarnata ja kuulla. Se ei ole enää vain yläluokan etuoikeutta. Evankeliumia parannuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksessa on viety lähes kaikkialle maan ääriin.
Mitä profetiat ja pyhät kirjoitukset sitten palvelevat? Ne tuovat sanomaa Isältä, Isän tahdosta ja tarkoituksesta ihmiskunnan suhteen. Tuo tarkoitus kulminoituu Jeesuksen uhrissa, joka on voittanut synnin ja kuoleman. Niille, jotka uskovat Jumalan Poikaan, on luvattu ikuinen elämä. Monet meistä, jotka olemme Jumalan sanaa tulleet lukemaan ja kuulemaan, Isä on itse johdattanut etsimään, anomaan ja kolkuttamaan. Tuo etsiminen anominen ja kolkuttaminen ei tarkoita sitä, ettei saisi lukea, ottaa selvää, opiskella, tutkia, pohtia, kysyä. Sellainen, joka oikealla asenteella kysyy, saa vastauksen. Hänelle Jeesus ei tule sanomaan: ” "Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän -- ja nehän juuri todistavat minusta." Berealaiset olivat juuri tällaisia innokkaita oikealla mielellä tutkivia.
Raamatun kertomukset eivät todista, että köyhä ja kouluttamaton automaattisesti olisi Herralle mieleinen ja nöyrä - ja että lukenut oppinut automaattisesti Herralle kauhistus ja kopea. Olen nähnyt sydämeltään sivistyneen kiertokoulun käyneen leskimummon ja sikaprofessorin. Mutta usein on myös tyhmyys korotettu korkealle ja maltti, terve harkinta ja asioiden tutkiminen painettu oppimattomuuden hurmassa alas. Samanlainen ilmiö voidaan nähdä ihmisten suhteessa rahaan, valuuttaan. On köyhiä, jotka antavat vilpittömästä sydämestä ”lesken rovon” lähimmäisen hyväksi ja sitten on kitsaita rikkaita. Mutta on myös katkeria köyhiä, jotka pitävät viimeisestä lantistaan tiukasti kiinni soimaten katkerasti Jumalaa kohtalostaan. Niin on myös vauraita, jotka eivät vain anna liiastaan, vaan jotka ymmärtävät kaiken olevan vain lainassa.
Nikodemus oli oppinut mies, joka ensi näkemältä esitetään evankeliumeissa oppineena ”tollukkana”, joka ei tajunnut, kuinka ihminen voi syntyä uudesti, kun ei voi vanhana enää äitinsä kohtuun mennä. Varmasti Nikodemuksen ympärillä oli yhtä paljon oppimattomia tollukoita, jotka eivät ymmärtäneet sitä vähääkään. Pointti onkin Nikodemuksen sydämen muutoksessa: hän oli yhdessä Joosef arimatialaisen kanssa ottamassa Jeesusta ristiltä ja tekemässä Hänelle viimeistä palvelusta. Luen ja ymmärrän, että Nikodemus pelastui – oppineisuuden määrästä riippumatta.
Kun luet tai kuulet Jumalan sanaa, silloin Jumala kylvää, usein palvelijansa kautta. Sana alkaa itää, kun sydämen pelto on otollista maata. Jos se ei juuri nyt ole, Jumala voi sen ajallaan kuitenkin sellaiseksi muokata. Sydämessä tapahtuu sanan tutkiminen. Jeesus puhui fariseuksille kovin sanoin, koska Hän näki heidän koviin sydämiinsä. Hänhän tiesi jo ennalta, ketkä tulisivat uskomaan häneen ja ketkä eivät. Meidän aikamme ihmiset, vaikka olisivatkin Jumalan hengen johdatuksessa, eivät näe kanssaihmisen sydämen pohjukkaan saakka. Ihminen tarkastelee asioita aina puutteellisesti. Jumala kyllä johdattaa omiaan totuuteen, mutta pääpaino on tuossa johdatuksessa. Johdatus tapahtuu matkalla. Jumala on viisas, kun ei ole tehnyt joka iikasta kertarysäyksellä kaikentietävää. Päinvastoin, Jumala toimii ihmisten keskellä, vuorovaikutuksessa ja rakkaudessa toinen toista palvellen. Kaikentietävät eivät ikään kuin ”tarvitse” enää mitään. Se on harhaa. Totta kai nykyäänkin on fariseuksia, jotka käyttävät Jumalan sanaa voitontavoittelun lähteenä, itsetehostuksena, manipuloinnin välineenä jne. Mutta kun nyt naapurisi tutkii Raamattua, puhuu siitä, puhuu uskostaan, miten suhtaudut? Ajatteletko heti, että piru sitä hänellä luettaa ja pirun suulla hän uskostaan puhuu? Ovatko kaikki ympärilläsi fariseuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä Raamatun sana saa ihmisessä aikaan - tuleeko sinusta Raamatun sanan äärellä anteeksiantava, myötäelävä kanssaihminen vai yksinäinen muiden tuomitsija?
Kiitos pohdinnan arvoisesta kirjoituksesta. Ps. voisit vähän tiivistää.
Leski oli valmis antamaan vähästään.
Taloudellisesta avusta voi ajatuksen ulottaa myös kaikkeen muuhunkin tekemiseemme; olemmeko valmiita antamaan aikaamme, tukeamme, myötäelämistä, jotakin ihan konkreettista apua ym. lähimmäisille.
Kun kuulemme että jollakin tuttavallamme on vaikeata, annammeko lohtua ja tukea.
Autammeko siinä missä voimme.
Palstalla ainakin yhden kirjoittajan toimesta tämä kaikki on leimattu vääräksi rakkaudeksi.
Hänen mielestään lähimmäisemme pitäisi jättää yksinään kärvistelemään jotta hän etsisi apua Jumalalta.
No, Jumalalta avun etsiminen on tietenkin ihan oikein mutta oikein ei ole jättää apua tarvitsevaa jos vain jotenkin voi auttaa.
Kerran kun tämä palstan "totuudentorvi" (lue Armi) laukoi näitä viisauksiaan ja aloin miettiä asiaa sain sisimpääni sanat : "ANTAKAA TE HEILLE SYÖDÄ"
Uskon että tämä tuli Jeesukselta ja Hän näin näytti että Jeesuksen seuraajan tehtävä ei suinkaan ole jättää lähimmäistään yksin kamppailemaan ja Jumalan apua odottamaan vaan auttaa kaikessa missä voi.
Eihän se sulje pois Jumalankaan apua ja ilmestymistä.
Kun lähimmäinen tarjoaa avun - sehän juuri voi olla Jumalan apua lähimmäisen kautta! Ei lähimmäisen apu välttämättä ole vastakkainen Jumalan avulle. Vain jos on kaihinen silmä, näkee kaiken vääränä. Oikea lähimmäisenrakkaus ei aseta ehtoja eikä valikoi. Sanot oikein: auttakaamme siinä missä voimme.
Eihän urheiluhierojakaan tee väärin silitellessään lihoja?
on palvelaa Jumalaa ja rakastaa Häntä yli kaiken kaikesta sydämestä, mielestä, kaikesta sielusta, kaikesta voimasta ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, niin hän täyttää silloin Kristuksen lain. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Rakkaus voi paljon kun se on harras. Lähimmäistään palvelemisella rakentaa myös itseään. Kun antaa, niin saa.
"Käykää katsomassa yksinäisiä, leskiä, orpoja, sairaita, vanhuksia, hyljättyjä...". Tämä on järjellistä Jumalan palvelusta. "Kun minä olin outo, kun minä sairastin, kun minä olin alaston, kun minä olin nälissäni...ette käyneet minua katsomassa". Uskova antaa jopa henkensäkin lähimmäisensä puolesta.
Esimerkki laupiaasta samarialaisesta on hyvin oleellinen.
Usko ilman tekoja on kuollut. Jeesus sanoo sanassaan: "Ota ristisi ja seuraa minua"!
"Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän -- ja nehän juuri todistavat minusta. Mutta te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän"
Pelkistetysti, Jeesus kehoittaa tässä pitämään kirjat kiinni ja hankkimaan itse elämän,eli kohtaamaan lähimmäisen.
Vaikka kuinka tuijottaa, lukee, miettii Raamatun tekstejä, omalla ymmärryksellä, ei todellisuudessa tapahdu mitään, ellei käänny ja käy tälle tielle:
Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.
Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.
Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa?
Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa?
Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.
mutta kuka sanoo, kuka tuijottaen tutkii, kuka omalla ymmärryksellä nyhjää? Kuka sanoo, ettei Raamattua lukeva olisi käynyt Jeesuksen viitoittamalle tielle?
Sellainen sanoo, joka on kiinnostunut vain naapurin mitätöimisestä, ei rinnalla kulkemisesta. Tällainen taitaa olla myös aina skorpioneista muistuttava Hssu. Oletko hyvä vai huono palvelija Jeesuksessa?
Aloituksessa jo sanottiin, että lukeminen, ymmärrys ja tien kulkeminen eivät ole vastakkaisia asioita.