yo-kokeiden maksut

Ei sillä ylioppilasstatuksella ole mitään väliä kun nykyään ei tarvitse olla ylioppilas päästäkseen jatko-opiskelemaan. Ammattipaperit vaan ja siihen päälle kannattaa lukea ainakin joitain lukion matematiikan kursseja, mutta ne yleissivistävät pilipalikurssit kannattaa jättää käymättä. Sitten ammattipapereilla oman alan hommiin ja jatko-opintopaikka sopivasta korkeakoulusta. Läpi opintojen duunia aitona osaavana ammattilaisena liiton palkoilla kaverien ollessa jossain mäkkärin kassalla, niin valmistumishetkellä on todella kovaa valuuttaa.

666999666999666999 kirjoitti:

Ei sillä ylioppilasstatuksella ole mitään väliä kun nykyään ei tarvitse olla ylioppilas päästäkseen jatko-opiskelemaan. Ammattipaperit vaan ja siihen päälle kannattaa lukea ainakin joitain lukion matematiikan kursseja, mutta ne yleissivistävät pilipalikurssit kannattaa jättää käymättä. Sitten ammattipapereilla oman alan hommiin ja jatko-opintopaikka sopivasta korkeakoulusta. Läpi opintojen duunia aitona osaavana ammattilaisena liiton palkoilla kaverien ollessa jossain mäkkärin kassalla, niin valmistumishetkellä on todella kovaa valuuttaa.

Lue lisää

Korkeakoulut on silti korkeakoulut, voi senkin sanoa.

666999666999666999 kirjoitti:

Ei sillä ylioppilasstatuksella ole mitään väliä kun nykyään ei tarvitse olla ylioppilas päästäkseen jatko-opiskelemaan. Ammattipaperit vaan ja siihen päälle kannattaa lukea ainakin joitain lukion matematiikan kursseja, mutta ne yleissivistävät pilipalikurssit kannattaa jättää käymättä. Sitten ammattipapereilla oman alan hommiin ja jatko-opintopaikka sopivasta korkeakoulusta. Läpi opintojen duunia aitona osaavana ammattilaisena liiton palkoilla kaverien ollessa jossain mäkkärin kassalla, niin valmistumishetkellä on todella kovaa valuuttaa.

Lue lisää

Yliopistoon ei käytännössä pääse ilman yo-paperia. Periaatteessa pääsee, mutta en ole koskaan kuullut kenenkään menneen sisään ammattitutkinnolla.

Iltalukioon pääsee ainakin tällä paikkakunnalla kuka vain, ei kysellä papereita. Ikää kysyvät, pitäisi olla yli 18v, mutta ymmärtääkseni siitäkin joustetaan.

Itselläni on ammatti nuoruudesta, mutta en sitä pysty enää harjoittamaan erinäisten sairauksien takia. Näistä ei lääkäri ole koskaan kirjoittanut mitään paperia kun periaatteessa tutkinnolla löytyisi varmasti joku paikka jossa sairauteni ei haittaisi, mutta se on todellisuudessa aika minimaalinen mahdollisuus. Ala ei myöskään kiinnosta minua pätkääkään, menin ko kouluun nuorena kun en muutakaan keksinyt eikä lukio silloin kiinnostanut. Nyt olen siis jo aikuinen ja tarkoitus on kouluttautua uudelleen.

Vuosien saatossa osa sossuista on halunnut minun hakevan töihin nykyisen tutkinnon turvin, osa on ollut vähän myötämielisempi uuden koulutuksen suhteen. Olen ollut sossun asiakas yli kymmenen vuotta joten sinällään luulisi kiinnostavan päästä minusta eroon. ;)

aloitteleva abi kirjoitti:

Yliopistoon ei käytännössä pääse ilman yo-paperia. Periaatteessa pääsee, mutta en ole koskaan kuullut kenenkään menneen sisään ammattitutkinnolla.

Yliopistoihin otetaan n. puolet porukasta puhtaasti pääsykoepohjalta. Itse mm. menin tässä kiintiössä kun ylioppilastutkinto meni niin huonosti, ettei siitä pisteitä tullut. Ei siis ole mitään syytä miksi ei amispohjalta voi mennä yliopistoon kunhan vain lukee pääsykoekirjat tarpeeksi hyvin.

Sppoo kirjoitti:

Yliopistoihin otetaan n. puolet porukasta puhtaasti pääsykoepohjalta. Itse mm. menin tässä kiintiössä kun ylioppilastutkinto meni niin huonosti, ettei siitä pisteitä tullut. Ei siis ole mitään syytä miksi ei amispohjalta voi mennä yliopistoon kunhan vain lukee pääsykoekirjat tarpeeksi hyvin.

Lue lisää

Niin tosiaan korostan vielä sitä, että amiksessa kannattaa panostaa myös matematiikkaan, jos tavoitteena on päästä teknilliseen korkeakouluun dippainssiksi opiskelemaan. Pääsykokeista ei ihan helposti pääse läpi pelkällä metalliopin perusteella tai lvi-tiedolla.

aloitteleva abi kirjoitti:

Iltalukioon pääsee ainakin tällä paikkakunnalla kuka vain, ei kysellä papereita. Ikää kysyvät, pitäisi olla yli 18v, mutta ymmärtääkseni siitäkin joustetaan.

Itselläni on ammatti nuoruudesta, mutta en sitä pysty enää harjoittamaan erinäisten sairauksien takia. Näistä ei lääkäri ole koskaan kirjoittanut mitään paperia kun periaatteessa tutkinnolla löytyisi varmasti joku paikka jossa sairauteni ei haittaisi, mutta se on todellisuudessa aika minimaalinen mahdollisuus. Ala ei myöskään kiinnosta minua pätkääkään, menin ko kouluun nuorena kun en muutakaan keksinyt eikä lukio silloin kiinnostanut. Nyt olen siis jo aikuinen ja tarkoitus on kouluttautua uudelleen.

Vuosien saatossa osa sossuista on halunnut minun hakevan töihin nykyisen tutkinnon turvin, osa on ollut vähän myötämielisempi uuden koulutuksen suhteen. Olen ollut sossun asiakas yli kymmenen vuotta joten sinällään luulisi kiinnostavan päästä minusta eroon. ;)

Lue lisää

Toisen asteen tutkinnon suorittamiseen saa käsittääkseni opintotukea ja opintotuen asumislisää vuokralla asumiseen ja jos olet aikuisopiskelija, voit ehkä joissakin tapauksissa saada aikuiskoulutustukea, joskaan tilanteestasi en tiedä, eli siten aika vaikeaa neuvoa tuntematta asiaa. Toisen asteen tutkinnon suorittajana sinulla myös on mukamas opintososiaalisena etuutena ( sillä sanon, että mukamas, kun mikään markkinaehtoinen laina ei ole mitään yhteiskunnan tukea minusta) lisäksi opintolaina, ja sitäkin käsittääkseni voit hakea, jollet ole sössinyt luottotietojasi. Jos ja mikäli nautit sekä jatkuvaa opintototukea, opiskelijan asumislisää ja opintolainaoikeutta, en välttämättä arvelisi sosiaalitoimen kustantavan yo- kokeiden maksuja erikseen, mutta tottakai ainakin pienituloiselle mielestäni ehdottomasti sosiaalitoimen ne tulisi kustantaa, jos henkilö on suorittanut lukio- opinnot, jolllei ole niitä varaa maksaa ja jos on kirjoittamassa yo- kokeissa.

Jos olet aikuisopiskelija ja päätoiminen, ilman ylimääräisiä suurempia yllätyksiä opintojen aikana, luulen lukion menevän helpolla ja vaivatta läpi, koska melkonen bönde pitäisi varmaan olla, jollei siitä selviäisi, kun minäkin sain aikoinaan lukiopaperit edes juuri koskaan avaamatta kirjaa (ei silloin, siihen aikaan kiinnostanut lukeminen, vaan aivan muut asiat, kuten teineillä monasti). Tsemppiä. Korkeakoulut sitten... Kannattaa harkita, että onko susta istumaan vuosikausia korkeakouluN penkeillä, yliopistoihin ainakaan ei pääse tosta vaan, eikä kaikkiin ammatttikorkeakouluihinkaan kaiketi ja jos olet uudelleenkouluttautumassa aikuiskoulutuksena, kuten sanot, suosittelen tottakai valitsemaan ala sen perusteella, että missä on töitä. Ei siis filosofiaa tai psykologiaa tai kauppatieteita tai mitään sellaista, vaikka se sua ehkä lukion perusteella kiinnostaisikin, jollet ole sadan prosentin varma, että pääset jatkokoulutukseen, vaan lukion jälkeen sellainen mesta, mistä saat varman toimeentulon tuottavan ammatin. Yliopisto on tutkija - ja hallinnon & yrityselämän korkeimpien virkamiesten koulutuspaikka. Tottakai jokaiselle sekin, jolla päätä ja älyä ja ahkeruutta siihen on, mutta veikkaan että etenkin uutta alaa miettiessä lukion jälkeen, kannattaa olla todella harkitsevainen.

Vilpittömästi tsemppiä, jos olet päättänyt suunnata uudelle uralle.

uhiuhih kirjoitti:

Toisen asteen tutkinnon suorittamiseen saa käsittääkseni opintotukea ja opintotuen asumislisää vuokralla asumiseen ja jos olet aikuisopiskelija, voit ehkä joissakin tapauksissa saada aikuiskoulutustukea, joskaan tilanteestasi en tiedä, eli siten aika vaikeaa neuvoa tuntematta asiaa. Toisen asteen tutkinnon suorittajana sinulla myös on mukamas opintososiaalisena etuutena ( sillä sanon, että mukamas, kun mikään markkinaehtoinen laina ei ole mitään yhteiskunnan tukea minusta) lisäksi opintolaina, ja sitäkin käsittääkseni voit hakea, jollet ole sössinyt luottotietojasi. Jos ja mikäli nautit sekä jatkuvaa opintototukea, opiskelijan asumislisää ja opintolainaoikeutta, en välttämättä arvelisi sosiaalitoimen kustantavan yo- kokeiden maksuja erikseen, mutta tottakai ainakin pienituloiselle mielestäni ehdottomasti sosiaalitoimen ne tulisi kustantaa, jos henkilö on suorittanut lukio- opinnot, jolllei ole niitä varaa maksaa ja jos on kirjoittamassa yo- kokeissa.

Jos olet aikuisopiskelija ja päätoiminen, ilman ylimääräisiä suurempia yllätyksiä opintojen aikana, luulen lukion menevän helpolla ja vaivatta läpi, koska melkonen bönde pitäisi varmaan olla, jollei siitä selviäisi, kun minäkin sain aikoinaan lukiopaperit edes juuri koskaan avaamatta kirjaa (ei silloin, siihen aikaan kiinnostanut lukeminen, vaan aivan muut asiat, kuten teineillä monasti). Tsemppiä. Korkeakoulut sitten... Kannattaa harkita, että onko susta istumaan vuosikausia korkeakouluN penkeillä, yliopistoihin ainakaan ei pääse tosta vaan, eikä kaikkiin ammatttikorkeakouluihinkaan kaiketi ja jos olet uudelleenkouluttautumassa aikuiskoulutuksena, kuten sanot, suosittelen tottakai valitsemaan ala sen perusteella, että missä on töitä. Ei siis filosofiaa tai psykologiaa tai kauppatieteita tai mitään sellaista, vaikka se sua ehkä lukion perusteella kiinnostaisikin, jollet ole sadan prosentin varma, että pääset jatkokoulutukseen, vaan lukion jälkeen sellainen mesta, mistä saat varman toimeentulon tuottavan ammatin. Yliopisto on tutkija - ja hallinnon & yrityselämän korkeimpien virkamiesten koulutuspaikka. Tottakai jokaiselle sekin, jolla päätä ja älyä ja ahkeruutta siihen on, mutta veikkaan että etenkin uutta alaa miettiessä lukion jälkeen, kannattaa olla todella harkitsevainen.

Vilpittömästi tsemppiä, jos olet päättänyt suunnata uudelle uralle.

Lue lisää

Iltalukio on pelkkä "harrastus", Kela ei katso sitä opiskeluksi eli ei opintotukea siihen. Työttömänä pitää virallisesti olla tai jostain muusta rahansa keksiä.

Voisin kirjoittaa sinulla sata eroa päivälukion (teininä) ja iltalukion (itsenäisenä aikuisena, minä 30v) suorittamisesta, mutta tyydyn sanomaan sen olevan kun yö ja päivä, olen kokeillut molempia joten luulen tietäväni mistä puhun. Pelkästään tuntimäärässä on valtava ero, päivälukiossa tunteja on yli puolet enemmän kun iltalukiossa jossa tunteja (tuplatunti) pidetään 9 kertaa plus koe, päivälukiossa on muistaakseeni vajaa 40 tuntia opetusta per kurssi. Puhumattakaan, että aikuisena yleensä joudut huolehtimaan muustakin kun kuka seukkaa kenen kanssa ja voisko lukujärjestykseen saada jotenkin lisää kivoja aineta. Päivälukiosta mennään läpi lukematta, iltalukiosta ei.

Koulussa istuminen ei tuota ongelmia, lähinnä juurikin tuo mikä ala kiinnostaisi tarpeeksi JA sieltä löytyisi työtä.

aloitteleva abi kirjoitti:

Iltalukio on pelkkä "harrastus", Kela ei katso sitä opiskeluksi eli ei opintotukea siihen. Työttömänä pitää virallisesti olla tai jostain muusta rahansa keksiä.

Voisin kirjoittaa sinulla sata eroa päivälukion (teininä) ja iltalukion (itsenäisenä aikuisena, minä 30v) suorittamisesta, mutta tyydyn sanomaan sen olevan kun yö ja päivä, olen kokeillut molempia joten luulen tietäväni mistä puhun. Pelkästään tuntimäärässä on valtava ero, päivälukiossa tunteja on yli puolet enemmän kun iltalukiossa jossa tunteja (tuplatunti) pidetään 9 kertaa plus koe, päivälukiossa on muistaakseeni vajaa 40 tuntia opetusta per kurssi. Puhumattakaan, että aikuisena yleensä joudut huolehtimaan muustakin kun kuka seukkaa kenen kanssa ja voisko lukujärjestykseen saada jotenkin lisää kivoja aineta. Päivälukiosta mennään läpi lukematta, iltalukiosta ei.

Koulussa istuminen ei tuota ongelmia, lähinnä juurikin tuo mikä ala kiinnostaisi tarpeeksi JA sieltä löytyisi työtä.

Lue lisää

En tunne nykykäytäntöjä, mutta ainakaan minun aikanani päivälukiosta ei menty läpi "tosta vaan", vaan olit sitten kiinnostunut opiskelija tai et, niin jollet jotakin yksittäistä kurssia päässyt läpi, estyi pääsysi seuraavaan periodiin ja yleensä kaikki suoritti sen koulun kolmessa vuodessa, eikä ollut mitään valinnan mahdollisuuksia, että kirjoitatko yhden aineen yhtenä keväänä ja toisen toisena, vaan koko höskä kerralla. Joskin sen verran helppo pilipalikoulu lukio ( vaikea muistella, kun omastani on niin kauan...) muistaakseni kyllä oli, että en ymmärrä, millainen ei sellaisestsa yrittämälläkään läpi pääsisi tai saisi niin kutsutusti "reput", koska minä vaikken sinä aikana koskaan ihan oikeasti lukenut mitään ja tehtäväkirjani olivat tyhjiä, sain ihan asialliset keskinkertaiset paperit - juuri normiajassa. Opiskelusta kiinnostuin oikeasti vasta myöhemmin korkeakoulutasolla, joskin oli mulla se tausta lukioon mennessä, että keskiarvot peruskoulusta oli reippaasti yli kasin ja ainakin kakarana olin ollut luokkani paras ja täysi hikari. Lukion jälkeen olin vuoden yleissivistävässä koulutuksessa, sen jälkeen vuoden töissä ja sitten pääsin yliopistoon.

Iltalukion voisi ajatella olevan paras sellaiselle, jolla on esimerkiksi työssäkäyntiä ohessa, tms. En pidä tuosta, että pidät päivälukiota helpompana, kuin muka iltalukiota: suurin osa kakaroista käy lukion putkeen heti peruskoulun jälkeen ja se on myös kohtuullisen paineista aikaa lapsille, koska silloin oletetaan varhaisteinien tekevän koulutusvalintoja ja suuntautuvan penikoina jo aikuisuuden työurille tavoitteellisesti, mistä kukaan ei niissä lukioissa kuitenkaan puhu mitään ja lapset ei tulevaisuutta voi ennustaa. Kyllä ne lukiotkin ihan joka paikassa on sellaisia, että niissäkään voi vain kattoon räkiä, jos muka väität omaavasi "kokemusta" tai muka tietoakin. Kohta varmaan siirretään aikuisuuden koulutusvalinnoista päättäminen alaasteikäisille *kärjistys* - siitäkin on jo viitteitä...

sppoo kirjoitti:

Niin tosiaan korostan vielä sitä, että amiksessa kannattaa panostaa myös matematiikkaan, jos tavoitteena on päästä teknilliseen korkeakouluun dippainssiksi opiskelemaan. Pääsykokeista ei ihan helposti pääse läpi pelkällä metalliopin perusteella tai lvi-tiedolla.

Lue lisää

Missä muka pääsee pelkällä amiskoulutuksella yliopistoon? On varmaan pieni prosentti, mikä yliopistoihin otetaan joidenkin "väylien" kautta mm., jos olet vaikkapa lukenut avoimessa yliopistossa omalla kustannuksellasi ensin riittävästi, jos sulla on jokin kakkosasteen tutkinto ja joillakin aloilla voi kaiketi olla helpompaa päästä yliopistoon esim. riittävillä alustavilla ammattikorkeakouluopinnoilla tms. jne. erityiskoulutuskiintiöissä, mutta jos ajateltais vaikkapa, että kun sisäänottoprosentti kokonaisuudessaan missä tahansa on n. kolmekymmentä- neljäkymmentä maksimissaan ( ja harvoin edes sitä), eli jos ajateltais vaikkapa sellaista, että olisi vaikka viisisataa hakijaa, joista kolmekymmentä vuosittain pääsee sisälle, niin kyllä ei amisten yliopistoihin sisäänotettavien määrä siinä kovin korkea ole, kun mukaan lasketaan ylioppilastutkinnon suorittaneet. Jos mä olisin amiksessa, nyt sen ikäinen teini ja kiinnostunut mistä tahansa yliopistokoulutuksesta, niin lukisin _sekä_ ylioppilastutkinnon & amistutkinnon, koska varmempaa se ainakin sillä on, monissa amiksissa voi lukea myös ylioppilaaksi samalla, ja jos joutuu työttömäksi, saatetaan joskus amistutkinnostakin olla enemmän iloa, kuin lukiopohjasta.

uhiuhih kirjoitti:

Missä muka pääsee pelkällä amiskoulutuksella yliopistoon? On varmaan pieni prosentti, mikä yliopistoihin otetaan joidenkin "väylien" kautta mm., jos olet vaikkapa lukenut avoimessa yliopistossa omalla kustannuksellasi ensin riittävästi, jos sulla on jokin kakkosasteen tutkinto ja joillakin aloilla voi kaiketi olla helpompaa päästä yliopistoon esim. riittävillä alustavilla ammattikorkeakouluopinnoilla tms. jne. erityiskoulutuskiintiöissä, mutta jos ajateltais vaikkapa, että kun sisäänottoprosentti kokonaisuudessaan missä tahansa on n. kolmekymmentä- neljäkymmentä maksimissaan ( ja harvoin edes sitä), eli jos ajateltais vaikkapa sellaista, että olisi vaikka viisisataa hakijaa, joista kolmekymmentä vuosittain pääsee sisälle, niin kyllä ei amisten yliopistoihin sisäänotettavien määrä siinä kovin korkea ole, kun mukaan lasketaan ylioppilastutkinnon suorittaneet. Jos mä olisin amiksessa, nyt sen ikäinen teini ja kiinnostunut mistä tahansa yliopistokoulutuksesta, niin lukisin _sekä_ ylioppilastutkinnon & amistutkinnon, koska varmempaa se ainakin sillä on, monissa amiksissa voi lukea myös ylioppilaaksi samalla, ja jos joutuu työttömäksi, saatetaan joskus amistutkinnostakin olla enemmän iloa, kuin lukiopohjasta.

Lue lisää

Yliopistolaki 37 §

Kelpoisuus korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin

Pelkästään alempaan korkeakoulututkintoon tai sekä alempaan että ylempään korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin voidaan ottaa opiskelijaksi henkilö, joka on suorittanut:

[...]

2) vähintään kolmivuotisen ammatillisen perustutkinnon tai sitä vastaavat aikaisemmat opinnot;

3) ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa (631/1998) tarkoitetun ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon, erikoisammattitutkinnon tai niitä vastaavan aikaisemman tutkinnon

[...]

------------

Ylioppilastutkintoa ei ole enää vuosiin vaadittu jatko-opintokelpoisuuden saamiseksi. Tämä liittyy 1990-luvun puolivälissä alkaneeseen ammattikorkeakoulu-uudistukseen, joka on jatkunut erilaisten muutosten kautta viime vuosiin asti (mm. ns. Bolognan prosessi). Suuri osa yliopisto-opiskelijoista pääsee sisään ihan puhtaasti pääsykoekiintiöstä, siis ainoastaan menestyminen pääsykokeessa ratkaisee. Pääsykokeessa menestyminen vaatii pääsykoekirjojen opettelemista lähes ulkoa, johon pitäisi myös ammattikoululaisen pystyä mikäli tahtoa riittää.

Esimerkiksi kaupallisella alalla n. 40 prosenttia valittavista otetaan pääsykoekiintiöstä ja loput yhteispistekiintiöstä, jossa siis otetaan huomioon pääsykokeen pisteet ja ylioppilastutkinnon tai vastaavan tuomat lisäpisteet. Pääsykoekiintiön tarkoituksena on juuri mahdollistaa se, etteivät nuoruuden mahdolliset virhevalinnat tai teiniangstissa saadut huonot arvosanat torppaa jatkokoulutusmahdollisuuksia loppuelämäksi.

Sppoo kirjoitti:

Yliopistolaki 37 §

Kelpoisuus korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin

Pelkästään alempaan korkeakoulututkintoon tai sekä alempaan että ylempään korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin voidaan ottaa opiskelijaksi henkilö, joka on suorittanut:

[...]

2) vähintään kolmivuotisen ammatillisen perustutkinnon tai sitä vastaavat aikaisemmat opinnot;

3) ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa (631/1998) tarkoitetun ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon, erikoisammattitutkinnon tai niitä vastaavan aikaisemman tutkinnon

[...]

------------

Ylioppilastutkintoa ei ole enää vuosiin vaadittu jatko-opintokelpoisuuden saamiseksi. Tämä liittyy 1990-luvun puolivälissä alkaneeseen ammattikorkeakoulu-uudistukseen, joka on jatkunut erilaisten muutosten kautta viime vuosiin asti (mm. ns. Bolognan prosessi). Suuri osa yliopisto-opiskelijoista pääsee sisään ihan puhtaasti pääsykoekiintiöstä, siis ainoastaan menestyminen pääsykokeessa ratkaisee. Pääsykokeessa menestyminen vaatii pääsykoekirjojen opettelemista lähes ulkoa, johon pitäisi myös ammattikoululaisen pystyä mikäli tahtoa riittää.

Esimerkiksi kaupallisella alalla n. 40 prosenttia valittavista otetaan pääsykoekiintiöstä ja loput yhteispistekiintiöstä, jossa siis otetaan huomioon pääsykokeen pisteet ja ylioppilastutkinnon tai vastaavan tuomat lisäpisteet. Pääsykoekiintiön tarkoituksena on juuri mahdollistaa se, etteivät nuoruuden mahdolliset virhevalinnat tai teiniangstissa saadut huonot arvosanat torppaa jatkokoulutusmahdollisuuksia loppuelämäksi.

Lue lisää

En tarkista esittämääsi pykälää, kosken näe, että se olisi relevanttia tällaisen keskustelun kannalta. Olen silti sitä mieltä, että ei amispohjalta kovin moni korkeakouluihin pääse -korkein prosentti ehkäpä ( villi vekkaus?) juurikin teknillisillä aloilla, mutta niihin nähden on montaa alaa ja monenlaista käytäntöä. Tarkoitan, että esimerkiksi ydinfysiikkaa Otaniemeen tuskin pääsee opiskelemaan menemällä amishitsarin papereilla, psykologiaa tms. yhteiskuntatieteiteitä yliopistoihin tuskin pääsee lukemaan ilman lukiopohjaa tms. sen samaisen tason perussivistystä ja kauppatieteistäkin tiedän sen verran, että esimerkiksi hallinnon alalla ei aikaisemmista ammattikorkeakouluopinnoista lueta hyväksi mitään muuta, kuin korkeintaan lähinnä kieliopinnot, jos ammattikorkeakoulutaustalta menee yliopistoon - ja toisaalta hyvä niinkin, koskei sitä nyt ihan tarvitse raiskata korkeakoulutuksen tasoa.

Ikävin skenaario on se, että jos luodaan erikseen eliittiyliopistot ja ns. heinähattu- yliopistot, minne ainakin johonkin jokainen mullikka pääsisi sisään ja missä sitten rahalla ratsastat parempiin tittelihin, jos vaikka kuinka vajakki olisit - kuten Amerikassa... Siitä ei Suomen kokoinen hiirenpaska valtio hyötyisi yhtään mitään, vaan seuraus olisi mielestäni katastrofaalinen, pidemmällä tähtäimellä ainakin... Toivon, että idoottien määrä on sentään sikäli vähäinen, ettei ainakaan tuohon koskaan tulla menemään.

aloitteleva abi kirjoitti:

Iltalukio on pelkkä "harrastus", Kela ei katso sitä opiskeluksi eli ei opintotukea siihen. Työttömänä pitää virallisesti olla tai jostain muusta rahansa keksiä.

Voisin kirjoittaa sinulla sata eroa päivälukion (teininä) ja iltalukion (itsenäisenä aikuisena, minä 30v) suorittamisesta, mutta tyydyn sanomaan sen olevan kun yö ja päivä, olen kokeillut molempia joten luulen tietäväni mistä puhun. Pelkästään tuntimäärässä on valtava ero, päivälukiossa tunteja on yli puolet enemmän kun iltalukiossa jossa tunteja (tuplatunti) pidetään 9 kertaa plus koe, päivälukiossa on muistaakseeni vajaa 40 tuntia opetusta per kurssi. Puhumattakaan, että aikuisena yleensä joudut huolehtimaan muustakin kun kuka seukkaa kenen kanssa ja voisko lukujärjestykseen saada jotenkin lisää kivoja aineta. Päivälukiosta mennään läpi lukematta, iltalukiosta ei.

Koulussa istuminen ei tuota ongelmia, lähinnä juurikin tuo mikä ala kiinnostaisi tarpeeksi JA sieltä löytyisi työtä.

Lue lisää

Niin, parempihan se on että aikuislukioon ei saa opintotukea. Se kun on satoja euroja pienempi kuin työttömän tuet.

Ja välillä kannattaa myös pyytää harkinnanvaraista tukea kalliisin lukiokirjoihin.

Mitä aikuislukion lukujärjestykseen tulee, niin sairashan se on kun työmäärää katsoo. Esimerkiksi eräässä äidinkielen etäkurssissa oli viikon sisälle merkattu viisi palautettavaa tehtävää. Tämän jälkeen alkoi joululoma, jonka aikana pitikin lukaista 500 sivun kirja, josta oli vielä väännettävä vähintään 500 sanan analyysi. Tämän lisäksi oli 'loman' jälkeen oikea koe, johon luettiin vajaat sata sivua länsimäistä kirjallisuushistoriaa.

Tämä siis YHDELLÄ kurssilla.

uhiuhih kirjoitti:

En tarkista esittämääsi pykälää, kosken näe, että se olisi relevanttia tällaisen keskustelun kannalta. Olen silti sitä mieltä, että ei amispohjalta kovin moni korkeakouluihin pääse -korkein prosentti ehkäpä ( villi vekkaus?) juurikin teknillisillä aloilla, mutta niihin nähden on montaa alaa ja monenlaista käytäntöä. Tarkoitan, että esimerkiksi ydinfysiikkaa Otaniemeen tuskin pääsee opiskelemaan menemällä amishitsarin papereilla, psykologiaa tms. yhteiskuntatieteiteitä yliopistoihin tuskin pääsee lukemaan ilman lukiopohjaa tms. sen samaisen tason perussivistystä ja kauppatieteistäkin tiedän sen verran, että esimerkiksi hallinnon alalla ei aikaisemmista ammattikorkeakouluopinnoista lueta hyväksi mitään muuta, kuin korkeintaan lähinnä kieliopinnot, jos ammattikorkeakoulutaustalta menee yliopistoon - ja toisaalta hyvä niinkin, koskei sitä nyt ihan tarvitse raiskata korkeakoulutuksen tasoa.

Ikävin skenaario on se, että jos luodaan erikseen eliittiyliopistot ja ns. heinähattu- yliopistot, minne ainakin johonkin jokainen mullikka pääsisi sisään ja missä sitten rahalla ratsastat parempiin tittelihin, jos vaikka kuinka vajakki olisit - kuten Amerikassa... Siitä ei Suomen kokoinen hiirenpaska valtio hyötyisi yhtään mitään, vaan seuraus olisi mielestäni katastrofaalinen, pidemmällä tähtäimellä ainakin... Toivon, että idoottien määrä on sentään sikäli vähäinen, ettei ainakaan tuohon koskaan tulla menemään.

Lue lisää

Ammattikorkeaan pääsee aika helposti ammattikoulupapereilla, se on selvä homma, itsekin olen päässyt. Yliopistoon sitä vastoin en usko kovinkaan monen pääsevän ammattikoulupapereilla. Ammattikoulupaperilla haetaan pelkän pääsykokeen perusteella ja kokeilepa päästä pelkällä pääsykokeella lukemaan lääkäriksi, psykologiksi tai kieliä. Laki toki antaa mahdollisuuden, mutta käytännössä homma ei ihan niin helppoa ole. Jos joku joskus on päässyt ammattikoulupapereilla yliopistoon normaalia reittiä niin käsi pystyy, olisi kiva tavata se ihme. :)

Burnout kirjoitti:

Niin, parempihan se on että aikuislukioon ei saa opintotukea. Se kun on satoja euroja pienempi kuin työttömän tuet.

Ja välillä kannattaa myös pyytää harkinnanvaraista tukea kalliisin lukiokirjoihin.

Mitä aikuislukion lukujärjestykseen tulee, niin sairashan se on kun työmäärää katsoo. Esimerkiksi eräässä äidinkielen etäkurssissa oli viikon sisälle merkattu viisi palautettavaa tehtävää. Tämän jälkeen alkoi joululoma, jonka aikana pitikin lukaista 500 sivun kirja, josta oli vielä väännettävä vähintään 500 sanan analyysi. Tämän lisäksi oli 'loman' jälkeen oikea koe, johon luettiin vajaat sata sivua länsimäistä kirjallisuushistoriaa.

Tämä siis YHDELLÄ kurssilla.

Lue lisää

Sinänsä hyvä juu ettei saa opintotukea, koska harva aikuinen (yli 30v) semmoisella elää.

Työmäärä on todellakin valtava! Etäkursseilla varmasti jopa suurempi kun tavallisilla. Itselläni ei ole kokemusta etäkursseista kun muutamalta hassulta kieltän kurssilta, niissä palautettavien tehtävien määrä oli onneksi suht inhimillinen, mutta ei niiden teko riitä vaan on opiskeltava muuten.

uhiuhih kirjoitti:

En tunne nykykäytäntöjä, mutta ainakaan minun aikanani päivälukiosta ei menty läpi "tosta vaan", vaan olit sitten kiinnostunut opiskelija tai et, niin jollet jotakin yksittäistä kurssia päässyt läpi, estyi pääsysi seuraavaan periodiin ja yleensä kaikki suoritti sen koulun kolmessa vuodessa, eikä ollut mitään valinnan mahdollisuuksia, että kirjoitatko yhden aineen yhtenä keväänä ja toisen toisena, vaan koko höskä kerralla. Joskin sen verran helppo pilipalikoulu lukio ( vaikea muistella, kun omastani on niin kauan...) muistaakseni kyllä oli, että en ymmärrä, millainen ei sellaisestsa yrittämälläkään läpi pääsisi tai saisi niin kutsutusti "reput", koska minä vaikken sinä aikana koskaan ihan oikeasti lukenut mitään ja tehtäväkirjani olivat tyhjiä, sain ihan asialliset keskinkertaiset paperit - juuri normiajassa. Opiskelusta kiinnostuin oikeasti vasta myöhemmin korkeakoulutasolla, joskin oli mulla se tausta lukioon mennessä, että keskiarvot peruskoulusta oli reippaasti yli kasin ja ainakin kakarana olin ollut luokkani paras ja täysi hikari. Lukion jälkeen olin vuoden yleissivistävässä koulutuksessa, sen jälkeen vuoden töissä ja sitten pääsin yliopistoon.

Iltalukion voisi ajatella olevan paras sellaiselle, jolla on esimerkiksi työssäkäyntiä ohessa, tms. En pidä tuosta, että pidät päivälukiota helpompana, kuin muka iltalukiota: suurin osa kakaroista käy lukion putkeen heti peruskoulun jälkeen ja se on myös kohtuullisen paineista aikaa lapsille, koska silloin oletetaan varhaisteinien tekevän koulutusvalintoja ja suuntautuvan penikoina jo aikuisuuden työurille tavoitteellisesti, mistä kukaan ei niissä lukioissa kuitenkaan puhu mitään ja lapset ei tulevaisuutta voi ennustaa. Kyllä ne lukiotkin ihan joka paikassa on sellaisia, että niissäkään voi vain kattoon räkiä, jos muka väität omaavasi "kokemusta" tai muka tietoakin. Kohta varmaan siirretään aikuisuuden koulutusvalinnoista päättäminen alaasteikäisille *kärjistys* - siitäkin on jo viitteitä...

Lue lisää

Joillekin voi mikä tahansa koulua olla helppoa kun heinänteko, mutta varmasti suurin osa ihmisistä joutuu panostamaan kouluun. Itse olin nuorena seiskan oppilas, joka on aina joutunut tekemään töitä numeroiden eteen. Nyt iltalukiossa olen yllätyksekseni huomannut saavani jopa kasia ja ysiä joista aineista, mutta töitä se edelleen vaatii.

Jos puhtaasti vertaa vain iltalukiota ja päivälukiota saman ihmisen kokemuksesta niin kyllä iltalukio on paljon vaikeampi. Iltalukiossa tuntimäärä itsellään on jo puolet vähemmän eli tunnilla käydään asiat todella nopeasti ja vain kerran, kotiin jää siis paljon hommia. Monissa aineissa asiaa on niin paljon, että osa joudutaan jopa skippaamaan esim. kielissä kokonaisia kappaleita. Kursseja on vähemmän joka tarkoittaa, että kursseja on ympätty yhteen, mitä tarkoittaa jälleen lisää itsenäistä työskentelyä. Kukaan ei myöskään missään vaiheessa kysele perääsi, voit olla koulusta poissa vaikka puoli vuotta eikä kukaan soittele missä ole tai koska tulet. Sama erilaisten tehtävien kanssa, jos joku jää tekemättä se on voivoi, hylätty napsahtaa, ei opettaja kysele oletko palauttanut vai etkö ole, saati muistuttele sinua sen suuremmin.

Päivälukiossa tunteja on ruhtinaallisesti, opettaja opettaa hitaammin ja parhaassa tapauksessa seuraavalla kerralla kerrataan vielä lyhyesti edellisen kerran asiat. Kotona tehtävä työmäärä on huomattavasti vähäisempi ja jos pitää korvat auki tunnilla se yleensä riittää todella pitkälle. Kaikki käydään läpi ja perusteellisesti. Opettajat myös kyselevät ja varmistelevat, on omat opettajat ja opotunnit ym jolla katsotaan, että jokainen pysyy matkassa mukana.

Kuitenkin molemmista kouluista opitaan sama tietomäärä ja samat ylioppilaskirjoitukset pitää kirjoittaa. Varmasti on ihmisiä jotka pitää iltalukiota helppona ja päivälukiota vaikeana, mutta uskoisin suurimman osan ihmisistä toteavan saman jos kokeilisivat todella molempia. Kaksi eri ihmistä eri koulussa ei ole vertailukelpoinen, pitäisi nähdä todella saman ihmisen näkökulma eri kouluihin.

Ja sitten on vielä se muu elämä. Jos nyt ajatellaan vaikka minua joka olen kolmekymppinen ja elämässä on muutakin kun koulu ja kaverit. Joudun koulun ohjella huolehtimaan arjesta myös kotona kaikkine laskuineen, kaupassa käynteineen ym. Luojan kiitos minulla ei sentään lasta ole, lemmikkejä kyllä. Jotkut urheat ne käy vielä kokopäivätyössäkin. Teininä on toki omat murheensa, mutta teinin harvoin tarvitsee murehtia mistä rahat ja ruoka pöytään. Vielä harvemmin teinit joutuvat murehtimaan lapsistaan tai käymään töissä 8h/päivä. On eri asia tulla koulusta katettuun pöytään kun kattaa se pöytä itse.

Ja miksi muka meillä aikuisilla iltalukiolaisilla ei olisi murheita tulevasta? Samanlailla minun on nyt päätettävä mihin tästä suuntaan, mikä olisi kiinnostava ammatti, mihin voisin kouluttautua suht nopeaa jotta edes joskus pääsisin sinne työelämään, mihin minun keskiarvoni riittää, millä alalla on tarpeeksi töitä nyt ja tulevaisuudessa, onko tässä vielä muutettava toiselle puolelle Suomea koulun perässä (mikä on kolmekymppisenä pikkasen isompi prosessi kun teininä), miten rahoitan tulevat opintoni sillä opintotuella tuskin kykenen elämään enkä tahtoisi enää lainaa ottaa sillä sitä tuli teininä jo otettua paljon ja se on vielä maksamatta ja monia monia muita kysymyksiä ja huolia. Kyllä jatkokoulutuksen päätös teininä oli huomattavasti helpompaa, silloin ei painanut vanhat lainat niskaan, ei tarvinnut murehtia olevansa jo liian vanha valmistuessaan saati pohtia onko siirrettävä kaksiollisen verran elämää toiselle puolelle maata.

uhiuhih kirjoitti:

En tarkista esittämääsi pykälää, kosken näe, että se olisi relevanttia tällaisen keskustelun kannalta. Olen silti sitä mieltä, että ei amispohjalta kovin moni korkeakouluihin pääse -korkein prosentti ehkäpä ( villi vekkaus?) juurikin teknillisillä aloilla, mutta niihin nähden on montaa alaa ja monenlaista käytäntöä. Tarkoitan, että esimerkiksi ydinfysiikkaa Otaniemeen tuskin pääsee opiskelemaan menemällä amishitsarin papereilla, psykologiaa tms. yhteiskuntatieteiteitä yliopistoihin tuskin pääsee lukemaan ilman lukiopohjaa tms. sen samaisen tason perussivistystä ja kauppatieteistäkin tiedän sen verran, että esimerkiksi hallinnon alalla ei aikaisemmista ammattikorkeakouluopinnoista lueta hyväksi mitään muuta, kuin korkeintaan lähinnä kieliopinnot, jos ammattikorkeakoulutaustalta menee yliopistoon - ja toisaalta hyvä niinkin, koskei sitä nyt ihan tarvitse raiskata korkeakoulutuksen tasoa.

Ikävin skenaario on se, että jos luodaan erikseen eliittiyliopistot ja ns. heinähattu- yliopistot, minne ainakin johonkin jokainen mullikka pääsisi sisään ja missä sitten rahalla ratsastat parempiin tittelihin, jos vaikka kuinka vajakki olisit - kuten Amerikassa... Siitä ei Suomen kokoinen hiirenpaska valtio hyötyisi yhtään mitään, vaan seuraus olisi mielestäni katastrofaalinen, pidemmällä tähtäimellä ainakin... Toivon, että idoottien määrä on sentään sikäli vähäinen, ettei ainakaan tuohon koskaan tulla menemään.

Lue lisää

No jos se henkilö on joku idiootti eikä yksinkertaisesti kykene omaksumaan asioita, niin ei se varmaan pääsekään. Tai jos jättää kokonaan hakematta niin ei myöskään pääse opiskelemaan. Mikään ei kuitenkaan estä ammattikoululaista hakemasta yliopistoon eikä lukion käyminen tee kenestäkään mitään pääsykoeneroa, jonka olisi ylivertaisesti helpompaa omaksua pääsykoekirjallisuuden sisältö. Itse asiassa luulen, että esimerkiksi "Avain laskentatoimeen ja rahoitukseen" on helpompaa omaksua laskentamerkonomille kuin tuoreelle ylioppilaalle.

Sppoo kirjoitti:

No jos se henkilö on joku idiootti eikä yksinkertaisesti kykene omaksumaan asioita, niin ei se varmaan pääsekään. Tai jos jättää kokonaan hakematta niin ei myöskään pääse opiskelemaan. Mikään ei kuitenkaan estä ammattikoululaista hakemasta yliopistoon eikä lukion käyminen tee kenestäkään mitään pääsykoeneroa, jonka olisi ylivertaisesti helpompaa omaksua pääsykoekirjallisuuden sisältö. Itse asiassa luulen, että esimerkiksi "Avain laskentatoimeen ja rahoitukseen" on helpompaa omaksua laskentamerkonomille kuin tuoreelle ylioppilaalle.

Lue lisää

Esitä minulle sitten tilasto kuinka moni on päässyt ammattikoulupapereilla yliopistoon. Varmasti tästäkin joku fakta on olemassa jos näitä ihmisiä kerran paljon on.

En luottaisi tuohon. Eivät ne halua maksaa entisten opintolainojeni korkojakaan vaikka vetosin kuinka siihen, että en sitten tulevien jatko-opintojen aikana ole heidän lompakollaan. Siis jos jättäisin korot nyt maksamatta ne menisi Kelan kautta maksuun ja siinä menisi luottotiedot ja mahdollisuus tuleviin opintolainoihin.

Eikä ne täysiä tukia maksa kun olen työtön ja saan asumistukea. Maksavat vain 90e/kk.