Mikä on saanut sinut tulemaan uskoon?

Tullessani uskoon, olin epätoivoinen 10-vuotias koulukiusattu tyttö. Ei ollut oikeastaan yhtäkään koulupäivää jotteiko minua olisi kiusattu joko koulussa tai koulumatkalla. Se sai aikaan sen etten arvostanut edes itseäni, toisinaan jopa halusin tappaa itseni ja yritinkin sitä, onnistumatta. Kukaan läheisistäni ei tiedä miten pahana pidin koulukiusaamista eikä sitä miten rikkinäinen olin. Vanhempani ovat uskovia ja olivat minullekin uskosta kertoneet. 10-vuotiaaksi asti tiesin että on Jumala, ja että on Jeesus joka on joutunut kuolemaan ristillä sovittaakseen syntini. Tiesin myös että uskonratkaisu tehdään rukoilemalla Jeesusta.

Uskonratkaisun tein siis 10-vuotiaana, kun ei minulla ollut mitään menetettävääkään. Päätin että kokeilen rukoilla Jeesusta sydämeeni. Ja sillä tiellä olen edelleen. Toki murrosikäisenä oli kapina vaihe, kapinoin pääasiassa Jumalaa vastaan jotta ikätoverit olisivat minut hyväksyneet. Mutta ne vain nauroivat, silloin käsitin että parempi on olla oma itsensä, yrittämättä esittää muuta kuin on. Se että olen uskossa, ei ole esittämistä, se on ratkaisu elämässäni joka on kantanut minua tähän asti ja kantaa minua ihmeellisellä tavalla eteenpäin. Toivottomuus on kadonnut elämästäni.

Uskon että riipun uskossani, tuli elämässä eteen mitä tahansa. Monenlaisia kamppailuja voin joutua käymään, mutta ne on paremmin voitettavissa nyt kun Jeesus on elämässäni. Enää minun ei tarvitse turvautua omiin voimiini. Itse olen heikko, mutta Herrani kanssa vahvempi.

Olen uskovan kodin lapsi ja kuullut elävää julistusta lapsesta saakka. Kolmentoista ikäisenä sain armon antaa elämäni Jeesukselle henkilökohtaisesti. En ole katunut päivääkään ja hetkeäkään sitä ratkaisuani, jonka silloin tein. Olen ollut uskossa jo reilut neljäkymmentäkolme vuotta ja tahtoni on elää Kristuksessa lopunkin elämääni. Hän on todella hyvä. Kun täältä lähdön aika tulee, niin tahdon ja tiedän, että Jeesus on minua vastaanottamassa toisella rannalla. Ja kun vaellan Hänessä, niin ei mikään voi erottaa minua Hänestä ja Hänen rakkaudestaan! Siunattu tie! Olen kuitenkin oppinut ymmärtämään, että Jumalan tahto on, että Hänen lapsensa elää elämäänsä koko sen täydeltä. Mutta ei synnissä eläen. Minä nautin elämästä ja tiedän, että Herrani iloitsee kanssani!

epäuskon helvetti on takanapäin ja iankaikkiseen elämään johtava tulevaisuus edessäpäin.

Sain Isä Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, nimessä ja veren kautta armahduksen syntieni anteeksiantamuksessa 22.4.1985, joka katkaisi tien helvettiin, joka on valmistettu rangaistuspaikaksi perkeleelle ja hänen enkeleilleen.

Se täytyy kyllä sanoa, että edelleenkin on välillä uskonelämässäni sellaisia epäuskonkausia, jolloinka tuntuu, että on suossa kaulaansa myöten eikä pääse millään pois. Mutta aina Jeesus on kuitenkin nostanut minut kuopasta ylös ja putsannut berberin helmat. Ja matka jatkuu siitä..

Jeesus on saanut mut tulemaan Uskoon.

Kyllä kauan . Melkein koko ikäni!

Kyllä Jeesus pitää minusta kiinni ja tukee minut ja uskon että Hän Loppuun asti auttaa mua pysymään Uskossa!