Tahallista vai tahatonta Rantasen kirja Vaikea tie rauhaan on ihan ok,mutta s.208 hän ontuu. Hän syyttää Paasikiveä jälkiviisaaksi koska PK piti kevään neuvotteluja edullisempana. Ja ottaa esim.Sotakorvaussumma putosi puoleen 600- 3000milj.dollariin.
Vuonna 1944 sodan päätyttyä Suomelle määrättiin Moskovan välirauhansopimuksessa 300 miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruiset sotakorvaukset. Korvaukset olivat suurimmalta osaltaan tavarantoimituksia (koneita, puuteollisuustuotteita sekä aluksia) ja maksuaikaa oli kuusi vuotta. Neuvostoliitossa oli myös kova puute koneista, joten Suomi joutui luovuttamaan sille heti yli sata kauppalaivastoon kuulunutta alusta, parhaita jäänmurtajia ja matkustajalaivoja sekä myös panssarilaiva Väinämöisen.
Korvausten rahalllisesta arvosta syntyi kädenvääntöä, koska neuvostoliittolaiset halusivat määrittää korvausten arvon vuoden 1938 maailmamarkkinahintojen mukaan. Tällöin korvaussumma olisi noussut lähes 700 miljoonaan dollariin. Sopuun päästiin lopulta, mutta toimituksille määrättiin vielä 5% myöhästymissakko.
Vuonna 1948 Stalin pidensi korvausten maksuaikaa kahdella vuodella ja alensi korvausmäärän 227 milj. dollariin. Korvaukset saatiin maksettua ajallaan, mutta vuoden 1952 hintasolla laskettuna niiden kokonaisarvoksi muodostui kuitenkin lähes 600 milj. dollaria. Sotakorvausten viimeinen tavarantoimitus lähti Suomesta 19.9.52. Pääministeri Kekkonen piti asian johdosta puheen samana päivänä radiossa ja messuhallissa järjestettin halltuksen toimesta kansalaisuhla 23.9.52.
Vuonna 1944 sodan päätyttyä Suomelle määrättiin Moskovan välirauhansopimuksessa 300 miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruiset sotakorvaukset. Korvaukset olivat suurimmalta osaltaan tavarantoimituksia (koneita, puuteollisuustuotteita sekä aluksia) ja maksuaikaa oli kuusi vuotta. Neuvostoliitossa oli myös kova puute koneista, joten Suomi joutui luovuttamaan sille heti yli sata kauppalaivastoon kuulunutta alusta, parhaita jäänmurtajia ja matkustajalaivoja sekä myös panssarilaiva Väinämöisen.
Korvausten rahalllisesta arvosta syntyi kädenvääntöä, koska neuvostoliittolaiset halusivat määrittää korvausten arvon vuoden 1938 maailmamarkkinahintojen mukaan. Tällöin korvaussumma olisi noussut lähes 700 miljoonaan dollariin. Sopuun päästiin lopulta, mutta toimituksille määrättiin vielä 5% myöhästymissakko.
Vuonna 1948 Stalin pidensi korvausten maksuaikaa kahdella vuodella ja alensi korvausmäärän 227 milj. dollariin. Korvaukset saatiin maksettua ajallaan, mutta vuoden 1952 hintasolla laskettuna niiden kokonaisarvoksi muodostui kuitenkin lähes 600 milj. dollaria. Sotakorvausten viimeinen tavarantoimitus lähti Suomesta 19.9.52. Pääministeri Kekkonen piti asian johdosta puheen samana päivänä radiossa ja messuhallissa järjestettin halltuksen toimesta kansalaisuhla 23.9.52.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.