Tämä on Huhhahheille ja samanmielisille. "Sano terveisiä, kun seuraavan kerran näet ja kysy, miksi ovat sellaisia sadistipaskiaisia, että vaativat helvettiin joutumisen uhalla eri mieltä asioista olevia muuttamaan mielipiteitään, vaikka ovat itse luoneet nuo eri mieltä olevatkin omiksi kuvikseen."
Tämä "kaunis" teksti oli jossain ketjussa, jonka luin. Mutta itse asiassa, minä ymmärrän teitä!!! Itsekin tajusin sen vasta ensi kertaa!!
M i n u a on aina vaadittu muuttumaan sen kaltaiseksi, kun perususkovan pitäisi. Nyt voitte kysyä, kuka on vaatinut, mutta se on enemmänkin ollut kirjoittamaton sääntö: Uskova puhuu, ajattelee, toimii näin. J a k e r t a k a i k k i a a n, m i t ä e l ä m ä ä !!! Ei vois vähempää kiinnostaa!!
Niinpä olenkin joutunut ikäni kamppailemaan asian kanssa: Olenko vääränlainen? Sopeutumaton elämään? Syntinen olemuksessani? Kuka kieltää minua olemasta minä, kun Luoja kerran minut loi?
Hei halloo, Luoja sinut l o i ! Omaksi kuvakseen, kaltaisekseen. Voi olla, että me uskovat emme aina ymmärrä teitä "uskosta osattomia". Vaadimme teitä samoihin ympyröihin, missä me pyörimme.
Mutta ajatuksemme voivat olla luutuneita, ja kaukana totuudesta.
Jumalan kuva voi olla erilainen (tarkoitan ihmistä) kuin itse on. Kaikki pakotus on turhaa. Ei Jumala luonut meitä kiistelemään siitä, kuka on oikeassa ja kuka on lähimpänä totuutta.
Hän teki meidät nauttimaan elämästä ja läheisyydestä kanssaan.
Ja myös toistemme kanssa.
Sinä olet Jumalan kuva!! Kyllä kyllä, aito s i n ä i t se (ja minä)!!
Hän rakastaa sinua (ja minua), ja loi sinut (ja minut) tarkoituksella.
Vasta kun ymmärrämme tämän totuuden, alamme sietää erilaisuutta ympärillämme.
Kun elämä ahdisti, kuka muu niin lohdutti, kuin "uskosta osaton"? Kuka ymmärsi, kuka tarjosi kättä?
Kuulkaa, ihmiset, siinä meille pohtimista!
Tämä "kaunis" teksti oli jossain ketjussa, jonka luin. Mutta itse asiassa, minä ymmärrän teitä!!! Itsekin tajusin sen vasta ensi kertaa!!
M i n u a on aina vaadittu muuttumaan sen kaltaiseksi, kun perususkovan pitäisi. Nyt voitte kysyä, kuka on vaatinut, mutta se on enemmänkin ollut kirjoittamaton sääntö: Uskova puhuu, ajattelee, toimii näin. J a k e r t a k a i k k i a a n, m i t ä e l ä m ä ä !!! Ei vois vähempää kiinnostaa!!
Niinpä olenkin joutunut ikäni kamppailemaan asian kanssa: Olenko vääränlainen? Sopeutumaton elämään? Syntinen olemuksessani? Kuka kieltää minua olemasta minä, kun Luoja kerran minut loi?
Hei halloo, Luoja sinut l o i ! Omaksi kuvakseen, kaltaisekseen. Voi olla, että me uskovat emme aina ymmärrä teitä "uskosta osattomia". Vaadimme teitä samoihin ympyröihin, missä me pyörimme.
Mutta ajatuksemme voivat olla luutuneita, ja kaukana totuudesta.
Jumalan kuva voi olla erilainen (tarkoitan ihmistä) kuin itse on. Kaikki pakotus on turhaa. Ei Jumala luonut meitä kiistelemään siitä, kuka on oikeassa ja kuka on lähimpänä totuutta.
Hän teki meidät nauttimaan elämästä ja läheisyydestä kanssaan.
Ja myös toistemme kanssa.
Sinä olet Jumalan kuva!! Kyllä kyllä, aito s i n ä i t se (ja minä)!!
Hän rakastaa sinua (ja minua), ja loi sinut (ja minut) tarkoituksella.
Vasta kun ymmärrämme tämän totuuden, alamme sietää erilaisuutta ympärillämme.
Kun elämä ahdisti, kuka muu niin lohdutti, kuin "uskosta osaton"? Kuka ymmärsi, kuka tarjosi kättä?
Kuulkaa, ihmiset, siinä meille pohtimista!
Vastaukset 58
Vanhimmat
Hyvin kirjoitit!
Niin hyvin, että pitää nostaa tämä tänne ylimmälle oksalle keikkumaan :).
Ninninkään ei t a r v i t s e olla enää näkymätön! Toivottavasti olet jo tullut näkyväksi...
Joku joskus sanoi minulle rohkaisuksi Raamatun paikan Aabrahamista: Hän, joka kutsuu olemattomat olemaan. Ymmärsin tuon vasta myöhemmin. Olin pelännyt niin kovin näkyväksi tulemista, että piilouduin mieluummin verhoihin... Kaameaa, mutta totta!
Ei muuta kuin rohkeutta sinulle, Ninni! Sinulla on paljon meille muille annettavaa!!!
tarttui tuossa mieleen. En ole tovin kokenut, että kukaan millään ideologialla varustettuna osallistunut omaankaan hätään. Onhan niitä joitain läheisiä. Mutta tiedän, ettei joillain ole KETÄÄN.
En koe mitään "nauttimista", mutta keskinäistä läheisturvaa. En ole kyllä vierailta ihmisiltä, varsinkaan uskovilta kokenut mitään sympatiaa, kun olisin tarvinnut. Ainoastaan jotain velvotteita, suoritusta, uudelleen kasteelle menemistä hyväksynnän saamisen edellytyksenä. Pidän halpana ehdollista ystävyyttä. Ja uskon alueella se tuntuun kaikkein oksettavimmalta.
Eniten lohduttaa uskosta osattomat laitapuolen kulkijat. He sentään kysyvät: "Missä olet ollut, kun ei ole näkynyt?" Sanoin: "Itseäs ei ole näkynyt!" Kulkija sanoi: "Olin sairaalassa."
"Missä olet ollut, kun ei ole näkynyt?"
Oli tunnettu kysymys veljeltä/sisarelta jos häntä ei ollut kokouksessa vähään aikaan näkynyt.
"Kristuksessa olen ollut" oli vastaus.
Rakastavan uskovan huoli näet oli että oliko jonkin ajan poissa oleva joutunut "kylmälle paikalle".
Minulla oli jo sinua ikävä, Tuom! Ja sentään päivän olin poissa!
Mutta on se kuulkaas kamalaa, kun minullakin oli elämäni vaikeimmat päivät (yhdet niistä:)) - en k e n e n k ä ä n uskovan kanssa pystynyt puhumaan! Kyllä kaikenlaista ojennusta olisi ollut tarjolla. Ja sormella osoittelua.
Löysin onneksi stressiryhmän :). Sielläkin tajusin että olin kaikkein surkuteltavimpien joukossa (mutta ei s i e l l ä surkuteltu). Tutustuin ryhmässä ihmiseen, jonka kanssa käytiin kahvilla silloin tällöin. Ei mitään suorituspaineita. Olemista vain. Ja myötäelämistä. Tuo ihminen, joka ei ollut uskossa, ei vaatinut minulta mitään. Ei kauhistellut tunteitani. Ei osoitellut sormellaan. Muutti vain kohta pois!!
Mikä meille on tullut? Miksi vaadimme, toisen haavoihin suolaa kaadamme? Olemmeko kadottaneet kyvyn elää????
ei paljon lisättävää. Kun et tee niin tai näin, tai teet niin tai näin, tai et "tiedä jotain raamatun profetiaa, olet menossa kadotukseen. Jos maistat viiniä, katsot telkkaria, et ole käynyt oikealla kasteella jne jne etc.--Mutta mikä suhde on lähimmäiseen näillä vaatimusten esittäjillä? Onko oma hurskaus niin suurta, ettei voi alentua "vähempiarvoisten" ihmisten lähimmäiseksi, saatikka hyväksyä heitä?
Kävin illalla zumbaamassa, vetäjänä kuubalainen. Sai olla ihmisten parissa, jotka varmasti kaipaavat sitä, että heidätkin hyväksyttäisiin.- Oli tosi kova ja hikinen meno päällä.
Tässä vähän.
Olet ihana, Elisa! Olen sinuakin kaivannut!
kun systerikin on. Mutta ei siihen takerruta, koska meillä on raju taistelu päällä. Mutta täytyy jossain suhteessa keventää, kun ei tätä muuten jaksa.
Voimia sulle "Armon yksistään".
"Hän rakastaa sinua (ja minua), ja loi sinut (ja minut) tarkoituksella."
Miten tuo rakkaus ilmenee? Äläkä nyt ala jauhamaan niistä hippipuusepistä, joita on joskus naulailtu ristille. Jotain konkreettista. Yrittäkää kerrankin vastata jotain, joka ei uskonnottoman korvaan kuulosta älyttömän typerältä kasalta ohutta yläpilvihömppää. Ja ilman raamatunlauseita. Miten kaikkivoipan, kaikentietävän jumalan rakkaus ilmenee maailmalla päivittäin?
Tästä voi tulla pitkä sepustus. Mutta koita kestää.
Ensinnäkin, uskon, että lapsi on puhdas. Hänessä on kaikki ne ominaisuudet, jotka Luojamme tarkoitti. Hän on suunnitellut tuon ihmistaimen, ottanut huomioon maan, vanhemmat, ympäristön, johon tuo lapsi kasvaa. Pannut häneen lahjojaan. Odottaa, kuinka ihana tuosta taimesta kasvaa. Tuolle hän saa osoittaa rakkauttaan.
Sitten tulee vanhemmat. Rikkinäiset, haavoitetut vanhemmat, jotka eivät oikeaa tunne. He yrittävät parhaansa, mutta laiminlyövät lastaan, koska eivät tiedä, eivät tunne, eivät osaa. Kokevat syyllisyyttä. Ihailevat lastaan, mutta nostavat myös kätensä pystyyn, koska eivät kykene enempään.
Näin on meidän kaikkien kohdalla. Olimmepa uskossa tai emme. Olemme saaneet haavoja lapsuudessamme, ja nuo haavat kertautuvat. Kun meitä on satutettu, opimme laittamaan muurit elämämme suojaksi. Emme uskalla kohdata ihmisiä sellaisina kuin he ovat. Pelkäämme satuttamista, ja satutamme. Ihmettelemme, miksi teemme niin paljon pahaa niille, joita rakastamme.
Tässä astuu kuvaan Jeesus. Hän sovitti synnin. Hän rikkoi myös saatanan vallan. Se sai tuon vallan paratiisissa, kun aadam ja eeva kuuntelivat mieluummin sitä kuin Jumalaa. He halusivat olla Jumalan vertaisia. Tietää kaiken.
Se pystyy siis puhumaan meille. Päivästä päivään se toitottaa meille: sinusta ei ole mihinkään, olet luuseri, saat aikaan vain pahaa ja kuolet. Me uskomme, koska olemme saaneet haavoja. Nuo haavat kummittelevat koko elämämme, ellei niitä hoideta. Ja ne pahenevat. (Siksi käytämme alkoholia ja syömme psyykenlääkkeitä, kun emme jaksa.)
Olen itse kokenut tämän kaiken. Ja huom. olen ollut ikäni uskossa.
Sielunvihollinen pääsi elämääni, kun minulle uskoteltiin, että Jumala ei rakasta ketään, joka luulee osaavansa jotain. Olin sentään kympin oppilas, ja olin luullut, että Jumala rakastaa minua (en kylläkään sen tähden, että osasin jotain). Niinpä uskoin tuon puheen (vanhempani hieman avittivat) ja aloin murentaa itsetuntoani. Minua ei ole siis tarkoitettu onnistumaan elämässä. En saa osata enkä iloita mistään. Koko elämän pitää sujua taivashöpinöissä.
No, tie on pitkä, mutta Jumala antoi minulle aviomiehen, jonka kanssa opettelimme elämää. Hän on ollut uskollinen, ja vaikka meillä on ollut vaikeaa, hän ei ole hyljännyt. Tuon aviomiehen arvon olen huomannut vasta viime vuosina - aiemmin syytin häntä lähes kaikesta, koska en huomannut omia haavojani.
Jumala toi kuitenkin elämääni vaikeita tilanteita, jotta oppisin pois nuo typerät puheet, joihin olin uskonut. Ne saivat minut kääntymään Hänen puoleensa ja kysymään, mihin oikein uskon. Onko Jumala rakastava, mitä hän minusta ajattelee.
Löysin ansaitsemattoman armon. Hän paransi poikani. Hän paransi itseni. Hän paransi kaikki haavat, joita minulle oli tullut niin lapsuudessa kuin avioliitossani. Hän opetti, että olen tärkeä, ja ihmiset haavoittavat, koska eivät muuta osaa. Siksi paraneminen lähtee meistä itsestämme. Siitä, kun huomaamme olevamme Jumalalle tärkeitä. Ja sanomme sielunviholliselle: Älä valehtele!!!!
Meillä ei kuitenkaan ole tuota voimaa ilman Jeesuksen sovitustyötä. Siksi on tärkeä asettaa koko elämänsä ja sydämensä Hänen käteensä. Hän pitää sen hellissä käsissään ja vie varmasti työnsä päätökseen (elämän ja sydämen eheys).
Siunausta sinulle!
Ps. Vastaan kyllä lisää, jos tämä ei tyydyttänyt!
Heitit oikeasti aika hyvän kysymyksen. Vastaus riippuu paljolti siitä, kenelle kysymyksen esität. Yhden sait jo uskovaisnäkökulmasta.
Rakastunut ihminen rakastaa usein myös itse rakastumisen tunnetta. Se menee joskus jopa ohi itse pääasiasta.
Uskovainen ihminen "uskoo uskoon". Usko on varsinkin uudestisyntyneillä kristityillä ja muilla dramaattisesti uskoon tulleilla valtavan suuri osa identiteettiä. Monet asiat selitetään uskon kautta ja koko uskon ulkopuolinen elämä on luonnollisesti tästä perspektiivistä katsottuna jotenkin tyhjempää ja vähemmän arvokasta. Se "todelinen" elämä on uskovien yhteisössä ja sieltä löytyy tuki ja turva. Pohjimmainen perustelu kaikelle on luonnollisesti Raamattu tai totuudenmukaisemmin tulokinnat Raamatusta. Ne Aina Oikeat.
Varsinkin, jos uskoon on ongelmien kautta ajauduttu, elämä ilman uskoa sisältää liikaa riskejä. Yllättävän moni ainakin uskoo pysyvänsä vaikkapa raittiina vain uskon avulla.
Tämä kaikki oli kuitenkin oikeastaan vain esipuhetta. johdantoa itse asiaan.
Uskova ihminen luonnollisesti kokee Jumalan/Jeesuksen/Pyhän Hengen olevan jotenkin läsnä elämässä koko ajan. Tämän läsnäolon taas puolestaan kokee sitten, kun on uskossa. Tämän vuoksi me skeptisemmät emme siis periaatteessa ole kykeneviä arvioimaan uskon elementtejä millään tavoin. Olemme automaattisesti ulkona.
Takaisin kysymykseesi.
Uskovien näkökulmasta Jumala koko kolmiyhteydessään on läsnä koko ajan. Uskovat joutuvat meille muille tulkitsemaan Raamattua ja vain heille puhuvan Pyhän Hengen tahtoa. Uskoville kysymys on irrelevantti, turha, tarpeeton.
Äkkiseltään voisi väittää, ettei Jumala ole juuri maailman menoon puuttunut sitten Raamatun aikojen. Tuotakin voisi ilkeämielinen skeptikko kyynisesti epäillä, mutta rehti uskova ei.
Maailmassa tapahtuu jatkuvasti pahojakin asioita kenelle tahansa. Maailma on periaatteessa TÄYSIN irrationaalinen paikka. Paha ei aina palkkaansa saa ja hyviäkin koetellaan.
Tämän vuoksi on ollut tarpeen kehitellä kokonainen selittelyjen viidakko. Koko kristinuskon oppi on melkoinen sotku. Moni asia on tulkinnanvarainen ja siksi meillä onkin riemunamme koko joukko Ainutlaatuisen Oikein Uskovia joukkioita.
On siis olemassa monta totuutta. Jokaisen on itse määriteltävä se totuus, mihin uskoo.
Ja näinhän jokainen tekeekin.
Että Inhottava R. olisi erinomainen professori opettamaan skeptistä uskontoanalyysiä yliopistotasolla?
Nimenomaan teologisessa tiedekunnassa? Tietenkin opetus olisi subjektiivisesti rajoittunutta "yhden miehen" tasoa, vailla mitään argumentteja! Mutta väitteiden runsaus voisi vilkastuttaa opiskelijoiden aivosolukkoa, joka olisi tervetullut tulos - sellaisen professorin meriittiin, joka aliarvioi ja mitätöi uskonnollisten ihmisten kykyä - tahtoa - motivaatiota - ajatteluun? Aivojen kemia saisi stimulanttia.
Tässä tapauksessa näytöt ovat niin vahvat, tekstit niin varman ja vankan tasoista "laatua" ja perusteellisen AJATTELUUN nojautuvaa tekstiä nimenomaan ajatteluun, että teologiseen tiedekuntaan ko. professori voisi perustaa erityisen järkioppi-instituutti-haaran. Hanke voisi edistyä niin runsain mäiin, että koko teologinen tiedekunta voitaisiin lopettaa. Tarpeettomana siis! Ja säästyneet varat voitaisiin käyttää realistisemmin. Jopa inhottavan realistisesti.
Lisäksi -- kun moinen tiedekunta tulisi näin Erittäin Pätevän Väittäjä-Professorin historiallisesta loistavasta
neroudesta johtuen tarpeettomaksi, voitaisiin esittää Parlamenttiin, että ihan Laillisella Luvalla myös Raamattu Väittäjä-Professorin huikean edistyksen saatossa voitaisiin kokonaan Kumota! Väittäjä-Professori kun on niin monta kertaa väittänyt sen olevan humpuukia; paimentolaisten kertomusta.
Opetus ko. tiedekunnassa ja ko. Väittäjä-Professorin - Hänen Armonsa I.R. - koulukunnassa olisi pelkkää väitteiden kehittelyä. Väitöskirjassa olisi vaikkapa 1000 väitettä. Graduna kelpaisi sellainen. Siis 1000 väitettä kirjoitettuna suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi. Mitään taustatietoa, lähteitä taikka argumentteja ei siis koskaan eikä mitenkään tarvittaisi. Professorin pään sisällä kehittyneet "väitteet" vain opittaisiin ulkomuistista. Niinkuin aakkoset: a-b-c-d. Ja kertotaulut, 1x1=1.
Sanomattakin on selvää, mikä Edistys ja Säästö syntyisi? Ja lopuksi, kun opiskelijat oppisivat nuo 1000 väitettä: eiolejumalaa, eiolehenkeä, eioletotuutta, eioleuskovissajärkeä, ei,.... ei ei... Ja oppisivat ne vaikkapa yhdessä kuukaudessa! - Niin siinä olisi korkeakoulututkinto tehty! Ja sitten --- todettaisiin koko uskonto-väite-onttous opistelu tarpeettomaksi. Sen voisi halutessaan tehdä itseopiskeluna taikka etäopiskeluna netissä. Kansakunnan talousahdinko tästä edistyksestä erittäin paljon kohenisi!
Kuten nyt jokainen ymmärtää, tällainen Kyky kuin Inhottava R. ansaitsee arvoisensa opetus -ja suggestointifoorumin. Tämä profetiafoorumi on aivan liian vaatimaton Neroille? Ja nyt on korkea aika se todeta? Säästökohteita kun on etsittävä, niin tässä erinomainen! Ja kuin parahiksi täällä Suomi24 Profetiapalstalla on tullut tämä Väittäjä-Professorin kyvykkyys runsain mitoin julki!
Tuumasta toimeen!
Analysoit minua vallan mallikkaasti ja osoitit olevasi myös verbaalisesti laqhjakas. Tekstiäsi olikin ilo lukea ja osoitit minulle kaapin paikan. Se on aina tarpeellista.
Toivoisin kuitenkin, että käyttäisit seuraavaksi lahjakkuuttasi vaikkapa siihen, että osoittaisit ajatteluni virheet minulle selkeästi ja suorasanaisesti. Toisin sanoen, kertoisit minulle vaikkapa sen, MIKSI minun ajatusmallini uskonnollisuudesta ovat vääriä. MIKÄ on se oikea totuus, jota minä en kykene näkemään?
Jossain määrin minua ärsyttää se tarve lähteä henkilökohtaisuuksien linjoille, joka joissakin keskustelukumppaneissani esiintyy. Tosin minulla on omia epäilyksiäni siitä, että olet aikaisemminkin allekirjoittanutta eri nimimerkeillä ojennellut. Mikäs siinä. Suomi on vapaa maa.
En kuitenkaan mitättömyydessäni näe tai ymmärrä sitä, miksi MIELIPITEIDEN esittäminen antaa jollekulle oikeuden tarttua toisen persoonaan. Kaipa minä vain yksinkertainen olen?
Vaikka allekirjoittaneen arvostelu onkin mukava harrastus, toivoisin, että sen sijaan kumoaisit argumenttini. Osoita minulle erheeni ja virheellisten käsitysteni syvyys. Nujerra minut omilla vasta-argumenteillasi ja paljasta käsitysteni onttous suhteessa siihen todellisuuteen, josta sinäkin perillä olet, mutta minä en.
Aloitetaan helposta.
"Varsinkin, jos uskoon on ongelmien kautta ajauduttu, elämä ilman uskoa sisältää liikaa riskejä. Yllättävän moni ainakin uskoo pysyvänsä vaikkapa raittiina vain uskon avulla."
Mitä väärää vaikkapa nyt sitten tuossa väitteessäni on? Eikä se ole totta? Miksi ei? Onko se kokonaan väärää tietoa vaiko vain osin? Jos se on väärin, mikä on totuus?
Jos olet vanha tuttu kriitikkoni, voin jo kuvitella vastauksesi. Tai - ehkäpä koenkin yllätyksen?
Sanottavasti en tällä keskustelulla ole itseäni viitsinyt vaivata. Kritiikilläsi tosin saattaa ollakin jopa motivoiva vaikutus! Hupsheijakkaa...
Yksi kirjoittaa. Vaikkpa IR. Sitten toinen kirjoittaa, ihan samanlaisella oikeudella. Mitä kummallista siinä. Kukin tekee ja kirjoittaa? Sen sijaan kukaan realisti ei esitä argumentteja sellaiselle, joka ei itse niitä esitä. Sekin on tasavertaista linjaa.
Totuus? On subjektiivinen "totuus". Sitten on 2. subjektiivinen totuus... Ja kolmas, neljäs. Meitä on yli 6 miljardia päätä. Kaikilla on joku "totuus". Subjektiivinen siis. Korvien välissä oleva.
Mutta objektiivinen totuus? Ja mistä, miten, milloin, miksi, minne... Totuus? Opillinen, eskatologinen, matemaattinen, sosiologinen, teologinen, poliittis-antropologinen? Historiallinen, nykyhistoriallinen.... kansallinen, ylikansallinen...............................
Mikä ihmeen "totuus"? Kuinka jonkun yhden ihmisen korvien välissä voisi olla TOTUUS?
Jatka Väittelyn Inhottavana Realistina. Meikäläinen jatkaa, samoin omaa polkuaan.
Täällä meitä on taas kaksi tuttua tapausta kimpussasi. Olet ilmeisen mielenkiintoinen tapaus ja selvästi henkimaailman kuumaa kamaa. Ole otettu!!!
En vaan i k ä p ä i v ä n ä voi kuvitella, mikä siinä oikein on niin vaikeaa, tulla uskoon??!! Mitä menettäisit?? Mitä pelkäät??
Jos pelkäät sitä, että saat heittää aivosi narikkaan, niin siitä ei todellakaan ole kyse. Kuten huomaat, on monenlaista tallaajaa ja sinunkin aivoillesi on kysyntää.
Sitten perhe: en tiedä k e n e l l e on tullut haittaa siitä, että isästä tai äidistä on tullut Jumalaan luottava, ja Häntä rukoileva henkilö.
Ystävät? No, kuten huomaat, ilman niitä voit olla uskovaisena tai ilman. Tarkoitus tietysti olisi oppia Todellista Toveruutta niin uskovien kuin skeptisempienkin kera.
Mutta jos haluat argumentointia väitteillesi, niin kismittää. Kaikki väitteesi ratkeavat, kun annat sydämesi Hänelle, joka siitä välittää. Mikä siinä on niin ihmeellistä?
Mitä hyödyttää keikkua täällä arvioimassa uskoa, kun voi itse ottaa siitä selvän?
Katsos tässä on se ongelma, että me emme ole täällä viihdyttämässä itseämme mielipiteitten vaihdolla. Jeesus kun ei meidän mielipiteitten vaihdolla muutu miksikään.
Uskossa e i siis ole kyse mielipiteistä. Ja tämä todellakin ottaa kaaliin, kun sitä väitätte. Sielunvihollinen on nimenomaan sotkenut uskonasiat mielipiteidenvaihdoksi ja oppirakennelmiksi, kuten hyvin näet. S e ei ole Jumalan tarkoitus. Jumalan tarkoitus on, että löydämme suhteen Häneen, ja alamme viettää aikaa Hänen kanssaan. Muu on turhaa.
Uskovaisuus ei vakuuta minua. Se ei vaikuta kovinkaan ajankohtaiselta. Olen enemmän reaalimaailmassa kiinni.
Oman toimintani motiivit olen riittävän usein selittänyt.
Ei selvemmin osaisi sanoa.
Juuri fariseukset ne oppirakennelmat tekivät ujuttamalla sekaan kristinuskoa pelotteeksi.
Nyt otetaan esille fariseuksien (eli "uskon") huijaukset ja kuulutetaan luopumista uskonnonopetuksesta. Siis uskosta osattomat fariseukset ja kirjanoppineet Suomessakin ovat saaneet aikaan suuren karhunpalveluksen.
Sitten Raamattua vain vähän tuntevat kokevat sen vastustamisen oikeutetuksi. .
"Jumalan tarkoitus on, että löydämme suhteen Häneen, ja alamme viettää aikaa Hänen kanssaan. Muu on turhaa. "
Ja juuri sellaisena persoonana, kuin olemme. Jumala sitten rakentaa meitä ajan saatossa niin kuin rakentaa.
Ainahan toisin ajatteleviakin tarvitaan. Muuten käy keskustelu turhan yksipuoliseksi.
Olisi oikeasti mukavaa, jos avaisit noita asioita. "Uskovaisuus ei vakuuta minua" - tämän ymmärrän. Itse asiassa oikein hyvin.
Asioiden nykytila Suomessa ja maailmalla (sekä tällä palstalla!) on pitkälti meidän uskovien syytä. Emme ole antaneet oikeaa kuvaa Jumalasta. Suomessa vallan on saanut apatia ja toivottomuus, näköalattomuus. On lähdetty rakentamaan omaa pesää, ja unohdettu lähetystehtävä.
Uskovat ovat hyvin haavoitettuja. Omassa taustassani helluntaiherätyksessä on sorruttu lakihenkisyyteen ja suorituskeskeisyyteen. Niinpä enää ei jakseta. Jumalan rakkaus on vain sanahelinää (valitettavan totta).
On sorruttu syntiin. Taustassani ylpeyden synti on hyvin tavallinen. Koen itsekin olleeni hyvin ylpeä taustastani. Niilo Ylivainion kuolema oli raskas isku helluntaiherätykselle. Kuitenkin itse koen, että se oli tarpeellinen, sillä Niilo herätti meissä (en ole itse ollut kuuntelemassa, olen ollut pieni) ylpeyden ja paremmuuden tunteen. Niitä hedelmiä kannamme kai vieläkin.
Mutta Jumala on uudistuksen Jumala, ja asiat ovat muuttumassa. Toivon, että sinäkin näet sen. Ja ne uskovaiset, jotka ovat sinua haavoittaneet, saavat hävetä. Kuitenkaan uskossa ei ole kyse uskovaisuudesta, vaan sinun suhteestasi Jumalaan. Siihen eivät muut saa, eikä niiden pidäkään antaa vaikuttaa!
Sanoit, että usko ei vaikuta kovin ajankohtaiselta ja että motiivisi täällä pyörimiseen olet jo selittänyt. Näistä asioista olen eri mieltä! Et pyörisi täällä, ellei Jumala sinua vetäisi. Hän t o d e l l a k i n vetää sinua puoleensa ja tekee sen rakkaudesta sinuun. En tiedä, mitä sinun elämääsi kuuluu, mutta jokin saa sinut etsimään totuutta, ja Jumalaa, jonka puoleen kääntyä.
"Olen enemmän reaalimaailmassa kiinni". Tätä en ymmärrä. Ajatteletko, että Jumala ei välitä arjestasi? Vai sitä, ettet kykene uskomaan, koska olet älyllisyyteen taipuvainen?
Ei sinun ole minulle pakko vastata. Tiedät kuitenkin, että välitän sinusta. Aidosti.
Ei minua ole mitenkään kukaan uskovainen erityisesti "haavoittanut". Ääriuskonnollisuus ja paatos lähinnä ärsyttää minua - tuntuu siltä, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Tämän lisäksi tuntemani uskovaiset ihmiset - eri ryhmittymistä - eivät paljoa vakuuta. Joukkioon kuuluu niin sukulaisia kuin työn kautta tutuksi tulleita tapauksiakin.
Profetiat-osioon kirjoittelu on lähinnä pahe. Olen sen aiemminkin todennut. Lisäksi haihattelu erilaisten aatesuuntien perään on sellainen ilmiö, että välillä on järkeäkin puhuttava. Profetiat ovat juuri sitä itseään - haihattelua vailla mitään pohjaa.
Jumala ei erityisemmin minua puoleensa vedä. En pidä uskoon tuloa kovinkaan todennäköisenä kohdallani. Elämääni olen monin osin tyytyväinen. Vapaa-aikaakin on jopa liikaa - ehdinhän täälläkin pyöriä. Väittely on ajoittain mielenkiintoista - en ole siinä mielessä täysin synnitön.
Jumalan vaikutus arkielämässä? Enpä usko. Jos toisin on, joku asian joskus osoittanee. Sen enempää tämän palstan uskovat kuin muutkaan eivät ole siihen pystyneet.
Välittäminen kuulostaa tietysti mukavalta. Muista kuitenkin, että olen vain anonyymi nimimerkki nettikeskustelussa.
Et sinä ole mikään anonyymi nimimerkki. Olet minulle ihminen ihmisten joukossa. Kuinka päiväsi meni? Kuinka voit?
Anteeksi, jos utelen liikaa, mutta oliko niin, että vaimosi on joskus ollut uskossa? Ja hänen vanhempansa kuuluvat edelleen helluntaiseurakuntaan?
Mieleni kihelmöi tietysti kaikenlaista. Piirit ovat aika pienet. Ei silti, että sillä olisi mitään merkitystä. Mutta asummeko yhtään samalla suunnalla? Tai onko meillä jotain muutakin yhteistä? Meillä on ainakin yksi samanikäinen lapsi. Elämme aika lailla samanlaista elämää, siis.
Nautimme myös molemmat kirjoittamisesta. Muistan joskus lukioikäisenä nauttineeni myös väittelystä. Minulla oli joku samanikäinen k a h j o vastaväittelijä... Ei ollut uskossa, ei...
Mistä olet valmistunut? Menitkö suoraan lukiosta? Jne. Ei edelleenkään tarvitse vastata, ei yli sen, mitä haluat!
En halua kovin tarkasti identifioida itseäni. Kerron nyt kuitenkin jotakin.
Olen iältäni 40 ja 45 välissä. Valmistuin 90-luvulla OKL:stä, jota en tarkemmin määrittele. En mennyt suoraan lukiosta, vaan minulla on myös ammatillinen koulutus.
Jälkikasvuani en tarkemmin määrittele. Vaimoni ei ole ikinä ollut uskovainen, vaikka onkin herännäistaustainen. "Körttiläisyys" ei periytynyt sen kummemmin hänelle kuin hänen sisarilleenkaan. Todettakoon, että appivanhemmillanikin on ollut oma osuutensa negatiivisessa suhtautumisessani uskontoon. Tosin aika pieni osa.
Olen kotoisin Itä-Suomesta, mutta asustelemme nykyisin Etelä-Pohjanmaalla. Tunnen itseni jotenkin kotoisaksi täällä, vaikka moni sitä ihmetteleekin.
Kirjoittamisesta nautin. Samoin kyllä muistakin asioista. Punttisali, lukeminen, elokuvat, jopa tietokonekin jotenkin. Ajoittain vähän liikaakin. Edelleen haaveilen, että saisin kirjoitettua kirjan. Taitaa tosin haaveeksi jäädä.
Mietin juuri äsken, miksi ja miten alunperin eksyin tänne. Jos muistan oikein, kirjoittelin aluksi lähinnä Iltalehden Poilitiikka-keskusteluun. Sitten eksyin samaisen lehden Uskonto-osioon. Sen jälkeen osuin vahingossa tänne, muistaakseni Kreationismi-osioon. Ja sitä kautta jossakin välissä päädyin tänne. Kirjoittelen ajoittain joihinkin muihinkin osioihin täällä, mutta eri nimimerkillä. Kreationismi-aihepiiriin otan joskus kantaa, mutta harvoin. Se on lähinnä juu/ei-väittelyä.
Moni asia maailmassa kiinnostaa minua. Aika on kuitenkin kortilla ja siksi useimmin nykyisin kirjoitan tänne. Todellisuudessa vaikkapa politiikka tai varsinkin kouluaiheinen keskustelu kiinnostaisi aihepiirinä minua paljon enemmän, mutta en ole jotenkin vain viitsinyt sinne kirjoitella. Kai tämä on jotenkin helpompaa ja tutumpaa. Lapsi koulussa-osioon olen joskus jotakin huitaissut, mutta se osio on oikeasti järkyttävän huono.
Väittely on ajoittain OK. En kuitenkaan pyri tietoisesti kenellekään pahaa mieltä aiheuttamaan. Kai minunkin "totuuteni" on tavallaan yhtä ehdoton kuin muidenkin, mutta minulle se jotenkin sopii - kas kummaa. Toistaiseksi kukaan ei ole näkemyksiäni siten pystynyt kumoamaan, että olisin täysin kelkkani kääntänyt. Pidän sitä aika epätodennäköisenä - en vain oikein pidä itseäni uskovaisuuteen taipuvaisena tyyppinä. Elämä on jotenkin hyvä näin. Toisaalta elän varsin tavallista elämää ilman suuria rötöstelyjä, joten en osaa kuvitella vaikkapa syytä siihen, että minun olisi tunnettava syyllisyyttä. Tai - synnintuntoa. Toki hölmöilyn jälkeen syyllisyyttä pitää tuntea.
En millään tavoin usko olevani kaiken maallisen viisauden lähde. Moni mielipiteeni voi olla vääräkin, mutta hyväksyn sen. En pidä itseäni erikoisen lahjakkaana tai älykkäänä, vaikka tuo eräs vaihteleva nimimerkki minulle jaksaa usein kenkkuillakin. Ilmeisesti ärsytän häntä? Jokainen ajatukseni kuitenkin on kiistettävissä.
Loppujen lopuksi usko on kuitenkin niin vahvasti subjektiivinen kokemus, ettei toinen pysty toisen maailmaa kiistämään. Siksi tämä keskustelu ei aina erityisen hedelmällistä ole. Kyllä tämä kuitenkin avartaa jokaista, jos niin vain haluaa nähdä. Ainakin ihmisten erilaisuuden näkee.
Olen minäkin joutunut myöntämään, että teissä uskonnollisissa ihmisissä on kaikesta irrationaalisuudestanne huolimatta - valitan, minun näkökulmani vain - asiallisia ihmisiäkin. Moni teistä jaksaa piiikeistäni huolimatta jopa allekirjoittaneenkin kanssa mielipiteitä vaihtaa.
Niin. Keskustelu. Sitähän täällä yritetään kai harrastaa. Joillekin se on vastenmielistä. Jotkut haluavat vain sotkea koko osion. Jotkut taas eivät kestä eriävää mielipidettä. Jotkut haluavat haukkua toisin ajattelevia.
Onneksi teitä lupsakampiakin kirjoittelijoita kuitenkin on.
Minä yritän pysytellä inhottavana.
Inhott R. kirjoittaa:
"En pidä itseäni erikoisen lahjakkaana tai älykkäänä, vaikka tuo eräs vaihteleva nimimerkki minulle jaksaa usein kenkkuillakin. Ilmeisesti ärsytän häntä? "
Inhottavan Ajattelijan kommentti:
- Johtopäätös on erehdys. Ajattelevat ihmiset kirjoittavat mitä ajattelu tuottaa. Heillä on aivot ja järki ja he käyttävät niitä.
I.R. "Onneksi teitä lupsakampiakin kirjoittelijoita kuitenkin on."
Inhottavan Ajattalijan kommentti:
Ihanaa on, että maailmassa on "lupsakoita" ihmisiä, kaikille. Inhottaville ja Ei-Inhottaville....
KESKUSTELU? Ei voi olla tätä: kyllä, kyllä yes, yes, joo-joo, niin, niin.
Teesi - antiteesi - synteesi! Joku sanoo mielipiteen, toinen sanoo, kolmas sanoo?
Kuinka ihmiset voisivat olla sa-man-lai-sia?
I.R. "Edelleen haaveilen, että saisin kirjoitettua kirjan. Taitaa tosin haaveeksi jäädä."
Inhottavan Ajattelijan kommentti: 100 % kannatus tuolle haaveilulle!
Yskin armosta kirjoittaa mm.
"Asioiden nykytila Suomessa ja maailmalla (sekä tällä palstalla!) on pitkälti meidän uskovien syytä. Emme ole antaneet oikeaa kuvaa Jumalasta."
Olen jo ennenkin kirjoittanut (täällä) että Yksin Armosta voi pyydellä anteeksi omasta puolestaan, mutta ei toisten uskovien puolesta. Sellaista "kollektiivi-anteeksipyyntöä" ei Raamattu opeta. Voi hävetä omasta puolestaan, mutta ei ole velvollisuutta kumarrella toisten virheiden (?) puolesta. Jokainen vastaa sanoistaan ja teoistaan.
Varmasti asia on niin, etteivät uskovat usein anna "oikeaa kuvaa" Jumalasta, mutta kun "me emme saarnaa itseämme, vaan vaan Kristusta Jeesusta, ja Häntäkin ristiinnaulittuna".
Emme me "saarnaa" ---- katsokaa kuinka hyviä ja onnistuneita ME OLEMME! Uskokaa että Jumala on olemassa, kun MEKIN olemme näin IHANIA! Höpö-höpö. Jokainen on syntinen, vajavainen, sinne-tänne-kiikun-kaakun-kallellaan! Muotopuolinen, elämän repimä ja rispaama...
Ja ettäkö tällaisen rupusakin mallista pitäisi jonkun ottaa usko Jumalaan? Höpö-höpö.
Pitää saarnata, että JEESUS - täydellinen - tuli SYNTISIÄ etsimään! Haavoitettuja paranta,aan rikkinäisiä korjaamaan, sairaita parantamaan, murheellisia lohduttamaan. Epäuskoisia uskoon etsimään...
Mikä on "oikea kuva"? YKSIN täydellinen Jeesus Kristus - Jumalan Poika - Ihmiseksi tullut, vanhurskauden vaatimukset täyttänyt. Ainoa täydellinen Rakkaus - johon kelpaa katsoa.
Hän antoi henkensä -syntisten, syyllisten ihmisten puolesta.
Ja että miksi pitäisi tuijottaa uskovien rivejä? Että etsittäisiin jotakuta "mallioppilasta" siihen, että JOKU voisi tulla uskoon? Höpö-höpö.
Tuplamoralistiselle mielenlaadulle se toki sopii? Ollaan ihania edessäpäin, kirjoillaan, panetellaan ja juoruillaan takanapäin. Mutta sellaiseen ei Jumalan Henki lähde mukaan.
Jumala tahtoo aitoutta. Rehellisyyttä. Realistisuutta. Sitä, että ihminen on ihminen, maan tomusta tehty. Jumala on Jumala, yksin Pyhä, Täydellinen ja Ylistettävä!
Hyvin pitkälle oppinut ja pyhittynyt apostoli Paavali kirjoittaa, 2. Kor 4:5---- 18
"Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että Hän on Herra, ja me teidän palvelijannne Jeesuksen tähden."
"Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Sillä me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. "
"Me kuljemme aina kanten Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin."
"Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden. Meille, jotka emme katso näkyväisiä vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia mutta näkymättömät iankaikkisia."
Sinä et ymmärrä minua! En minä sinua täällä moiti. Totuus on kuitenkin se, ettemme uskovina ole kyenneet näyttämään Jumalasta oikeaa kuvaa, koska ihmisiä ei tule uskoon. Minä lasken itseni tähän joukkoon kuuluvaksi, sillä olen epäonnistunut ihmisenä aivan niin kuin sinäkin (olet sanonut olevasi epätäydellinen - ja niihän me olemme). Mutta emme me voi jäädä sen asian taakse! Me olemme Kristuksen kuva, ja kyllä Hänen luontonsa pitää tulla meissä esiin. Jos sitä ei tule, jossain on vikaa. Ei kukaan sitä itsestään pinnistä, vaan se tulee, jos sitä ei voi estää. Ja olen todella iloinen, jos se itsestäni tulee, sillä olen kyllä paljon nähnyt sitäkin törkyä, mitä minun suustani tulee. Siksi olen vielä täällä sopessani ilman omaa nimeä - Jumala ei ole nähnyt minua kelvolliseksi suureen maailmaan julistamaan. Sen verran oppimista vielä on.
Sen taas tiedän myös, että täydellistä meist'ä ei tule, ja tätäkin täytyy opetella. Minun erityisesti, sillä tiedän olevani h y v i n epätäydellinen, ja se on ollut vaikea sietää.
Siksi toivon, ettet sinäkään piikittele yhdellekään täällä, sillä sinulla niin kuin meillä kaikilla on paljon opittavaa toisen ihmisen rakastamisesta. Sinä olet siitä vastuussa aivan niin kuin minäkin. Kirkastamme Jeesusta o l e m u k s e l l a m m e , emme pelkästään sanoillamme. Sinä haluat piiloutua pelkästään sanojen taakse! Tiedätkö, että ihmisen viestinnästä s u u r i n osa tulee käytöksestä, ilmeistä, eleistä, asennoista? Ne välittyvät täällä netissäkin. Siksi on tärkeää pitää itsensä puhtaana. Käytöksemme joko alleviivaa puhettamme, tai romuttaa sitä. Sinulla valitettavasti monta kertaa romuttaa. Puhut kaunista ja hyvää, mutta käyttäydyt toisin. Ja kiellät koskemasta persoonaasi. Ihmisten kanssa kuitenkin olemme tekemisissä, eikä pelkkien sanojen taakse voi piiloutua kukaan!
Minä e n tahdo sinua loukata, mutta sanon tämän vaan, koska näin minä ajattelen. Olemme kaikki vastuussa käytöksestämme. Emme v o i haukkua toisiamme!
Arvasinhan, että olet Etelä-Pohjanmaalta! (Olen kirjoittanut sen johonkin aiempaan ketjuun) Olet suorasukainen tyyppi, ja kestät sen alueen ihmisiä, vaikket sieltä olekaan kotoisin. Vaimosi kai on?
Mieheni on Lapualta. Itse olen siitä vähän pohjoiseen. Huristelemme siellä aina lomilla - tosin aika vähän nykyisin. Ei enää niin kauheasti kiinnosta.
Seinäjoella on sukulaisia. Lähinnä miehen.
Itse tulin tietoiseksi tästä palstasta, kun googlasin sitä Googin sotaa. Tosin silloin osuin vain yksittäisiin ketjuihin.
Syyskuussa päätin tutustua paremmin. Olo on vähän yksinäinen välillä, kun täällä kotona olen. Siksikin se tuntui niin mukavalta.
Tällaisissa paikoissa kiintyy ihmisiin. On kiva tuntea toista, ja tietää, miten toinen ajattelee. Siksi kai ne muut palstat ei niin kauheasti kiinnosta.
Vähän niin kuin oma "rakas" luokkani täällä nykypaikassa. Opetin sitä kolme ekaa vuotta, ja tulivat niin rakkaiksi. En millään olisi jaksanut ottaa enää uusia. Mutta kyllä niihinkin sitten kiintyi.
Nyt tosiaan olen ollut jo useamman vuoden pois työelämästä. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen säveltänyt, sanoittanut, rukoillut ja lukenut. Lapseni ei ole enää pieni ja on ollut välillä hoidossa. Katsotaan milloin kuulet ensi soinnut...!
Kirjahaaveet ovat oikeastaan jo jääneet. Olen saanut suuren tyydytyksen tuosta säveltämis/sanoitustyöstä. Minulle sopii kuitenkin paremmin tuollainen suht lyhytjänteinen kirjoittaminen. Runoja on aina tullut.
Mieheni jaksaa aina ihmetellä näitä "harrastuksiani". Olen kuitenkin myös intohimoinen kristitty, ja palan halusta alkaa saarnaamaan! En ole vielä sitä saanut juurikaan tehdä - mitä nyt täällä sinulle kaiket päivät!
Olisin muuten mielelläni silloin syksyllä puhunut sinulle enemmänkin! Kaiket yöt "saarnasin" sinulle!! Joskus on kamalaa, kun on vain täynnä sanoja, eikä tiedä, minne purkaa. Siksi näitä "ajatussaarnojakin" on paljon! Katsotaan, tuleeko vielä oikea aika vai eikö. Olisi silloin kiva saada sinutkin kuuntelemaan!
Oletko muuten ollut hell.srk:n tilaisuuksissa? Siellä Seinäjoella kuulemma on hyviä. Mutta tiedä häntä, en ole ollut!
Ystävyydellä -
Ai niin, 90-luvulla itsekin opiskelin. Kylläkin suoraan lukiosta tulin. Keski-Suomeen!
Nimimerkille Yksin armosta, parannussaarna
Niin kauan kuin kristitty on "pimennossa" todelliselta omalta itseltään, hän pyrkii ns. kulissikäytökseen. Kiillottaa ja preppaa ulkonaista olentoaan, (toisissa enemmän) kuin omassa itsessä. Joka tapauksessa kyseessä on "ohjelma", jossa jokin tietyn mallinen "kuva" kristitystä yritetään saada istumaan ja olemaan. Tekopyhyyttä!
Jumalan kasvatus ei etene näin. Hän tekee työtä sisältä käsin, kasvattaa hengellistä ihmistä, ja aikaa Hänellä on? Vuosi, kaksi, viisi, 10 vuotta? Ei, vaan KOKO elämä! Ja siksi kukaan ei voi lausua "hyvä;rakastava uskova" taikka "huono, rakkaudeton uskova", sillä se on luvaton teko. Tuomion lausuminen, ennenaikojaan. Paavali varoittaa tästä "etulyönti-tuomarin tehtävästä" näin:
IHMISISTÄ lausuttava tuomio
"Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta."
Miksi Sinä Yksin armosta, yhä uudelleen rikot mm. tuota opetusta vastaan? Yhä uudelleen lausut sellaista arvostelu-määritystä, jossa on IHMISEN tuomio. Se on vastoin Jeesuksen opetusta, tuomitsemista "silmän näöltä ja korvan kuulolta". Tuomion lausumista ihmisen elämästä, jota ET TUNNE! Tuomion lausuminen pelkkien nettikirjoitusten nojalla, omalta katkeruuden ja kateuden sitomalta subjektiiviselta tasolta on uhkarohkea teko! Jumalan valtakunnassa luvaton ja laiton teko. Vain Jumala tuntee meidät sisimmän salaisuuksia myöten, ja siksi Hän on pidättänyt suvereenin oikeuden ja monopolin tuomioiden tekemiseen, meistä itsekustakin. Hän ei katso hyvällä silmällä "aputuomareita", koska he korottavat itsensä toisen yläpuolelle. Se on ylpeyden syntiä, ja ylpeys käy lankeemuksen edessä. Jokainen meistä Herran edess seisoo taikka kaatuu!
SYNNISTÄ lausuttava tuomitseminen
IHMISTEN elämästä emme saa siis lausua langettavaa tuomiota. Sellainen syyllistäminen on perkeleen puuhaa, syyttäjän toimen apulaisena olemista. Mutta sen sijaan meidän tulee lausua tuomio synneistä, omasta syntisyydestämme. Jotta armo tulisi osaksemme, avuksemme. Olemme näet raadollisia hamaan viimeiseen hetkeemme saakka, omassa olemuksessamme, ja sen muistaen tajuamme, että olemme Jumalalle otollisia YKSIN ARMOSTA.
Jumala kun ei katsele vain ulkoisia tekoja, sanoja, vaan vaatii puhtautta ajatuksia, motiiveja, asenteita, jne. myöten. Jo paha negatiivinen ajatus toista kohtaan on synti. NIin että julistako olevasi sellaisella TÄYDELLISYYDEN tasolla, jossa voit hoitaa jatkuvaa "aputuomarin" virkaa netissä, joitakuita kohtaan? Lähinnä se vaikuttaa terapeuttisella tasolla pahan olon ja oman huonouden purkamiselta. Ja oman imagon rakentamiselta, jossa toista sormella osoittamalla oman paremmuuden tunne pysyy kasassa.
Lopuksi. Entäpä jos Sinua alettaisiin "tuomita" viimeaikaisista kirjoituksistasi? Sinä julkisesti "deittailet" nimim. Inhottavan R:n kanssa. Te keskustelette kuin kaksi toisistaan kiinnostunutta yksinäistä sieluparkaa. Kerrot omia privaattiasioitasi, jopa sielunhoidollisia seikkoja, sanot "Rakas realisti, olet ihana". "Olen kaivannut sinua tänne palstalle!"
Mitä sinulle kuuluu? Missä asut? Jne. Kyselet epäkorrektisti - netissä - hänen yksityisasioitaan. Julkisella palstalla. Moni on jo sanonut, että mitähän noiden kahden puolisot ovat mieltä; palajastukset kun koskevat myös perheitä!
Kaiken kaikkiaan, harkintakykysi on pahasti pettänyt. Tämä on profetia-asioiden keskustelupalsta, ei deitti-foorumi, jossa kaksi yksinäistä ja ongelmaista opettajaa rakentaa lähempiä suhteita. Koeta käsittää. Toki sitä voidaan väittää upeaksi "kristityn rakkaudeksi" (!) ---- mutta siinä kyllä jo nyt haisee sellainen sivulemu, joka ei ole Jumalasta.
Jumalan evankeliumia ei viedä niin, että yritetään kalastella epäuskoisia näennäisellä "rakastamis-ohjelmalla". Se on ala-arvoista... Likaista, kaksinaamaista.
Jokainenhan näkee, miten SUURI rakkautesi on joitakuita toisia kohtaan... Pelaat peliä, joka näkyy ja kuuluu.
Jatkanko? Vai riittääkö? Esimerkiksi siitä, että valelluksesi ja kirjoituksesi ja linjasi täällä ovat
arveluttavaa. Silti en lausu tuomiota - IHMISESTÄ - totean vain, mikä ei ole Sanan linjassa.
Ja, ellet ole ihan varman, että Jumala on sinut pestannut ja palkannut jonkun tuomariksi, jota inhoat, lopeta tähän paikkaan. Mene opiskelemaan nöyryyttä, puhtautta, tervettä vaellusta, oikeaa asennetta. Se on Herran tahto.
Yksin armosta kirjoittaa:
"Mieleni kihelmöi tietysti kaikenlaista. Piirit ovat aika pienet. Ei silti, että sillä olisi mitään merkitystä. Mutta asummeko yhtään samalla suunnalla? Tai onko meillä jotain muutakin yhteistä? Meillä on ainakin yksi samanikäinen lapsi. Elämme aika lailla samanlaista elämää, siis."
Ei pidä olla LIIAN kiinnostunut toisen puolisosta? Vaikka lihallinen mieli "kihelmöi".
Meidän on käsketty etsiä Jumalan Valtakuntaa. Ei kosiskella ja kalastella ihmisiä näennäisellä "kristityn rakkauden facella". Sellainen on ällöttävää, hyi.
Jumlaa tulee rukoilla hengessä ja totuudessa. Hyljätä häpeälliset keinot, niinkuin Paavali opetti. 2.Kor 4:1-3. Muiluummin totuuden suolaa, kuin käärmeen siirappia!
Voin kertoa, että mieheni ei todellakaan pitänyt siitä, että kerroin näin paljon meistä. Tosin voin sanoa, että tiedot eivät pidä niin paljon paikkaansa, kuin äkkiseltään voisi luulla!
Aion kyllä lopettaa "deittailun" Realistin kanssa, kiitos huomautuksesta.
Olipa silmät tippua päästä, kun luin "ihanasta ihmisestä" tuomion julistuksen. Asia on kuitenkin niinpäin, että jos joku piruilee tai muuten tympeään tai ilkeään sävyyn kirjoittelee, niin silloin ne vain kylmän viileästi ohitetaan tai aletaan tosiaankin "saarnaamaan", tai sitten jatketaan hedelmätöntä väittelyä.
Yksin armosta, henkilön vaellus ei käsittääkseni kuulu kellekään. Vaikka kuinka paljastelisi yksityisyyttään.
Deittailu on kylläkin henkilön itsensä kannalta uhkarohkeaa, että siinä mielessä kannattaa olla varovainen.
Se mitä jumaluusoppiin ja uskoon tulee, niin Näkökulmakin voisi katsoa siihen tuomionsa peiliin. "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi!" Katsotaanpa löytyykö samanlaista nöyryyttä pyytää anteeksi ja katua jyrkkää tuomionsa julistusta, koska nuo sanat sopivat paremmin kyllä kirjoittajaan itseensä.
Tämäpäs onkin mielenkiintoista...
Olen siis nyt PERUSTEELLISEN analyysin jälkeen muuttunut "yksinäiseksi ja ongelmaiseksi" opettajaksi. Ja muiden yhtä terävien mielipiteiden seurauksena minä nyt jo "deittailen" yksin armosta-nimimerkin kanssa?
Onko teistä monillakin tietoa elämäni kurjuudesta? Olenko kertonut liikaa itsestäni? Oletteko te nyt tunnistaneet minut, tutkineet tapaukseni ja selvittäneet asiat niin tuttavapiirini, työkavereideni kuin perheenkin kautta? Onko minut jossakin vaiheessa analysoitu psyykkisen tasapainoni osalta ja ongelmaiseksi havaittu? Ovatko ongelmani ilmiselvät erityisesti verrattuna muihin täällä kirjoittaviin? Pitäisiköhän teidän ottaa terveydenhoitajavaimooni yhteyttä? Ehkä hän kertoo, miten HIRVITTÄVÄN onnettomia olemme? Ehkäpä jälkikasvunikin tasapainottomuudestani kärsii? Yhteyttä koululle ehkä?
Tämä alkaa kuulkaas ihan todellakin mennä nyt jo huumoripuolelle. Ja myös ärsytyskynnykseni ylittyi kertaheitolla.
En käsittääkseni ole kovin tarkasti itseäni esitellyt. En ole myöskään täältä deittiseuraa hakenut. Jos niin tekisin, en VARMASTI sitä täällä tekisi.
Olen muutamilkle nimimerkeille (esim. K.D ja Elisa) jo aiemminkin omien näkemysteni taustoja selitellyt. Tämä on jossain määrin edellyttänyt myös sitä, että olen kertonut elämästäni sen, mitä olen tarpeelliseksi nähnyt. Oletteko siis nyt aivan varmoja, ettei minun ja K.D:nkin välilä vain ole jotakin homoeroottista vipinää? hEH HEH... Pitäisiköhän teidän nyt ÄKKIÄ äkkiä K.D:kin kuriin palauttaa? Kannattaa harkita!
Koko puuttumisenne kahden toisilleen täysin vieraan juttelemisen on hieman koomista. "Asiantuntijamaisilla" lausunnoillanne osoitatte TAAS KERRAN todeksi ne kaikki negatiiviset ajatukset, joita minulla uskovaisista ja heidän ylevyydestään on.
Ilmeisesti siis AINOA OIKEA keskustelukulttuuri - ja "sopiva" Profetiat-osioon! - on se, että KAIKIN mahdollisin tavoin ja mahdollisimman JYRKÄSTI haukumme ja arvostelemme toisiamme? Muuten koko juttu muuttuu deittailuksi ja peliin astuvat Hirvittävät Asiat - niin heteroseksi kuin myös epäilemättä homofobiakin, joka kunnon uskovaisen aatevalikoimaan kuuluu!
Jotensakin minua nyt KYRSII - en voi mitään. Tunnen jonkinlaista myötähäpeääkin.
En ole taipuvainen samankaltaiseen ihasteluun kuin nimim. yksin armosta. Olen kuitenkin tulkinnut sen enemmänkin hänen persoonaansa kuuluvaksi. Onhan hän muistaakseni myös Elisaa kehunut ja ihastellut. Ja nimimerkkiä Tuom. Oletteko siis varmoja, ettei täällä vain ole enemmänkin "sutinaa" käynnissä. Huh huh. Ylittääköhän tämä jo kohta iltapäivälehtienkin uutiskynnyksen?
"USKONTOPALSTA MUUTTUI SEKSIHURJASTELUKSI!"
Siihen ehkä jo jopa Pihokin toteaisi: "Tämä on hajaannuksen merkkejä! Nimim. Vaari Kuusamosta ennusti tämän 6.3.1961 Tuupovaaran eläkeläisten saunaillassa!"
Koetan jatkossa enemmän haukkua teitä eri mieltä olevia. Koetan muistaa olla ilkeä ja haistatella kaikille eri mieltä oleville. Yritän saada aikaan tilanteen, jossa KUKAAN ei vain vahingossakaan löydä ensimmäistäkään yhteistä mielipidettä toisten kanssa.
Tai - sitten en.
Valitan. Olen jo aiemminkin tuntenut useita kirjoittajia kohtaan jonkinasteista sääliä. Se tunne kyllä lisääntyi nyt kertaheitolla.
Nimim. Yksin armosta on kirjoittanut selvää tekstiä omista toiveistaan, intresseistään, sympatioistaan I-R:A kohtaan. Ja jos eräs toinen kirjoittaja on lausunut mielipiteensä I.R. kirjoituksista, Yksin armosta on katsonut monopoli-oikeudekseen leimata (=tuomita) tämä tyyppi mm- "sivistymätön","rakkaudettomaksi uskovaksi" tuomitsemiset, jne. Tutkikaa itse esiin omat tekstinne?
Siis Nimim. Yksin armosta on ollut "oikeutettu" lausumaan toistuvia tuomioita em:lla tavalla. Tekohurskaasti hän puhuu, kuinka "meidän uskovien tulisi päästä irti tuomitsemisesta" ---- ja itse on sitä (sokein silmin?) harjoittanut! Tätä juuri Jeesus tarkoitti, että näkee rikan veljensä silmässä, mutta omassa on malka (kurkihirsi).
Se on niin, että kukaan ei voi toiselta VAATIA rakkaudellista linjaa (?) puhumattakaan että voisi osoitella alvariinsa sormella: tuo, tuo se on NIIN RAKKAUDETON! Tällainen linja on tuomitsemista. Turha sitä on kiistää. ITSELTÄÄN voi toki vaatia "rakkaudellista" linjaa, mutta vaatimustasolla se harvoin onnistuu. Vain Jeesus voi antaa rakkauden maailman sisimpään...
Niin että NImim. Tuom. on "sokea sokeain taluttaja". Taas kerran.
Kun nimim. Näkökulma toi esille - nyt lopuksi - nimim. Yksin armosta syndrooman, niin Tuom. näkee kykloopin silmällä VAIN toisen tapauksen. Ummistaa sokeat silmänsä siltä, että Yksin Armosta on jatkanut apu-tuomarin hommaansa pitkään. Aina "tuomio" on ollut Sinä rakkaudeton, sivistymätön, jne, jne.
Niin että ei tässä mitään sen kummempaa. Ei tyyntä eikä myrskyä, vaan tavallista raadollista uskikisen kasvuprosessia. Sitä "täydellisyyttä" - sitä "rakkaudellisuutta" kohden! SE, jolla on rauha sydämessä - joka tuntee omat omituiset puutteensa jo pitkään jatkuneen peiliin katselun saldona, ei tätä keskustelua hämmästy? Se, joka on toden teolla oppinut elämään aitoa armon elämää, vailla kuvitteluja hurskaudestaan, ei vaadi "rakkaudellisuutta" taikka täydellisyyttä keneltäkään. Vain että Jeesukseen katsoen Häntä seuraten edetään.
Paavali sanoi: Jumalan armosta olen mikä olen! Eikä Hänen armonsa ole ollut turhaa.
Samaa voin sanoa minäkin. Jumalan armosta olen mikä olen. Eikä kukaan Jumalan armoa voi anastaa pois. Ei riistää Hänen kädestään. Ei saata "rakkaudettomuus" - syytöksillä kumota Jumlan antamaa elämää ja asemaa! On armoa levätä Hänessä. Ei tarvitse "näytellä" jotakin pyhimystä, mutta ei tarvitse surkutella saviastiansa tasoa. Herra kun lunasti. Tässä olen enkä muuta voi - sanoi Eräskin kerran!
Ja se mummo? Vanha ryppyinen mummo kiitteli: ihanaa olla Kristuksen morsian?
Kitupiikki tekohurskas siinä sätkätti: onpas Kristuksella ruma morsian!
Mummo jatkoi kiittelyään kaksin verroin...
Harmittaa se toki niitä jotka hengellisiä "mitaleita" ja titteleitä itselleen kartuttavat, jos joku ei sellaisia etsi? Kun on kova kilpailu: kuka meistä on suurin, kaunein, ihanin kristitty! Kuka loistaa "rakkauden tähtenä"!
Kaikki eivät ole enää sillä asteella. He seuraavat Herraa, palvelevat - aivan realistisesti ymmärtäen, että tässä maailmassa ei ole AINOAAKAAN täydellistä uskovaa. Ja jos Jumalan pitäisi niin kauan odottaa, että joku kasvaisi "tähtitason-täydelliseksi" - KOKO Jumalan työ jäisi tekemättä...........
Siis. Inhottava R kirjoitti terävän lauseen tässä hiljattain: aion jatkaa Inhottavana Relaistina. Sanon samoin: aion jatkaa, samoin. Kirjoitan erilaisia tekstejä, viljelen nimimerkkejä - koska täällä nimmareilla kirjoitellaan. En aio kysyä etukäteen, että sopiskos että näin kirjoitan. Kirjoittakaa, mutta älkää kuvitelko, että kaikki sanovat: amen, amen, yes.
Että se siitä asioiden paisuttelusta.
Koetetaan taas kerran siirtyä rakentavimpiin aiheisiin. Vaikkapa välillä itse asiaan, kuten profetioihin. Ja joskus voisi myötäelääkin. Mistä sen tietää, vaikka profetia tai muuten vaan sanat olisi annettu. Ne voivat olla niin monimuotoiset.
Enimmäkseen kirjoitat sitä samaa soopaa, jota muutkin täällä suoltavat. Jokaisen varmuus omien mielipiteidensä ja Raamatun tulkintojensa oikeellisuuksista on absoluuttinen. Sama koskee sinuakin.
Ei se toki uutta ole. Se kuuluu olennaisena osana fundamentalistiseen uskonnollisuuteen. Siihen kuuluu myös halu & kyky tuomita selvin sanoin hänkin, joka edes joltakin osin on eri mieltä jonkin Erittäin Tärkeän Oppisisällön suhteen.
Nimimerkkien vaihteleminen puolestaan taitaa olla järkevää. Jos jonkun kanssa liikaa juttelee eikä ole riittävän selvästi tuntematon, esille nousevat vääjäämättä deittailuepäilykset. Heh heh...
Minulla itselläni on epäilykset siitä, kuka olet. Kirjoitustyylin tunnistan ja samoin ajatusten ytimen. Toisaalta, asia ei minulle kuulu eikä oikeastaan myöskään kiinnostäa pätkääkään.
Siirryn nyt punttisalile. Siellä me muutkin kurjat ja yksinäiset ihmiset aikaa vietämme.
Olethan kuullut viisauden: "Älä selitä, ystäväsi eivät sitä tarvitse, vihamiehesi ei sitä usko."
JOKAINEN, joka tässä ketjussa on Sinun ja "yksin armosta" dialogia lukenut, ja aiempiakin, on voinut nähdä sen sympatiseeraamisen teidän kahden välillä. Varsinkin tunnelämpöä on tulvinut Yksin armosta sisar. Turha sitä on kiistää.
Eikä siinä mitään sinänsä, mutta kun tämä ei ole "kahdenvälisten suhteiden" kehittelypalsta? Sellaista dialogia voitte hyvin harjoittaa kasekenänne, muilla nettitavoilla. Toki "uskoon kalastelua" voisi Yksin Armosta harjoitella jollakin muulla Suomi24 - foorumilla. Tämän palstan otsikko kun on mikä on.
Voit toki ITSE dramatisoida otsikkoja, kuten joku "seksihurjastelu..." Mutta koet apysyä aisoissa, että muistat itse keksineesi tuon lööpin. Varo ettei mopo karkaa kädestä. Sinä joka kerta toisensa perästä ole katsonut monopoli-oikeudeksi olla "uskovien ja uskonnon" käyttäytymisen "ylituomari" - koeta pitää sivistynyt lin jasi?
Koeta myös muistaa, että sinun "pääpostillasi" ovat AINA sisältäneet sen väitteen, etteivät uskovat käytä järkeä, eivät kritisoi, eivät ajattele aivoillaan, eivät tunne historiaa, eivät tunne psykologiaa, eivät ---- tee muuta kuin infantiilisti vain USKOVAT! Ja kun tuo em. ei ole totta, ja kun olet perättömyyttä ja kuraa viljellyt niin älä ihmettele, että tulet tarvitsemaan vielä kuralapionkin?
Katsos on niin - että jos menet haukkumaan vaikkapa Ruotsin kuninkaallista perheväkeä, että he riitelevät, tekevät sitä ja tätä , ovat aivottomia fossiileja,,,jne.
Niin mitä siitä? Ja KUN todistetusti olet solvaamasta päästyästi solvannut, halveksinut, nimitellyt uskovaisia, niin - tämä on noteerattu. Uskovat ovat (kaikkine vikoineenkin) Jumalan Valtakunnan perheväkeä. Jeesus on korotettu: Hän on Kuningasten Kuningas ja Herrain Herra. Ja kun ole solvannut Hänen kuninkaallista perheväkeään - omin luvin -järkijumalasi ylpeydellä ja ylenkatseella - siitä on seuraamuksia. Muista taas se teksti 28.12.2010. Olet kivien keräämisen trendissä.
Koeta käsittää, että Jumalan Majasteetin tuomioistuin kyllä aikanaan jakaa tuomiot!
Ja helpommalla pääset, kun teet parannuksen. Muutat toisiin harrastuksiin.
Jumalan kansaa haukkuvan "koirana" kärsit tappion, yhä uudelleen. Hampaasi vain tylsyvät. Ala vaikka kirjoittaa sitä kirjaa, sitä aatetta voi hyvin kannattaa!
kirjoiutyyliä. Ei lainkaan! Sama soopa eri kääreissä!
Yksin armosta mies valvoo liiallista touhua. Ja perheen yksityisyyttä.
Deittailuasiaa koskevan kantani olen selittänyt. Jos et kykene sitä ymmärtämään, en mitään voi.
Sivistynyttä linjaahan minulla ei kai ole? Älä turhaan vetoa siis siihen. Käyttäydyn jatkuvasti asiattomasti ja nimittelen uskovia - siitä johtuenhan minut on sinunkin sanojesi mukaan "huomattu". Ei minulta siis kai asiallista toimintaa kannata odottaa? Selvä epäloogisuus sinulta!
Jos alan kuralapiota täällä tarvita, se kertoo niistä kuran heittäjistäkin melko tavalla. Tosin, sinun kaltaistesi keskustelijoiden kanssa mielipiteiden vaihdosta ei mitään tule. Tärkeintä on riittävillä sivistyssanoilla höystetysti ojentaa minua. Ilmeisesti touhusta jotakin iloa sinullekin tulee? Jos minun kohderyhmäni on uskovaiset, sinulla se on hieman pienempi - allekirjoittanut! Hyvä niin.
Parannus? Pidätkö todennäköisenä, että olen uskovaisuuteen taipuvainen? Onko sinun toimintasi ehkä se viimeinen niitti, joka saa minut tajuamaan totuuden: "Yes! Olen SITTENKIN uskossa!"?
Toiset harrastukset? Niitäkin epäilemättä jatkan. Tosin en ole aikeissa tätäkään pahettani lopettaa. Kirjoittelen joihinkin ketjuihin, jos sillä päällä satun olemaan. Olethan toki minun ylimpänä tuomarinani usein siihen minua kehoittanutkin?
Sinun aggressioitasi jotenkin ihmettelen. Myös keskustelutyyliäsi ihmettelen. En luultavasti kykene nousemaan niihin sfääreihin, joissa sinä liitelet, joten ymmärrän huonouteni ja heikkouteni. Noin toimii Tosi Uskova ja minä -uskosta osaton- en moiseen pysty. Olen huono ihminen. Voi minua...
Nyt toivoisin, että kykenisit ihmetekoon: keskity ottamaan kantaa itse asioihin ja mielipiteisiin sen sijaan, että arvostelet vain ihmisiä. Tai - siis lähinnä allekirjoittanutta.
Jos sinulla on kuitenkin liian paljon antipatioita minua kohtaan, tee esim. uusi avaus ja anna kaikkien paineittesi purkautua. Hauku minua niin voimakkaasti, ettei tarvetta enää sitten heti uudelleen ole. Manaa päälleni niin taivaalliset kiroukset, Helvetin tuskat kuin muutkin haittat, joita vain keksit!
Mutta. Mitä ikinä teetkin, tee se siis niin perinpohjaisesti, että voit välillä kirjoittaa sitten asiaakin. En oikeastaan usko, että saat aikaan uutta suurempaa keskustelua aiheesta Inhottavan realistin hulluudet & häneen kohdistuva haukkuminen. Voit toki kokeilla. Ehkä siis kannattaa tehdä se vain täällä Profetiat-osiossa.
Toimi. Jos tunnet halua ylevästi todeta, että teet mitä teet - niinhän yleensä toimit - KOETA edes toimia nyt toisin. Pura raivosi.
Jos et viitsi moiseen vaivautua, heitä edes niin naseva loppukommentti tälle typerälle jankkaukselle, että jään sanattomaksi. Sitä sinulta odotan. Sitä sinulta melkeinpä vaadin! Se kruunaa tämän täydellisyyden.
Ja sitten EHKÄ pääsemme irti tästä sivujuonteesta Profetiat-osiossa.
Tahdon nyt selvyyden vuoksi kirjoittaa tämän.
Olen tutkiskellut motiivejani ja todennut ne puhtaiksi. Jo silloin kun kirjoitin, halusin sinun ajattelevan, että pidä sinusta ihmisenä, en vain jonain "käännytyksen kohteena". Mielestäni sain tähän myös kehotuksen.
Aina voi tietysti miettiä sitä, sanoinko juuri niin, mikä oli sopivaa. Kuitenkin minusta on mukavaa, että meillä on jotain yhteistä... oikeastaan aika paljonkin.
Minulla ei siis ole saastaisia työvälineitä. Haluan vilpittömästi, että jokainen ihminen maanpäällä tulisi tuntemaan Jeesuksen. Etsin vilpittömästi, joka päivä, oikeutusta olla olemassa juuri sellaisena kuin Jumala minut loi, kuvanaan, rakkauden kohteenaan. En siis voi (!) sille mitään, että koen lämpimiä tunteita myös sinua kohtaan. Mutta niinhän Jeesuskin teki (ja tekee). Hänen rakkautensa ulottuu kaikkiin. Ei siinä ollut eroa miehen ja naisen välillä. Me ihmiset teemme asioista välillä niin mutkaisia.
Mutta kiitos sinulle jälleen kerran, Realisti! Olet osoittanut olevasi fiksu mies (samoin Tuom. Luin viestisi jo eilen, kun itkeskelin yksinäni. Olet Jumalan armoitettu - lakkaa siis itsesi epäily) Olen ihminen. Mutta Jumalan armosta toivoisin olevani myös se, joksi Hän minut loi - ja siinä on kaikki.
I.R:n kitkerä aggression purkaus ei anna aihetta. Ei ole "raivoa", ei selitystä.
Inhott. R kirjoittaa - mitä kirjoittaa - toisen ihan samalla tavalla: kirjoittavat niinkuin kirjoittavat! Miksi I.R. nyt "raivoaa". Eikö "ajatteluun" ja analyysiin nojautuvat tekstit maistu? Kyllä uskovatkin "ajattelevat", käsittävät, käyttävät järkeään ja psykologista osaamistaan. Sekö nyt I.R:a niin raivostuttaa?
Kun joku uskis ei vain "istu ja usko" ---- vaan ajattelun perästä kirjoittaa rohkeasti asioista. Ei hymistele "järkijumalan" pilkan edessä.
Koeta rauhoittua? Luonto, punttisali --- voisin suositella jopa avantouintia, jota itse harrastanut 11 vuotta! Se kummasti sulattaa stressihormonit kylmään veteen, ja saattaa aivojen endorfiinit ja muun kemian tuottamaan tasapainoista oloa ja hyvää mieltä. Jopa tutkitusti: Pirkko Huttunen, Oulun yliopisto....
Ja lopuksi. Tämä foorumi ei pakota ketään. Ei kirjoittamaan, saati lukemaan.
Keskustelut ovat niiden kirjoitusten saldo, joita tänne ihmisten tuottamana tulee. Ei sen kummenpaa. Toki, ymmärrän, että empaattisen kirjoittajan kanssa tyyliin "deittailu" - keskustelu maistuu paremmin? Mutta elämä ei ole vain hunajaa ja suklaata, vaan joskus tuhti silliateria suolan kanssa...
Koeta jaksaa ja kestää. Sinä kirjoitat niinkuin kirjoitat, toiset samalla oikeudella.
Vapasti. Yhdenvertaisesti. Ja kun sinä arvostelet ihmisiä, niin kuvitteletko ettei sinua voisi arvostella?
Jos täällä asiaa kirjoitetaan, niin hyvä. Mutta kun IHMISIÄ osoitellaan sormella, nimitellään (kauheilla titteleillä... tuonko esimerkit!) - niin siitä seuraa looginen jatko. Ihan "opetuksen" vuoksi on siis siis sitkeästi jatkettava siivousta, jota on tapahtunut viime viikkoina. ASIAA? Kyllä. Meikäläinen osaa asiaa kirjoittaa.
Ja kaikki täällä osavat!! Mutta jokaisen kerran kun ruvetaan lipsumaan henk.koht.arvosteluun, siitä seuraa ongelma. Ja ongelma loppuu, kun jokainen kirjoittaa vain ASIAA, arvostelee ASIAA, ei HENKILÖÄ.
Oikeudet ja valvollisuudet koskevat jokaista. I.R. voi ottaa analyysiin oman edellisen (kovin provosoivan ja henkilöä parjaavan) kirjoituksensa. Minä en ole henkilö, joka provosoituu, taikka on manipuloitavissa. Kirjoitan tämän tekstin kaikessa rauhassa.
"Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin." ( 1 Kor 2:10)
"Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään puhtaat, mutta Herra tutkii henget." (Sananl 16:2)
I.R:lle
Kirjoitat:
"Sitä sinulta odotan. Sitä sinulta melkeinpä vaadin! Se kruunaa tämän täydellisyyden."
Kuule, kruunu jää saamatta. Meikäläinen kun ei tee koskaan mitään eikä kirjoita mitään kenenkään "vaatimuksesta", saati manipulaatiosta, provosoinnista, tms. syystä. Että siinä mielessä se ei onnistu. Olen irtautunut elämän vaatimuksissa etenemään vapaasta tahdostani, vapaasta valinnasta lähtien. Arvostan ihmisen vapaata tahtoa. On vain vähän asioita, joissa vaatimuksia on pakko noudattaa...
Joten, sorry kun himoitsemasi jokin "kruunajais-kirjoitus" (?) jää nyt armotta saamatta. (Osaat sen paljon paremmin itse laatia!)
Lienette joko sama henkilö tai sitten muuten vain samanoloisia. Joka tapauksessa, kunpikin jatkaa samaa johdonmukaista linjaansa - minun "kiittelemistäni". Se on hyvä. Aggressiotasoni on valtava, joten minä varmaankin vain hakkaan päätäni seinään. Heh heh...
Nimim. yksin aarmosta totesi itkeskelleensä. Sitä ei kyllä kannata tehdä näiden keskusteluiden vuoksi. Ei minua ainakaan itketä. Ehkä vähän ärsyttää, mutta sekin tunne on muuttumassa enemmän sääliksi.
Toivoisin, että olisitte nostaneet esiin niitä tapauksia, joissa olen asiattomasti ja suorasanaisesti uskovaisia haukkunut. Toiveeni ei taida kuitenkaan toteutua. No, elämässä ei kaikkea saa.
On oikeastaan lapsellista, että vastaan teksteihinne. Tämähän ei millään tavoin liity itse palstan aiheeseen - tässähän on aiheena allekirjoittanut. Lienemme siis vähän vinksahtaneet aiheen sivuun?
Joka tapauksessa kiitän teitä molempia nimimerkkejä aktiivisuudestanne ja äärimmäisen mukavista hetkistä, jotka ovat ainakin minua kovasti opettaneet. Mikäli olet(te) vain sama henkilö ja harrastat(te) siis multinikkeilyä, kannattaa esiin ehkä nostaa vielä lisääkin nimimerkkejä. Kaksi "opettajaa" tuntuu kovin vähältä, ottaen huomioon ne veriset loukkaukset, joita uskovaisia kohtaan jatkuvasti toteutan.
Toivotan teille molemmille (?) oikein mukavaa lauantai-iltaa.
Itkeskely on turhaa. Tämä on vain keskustelupalsta, jolla ihmiset ylimääräistä aikaansa kuluttavat.
Suosittelen sinulle mukavaa illanviettoa puolisosi kanssa. Unohda Internet vähäksi aikaa ja anna ilkeiden ihmisten happamoitua liemissään. Toisilla on perin omituinen kuva kristillisyydestä, mutta jokainen saa ajatella, mitä haluaa.
Jos joku käyttäytyy typerästi, hänen on typeryytensä itse tajuttava.
I.R. koettaa "unohtaa" omat lukemattomat tekstinsä, joissa
- uskovat sitä, uskovat tuota, uskonto sitä ja uskonto niin ja niin. Ja kaikki ilman "aivoja", ilman järjellistä ajattelua, ilman mitään muuta kuin sokea ja kiihkeä ja ääriuskovaisuus... Olepas poikaparka nyt kiltti ja lue seuraavat parisen viikkoa kaikki omat tekstisi. Nouki jokainen sana: usko, uskonto, uskonnollisuus, uskovaisuus,.... niin huomaat? Jo jos et linjaasi huomaa, kannattavampaa on kommentoida taivaan pilville ja rannan kallioille!
Ja sinä? Säälittävä olento? Koeta tosiaan keksiä suun-nat-to-mil-le aivoresursseillesi hyötykäyttöä? Hakeudu tosiaan vaikka professorikandiksi opettamaan niitä 1000 väitettä-teesiä... Täällä kerjäät vain pahaa oloa. Kaikki uskikset kun eivät ole aivottomia, nitistettäviä ja säälittäviä...
itki, kun deittailu lopahti rakkaan realistin kans? sehän ihan hehkutti jo viime aikoina, nähtiin se
Ehkäpä etsimme tämän ahdistavan keskusteluaiheen tilalle jonkin toisen? Se voisi varmaan minunkin jatkuvia ongelmiani helpottaa, vai mitä luulet?
Elokuvat?
Katselin tuossa juuri vaimoni kanssa osan elokuvasta Terminator Salvation. Yleensä hän pitää enemmän romanttisista komedioista, mutta minä taas olen toiminnan, fantasian ja science fictionin ystävä. Jotenkin vaimokin vain sohvalle jumittui...
Olen nähnyt elokuvan aikaisemminkin. Jossain määrin se oli pettymys. Odotin, että Terminator-trilogia saatettaisiin päätökseen, mutta toisin kävi. Koko elokuva jäi vain välietapiksi ja lisää osiakin varmaan tulee vuosien saatossa. No, eipä se minua haittaa - kyllä kunnon toimintaelokuvat aina minulle kelpaavat.
Tykkään kyllä myös esim. Titanicistakin. Aikanaan se tuli katsottua elokuvateatterissa ja siellä erikoistehosteet toimivat tautisen hyvin. Tuntui oikeasti siltä kuin olisi ollut uppoavassa laivasssa. En muista, saiko elokuva äänitehosteistaan Oscarin, mutta olisi se kyllä ansainnut ainakin.
Eniten pidän kuitenkin Taru Sormusten Herrasta-elokuvista. Varsinkin kakkososa - Kaksi tornia - kolahtaa jotenkin minulle. Taistelukohtaus Helmin syvänteessä on jotensakin hieno - jos niin nyt voi taistelukohtauksesta sanoa. Se vetoaa minussa piileksivään pikkupoikaan. Kuten olet huomannut, lapsellinenhan minä ole.
Tolkienin luomus on klassista hyvän ja pahan taistelua ja sisältää melkein raamatullisiakin elementtejä. Ystävyys ja hyvä kukistavat lopulta pahan ja toisaalta osoitetaan, miten toivotonkin tilanne voi voitoksi kääntyä.
Mitä sinä pidit Taru Sormusten Herrasta-elokuvista? Millaisista elokuvista yleensä pidät?
Viime vuosina olen yllättäen huomannut pitäväni myös joistakin suomalaisista elokuvista. Miten on sinun laitasi?
Tuli aikoinaan katsottua Mies vailla menneisyyttä, jopa 4-5 x. Inhorealistista asiaa laitapuolen ihanasta arjesta! Huumorilla höystetty tragedia, kuinka ihmisen elämän palasista toiset palasiksi murskatut kokoavat laatua! Silloin oli elossa AA Matti Wuori, jolla osa elokuvassa. Samoin elokuvassa lauleli ikivanha Annikki Tähti, joka ensimmäisiä laulutähtiämme Suomessa. MuistanMonreposn... oli haikea loppu elokuvalle! (Suosittelen ihan kulttuurijuttujensa vuoksi, jos se Dvd muodossa saatavana?)
Sitten toki Titanic, joka 3-4 x katsottu. 3-4 x tuli katsottua kiinalainen Hiipivä tiikeri ja (joku) lohikäärme... siinä jotakin eksoottista?
Ja tietenkin kaikki hyvät viime vuosien kotimaiset! Ne on kehittyneet tosi laadukkaiksi. Viimeksi Prinsessa. Prinsessassa oli upeita kohtauksia. Se onkin vetänyt eniten katsojia viime vuonna. Kotimainen on usein "hidasta puhetta". Niissä menee monta "viestiä" päällekkäin ja rinnakkain.
Historiaamme liittyvät Täällä Pohjantähden alla, Kuulustelu, ja nyt on juuri Hella Wuolijoen uusin!
Klaus Härön elokuvissa on syvällistä viestiä kuten Postia pappi Jakobille, Elina... ja se Äidin poikako se oli? Joka kuvasi Ruotsiin siirrettyjä evakkoja.
Historiallisiin tapahtumiin perustuvat ulkomaiset ovat myös katsottavia. Ja huumori, komediat. Mutta jostakin syystä suomalaiset osaavat hiljaisen non-verbaalin viestinnän?
Nyt pitää mennä katsomaan Hella Wuolijoen elämästä kertova.
Jotta tämmöistä nousi mieleen. Uuno Turhapuroa nyt kait jokainen on nähnyt?
Useita hyviä elokuvia luettelit.
Suomalainen elokuva oli pitkään hunningolla, mutta sitten päästiin vaikean vaiheen yli. Ohjaajat kehittyivät ja kun vielä otetaan seuraava askel - käsikirjoitukset - touhusta voi jotain jo tullakin.
Itse arvostan ohjaajia paikoitellen enemmän kuin näyttelijöitä. Elokuvissa kiehtoo niiden mahdollisuus luoda tavallaan uusi maailma, jonka pitäisi sitten todelta näyttää. Siihen tarvitaan useimmiten rahaa ja sitähän suomalaisiin elokuviin harvoin loputtomasti kyetään sijoittamaan.
Hieman ironista on se, että periaateessa suomalaisen elokuvan nousua kovasti vauhditti Koivusalon Irwin-elokuva, joka ei ainakaan minun mielestäni kovin erikoinen elokuva ole. Tarina itsessään on tietenkin mielenkiintoinen. Koivusalo ohjaajana on vielä melko raakile. Täällä Pohjantähden alla-tarinaa hän ei onneksi aivan saanut pilattua. Olen nähnyt tosin vain ensimmäisen osan. Toinen jäi jotenkin väliin. Alukuperäisversioissa on jotakin aidompaa.
Uunot on luonnollisesti tullut katsottua ainakin enimmiltä osin. Idea on hyvä, toteutus paikoitellen todella onneton, vaikka Spede kuulemma olikin aikamoinen perfektionisti ja pilkunviilaaja ainakin tv-ohjelmiensa toteutuksessa. Instituutiohan Uunot ovat.
On todella surullista, että Loiri on päästänyt itsensä niin huonoon kuntoon. Se mies on todellinen huippulahjakkuus niin monella saralla. Kaipa se on se lahjakkaan ihmisen kirous...
On PALJON lahjakkaita ihmisiä, jotka eivät ole päästäneet itseään huonoon kuntoon! Arkkiatri Arvo Ylppö eli yli 100-vuotiaaksi. Jotkut taitelijat eivät saa tunteitaan aisoihin. Mutta joku yksittäin tai muutama esimerkki ei ole tieteellinen fakta. Yhtälailla joku putkimies, työtön pedagogi, duunari taikka professori voi menee huonoon kuntoon. Jopa lääkäritkin, joiden suisidialttius on moninkertainen.
Ihminen? Rikki menevää, murtuvaa ainesta. Ei rautaa, terästä eikä timanttia. Kuka mitenkin halki, puhki, poikki, säröllään...
Eli rakkaushenkisyys vastaan lakihenkisyys (kö)!
Jeesuksen opettama esimerkki fariseuksen omahyväisyydestä.
Herra Arvoisa Inhott Real.... pahoittelen syvästi, etten voi vastata Teidän Arvonne pyyntöihin?
Velvollisuudet kutsuvat!
Järjen jäätyminen vaatii päästä sulatteluohjelmaan...
Aivojen aneemisuus vaatii etsimään uusia välittäjäaineita...
Huono historian muisti vaatii lukemaan UUDELLEEN kaikki jo luetut sadat teokset.
Käsityskyvyn puute? Kun siihen ei saa kelakorvausta kallonkutistajalta, on tienattava ne varat, jotta voi mennä yksityiselle Järjen-Jalostus-Jumpalle ---- että siis voisi Arvoisan I.R:n kyselyihin vastata?
Ja, kun ennen tätä kaikkea on tehtävä muut velollisuudet!
Että, mitä me sanoimme? Järjen Jumalan vaatimukset ovat kohtuuttomia, kun käytämme aivokapasiteetistamme 0,5 - 2 %. Ja tuo Järjen Jättiläinen, Inhott.R.käyttää 2,1 %. Siis HUIKEA määrä yli normien! Ilmankos sen himo ei saa tyydytystä, kun uskikset käyttävät normien mukaan, 2,05 %, jotkut kuitenki jopa 2,8 %.
Jumalansa Kullakin. Nyt. Vastoin Järjen Jumalan vaatimuksia pitää hoitaa kristityn velvollisuuksia. Tsau!
On mukavaa, että sait omalla tutulla tyylilläsi minulle tosiasiat päin näköä lyötyä.
On aika koomista, että sinä TIEDÄT minun käyttämäni aivokapasiteetin. Itse en usko mitenkään massasta poikkeavani - olen enemmänkin tavallinen pulliainen vain. Muistaakseni USA:ssa tutkittiin uskonnollisten älykkyyttä suhteessa muihin ja tulokset eivät kai kovin imartelevia olleet. Toisaalta, amerikkalaistutkimukset ovat mitä ovat.
Kanssasi keskusteleminen on AINA yhtä ihanaa. Tässä todella kokee pääsevänsä jotenkin etenemään niin ihmisyyden kuin tietoisuudenkin tasoilla. On myös ihanaa kuulla, että sinulla on tekemistä - minullahan on vain tämä Suomi24 loputtomiin, 24/7.
Ja meillä muillahan EI luonnollisesti MITÄÄN velvoitteita ole. Varsinkaan meillä laiskanpulleilla uskontoon skeptisesti suhtautuvilla luokanopettajilla.
Kiitokset ja halaukset.
Luepa vuorisaarna Matteus 5-7. Se alkaa näin: "Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita murheelliset, he saavat lohdutuksen. Autuaita kärsivälliset, he perivät maan." Kyseessä on Jeesuksen opetukset. Ei tarvitse oppia meiltä tai keneltäkään muultakaan, vaan kuulet suoraan, mitä Hän puhuu. Luulen, että se voisi olla aika avartavaa. Meihin voit pettyä monelta osin. Ala sinä opettaa Jeesuksen oppia (ja sitähän olet jo tehnytkin). Sille on huutava tarve!
jo usko totena satuja, fiktioita? Ne eivät kuulu Realistin maailmaan... höpöjutut. Ja, jokaisella on PALJON tarpeellista ja todella tärkeää tekemistä. Pitää jämäkästi jakaa aikansa, oikein!
....