Keskustelu siitä, oliko Suomi liittoutunut Saksan kanssa vai sotiko se omaa erillistä sotaansa, erillissotateesi, on jatkunut Suomessa 2000-luvulle asti. Virallisen poliittisen näkemyksen mukaan Suomi ja Saksa eivät olleet liitossa (muun muassa presidentti Tarja Halosen lausunnot 60. voitonpäivän edellä[34]). Ulkomaisessa historiantutkimuksessa on pitkään ollut vallitsevana käsitys, että Suomi oli Saksan liittolainen.[35] Myös huomattava osa suomalaisia tutkijoita on sitä mieltä, että Suomi oli de facto Saksan liittolainen. Jatkosotatutkimuksen perusteoksen, Markku Jokisipilän väitöskirjan ”Aseveljiä vai liittolaisia?” mukaan erillissodasta alettiin Suomessa puhua vasta silloin, kun sotaonni alkoi kääntyä ja Saksan häviö näyttää yhä selvemmältä. Vuonna 2008 myös historian professori Henrik Meinander otti kantaa erillissodan käsityksestä luopumisen puolesta[36] Lokakuussa 2008 Helsingin Sanomat teki kyselyn suomalaisten historian professoreiden keskuudessa. Vastanneista 28 professorista 16 (57 %) mukaan Suomi ei käynyt jatkosodassa erillissotaa vaan oli natsi-Saksan liittolainen. Kuusi (21 %) professoreista oli erillissodan kannalla, ja kuusi ei antanut suoraa vastausta.[37]
Liittonäkemyksen kannattajat kiinnittävät huomiota esimerkiksi siihen, että joukko korkea-arvoisia suomalaisupseereita sai etukäteen tietoja operaatio Barbarossasta siten, että jatkosota oli olennaisesti sidoksissa tähän operaatioon. Näin ollen Suomen jatkosotaa sellaisena kuin se käytiin ei olisi sodittu ilman Saksan merkittävää materiaalista ja strategista tukea. Suomi ei ollut de jure Saksan liittolainen, sillä Suomen ja Saksan välille ei oltu solmittu liittosopimusta, mutta de facto Suomi oli Saksan liittolainen, sillä se kävi sotaa Saksan resursseilla ja aseilla, antaen Pohjois-Suomen saksalaisten käyttöön ja alistaen joukkojaan Saksan armeijan komennukseen. Varsinkin jatkosodan alkuvaiheessa Suomen operaatiot olivat täysin sidoksissa Saksan omiin operaatioihin ja niistä riippuvaisia. Samoin maiden turvallisuuspoliiseilla oli kiinteät suhteet.[36]
Liittonäkemyksen kannattajat kiinnittävät huomiota esimerkiksi siihen, että joukko korkea-arvoisia suomalaisupseereita sai etukäteen tietoja operaatio Barbarossasta siten, että jatkosota oli olennaisesti sidoksissa tähän operaatioon. Näin ollen Suomen jatkosotaa sellaisena kuin se käytiin ei olisi sodittu ilman Saksan merkittävää materiaalista ja strategista tukea. Suomi ei ollut de jure Saksan liittolainen, sillä Suomen ja Saksan välille ei oltu solmittu liittosopimusta, mutta de facto Suomi oli Saksan liittolainen, sillä se kävi sotaa Saksan resursseilla ja aseilla, antaen Pohjois-Suomen saksalaisten käyttöön ja alistaen joukkojaan Saksan armeijan komennukseen. Varsinkin jatkosodan alkuvaiheessa Suomen operaatiot olivat täysin sidoksissa Saksan omiin operaatioihin ja niistä riippuvaisia. Samoin maiden turvallisuuspoliiseilla oli kiinteät suhteet.[36]
Vastaukset 7
Vanhimmat
liitossa, mutta vahvassa avosuhteessa.Kumpikin katsoi koko ajan omaa etuaan. Siinä se.
Jokisipilän väite siitä, että sodan erillisyydestä olisi alettu puhua vasta Saksan tappion häämöttäessä, ei pidä paikkaansa. Sodan erillisyyttä esiteltiin heinäkuussa -41.
Ilmeisesti tässäkään tarkastelussa ei ole vaivauduttu selvittämään, mitä erillissotateesi piti sisällään.
"Ilmeisesti tässäkään tarkastelussa ei ole vaivauduttu selvittämään, mitä erillissotateesi piti sisällään."
Ryti:
1. Suomi käy sotaa vailla poliittisia sopimuksia Saksan kanssa.
2. Suomi käy tavoitteiltaan erillistä sotaa Saksan kanssa (ei siis käy aatteellista ja rodullista tuhoamistaistelua).
3. Suomella on ulkopoliittinen toimintavapaus.
4. Suomi ei halua ottaa osaa suurvaltojen välienselvittelyyn, eli olla Saksan ja Neuvostoliiton sodan osapuoli.
puolesta. Niin on, jos siltä näyttää, sanoi UKK aikanaan.
Rytin mukaan ajauduttiin sotaan n-l.on toistuvista pommituksista johtuen, sotaa käytiin puolustussotana kunnes se muutettiin hyökkäykselliseksi puolustussodaksi
Kyllä, mutta noilla argumenteillahan ei puolleta sodan erillisyyttä, vaan ylipäätään sotimisen motiiveita.
Toisaalta on todettava, että venäläiset antoivat mahdollisuuden noin väittää. Edelleenkään meillä ei ole, emmekä koskaan saa vastausta siihen mitä olisi tapahtunut, jos NL ei olisi aloittanut pommituksia.